All Posts By

marko

Kapteenin pöydässä: Pauliina Nordberg

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa saimme vieraaksemme raumalaisen hyvinvointialan yrittäjän Pauliina Nordbergin. Lounashetki aloitettiin herkuttelemalla Kapteeninhuoneen alkupalapöydän antimilla. Pääruoaksi nautittiin paistettua nieriää mantelikauratton ja porkkanapyreen kera sekä Monterey Jack -juustolla täytettyä porsaanleikettä chorizo-maustevoilla ja valkosipuliperunoilla.

Hyvinvoinnin Walimo on monen raumalaisen liikuntaharrastajan kohtaamispaikka. Männistönkadulla majaansa pitävä Walimo on hyvinvoinnin keidas, jonne suunnataan viihtymään ja rentoutumaan. Tammikuussa 2016 toimintansa aloittaneen yrityksen takaa löytyy toimelias yrittäjä Pauliina Nordberg.

– Tarjoamme ryhmäliikuntapalveluita naisille, miehille ja lapsille. Kuntosalia meillä ei ole, vaan olemme keskittyneet nimenomaan ryhmäliikuntaan, joita varten meiltä löytyy kolme salia. Näissä voi vetää ihan koviakin treenejä, Nordberg kertoo.

– Vastapainoksi löytyy myös rauhallisempaa toimintaa, kuten esimerkiksi joogaa. Lisäksi palveluihimme kuuluvat monipuoliset hoidot, kuten fysioterapia, hieronta ja kosmetologin palvelut.

Walimon pääkohderyhmäksi Nordberg nostaa työssäkäyvät ihmiset. Pyrkimyksenä on säilyttää ja edistää työikäisten ihmisten työkykyä.

– Meillä tärkeintä ei ole se, että saadaan aikaiseksi näyttävät vatsalihakset tai kiinteä takamus, vaan tavoitteena on ehkäistä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Liikunnan pitää olla kivaa, ja Walimolle on matala kynnys tulla.


“Usein se tuttu ja turvallinen harjoitus
saattaa olla se paras vaihtoehto.”


Yksi Walimon vahvuus on erilaisuus. Asiat halutaan tehdä hieman muista poikkeavalla tavalla ja tarjota asiakkaille sellaisia mahdollisuuksia, joita ei muualta välttämättä löydy.

Tällaisia ovat muun muassa ilmajooga, lämpöjooga ja tankotanssi sekä uusi Kangoo Power-hyppykenkäharjoitus. Liikunta- ja hyvinvointiala elää jatkuvasti muutosten alla, uusia harjoitusmuotoa tulee tämän tästä.

– Koko ajan mietimme, että mitä seuraavaksi keksisimme ja mitä on tulossa. Henkilökohtaisesti seuraan paljon esimerkiksi sosiaalisen median kautta, mitä maailmalla tapahtuu. Ei se silti tarkoita sitä, että kaikkiin juttuihin pitäisi tarttua, Nordberg muistuttaa.

– Me tunnemme meidän asiakkaamme ja tiedämme pääsääntöisesti mitä he haluavat. Usein se tuttu ja turvallinen harjoitus saattaa olla se paras vaihtoehto.

Kattavat palvelut saman katon alta

Walimossa työskentelee tällä hetkellä yksitoista hyvinvointialan yrittäjää. Heistä löytyy muun muassa kosmetologeja, hierojia, life coacheja ja fysioterapeutteja.

– Tavoite on se, että saman katon alta löytyisi mahdollisimman kattavat palvelut. Meillä voi tulla samalla kertaa liikkumaan, käydä hieronnassa ja kosmetologilla, Nordberg taustoittaa.

Yksinyrittäminen saattaa olla toisinaan nimensä mukaisesti hieman yksinäistä puuhaa. Walimon yrittäjille yhteistyö tarjoaa myös tärkeää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

– Monet meidän yrittäjistämme kertovat, että he saavat tässä sen työyhteisön, jota heillä ei muuten olisi. Vertaistuki on päivittäin siinä lähellä, saman kahvipöydän ääressä. Sillä on henkisesti todella valtava merkitys.

Nordberg itse toimii hyvinvointivalmentajana ja personal trainerina.

– Personal trainer -palveluiden kysyntä kasvaa koko ajan. Se ei ole enää sellainen niin sanottu luxus-tuote, vaan palveluita hyödyntävät monenlaiset ihmiset. Meillä on asiakkaana paljon esimerkiksi opiskelijoita, kotiäitejä ja työssäkäyvää väkeä.


“Vertaistuki on päivittäin siinä lähellä,
saman kahvipöydän ääressä.”


Mikäli oman kunnon kohottaminen ja oikeanlaisten elämäntapojen oppiminen kiinnostaa, mistä kannattaa aloittaa?

– Suosittelen tutkimaan rohkeasti eri personal trainereita ja heidän koulutuksiaan. Alan kenttä on niin sanottu villi maailma, eli kuka tahansa voi ryhtyä halutessaan personal traineriksi. Meillä kaikki ovat kokeneita ja koulutettuja alan ammattilaisia.

– Ja kun löytää itselle sopivan vaihtoehdon, niin kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä. Kysymällä saa aina parhaiten tietoa ja neuvoa.

Paistettua nieriää mantelikauratton ja porkkanapyreen kera.


Elämäntapamuutos vaatii pitkäjänteisyyttä

Nyt kun kevätaurinko lämmittää, herää moni kiirehtimään itseään kesäkuntoon. Ihmeitä ei kuitenkaan tehdä hetkessä, vaan kyse on pitkäjänteisestä työstä.

– Ensin pitää opetella tekemään pieniä muutoksia. Jos käytetään esimerkkinä kahvinjuontia, niin ei sitä kannata lopettaa kuin seinään. Usein paras tapa on se, että vähennetään ensin hieman ja sitten taas hieman lisää.

Nordberg kertoo olevansa huolissaan siitä, että nykyihmisillä liikkuminen vähenee ja terveelliset elämäntavat unohtuvat.

– Elämäntapamuutoksia tulee tehdä vähitellen ja pienissä erissä. Näin niistä saadaan tehtyä rutiineja. Sama pätee liikkumisen puolella. Jos ei ole tottunut juoksemaan, ei sitä kannata aloittaa kymmenen kilometrin lenkillä. Tehdään pienissä määrissä järkevin askelin, ja lisätään sitä mukaa, kun kehitystä tapahtuu.

Yksi syy liikkumattomuudella ovat ruuhkavuodet. Työ ja arjen pyörittäminen vievät ison osan ajasta.

– Usein vedotaan siihen, ettei ehditä liikkumaan. Loppujen lopuksi se on useimmiten kuitenkin tekosyy, sillä kyllä me löydämme aikaa, jos oikein haluamme. 20 minuutissakin ehtii jo tekemään todella kovan treenin tai suunnata lasten kanssa vaikka pyöräretkelle.

Huolenpitoa työntekijöistä

Nordbergin omasta arjesta ison osan haukkaa oma yritys. Hänen yrittäjäuransa alkoi jo vuonna 2014, kun hän perusti Wellbeat Oy nimisen yrityksen.

– Työskentelin pankinjohtaja, ja ehkä siinä tuli sellainen hullu kolmenkympin kriisi, että halusin lähteä toteuttamaan omaa haavettani. Ja voin kyllä todeta, että se kannatti.

Haave muuttui todeksi ja otti hyvin tuulta alleen. Viime kesänä Walimo osti Wellbeat Oy:n liiketoiminnan.

– Tarjoan personal trainer ja työhyvinvointi-palveluita, eli teemme yrityksille konsultointia ja työhyvintointihankkeita. Teen sitä päätyökseni.


“Raumalaiset yritykset haluavat panostaa
entistä enemmän työntekijöidensä hyvinvointiin.”


Yksi asiakkaista on Rauman Hovi Oy, joka osti jouluna 2017 kaikille työntekijöilleen joululahjaksi First Beat -hyvinvointianalyysin. Kyseessä on sykevälivaihtelumittaus.

– Mittasimme koko porukan ja annoimme sen mukaan palautteen. Näimme miten organisaation työntekijät voivat. Kun kyseessä on vuorotyö ja paljon seisomista, niin saamme tämän kautta vinkkiä siihen, miten palautuminen kannattaa hoitaa.

Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, miten työnantajien tulee huolehtia siitä kaikkein tärkeimmästä eli työntekijöistään. Rauman Hovilla on Walimolla myös oma ryhmäliikuntatuntinsa kerran viikossa.

– Olen iloisena huomannut, että raumalaiset yritykset haluavat panostaa entistä enemmän työntekijöidensä hyvinvointiin. Walimolla on useiden yritysten kanssa sopimuksia, joiden avulla henkilökunta pääsee liikkumaan normaalia edullisemmin.

Intohimolla ja suurella sydämellä

Yrittäjäkokemusta Nordbergilla on takana nyt viitisen vuotta. Mitkä asiat nousevat päällimmäisenä mieleen yrittäjyydestä?

– Yrittäminen on todella antoisaa. Olen onnellinen siitä, että tiedän mikä intohimoni on, ja saan tehdä sitä työkseni. Täytyy muistaa, että kaikki eivät tiedä mikä se on oma juttu on ja mitä he haluavat tehdä isona. Minä olen aina halunnut tehdä tätä ja nyt saan tehdä minulle tärkeää asiaa.

Yrittäjyys ei koskaan ole kuitenkaan pelkästään ruusuilla tanssimista. Jokainen kokee omat vaikeutensa, jotka kuitenkin kasvattavat ja vievät eteenpäin.

– Totta kai joskus on raskaita hetkiä. Olen kirjoittanut siitäkin puolesta hyvin avoimesti omassa blogissani. Tässä työssä palaa helposti loppuun, sillä työtä tehdään intohimolla ja suurella sydämellä. Täytyy muistaa huolehtia myös itsestään.


“Meillä on oma lämmin yhteisö,
jonne kaikkien on helppo tulla.”


Työn viihtyvyyden takeena ovat ennen kaikkea asiakkaat. 

– Pidän siitä, että ihmiset voivat paremmin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tämä on tärkeää työtä, sillä mehän lisäämme ihmisten elinvuosia.

– Moni meillä käyvä sanoo, että Walimo on heille kuin toinen koti. He kokevat, että meillä on oma lämmin yhteisö, jonne kaikkien on helppo tulla. Meillä kaikki saavat olla juuri sellaisia kuin he ovat.

Monterey Jack -juustolla täytettyä porsaanleikettä chorizo-maustevoilla ja valkosipuliperunoilla.


Nuorkauppakamari tarjoaa tärkeän tukiverkoston

Yrittäjyydessä Nordberg saa hyvää vertaistukea Rauman Nuorkauppakamarista, jonka jäsen hän on ollut jo vuodesta 2008 alkaen. Hän oli tuolloin 24-vuotias, joten kun jäsenyys jatkuu maksimi-ikään eli 40 ikävuoteen asti, tulee hänelle poikkeuksellisen pitkä 16 vuoden nuorkauppakamariura.

– Teemme sellaista projektitoimintaa, jossa jäsenen pitää heittäytyä aina uuteen juttuun. Juuri kun on jonkin asian oppinut, niin projekti tulee päätökseen, ja sitten suunnataan taas uuden asian ja uusien oppien pariin, Nordberg kertoo.

Kyse on siis jatkuvasta itsensä kehittämisestä.

– Tämä verkosto on auttanut minua eniten omalla urallani. Olen päässyt juttelemaan sellaisiin pöytiin, joihin en olisi muuten päässyt. Lisäksi olen päässyt kehittämään itseäni aivan valtavasti monella eri osa-alueella.


“Ollaan aitoja ja uskalletaan olla
tarvittaessa haavoittuviakin.”


Yhteisöstä muodostuu jäsenilleen todella tärkeä.

– Saan siitä toiminnasta voimaa, sillä se on henkisesti todella antoisaa. Välillä olen tehnyt siellä täysillä hommia ja välillä hieman vähemmän. Nyt alkaa olla se aika, että annan muille tilaa, Nordberg hymyilee.

– Olen hyvin ihmislähtöinen ja saan voimaa muista ihmisistä. Kun näen toisten kehittyvän ja teemme yhdessä juttuja, antaa se myös minulle paljon. Luomme elinikäisiä ystävyyssuhteita.

Ihmiset ja ystävät, onnistumiset ja itsensä kehittäminen, kaikki nämä ovat suuressa roolissa henkisen hyvinvoinnin saralla. Nordbergista huokuu iloisuus ja positiivisuus. Ei hän syyttä ollut ehdolla Ilmarisen Suomen iloisin yrittäjä -kilpailussa viime syksynä.

– Eräs asiakkaani oli ilmoittanut minut mukaan minun tietämättäni. Ensin ajattelin, että katsellaan mikäs tämä on, mutta sitten kun ääniä alkoi tulla ja pääsin neljän parhaan joukkoon, aloin todella innostua asiasta.

Hän sijoittui kilpailussa lopulta toiseksi.

– Olihan se todella hienoa. Se kevät oli ollut minulle hieman raskas, joten tämä antoi hyvää lisäpuhtia. Eihän iloisuus tarkoita sitä, että kasvoille laitetaan hymynaama, vaan sitä että ollaan aitoja ja uskalletaan olla tarvittaessa haavoittuviakin.

Perusasiat ovat aivan onneen

Pääruoat on nyt nautittu, on aika nostaa esille ihmisten ruokailutottumukset. Miten hyvinvointialan ammattilainen näkee nykypäivän ihmisten ruokailutottumukset?

– Haluaisin, että ihmiset palaisivat perusasioiden äärelle. Liika hifistely ja kuuriluonteinen ajattelu pois arkiruoasta. Lisätään ruokavalioon kasviksia, hedelmiä ja marjoja, ja jätetään liiat sokerit pois.

– Helposti ajatellaan, että laihdutaan kun jätetään maito, gluteenit ja vilja pois. Säännöllinen syöminen ja terveelliset ateriat ovat kuitenkin avain asemassa. Se on sitä elämän mittaista oppia.


“Tärkeää on pyhä kolminaisuus
eli uni, ravinto ja liikunta.”


Omasta terveydestä huolehtimiseen linkittyvät yhtä lailla ruoka kuin myös aktiivinen liikkuminen ja riittävä lepo.

– Oikeat ruokailutottumukset eivät yksistään riitä, kuten ei myöskään oikeanlaiset liikunnalliset elämäntavat. Tärkeää on pyhä kolminaisuus eli uni, ravinto ja liikunta – ilman hifistelyjä. Kun näistä kaikista huolehtii ja tekee niistä osan omaa arkea, ollaan oikealla tiellä. 

Lounashetket Ravintola Kapteeninhuoneessa ovat Nordbergille tuttuja. Hän kertoo ihastuneensa etenkin alkupalapöydän antimiin.

– Syön käytännössä joka kerta alkupalapöydän pääruoaksi. Siitä löytyy monipuolisesti kasviksia sekä kalaa, josta saa hyvin rasvahappoja. Kokonaisuus on erittäin hyvä.

Tällä kertaa lautaselle valikoitui kuitenkin nieriää.

– Syön aina kalaa kun mahdollista. Ihan siitä syystä, etten jaksa laittaa sitä itse kotona kovinkaan usein. Nieriä oli todella herkullista.

Kapteeninhuoneessa herkutellaan tulevana viikonloppuna pääsiäismenun parissa. Pääsiäistä vietetään perjantaina 19.4. klo 16.00-22.00 sekä lauantaina 20.4. klo 11.00-14.00 (brunssi) ja klo 16.00-22.00. Menun löydät alla olevasta kuvasta.

Varaukset joko puhelimitse numerosta 010 2295 tai sähköpostitse osoitteesta sales@hovisales.fi

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista perjantaihin klo 17.00-22.00 ja lauantaisin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Arttu Kuromaa

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa vieraanamme oli Rauman Hovi Oy:n brändivastaava Arttu Kuromaa. Lounashetki käynnistyi alkupalapöydän antimilla. Pääruoaksi nautittiin naudan paahtopaistia madeirakastikkeella, paahdetulla valkosipulilla ja paistetuilla perunoilla sekä suussa sulavalla pippuripihvillä kermaperunoiden kera.

Rauman Hovi Oy:n kattava palveluvalikoima laajentui entisestään viime syksynä, kun raumalainen perheyritys osti Porin keskustassa toimivan hotellin, joka sai nimekseen Hotel Bepop. Hotellin yhteydessä toimivaan ravintolaan avattiin Ravintola Tempo, jonka keittiömestari Joona-Jukka Hokkanen vieraili Kapteeni pöydässä tammikuussa.

Hovin hotellien ja ravintoloiden brändit vahvistuvat vauhdilla. Kaiken tämän takaa löytyy Arttu Kuromaa, joka siirtyi Rauman Hovin palvelukseen viime vuoden syyskuussa.

– Vastuualueeni on laajentunut pikkuhiljaa. Aloitin brändivastaavana ja nyt mukaan tulee kaikki kaupalliset toiminnot. Toisin sanoen vastaan tulevaisuudessa myös myynnistä, markkinoinnista, revenue managerin tehtävistä ja brändistä, Kuromaa taustoittaa.


“Kaikessa on loppujen lopuksi kyse siitä,
että asiakas tuntee olonsa tervetulleeksi.”


Raumalaislähtöinen Kuromaa aloitti työskentelyn hotellialalla jo 15-kesäisenä kanaalikaupungissa. 19-vuotiaana oli aika suunnata Helsinkiin ja Kämp Collection Hotelsin palvelukseen.

– Kämpin aika tarjosi todella hyvää oppia. Pääsin tekemään käytännössä kaikkia työtehtäviä, joita hotellissa voi tehdä. Työskentelin ensin hotellin vastaanotossa, josta siirryin kaupallisten toimintojen pariin. Olin mukana talousosastolla ja viimeiset pari vuotta kului Hotel Kämpissa operatiivisessa tehtävässä.

– Kämp on Suomen hotellien ehdoton johtotähti. Sieltä tarttui mukaan myös se oppi, ettei koskaan saa olla täysin tyytyväinen siihen, mitä on tehty, vaan asiat voi aina tehdä entistäkin paremmin.

Hotel Bepop sijaitsee aivan Porin keskustassa Yrjönkadulla.

Kuromaa työskenteli maineikkaassa hotelliyrityksessä kahdeksan vuoden ajan, kunnes jättäytyi pois vuosi sitten tammikuussa. Oli aika toteuttaa haaveissa siintänyt aktiivinen matkustelu.

– Otin sellainen kunnon irtioton. Halusin katsoa ajan kanssa, mitä erilaisia mahdollisuuksia tulee vastaan.

Reissatessa tuli nähtyä Kambodzaa, Thaimaata, Kanarian saaria, Espanjaa, Turkkia, Kreikan saaristoa ja mannerta sekä Italiaa ja Egyptiä.

– Sen mukaan mentiin minne yhdensuuntaisia lentoja sai sopimaan. Reittiä suunnittelin hieman myös sen mukaan, missä päin maailmaa kaverit ja perhe reissasivat. Monenmoista kulttuuria, hotellia ja ravintolaa tuli nähtyä.


“Asiat tulee tehdä
ajatuksella ja sydämellä.”

Matkustelun lomassa Kuromaan silmiin osui Hovin laajentuminen Poriin ja hetken päästä mies löysikin itsensä tutusta ympäristöstä. Rauman Hovi on nimittäin yksi Kuromaan ensimmäisistä työpaikoista, joten kyseessä on paluu juurille.

– Työskentelin nuorempana ennen Helsinkiin muuttoa Hotel Raumanlinnassa kerroshoitajana ja aamiaisen hoitajana. Vietin yhden kesän myös kesähotellin vastaanotossa, Kuromaa muistelee.

Kapteeninhuoneen suussa sulava pippuripihvi ja kermaperunat.

Lähemmäs 250 hotelliyötä vuodessa

Hotellit ovat Kuromaalle äärimmäisen tuttuja. Mies vietti pelkästään viime vuoden aikana lähemmäs 250 yötä eri hotelleissa.

– Kun ajattelee työhistoriaani ja runsasta matkustelua, ei aikuisiän aikana ole ollut montaa päivää, jolloin en olisi ollut hotellissa joko töissä tai asiakkaana, Kuromaa naurahtaa.

Paljon matkustelevana ihmisenä hän näkee erilaisia hotelleja ja niiden toimintatapoja. Miten on, pystyykö ammattilainen keskittymään lomalla itse lomailuun?

– Pystyy, toki aina kaikki aistit ovat herkkinä. Sitä miettii päässään jokaisen ympäristön ja palvelukohtaamisen. Ikään kuin kirjaa omaan päähänsä niitä asioita, jotka jättävät muistijäljen ja jotka saavat palaamaan uudestaan samaan ravintolaan tai hotelliin.

Näitä asioita Kuromaa pystyy hyödyntämään nykyisessä työssään.

– Yksityiskohtien merkitys on todella suuri. Tärkeintähän on, että jos päättää tehdä jotain, niin tekee sen tehtävän kunnolla loppuun saakka. Kaikkea ei voi tehdä kaikkialla, mutta ne asiat, jotka pystyy tekemään, tulee tehdä ajatuksella ja sydämellä.

Hotel Raumanlinna ja Hotel Kalliohovi ovat lyhyen kävelymatkan päässä Vanhasta Raumasta.

Persoonalliset hotellit kertovat omaa tarinaansa

Rauman Hovin hotellit ovat kaikki omanlaisiaan, uniikkeja paikkoja, joista jokainen pitää sisällään tuhansia hienoja tarinoita. Minkälainen tarina kantaa 111 huonetta käsittävää Hotel Bepopia?

– Bepop on nuorekas, helposti lähestyttävä keskustahotelli. Se on raikas ja värikäs, joka ammentaa tarinaansa porilaisuudesta ja siihen vahvasti linkittyvästä musiikista. Kaikki tämä näkyy huoneiden sisustuksessa ja koko ympäristössä.

Hotel Bepopin yhteydessä toimiva Ravintola Tempo toi Satakunnan ravintolamaailmaan jotakin uutta. Ravintola tarjoaa nimittäin välimerellistä social diningia.

– Social dining on rentoa yhdessäoloa ja viihtymistä hyvän ruoan äärellä. Tempoon voi tulla isompikin seurue ja he voivat jakaa annokset. Näin jokainen pääsee hienolla tavalla maistelemaan useita erilaisia annoskokonaisuuksia.


“Koskaan ei saa olla täysin tyytyväinen siihen,
mitä on tehty, vaan asiat voi
aina tehdä entistäkin paremmin.”

Raumalla Hotel Kalliohovilla ja Hotel Raumanlinnalla (on vahvat perinteet. Molemmat ovat erityylisiä, omalla tavallaan persoonallisia.

– Kalliohovi on 46-huoneinen kodikas ja lämminhenkinen hotelli, jonka yhteydessä toimii perinteikäs Ravintola Kapteeninhuone. Koko talo henkii sellaista merihenkisyyttä. Kalliohovilla on erittäin lojaalit kanta-asiakkaat, jotka palaavat aina uudestaan ja uudestaan kuin toiseen kotiinsa, Kuromaa sanoo.

– Raumanlinna taas on menevämpi keskustahotelli, josta löytyy 72 huonetta. Hieno funkkisrakennus, jossa on vastauudistetut huoneet. Talolla on pitkä hieno historia, jota me haluamme vaalia ja tuoda esiin.

Kaikki Hovi Salesin toiminnot tukevat toisiaan. Asiakkailla pystytään tarjoamaan monenlaisia elämyksiä ainutlaatuisissa miljöissä.

– Meillä on tarjota upeita juhlatiloja erilaisiin tarpeisiin, kuten Juhlahovi, Johtola ja Byssa. Tämän lisäksi meiltä löytyy laaja kattaus kokoustiloja ja niihin liittyviä palveluita. Myös saunatiloja löytyy useampaan lähtöön.

Naudan paahtopaistia madeirakastikkeella, paahdetulla valkosipulilla ja paistetuilla perunoilla.

Laatu on odotusten täyttämistä – ja ylittämistä

Rauman Hovi valittiin viime syksynä vuoden raumalaiseksi yritykseksi. Pitkän linjan perheyrityksellä on omat vahvuutensa.

– Näen, että yksi tärkeimmistä asioista on se, että toimintaa pyörittävä Ignatiuksen perhe on hyvin vahvasti mukana päivittäisessä tekemisessä. Heti ensimmäisestä työpäivästäni lähtien oli sellainen tunne, että olen osa tätä suurta Hovi-perhettä, Kuromaa kehuu.

– Täällä on hyvin ihmiskeskeinen lähestyminen asioihin. Jokainen saa omalla persoonallaan tehdä sitä omaa työtään. Se on todella hienoa, ja uskon, että lämmin tunnelma heijastuu myös meidän asiakaspalveluumme jokaisessa toimipisteessä.


“Intohimo tekemiseen ja halu palvella
ovat vahvasti läsnä.”


Hotellitoiminnassa Kuromaa näkee yhden asian ylitse muiden.

– Sillä ei ole väliä missäpäin maailmaa hotelli sijaitsee ja kuinka monta tähteä siltä löytyy, vaan kaikissa ne perusasiat ovat hyvin samanlaisia. Kaikessa on loppujen lopuksi kyse siitä, että asiakas tuntee olonsa tervetulleeksi.

– Mielestäni laatu tarkoittaa sitä, että asiakas tuntee saavansa vastinetta ja hänen odotuksensa täyttyvät, ja mieluiten jopa ylittyvät. Intohimo tekemiseen ja halu palvella ovat vahvasti läsnä. Välittäminen on tärkeää.

Päivittäin vaihtuva jälkiruoka kruunaa herkullisen lounashetken.

Hyvää ruokaa, matkustelua ja flyygelin säveliä

Lounas on nautittu, myös sillä saralla odotukset täyttyivät täydellisesti. Kuromaa kertoo olevansa kulinaristi.

– Olen kaikkiruokainen ja ruokailut ovatkin päivän kohokohtia. Erityisesti pidän kaikesta merenelävästä kuten esimerkiksi ravuista ja mustekalasta.

Matkustelu ja hyvä ruoka ovat lähellä miehen sydäntä. Vapaa-ajanviete linkittyy vahvasti hotellialaan.

– Harrastan ammattimaisesti asuntojen vuokrausta Helsingissä. Se harrastus ei erotu kyllä kauheasti tästä työstä, Kuromaa naurahtaa.

– Toinen on musiikki. Nyt kun olen tullut takaisin Raumalle, olen päässyt soittamaan jälleen flyygeliä. Se ei Helsingin pienissä kerrostaloasunnoissa oikein onnistunut. Flyygelin ääressä vierähtää helposti useampikin tunti.

Ota Hovin hotellit seurantaan sosiaalisessa mediassaa ja pysyt mukana viimeisissä kuulumisissa:

Hotel Bepop – Instagram

Hotel Kalliohovi – Facebook / Instagram

Hotel Raumanlinna – Facebook / Instagram

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista perjantaihin klo 17.00-22.00 ja lauantaisin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Rony Ahonen

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa vieraaksemme saapui Hovi Salesin kummipelaaja, Rauman Lukon puolustaja Rony Ahonen. Lounashetki käynnistyi herkutellen alkupalapöydän runsaasta tarjonnasta, ja sen kruunasi härän sisäfileepihvi savupekonikastikeella ja valkosipuliperunoilla sekä paneroitua ahventa yrtti-valkoviinikastikkeella ja sitruunaperunalla.

Hovi Salesin logo koristaa Rauman Lukon puolustaja Rony Ahosen pelipaidan rintamusta. Ahonen elää juuri nyt kiekkoilijan parasta aikaa, sillä Liigan runkosarja on huipentunut ja edessä siintävät pudotuspelit. Playoffs-taipaleensa Lukko aloittaa tulevana viikonloppuna 1. kierroksen otteluilla JYPiä vastaan. Sarja alkaa lauantaina Raumalla.

Kausi on ollut Lukon joukkueelta vaiherikas. Alkukauden vaikeudet kääntyivät ajan ja kovan työn myötä voitoksi. Kanaalikaupungin ylpeys nousi komean voittoputken myötä taistelemaan pudotuspelien kotiedusta.

– Alkukauden vaikeudet olivat toisaalta ihan ymmärrettäviä. Meillä oli paljon uusia pelaajia, jotka eivät olleet aiemmin pelanneet tätä sarjaa. Se vie aina oman aikansa, että jokainen pääsee sinuiksi uusien juttujen kanssa, Ahonen sanoo.

– Ajan myötä joukkue kasvaa aina samalle sivulle. Se vaatii työtä, kovaa vaatimustasoa ja päivittäistä yhteistä tekemistä. Siihen on satsattu kauden aikana paljon. Eihän lapsikaan kasva yhdessä yössä täyteen mittaansa.


“Suunta on ollut koko ajan ylöspäin.
Olemme luottaneet omaan tekemiseemme.”

Tehty työ on tosiaan kantanut hedelmää. Ahonen muistuttaa, että joukkue on tehnyt jo hyvää tulosta, mutta jalat pidetään tiukasti maassa, sillä matkaa on vielä jäljellä.

– Suunta on ollut koko ajan ylöspäin. Olemme luottaneet omaan tekemiseemme. Totta kai pieniä viilauksia on matkan varrella tehty, mutta emme ole lähteneet muuttamaan mitään osa-aluetta liikaa.

– Sillä on iso arvo, että luotamme siihen mitä teemme ja teemme niin kuin on yhdessä sovittu. Se kaikki vie meitä peleissä tuloksellisesti oikeaan suuntaan. Isossa kuvassa hyvä työ palkitaan aina jollain tavalla.

Härän sisäfileepihvi savupekonikastikeella ja valkosipuliperunoilla.

Jokaisella oikeus olla oma itsensä

Lukon kapteeniston muodostavat kapteeni Janne Niskala sekä varakapteenit Tapio Laakso, Toni Koivisto ja Arttu Ilomäki. Nelikko vieraili Kapteenin pöydässä viime syyskuussa ennen kauden alkua. He kuvailivat tuolloin joukkuetta nuoreksi ja nälkäiseksi. Ahonen on kauden päätteeksi samoilla linjoilla, nälkää on riittänyt ja nuoret ovat nousseet vahvasti esille.

– Moni ensikertalainen on päässyt hienosti kiinni tähän Liiga-arkeen. On ollut ilo nähdä, miten nuoret jätkät ovat kehittyneet vuoden aikana. He ovat pystyneet heittäytymään kaikella tapaa mukaan joukkueeseen, Ahonen kehuu.

Heittäytyminen on helppoa, sillä Lukossa jokaisella joukkueen jäsenellä on tilaa olla oma itsensä. Ahonen korostaa sen olevan pukukopissa tärkeässä roolissa.

– Kaikki tulevat toimeen kaikkien kanssa. Meillä varmasti jokainen jätkä saa olla, ja pystyy olemaan oma itsensä. Vanhoillisia hierarkioita ei enää ole, ja se on hieno juttu.


Kaikilla on yhtäläinen oikeus tuoda omat mielipiteensä esiin.
Kaikki kunnioittavat toisiaan ja jokaista kuunnellaan.”

Kun nuorempien ei tarvitse kumarrella kuvia, on se henkisesti iso voimavara. Virheitä tulee jokaiselle joskus, mutta kun se tiedostetaan ja niistä opitaan, ei niitä tarvitse kenenkään pelätä.

– Koen, että se on yksi meidän joukkueemme vahvuuksista. Kun eri elämäntilanteissa olevat henkilöt pystyvät sitoutumaan yhteisen asian vaatimuksiin, ollaan hyvässä tilanteessa. Sitä kautta yhteishenki ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat korkealla tasolla.

Pukukoppi on täysin oma maailmansa. Ahonen toteaa pelaajien välisen hierarkian katoamisen yhtenä tärkeimmistä muutoksista viimeisten vuosikymmenien aikana.

– Sellaiset tietynlaiset kuppikunnat ovat kadonneet kokonaan. Enää ei esimerkiksi kokeneet pelaajat ole oma ryhmänsä, vaan kaikilla on yhtäläinen oikeus tuoda omat mielipiteensä esiin. Kaikki kunnioittavat toisiaan ja jokaista kuunnellaan.

Rauman Lukko muisti Rauman Vuoden yrityksenä palkittua Rauman Hovia. Rony Ahonen ojensi onnittelukukat Juhani Ignatiukselle.

Matka maalitolpalta liigapuolustajaksi

Ahonen on pelannut tähän mennessä 330 Liigan runkosarjamatsia ja 16 pudotuspeliottelua. Mestiksestä on kokemusta yhteensä 244 ottelun edestä. Kokenut pelaaja voi luoda nuorille kollegoille tietyllä tapaa turvallisen ympäristön, jossa tukea on tarvittaessa aina tarjolla.

– Nykynuoret miettivät uraansa paljon pidemmälle, kuin mitä ehkä itse silloin aikanaan mietti. He ovat valmiimpia ammattimaisuudessa verrattuna omiin juniorivuosiini. Meidän kokeneempien rooli on ehkä enemmän siellä esimerkin näyttämisen puolella, Ahonen pohtii.

– Henkilökohtaisesti pyrin näyttämään omalla tekemiselläni esimerkkiä. Vaikka ulkona tulisi räntää taivaan täydeltä, niin lyödään se tuulipuku päälle ja lähdetään ulos lenkille. Samalla he oppivat ammattiurheilijaksi kasvamisen vaatimustasoa eli sitä määrätietoista päivittäistä työntekoa.

Ensimmäisistä luistimen piirroista on kuljettu pitkä matka tähän päivään. Ahosen mieleen muistuu vahvasti muisto korttelikiekkoajoilta. 

– Pelasin kolmevuotiaana kolme-neljä vuotta vanhempien mukana asuinalueen joukkueessa. En osannut vielä kunnolla edes luistella. Kun pääsimme naapurin pojan kanssa kentälle, suuntasimme vaihtoaitiosta omalle maalille ja pidimme koko ajan toisella kädellä kiinni maalitolpista, että pysyimme pystyssä ja toisella kädellä huidoimme mailan kanssa kiekkoa, Ahonen naurahtaa.

– Kaikki varusteet oli päällä, mutta polvisuojia ei näkynyt housujen alta ja pelipaita taisi olla enemmänkin hame. Ja kun komennettiin vaihtoon, niin vaihtoaitioon siirtyminen kesti niin kauan, että kun pääsimme portille, oli aika mennä takaisin kentälle. Loppujen lopuksi vastustajan valmentaja sanoi, että antaa poikien olla siellä maalitolpilla koko pelin ajan.


“Vaikka ulkona tulisi räntää taivaan täydeltä,
niin lyödään se tuulipuku päälle ja lähdetään ulos lenkille.”

Lyötiinkö korttelikiekossa siis alkutahdit sille, että hänestä tuli lopulta puolustaja?

– On minua yritetty joskus nuorempana peluuttaa hyökkääjänäkin. Ongelma tosin oli siinä, että puolustajana olin aina ensimmäisenä hyökkäämässä ja hyökkääjänä taas ensimmäisenä puolustamassa. 

Sanotaan, että hyökkäys voittaa pelejä, mutta puolustus voittaa mestaruuksia. Mitkä asiat Ahonen näkee omiksi vahvuuksikseen kentällä?

– Koen, että olen vahvimmillani omassa kenttäpäädyssä. Kuten roolin nimikin sanoo, niin sen hoitaminen on se ensimmäinen tehtävä kentällä, sen jälkeen mietitään vasta hyökkäyspään juttuja.  Omassa päässä korostuu kamppailupelaaminen, ja koen olevani siinä parhaimmillani.

Paneroitua ahventa yrtti-valkoviinikastikkeella ja sitruunaperunalla.

Pudotuspeleissä peli edellä

Kun pudotuspelit käynnistyvät, ei menneillä ole enää merkitystä. Kevätauringon pilkistäessä, kaikki ajatukset on suunnattu vain ja ainoastaan seuraavaan peliin.

– Pelirytmi tiivistyy entisestään. Runkosarjan aikana voidaan hioa tiettyjä juttuja, mutta playoffseissa mennään koko ajan peli edellä. Jokaisessa matsissa on todella iso panos, joten pelaajat elävät voitosta, Ahonen sanoo.

Kun jahdataan himoitttua Kanada-maljaa, ollaan sekä fyysisesti että henkisesti kovilla.

– Jos joukkue kokee tappion yhdessä pelissä, ei sitä auta jäädä murehtimaan. Sama pätee myös voittoihin, niihin ei voi tuudittautua. Molemmista on päästävä nopeasti yli ja katseet käännettävä heti seuraavaan matsiin, joka alkaa aina 0-0 tilanteesta.


“Tulemme jaksamaan kovan pelitahdin rummutusta.”

Tämä heijastuu myös kaukalon ulkopuoliseen elämään.

– Kaikki niin sanottu ylimääräinen rasitus jätetään nyt pois. Totta kai se vaatii perheeltä ymmärrystä, mutta heidän tukensa on tässä ammatissa todella tärkeässä roolissa.

Nämä hetket ovat nyt käsillä. Kaikki lyödään likoon, hengähtää ehtii sitten kesällä. Mitkä tulevat olemaan Lukon vahvuudet, joiden avulla Raumalla tullaan näkemään pitkä sinikeltainen kevät?

– Meidän arkemme on ollut erittäin urheilullista koko kauden. Tulemme jaksamaan kovan pelitahdin rummutusta. Sen puolesta emme tule päästämään ketään helpolla.

Rony Ahosen katse on jo tiukasti tulevan viikonlopun peleissä.

Hyvä pihvi sulaa suussa

Ahonen siirtyi Raumalle ja Lukkoon kaudeksi 2015-16. Perheeseen kuuluu Ronyn ja tämän vaimon lisäksi 5-vuotias poika ja 10 kuukauden ikäinen tytär. Kanaalikaupungissa vietetyistä vuosista voi päätellä, että he viihtyvät paikkakunnalla.

– Rauma on todella hieno kaupunki, etenkin näin perheellisen silmin. Lapset saavat kasvaa rauhassa ja täällä on turvallista asua. Rauma on hyvin pitkälti samanlainen paikka kuin kotikaupunkini Porvoo, Ahonen kehuu.

– Kesäisin kun kaverit vierailevat täällä, on hienoa päästä esittelemään heille Vanhaa Raumaa ja muita hienoja paikkoja. Historia on täällä hienolla tavalla näkyvillä ihan jokapäiväisessä arjessa.

Etenkin talvella kiekkoilijan elämää rytmittävät ammatin vaatimukset. Ammattilaiset harjoittelevat päivittäin. Siihen päälle pelataan kotona ja reissataan bussin kyydissä vieraspeleihin. Mitä muuta arkeen mahtuu?

– Pyrin olemaan mahdollisimman paljon läsnä lasten arjessa. Poika pelaa jalkapalloa ja tytär käy vauvauinnissa, kuljen mahdollisimman paljon mukana näissä harrastuksissa.


“Pihvi taas ihan suli suussa. Voisi jopa sanoa,
että riitti kun työnsi kielellä kohti kitalakea.”

Kotikeittiössä Ahonen ei edes pyri olemaan mestari. Hän kertoo nauttivansa mieluummin vaimonsa laittamaa ruokaa.

– Olen aika poropeukalo kokkina, varsinkin esteettisyydessä. Minun ruuanlaitossani ei siis synny kaunista, mutta maultaan sellaista ihan ok tasoa. Pääasiassa tulee tehtyä perinteistä pastaa ja jauhelihaa, jonkin simppelin kastikkeen kera.

Päivän lounas on nautittu. Hovi Salesin kummipelaaja on vieraillut Kapteeninhuoneella aiemminkin. Joka kerta ruoka on tehnyt suuren vaikutuksen, eikä tämäkään visiitti tee poikkeusta.

– Alkupalapöydästä löytyy kyllä monipuolisesti hyviä vaihtoehtoja. Siitä löytyy kaikkea mahdollista, joista saa koostettua hyvän yhdistelmän. Pihvi taas ihan suli suussa. Voisi jopa sanoa, että riitti kun työnsi kielellä kohti kitalakea, Ahonen hymyilee.

– Todella hyvää ja maukasta, tulen varmasti uudestaan. Seuraavaksi on aivan pakko päästä maistamaan uuden hiiligrillin tuotoksia.

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista perjantaihin klo 17.00-22.00 ja lauantaisin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Janne Rantala

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa vieraaksemme saapui Rauman Seudun Katulähetyksen toiminnanjohtaja Janne Rantala. Lounashetki aloitettiin runsaan alkupalapöydän antimilla. Pääruoaksi nautittiin herkullista possun plumaa savupaprikakastikkeella ja parmesanperunoilla sekä paistettua lohta, parsaa, tilli-hollandaisekastiketta ja lohkoperunoita. Kaiken kruunasi päivän jälkiruokana ollut porkkanakakku.

Rauman Seudun Katulähetys tekee äärimmäisen tärkeää työtä alueellisen hyvinvoinnin eteen. Monella sektorilla operoivan yhdistyksen rattaat pitää pyörimässä idearikas ja aikaansaava toiminnanjohtaja Janne Rantala.

– Katulähetyksen tehtävänä on edistää alueellista hyvinvointia. Meidän palveluidemme pariin ovat tervetulleita kaikki raumalaiset ja Rauman ympäristökuntien asukkaat. Palvelulupauksemme on ottaa kaikki apua tarvitsevat vastaan ja ohjata heidät oikeanlaisen tuen piiriin, Rantala kertoo.

Tuen avulla pyritään saamaan ihmiset kiinni jälleen normaaliin arkeen, ja sitä kautta elämässään eteenpäin.

– Meillä on paljon esimerkiksi lasten ja nuorten parissa tapahtuvaa työtä. Se on osa-alue, jossa avuntarve kasvaa koko ajan. Ennaltaehkäisevällä työllä on iso merkitys, ja siihen me haluamme myös panostaa.

– Järjestämme myös työikäisille erilaisia työllistymiseen liittyviä valmennus- ja koulutuspalveluita. Lisäksi meillä on asumispalveluita, vapaaehtoistyötä ja ikäihmisten toimintaa.

Paistettua lohta, parsaa, tilli-hollandaisekastiketta ja lohkoperunoita. 

Raumalla ei yhtään katukoditonta

Palveluiden ja tuen piirissä olevien ihmisten määrä on suuri. Apua tarvitaan runsaasti, joten tarpeeseen halutaan myös vastata, jotta kukaan ei jäisi yksin.

– Tietoisuus on lisääntynyt julkisuuden myötä, mikä taas omalta osaltaan auttaa siinä, että avuntarvitsijoita osataan ohjata ja he osaavat hakeutua avun piiriin. Myös ammattilaiset osaavat ohjata entistä paremmin ihmiset oikeaan paikkaan, Rantala muistuttaa.

– Pystymme määrittämään melko tarkasti vaikkapa tukiasumisen ja asunnottomien määrän. Tiedämme myös kuinka paljon ihmisiä käy leipäjonoissa, kohtaamispaikoilla ja työllistämispalveluissa.


“Me pidämme Raumalla ja yleensäkin Suomessa
yhdessä hyvää huolta toisistamme.”

Väestörekisterin virallisen määritelmän mukaan asunnottomaksi ihmiseksi katsotaan sellainen henkilö, joka asuu esimerkiksi tukiasunnossa. Rantala korostaa, että Raumalla ollaan siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että kaupungista ei löydy yhtään niin sanottua katukoditonta.

Toisin sanoen jokainen löytää katon päänsä päälle. Rantala heittää vertausluvuiksi Euroopan suurkaupungeista Pariisiin, jossa yönsä kadulla nukkuu yli 3000 ihmistä.

– Helsingissä arvioidaan olevan noin 300 katukoditonta. Osalle heistä kyse on elämäntavasta, josta ei välttämättä edes haluta irti. Isossa mittakaavassa määrä on siis pieni. Se kertoo siitä, että me pidämme Raumalla ja yleensäkin Suomessa yhdessä hyvää huolta toisistamme.

Lounashetket on hyvä käynnistää Kapteeninhuoneen runsaan alkupalapöydän herkuilla.

Ihminen kohtaa ihmisen aidossa ympäristössä

Kuka tahansa meistä voi joutua sellaiseen yllättävään elämäntilanteeseen, joka ajaa ikävään syöksykierteeseen. Tällöin tarvitaan vahvaa tukiverkostoa.

– Ihminen ei saa jäädä yksin. Jokaisella tulee olla se paikka, jonne hän kokee olevansa aidosti tervetullut ja jossa hänestä välitetään. Täytyy löytää ne ihmiset, jotka kohtaavat hänet ihmisenä. Jotka kuuntelevat ja auttavat asioiden selvittelyssä, Rantala sanoo.


“Jokaiselle ihmiselle se oma hätä
on se kaikkein isoin hätä.”

– Nämä ovat niitä juttuja, joita me emme voi koskaan korvata millään sosiaalisen median kanavalla tai toimistotyöskentelyllä. Aito kohtaaminen aidossa ympäristössä takaa ihmiselle kokemuksen, että joku välittää hänestä. Sitä kautta hän kokee, että hänen elämässään on jokin tarkoitus.

Rantala kohtaa työssään toinen toistaan koskettavampia kohtaloita. Kahden lapsen isälle tietyt hetket ovat erityisen raskaita.

– Jokaiselle ihmiselle se oma hätä on se kaikkein isoin hätä. Henkilökohtaisesti eniten puhuttaa leipäjonossa olevat lapset. Sitä on toisinaan vaikea hyväksyä, että miten se voi olla mahdollista. Näissäkin tapauksessa korostuu niiden kohtaamisten ja eteenpäin ohjaamisen tärkeys.

Possun plumaa savupaprikakastikkeella ja parmesanperunoilla.

Liinavaatteita, huonekaluja, hygieniatuotteita

Yhteiskunnallinen hyvinvointi on meidän jokaisen asia. Rauman Seudun Katulähetys tarvitsee toimintansa pyörittämiseen monenlaista tukea. 

– Olemme menneet vuosikaudet noin 30 työntekijän voimin. Heistä löytyy eri alojen hyvin koulutettuja ammattilaisia. Liikevaihdostamme noin 25 prosenttia tulee Rauman kaupungilta, loput saamme ministeriöiden ja säätiöiden sekä STEA- ja ESR-rahoitusten kautta.

– Lisäksi oman tärkeän panoksensa tuovat paikalliset yritykset. He haluavat olla mukana rakentamassa parempaa huomista ja tarjoamassa uusia mahdollisuuksia niitä tarvitseville.

Rauman Hovi Oy on ollut jo vuosia mukana tukemassa Rauman Seudun Katulähetyksen toimintaa. Viimeksi syksyllä Hotel Raumanlinnan remontoitujen huoneiden vanhat huonekalut lahjoitettiin Katulähetykselle, josta ne ohjattiin muun muassa omaan asuntoon muuttaneiden kuntoutujien käyttöön.

– Hovi on lahjoittanut myös paloturvallisia liinavaatteita, verhoja ja erilaisia hygieniatuotteita. Näillä on iso merkitys kokonaiskuvassa. Täytyy muistaa, että se kaikkein pieninkin teko mahdollistaa monta hyvää asiaa.


” Jokainen voi keksiä itselleen sopivan tavan
osallistua auttamiseen.”

Myös yksityiset ihmiset voivat auttaa monin tavoin. Rantalan mieleen nouseekin lämmin muisto viime syksyllä järjestetystä Asunnottomien yöstä.

– Eräs vanhempi eläkeläisnainen oli huomannut ilmoituksemme, jossa toivoimme lahjoitettavan erityisesti miesten vaatteita. Hänellä ei ollut koskaan ollut miestä, joten hänellä ei luonnollisesti ollut kyseisiä vaatteitakaan. Hän kuitenkin keksi toisen tavan auttaa ja kävi ostamassa hammasharjoja ja -tahnaa, jotka sitten lahjoitti meille.

– Mielestäni siinä ajatuksessa oli hienoa syvyyttä. Pienikin asia auttaa eteenpäin, eikä kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti, vaan jokainen voi keksiä itselleen sopivan tavan osallistua auttamiseen.

Kun autettavasta tulee auttaja

Raha ja tavarat eivät ole ainoa tapa auttaa, myös omaa aikaansa voi antaa vapaaehtoistyön muodossa.

– Kanssamme työskentelee eri tasoilla noin 80 vapaaehtoista, joiden osallistuminen on ensisijaisen tärkeää. Heitä on esimerkiksi ruoka-aputoiminnassa, kohtaamispaikoissa ja näkövammaisten lehtienlukupalvelussa. He lukevat sanomalehtiä äänilaitteille, joista tiedostot jaetaan koko Satakunnan alueelle näkövammaisten käyttöön.


“Positiivinen vaikutus ja valtava henkinen noste,
kun autettavasta tulee auttaja.”

Rantala korostaa, että vapaaehtoistyössä ei ole kyse kaiken liikenevän vapaa-ajan antamisesta. Auttaa voi myös hyödyntämällä Katulähetyksen palveluita ja antaa siten sisältöä toisen ihmisen elämään.

– Meillä on esimerkiksi puupaja, jonne voi tuoda vaikka keinutuolin kunnostettavaksi. Se on vapaaehtoistyötä, emmekä voi tarkkaan luvata, että se keinutuoli valmistuu vaikkapa seuraavalle viikolle. Voi olla, että keinutuolia kunnostava henkilö on vielä sen verran rikkinäisessä tilassa, että hän ei kykene työhön seuraavan päivän tai viikon aikana.

– Siinä tilanteessa se, joka sen keinutuolin tuo, on vapaaehtoistyöntekijä. Hän hyväksyy sen, että saa varmasti hyvän keinutuolin, mutta se saattaa ottaa hieman normaalia enemmän aikaa. Näin hän kuitenkin tarjoaa elämän syrjään kiinni pyrkivälle ihmiselle mielekästä ja merkityksellisestä tekemistä.

Leipäjonot ovat yksi tärkeä tapa löytää apua tarvitsevat ihmiset. Siitä heidät voidaan helpommin ohjata saamaan tarvittavaa tukea. Leipäjonossa jakajan paikalla on usein sellainen henkilö, joka on itse aiemmin ollut tiskin toisella puolella.

– Työllistämme ihmisiä sellaisille aloille, joissa on mahdollisuudet jatkotyöllistymiselle. Tiedän, ettei kukaan työllisty leivänjakajaksi, mutta tässä kohtaa nousee esiin positiivinen vaikutus ja valtava henkinen noste, kun autettavasta tulee auttaja.

Lounashetken kruunaa päivittäin vaihtuva jälkiruoka. Tällä kertaa tarjolla oli porkkanakakkua.

Ihmeparantuminen vaikeasta valeallergiasta

Janne Rantala näkee työssään monenlaisia kohtaloita. Yhdessä muiden kanssa hän auttaa ihmisiä takaisin aktiiviseen arkeen, mutta miten hän saa vapaa-ajalla työasiat pois mielestään?

– Jos jokin työasia mietityttää liikaa, silloin lähden lenkille. Jos kilometrin jälkeen vielä ahdistaa, niin sitten lisätään vauhtia. Vakavasti puhuen, ei lenkillä niinkään nollata niitä asioita, vaan siellä saan yleensä niihin vastaukset. Harrastan myös triathlonia, joten lenkkeily on tärkeä osa myös sitä puolta.

– Perheen kanssa vietämme paljon yhteistä aikaa. Silloin keskitymme laatuun ja olemme siinä hetkessä. Lenkin tarvitsen kuitenkin siihen, että pystyn olemaan hyvä isä ja aviomies.

Rantala on kotoisin Vammalasta, josta tie vei Tampereen kautta Ouluun ja vuonna 2004 Raumalle.

– En tunne itseäni raumalaiseksi, mutta koen Rauman kodikseni. Silloin kun olen viettänyt lapsuuttani Vammalassa, on se ollut vielä osa Satakuntaa. Tunnenkin itseni ennen kaikkea satakuntalaiseksi.

– Sitä en kyllä allekirjoita, kun sanotaan, että Raumalle on vaikea tulla. Asia on täysin päinvastoin, ei tämän helpompaa paikkaa olekaan esimerkiksi verkostoitua tai lähestyä yhteistyötahoja. Meidän alallamme ollaan valtakunnallisestikin kateellisia siitä, miten sujuvasti Raumalla asiat onnistuvat.

Tälle Rantala löytyy myös selkeän syyn.

– Jotkut perustelevat sen johtuvan siitä, että Rauma on pieni paikkakunta, mutta se ei ole syy. Kaikki on kiinni ihmisistä, täällä halutaan pitää toisista huolta. Se heijastuu monesta asiasta.


“Jos kilometrin jälkeen vielä ahdistaa,
niin sitten lisätään vauhtia.”

Myös Rauman ruokaravintolatarjonta on tehnyt mieheen vaikutuksen.

– Vilpittömästi voin sanoa, että ruokaravintolat ovat täällä laadukkaita. On monipuolista tarjontaa, ja kun minulla käy täällä valtakunnallisia yhteistyökumppaneita, ei tämän puolen vaihtoehtoja tarvitse kyllä hävetä yhtään.

Kapteeninhuoneen paistettu lohi saa Rantalalta vuolaat kehut. Hän ei kuitenkaan ole aina ollut kalaruokien ystävä.

– Vaimolle siitä iso kiitos, että hän on opettanut minut tykkäämään kalasta. Ennen tapaamistamme noin 20 vuotta sitten, en ollut syönyt kalaa ollenkaan. Koulussakin taisin valehdella olevani allerginen kalalle. Vaimoni avulla koin ihmeparantumisen, onneksi, sillä nyt pääsen nauttimaan tämänkaltaisista herkuista, Rantala kiittelee.

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista perjantaihin klo 17.00-22.00 ja lauantaisin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Taneli Maasalo

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa saimme vieraaksemme Taneli Maasalon, jonka pelinumero jäädytettiin lauantaina KeuPa HT:n toimesta. Lounashetki startattiin herkullisen alkupalapöydän äärellä. Lounaaksi nautittiin rub-maustettua possua BBQ-kastikkeella ja mausteriisillä sekä härän sisäfileepihviä savupekonikastikkeessa ja maalaisranskalaisilla.R

Taneli Maasalon pitkä ja komea jääkiekkoura huipentui viime viikonvaihteessa Keuruulla. Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla eli Mestiksessä pelaava KeuPa HT nosti Tanelin pelinumeron 21 jäähallin kattoon.

– Tapahtuma jännitti ensi alkuun enemmän kuin yksikään peli, jossa olen pelannut. Oli tärkeimmät ihmiset siinä rinnalla, pidettiin puheita ja näytettiin uran parhaita paloja videolta. Ura vilisi silmissä, kyllä siinä tuli tippa linssiin, Maasalo muistelee.

– Vaikka kuinka oli valmistautunut siihen tilanteeseen, niin asiat tulivat hyvällä tavalla yllätyksenä. Ja kun paita alkoi nousta kattoon, tuli se iso tunneryöppy. En usko, että vastaavanlaista tilannetta tulee koettua enää koskaan.

Mies kuuli asiasta ensimmäisen kerran joulukuun alussa kesken Kivikylän Areenalla järjestetyn Raskasta Joulua -tapahtuman. Puhelimen toisessa päässä oli KeuPa HT:n hallituksen jäsen ja Maasalon hyvä ystävä Olli Raaska.

– Olli soitti ja kertoi, että KeuPan hallitus oli päättänyt, että numero 21 nostettaisiin hallin kattoon. Olin hetken aikaa melko ihmeissäni, enkä ensin edes oikein tajunnut, että mitä se mies siellä höpöttää.

– Alkushokista kun selviydyin, niin tajusin ja totesin hänellekin, että onhan tämä nyt todella iso kunnianosoitus. Se kuitenkin yllätti, etenkin kuin peliuran loppumisesta oli ehtinyt kulua vasta reilu vuoden päivät.


“En usko, että vastaavanlaista tilannetta
tulee koettua enää koskaan.”

KeuPa HT on perustettu vuonna 1995. Näiden vajaan 25 vuoden aikana seura on jäädyttänyt nyt tehdyn Maasalon paidannoston lisäksi vain yhden numeron. Keuruun jäähallin katossa roikkuu Kari Rautakorven numero 13.

– Hän on Lukkoakin valmentaneen Jukka Rautakorven veli. Kari on minun pitkäaikainen valmentajani sekä juniorivuosilta että Mestiksestä ja Suomi-sarjasta. Nykyään hän toimii KeuPan apuvalmentajana ja fysioterapeuttina, Maasalo kertoo.

Härän sisäfileepihviä savupekonikastikkeessa ja maalaisranskalaisilla.

Keuruulta kohti Jyväskylää

Paitojen lisäksi Keuruun hallin katosta löytyy kaksi Suomi-sarjan mestaruusviiriä ja viime keväänä saavutettu Mestiksen mestaruusviiri. Maasalo naurahtaa, että kauas on tultu niistä ajoista, kun hän aloitteli paikkakuntalaisena pikkupoikana tutustumista lajin saloihin.

– Ensimmäiset hämärät muistikuvat lienevät siltä ajalta, kun kävimme isän kanssa ulkojäillä kokeilemassa luistelua. Ei siitä luistelusta meinannut tulla yhtään mitään. Siihen peilaten on ihme, että tänne asti on tullut kuljettua lajin parissa, Maasalo naurahtaa.

– Jostain se innostus kuitenkin lähti. Sellaiset selkeät muistot nousevat esiin kiekkokouluajoilta. Iso merkitys on varmasti myös sillä, että paras ystäväni Olli Palola, joka on edustanut urallaan myös Lukkoa, oli naapurini ja pelasimme paljon yhdessä.


“Yhtäkkiä se perheen pienin mies itsenäistyy
ja suuntaa kiekon perässä maailmalle.”

Varhaiset juniorivuotensa Maasalo pelasi KeuPan paidassa, kunnes 15-vuotiaana oli aika suunnata uusiin maisemiin. Kohteeksi valikoitui noin 60 kilometrin päässä kotikaupungista sijainnut Jyväskylä ja sen ylpeys JYP.

– Viimeisenä KeuPa-vuotena pelasimme Palolan kanssa vuotta vanhemmissa eli C-junioreissa. Se ikäluokka pääsi silloin seuran historian tähän mennessä ainoan kerran C-nuorten SM-sarjaan. Meille se oli huippupaikka, jossa pääsi pelaamaan todella kovia pelejä.

– Sitä kautta pääsimme mukaan myös Pohjola-leirille. Sen jälkeen oltiin vedenjakajalla. Tajusin, että tästä on ennen pitkään lähdettävä, jos mielii mennä jääkiekossa eteenpäin.

Ensimmäisen Jyväskylän vuoden aikana Maasalolla oli peruskoulun 9.luokka kesken, joten vanhemmat kuskasivat poikaa kahden kaupungin väliä. Seuraavana vuonna oli edessä muutto Jyväskylään, jossa alkoi jääkiekon ohella opiskelut urheilulukiossa.

– Se oli äidille kova paikka. Minulla on kaksi vanhempaa veljeä, jotka asuivat vielä kotona ja yhtäkkiä se perheen pienin mies itsenäistyy ja suuntaa kiekon perässä maailmalle, Maasalo hymyilee.

Taneli Maasalo toimi urallaan KeuPa HT:n kapteenina useammalla kaudella.
(Kuva: Tomi Autio)

Jarkko Immosen tuuraajaksi

Maasalon ura käsittää muun muassa 180 Mestis-ottelua ja 75 Suomi-sarjan matsia. Liiga-pelejä hän ei päässyt aistimaan jäältä käsin.

– Jos jokin on uralta jäänyt harmittamaan, niin se on se, etten saanut tililleni edes sitä yhtä ottelua Liigassa. Koin, että etenkin viimeisinä Mestis-vuosinani olin sellaisessa kunnossa ja pelaamiseni oli sillä tasolla, etten olisi Liigassa jäänyt jalkoihin.

Lähimpänä paikkaa kotimaan kirkkaimmissa valoissa hän kävi JYPissä, jossa Maasalo oli mukana liigajoukkueen harjoitusringissä. Heti ensimmäisissä treeneissä tehtävänä oli tuurata, ei enempää eikä vähempää kuin muuan Jarkko Immosta.

– He tarvitsivat yksiin treeneihin rightin keskushyökkääjää Immosen tilalle, ja minulle annettiin se tehtävä. Sain vetää siinä legendaaristen Antti Virtasen ja Tuomas Pihlmanin keskellä.

Pelaajauran mieleenpainuvin hetki nousee keväältä 2014, kun KeuPa HT pelasi vielä Suomi-sarjassa. Kausi huipentui jopa asianosaiset yllättäneeseen Mestis-nousuun.

– Näen, että se on se hetki, mistä KeuPan tarina on todenteolla alkanut. Hallitus ilmoitti ettei KeuPa lähde Suomi-sarjaan taloudellisista syistä. Me pelaajat keräsimme kuitenkin vuorokauden aikana tarvittavat varat kasaan, jotta saimme pidettyä sarjapaikkamme.


“Sain vetää siinä legendaaristen
Antti Virtasen ja Tuomas Pihlmanin keskellä.”

Joukkueessa oli noin kaksi kentällistä pelaajia, eikä penkin takana ollut edes valmentajaa. Kausi alkoi useammalla tappiolla yhteen putkeen.

– Saimme pelin kulkemaan ja pääsimme viimeiseltä paikalta pudotuspeleihin. Pudotimme kaikkien yllätykseksi ensimmäisellä kierroksella runkosarjan voittajan RoKin. Toisella kierroksella teimme saman Bewe TuusKille, siinä vaiheessa hiipi ensimmäisen kerran mieleen, että voiko kaikkien näiden käänteiden jälkeen olla mahdollista, että meillä on mahdollisuus voittaa koko sarja.

– Finaalissa kaatui sitten FoPS ja me juhlimme mestaruutta. Ratkaisevassa finaalissa oli niin paljon porukkaa, etten ole koskaan nähnyt niin paljon jengiä Keuruun jäähallissa yhdellä kertaa.

KeuPa HT nosti kasvattinsa pelinumeron 21 jäähallin kattoon.
(Kuva: Tomi Autio)

Tarinan mestarit tekivät mahdottomasta totta

Mestaruushumussa ei tullut vielä mieleen, että seuraava etappi voisi olla Mestis. Juhlien jälkeen Maasalo sai puhelun Olli Raaskalta, joka ehdotti Mestis-lisenssihakemuksen tekemistä.

Maasalo otti haasteen vastaan, ja siitä kaksi kuukautta myöhemmin KeuPalla oli paikka Mestiksessä. Samalla hän otti vastaan tarjotun työn, joka löytyi keuruulaisseuran toimistolta.

– Pelaamisen ohessa toimin KeuPan myynti- ja markkinointipäällikkönä. Kaikki tuotteistukset ja vastaavat rakennettiin käytännöstä nollasta. Niiden avulla rakennettiin sitä pohjaa, jolla Mestiksessä on mahdollista pärjätä.


“Meidän ei pitänyt nousta edes Mestikseen, ja vain neljä vuotta
myöhemmin juhlimme jo Mestiksen mestaruutta.”

Työnkuva laajeni ajan saatossa, ja kohta Maasalo vastasi myös pelaajakoordinaattorin tehtävistä. Hän on siis mies, joka rakensi KeuPa HT:n viime kevään Mestis-mestarijoukkueen.

– Henkilökohtaisestikin se oli iso ja hieno palkinto kaikesta siitä duunista, mitä seurassa on vuosien varrella tehty. Asuin keväällä jo Raumalla, mutta elin koko ajan KeuPan mukana.

Noin 10 000 asukkaan Keuruulla resurssit eivät välttämättä ole parhaimmat mahdolliset, mutta koko paikkakunta puhaltaa vahvasti yhteen hiileen. Se yhdessä tinkimättömän työn ja hyvien pelaajahankintojen kanssa, ovat olleet suuria syitä menestykseen.

– Jälkikäteen kun miettii, niin tuntuuhan se aika hullulta, että meidän ei pitänyt nousta edes Mestikseen, ja vain neljä vuotta myöhemmin juhlimme jo Mestiksen mestaruutta. KeuPan yksi sloganeista on Tarinan mestarit, eikä se ole ihan tuulesta temmattu, Maasalo virnistää.

Rub-maustettua possua BBQ-kastikkeella ja mausteriisillä.

Kuukauden visiitti Aasian liigaan

Toinen mieleenpainuva kokemus oli viime talvena tehty kuuden ottelun mittainen lainapesti Aasian liigaan. Tilaisuus tarjoutui tutun valmentajan Ari-Pekka Siekkisen kautta.

– Työskentelin siihen aikaan KeuPan toimistolla, mutta en ollut enää mukana pelaamassa. Siekkinen soitti ja tarjosi mahdollisuutta lähteä auttamaan Nikko Icebucksia, joka taisteli siinä vaiheessa pudotuspelien viimeisestä paikasta.

Ura oli päätepisteessä, mutta paluu kentille täysin uudenlaisessa ympäristössä houkutteli. Lisäpontta ajatukselle toi mahdollisuus päästä pelaamaan samaan joukkueeseen suomalaisen puolustajalegenda Petteri Nummelinin kanssa.

– Olin pitänyt itseni kunnossa ja käynyt jäällä, mutta edellisestä pelistä oli kulunut jo kahdeksan kuukautta. Sain sovittua KeuPan kanssa asiat niin, että pystyin irtaantumaan siitä toiminnasta kuukauden ajaksi.

Aasian liigan taso yllätti kokeneen pelaajan positiivisesti.

– Ne olivat runkosarjan kuusi viimeistä peliä. Henkilökohtaisesti mieltä lämmittää se viimeinen ja pudotuspelipaikan varmistanut matsi, jossa pääsin tekemään ratkaisumaalin. Kaiken kaikkiaan aivan loistava kokemus. Olen todella tyytyväinen, että lähdin sinne.

Maasalon pelasi 180 Mestis-ottelun ja 75 Suomi-sarjan matsin lisäksi myös Japanissa ja Saksassa.
(Kuva: Tomi Autio)

Hampaat jäivät A-nuorissa Raumalle

Oman pelaajauransa Maasalo paketoi reilu vuosi sitten käytännössä heti Japanin reissun jälkeen. Luistimet lyötiin naulaan Keuruulla KeuPa HT:n paidassa jäähyväisottelussa.

– Halli oli siinä viimeisessä matsissa täynnä ja tunnelma oli katossa. Yleisölle oli tarjolla kakkukahvit ja ilta huipentui hallin pihalla ilotulitukseen. Aivan huikea tapahtuma.

KeuPa HT on mahdollistanut Maasalolle uran jääkiekon parissa. Seura on nostanut legendansa paidan kattoon. Mitä kasvattajaseura merkitsee Maasalolle?

– Äärimmäisen paljon, kyseessä on rakas kasvattajaseura, jota ilman en istuisi nyt tässä. Kaikki alkoi sieltä, sain sieltä työpaikan ja sen kautta intohimon jääkiekossa työskentelyyn. KeuPa-perhe on tarjonnut useita tärkeitä ihmissuhteita. En usko, että KeuPa lähtee minusta koskaan.


“Kaikki, jotka ovat touhussa mukana,
ovat mukana aidosti.”

Raumalaisille Maasalo on tuttu mies Kivikylän Areenalta. Pitkän kiekkouran tehnyt mies työskentelee nimittäin nykyään Rauman Lukon palveluksessa myyntipäällikkönä. Kanaalin varrelle hän muutti viime vuoden keväällä. Hänellä oli ennakkoon kokemusta Raumasta, joskaan muistot eivät olleet kovin kivuttomia.

– Kävimme aikanaan JYPin A-nuorten kanssa pelaamassa Raumalla ja minun hampaani jäivät silloin Kivikylän Areenan jäälle. Voisi siis sanoa, että hieman jopa traumaattisia kokemuksia Raumasta, Maasalo nauraa.

Tuosta muistosta huolimatta Maasalo uskaltautuu Kivikylän Areenan jäälle kerran viikossa. Silloin paikalle kokoontuu Rauman Lukon yhteistyökumppaneista koostuva HC Lehväs.

– Siinä on kasassa hyvä porukka, jossa on sellainen mahtava Lehväs-henki. Kaikki, jotka ovat touhussa mukana, ovat mukana aidosti. Toisilla on kiekosta kokemusta enemmän ja toisilla vähemmän, mutta jokainen sopii joukkoon tasosta riippumatta.

Lautaset ovat tyhjät, Kapteeninhuoneen lounas on nautittu. Maasalo antaa päivän ruoalle kiitettävän arvosanan.

– Tämä oli toinen lounas, jonka olen muutaman aamupalan lisäksi täällä nauttinut, ja joka kerta on saanut lähteä hyvillä mielin, kuten nytkin. Suosittelen kyllä kaikille. Jos kavereita tai sukulaisia Keski-Suomesta vierailee Raumalla, niin voin kyllä suositella Kapteeninhuonetta, Maasalo kehuu.

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista perjantaihin klo 17.00-22.00 ja lauantaisin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Joona-Jukka Hokkanen

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa istahdimme lounaalle keittiöalan ammattilaisen kanssa, sillä saimme vieraaksemme Rauman Hovin uuden ravintolan eli Porissa Hotel Bepopin yhteydessä toimintansa uusitulla ilmeellä aloittavan Ravintola Tempon keittiömestarin Joona-Jukka Hokkasen. Lounaaksi valikoitui paistettua nieriää yrtti-valkoviinikastikkeella ja parmesanperunoilla sekä hirvikäristystä rosmariiniperunasoseella ja puolukkahillolla.

Satakunta saa ravintolatarjontaansa uutta virtaa, sillä Porissa Hotel Bepopin yhteydessä toimiva Ravintola Tempo aloittaa toimintansa tammikuussa. Virallisia avajaisjuhlia vietetään myöhemmin talven aikana.

– Tempo tarjoilee välimerellistä ruokaa. Tarkoitus ei ole kuitenkaan keskittyä vain autenttisesti yhteen maahan, vaan olemme saaneet kasaan kattavan läpileikkauksen. Mukana on myös hieman Välimeren ulkopuolisten maiden makuja, keittiömestari Joona-Jukka Hokkanen kertoo.

– Tämä tulee näkymään asiakkaille esimerkiksi runsaina ja monipuolisina kasviksina. Käytämme paljon myös öljyjä ja juustoja. Meiltä tulee löytymään maukasta ja mausteista tuhtia ja ronskia ruokaa, joka ei kuitenkaan ole missään nimessä raskasta.

Ravintola Tempo – Social Dining & Bar -nimeä kantava ravintola tuo kaupunkikuvaan jotain täysin uudenlaista.

– Kuten nimessäkin lukee, Tempossa on kyse sosiaalisesta kokemuksesta. Tuomme jaettavat annokset ensimmäistä kertaa Poriin. Tämä on sikäli harvinaislaatuista, että tiedän Helsingistä löytyvän muutaman tällaisen paikan, mutta muualla Suomessa social diningia on vielä tällä hetkellä vähemmän tarjolla, Hokkanen huomauttaa.

– Teemme kaiken alusta alkaen itse. Raaka-aineet pyritään käyttämään sataprosenttisesti niin, että mitään ei heitetä pois. Käytämme kuoret, kannat ja hukkapalat, eli kaiken niin loppuun asti kuin sen vai voi käyttää. Hyödynnämme siis periaatteessa kaiken tavalla tai toisella.


Välimerellistä social diningia

Nimen ja ruokalistojen lisäksi myös ravintolan ulkoasu on kokenut muutoksia. Kaikki tämä on vaatinut uudelta keittiömestarilta luonnollisesti pitkiä päiviä ja öitä, mutta Hokkanen kertoo nauttivansa uuden tekemisestä täydellä sydämellä.

– Syksy ja talvi ovat olleet kyllä työntäyteisiä. Viime keväänä vaihdoin toisaalla työpaikkaa urakehityksen toivossa. Tavoite oli silloin saada lisää vastuuta muun muassa menusuunnittelussa. Sain sitten vinkin, että tällainen uusi kuvio on tulossa Poriin ja päätin tarttua tilaisuuteen, Hokkanen taustoittaa.


“Tempossa on kyse sosiaalisesta kokemuksesta.”


Mies kävi työhaastattelussa ja vakuutti Rauman Hovin väen. Eikä ihme, sillä kun Hokkanen puhuu ruoasta, hehkuu kaikesta rakkaus ja omistautuminen omaan ammattiin.

– Jo työhaastattelussa kaikki vaikutti juuri siltä, mitä olin hakenut jo jonkin aikaa. Halusin ehdottomasti päästä tähän toimintaan mukaan. Nyt olen saanut sen, mitä olen halunnutkin, eli olen päässyt todella vapaasti suunnittelemaan ja toteuttamaan omia näkemyksiäni.

– Hovilla oli hyvä ja selkeä visio välimerellisestä social dinigistä, johon pääsin toteuttamaan ruokalistaa oman osaamiseni kautta. Ruokatuotteet hiotaan omien standardien mukaisesti. Teen tätä kuin omaani, Hokkanen painottaa.

Nieriää yrtti-valkoviinikastikkeella ja parmesanperunoilla.

TV-kokkien jalanjäljissä

31-vuotias Joona-Jukka Hokkanen on melko nuoresta iästään huolimatta jo kokenut ammattilainen. Hän naurahtaa olleensa kuitenkin niin sanotusti myöhäisherännäinen.

– Olen täysin television kokkiohjelmien tuotos. Liekki ammattimaiseen kokkaamiseen syttyi vasta viime vuosikymmenen vaihteessa juuri kyseisten ohjelmien kautta, Hokkanen paljastaa.

Tätä ennen monet työsuhteet olivat liittyneet tavalla tai toisella ruokaan. Hokkanen työskenteli muun muassa kolmessa eri leipomossa sekä elintarviketehtaassa. Ravintolakoulun opinnot alkoivat Porissa vuonna 2011.

– Se tuntui heti omalta. Minulla oli ylioppilaspaperit alla, joten suoriuduin koulusta kahdessa vuodessa. Olin jo sen ikäinen, että asuin omillani, joten opiskelujen jälkeen piti hakea heti töitä. Työskentelinkin aluksi ekstraajana, eli tein niitä töitä, joita minulle annettiin. Välillä tarjoilin, välillä työskentelin keittiössä.


Ruokatuotteet hiotaan omien standardien mukaisesti. Teen tätä kuin omaani.”


Tuolloin syntyi päätös, että on aika ottaa se seuraava askel uralla. Hokkanen asetti tavoitteekseen päästä työharjoitteluun Porissa toimivaan maineikkaaseen Ravintola Buccoon.

– Tiesin, että se on paikka, jossa varmasti oppii tekemään hyvää ruokaa. Pääsin harjoitteluun ja sitä kautta ravintolaan vakituiseksi kokiksi. Viisi vuotta vierähti siellä, ja sain paljon hyvää oppia ja kokemusta.


Oppipoikana Italiassa Michelin-ravintolassa

Buccon aikana Hokkanen suuntasi myös Italian Toscanaan yhden Michelin-tähden ravintolaan nimeltä Silene. Kontaktin hän sai Buccossa, jossa eräänä viini-iltana oli keittiössä vieraana kyseisen ravintolan keittiömestari Roberto Rossi.

– Kysyin mahdollisuutta lähteä niin sanotuksi vaihto-oppilaaksi, ja hän toivotti minut tervetulleeksi. Toukokuussa 2017 käytin reilut puolitoistaviikkoa kesälomastani Italiassa heidän opissaan. Se oli lyhyt aika, mutta antoi runsaasti oppia.

– Opin paljon muun muassa keittiöhierarkiasta, tarkkuudesta ja suunnattomasta kunnianhimosta. Siinä keittiössä ei kukaan laskenut leikkiä, vaan jokainen asia tehtiin viimeisen päälle niin sanotusti viivoittimella.


“Hieman sai nieleskellä, että
tulinko Italiaan asti tiskaamaan.”


Työskentely Michelin-tähden ravintolassa alkoi tiskinurkasta ja parhaimmillaan Hokkanen pääsi raastamaan tryffeliä tai parmesaania lautaselle.

– Siinä vaiheessa minulla oli kokemusta alalta jo viitisen vuotta, joten hieman sai nieleskellä, että tulinko Italiaan asti tiskaamaan ja raastamaan, mutta näinhän se menee isossa maailmassa. Tietystä pisteestä aloitetaan, ja sieltä edetään sitten sen mukaan, miten nähdään mihin osaaminen riittää.

Myös raaka-aineiden suhteen Hokkanen näki aivan uuden maailman. Kaikessa korostui tuoreiden tuotteiden tärkeys.

– Ravintolan tien toisella puolella oli puutarha, josta haettiin esimerkiksi kaikki yrtit, tomaatit ja sen sellaiset. Ravintola sijaitsi vuoristossa maaseudulla, joten kaikki muukin tuli läheltä. Kanat, ankat ja vastaavat haettiin kaikki viereisiltä maatiloilta.

Hirvikäristystä rosmariiniperunasoseella ja puolukkahillolla.

Luovuus yksi tärkeimmistä työkaluista

Hokkanen palasi Suomeen ja Buccoon, josta matka jatkui Porin kauppatorin laidalla sijaitsevaan, lähiruokaan tuolloin panostaneeseen ravintolaan nimeltä Torget.

– Olin kuullut Torgetista paljon hyvää, ja se alkoi olla todellinen haastaja Buccolle. Tykkäsin heidän tyylistään, kauniista annoksista ja yleisestikin koko ravintolan ideasta. Halusin nähdä jotain muuta, ja Torget oli hyvä vaihtoehto, Hokkanen kertoo.

Pesti jäi viiden kuukauden mittaiseksi, sillä eteen tuli se pitkään haaveissa ollut haaste päästä rakentamaan jotain aivan uutta, täysin omien ajatusten ja ideoiden pohjalta. Tuo haaste oli Ravintola Tempo.

– Halusin toteuttaa itseäni entistäkin enemmän ja kasvattaa samalla omaa vastuutani. Näen, että luovuus on yksi isoista vahvuuksistani. Nyt pääsen toteuttamaan niitä ideoita, joita on pulpunnut jo vuosia.

– Myös työnantajan suhtautumisella asiohin on iso merkitys. Tempossa on panostettu ruoan ja ilmapiirin lisäksi muun muassa hyviin astioihin. Työnantaja antaa vapautta ja tilaa tehdä omannäköisiä juttuja.

Joona-Jukka Hokkanen painottaa, että ruoan kuuluu herättää kaikki aistit.

Keittiötyö on ennen kaikkea yhteispeliä

Ruoanlaitto on oma taiteenlajinsa. Kuten missä tahansa taiteessa, myös keittiössä omien ideoiden toteuttaminen on tärkeässä roolissa.

– Buccossakin oli paljon mahdollisuuksia toteuttaa itseään, mutta näin etten pääse siellä henkilökohtaisesti urallani enää välttämättä samalla tavalla konkreettisesti eteenpäin. Viihdyin siellä, mutta lähdin tavoittelemaan omia tavoitteitani ja suuntasin uusien haasteiden pariin. Se on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi.

Keittiömestari painottaa, että hänen keittiössään heitetään tittelit romukoppaan. Kyse on ennen kaikkea tiimityöskentelystä.

– Haluan olla sellainen esimies, joka antaa kokkien tuoda ideoitaan ilmi. Se on tärkeää, näin kukaan ei väsähdä tuotteisiin ja tekemiseen. Omien ideoiden kanssa ei saa jäädä yksin, vaan on tärkeää, että ne uskaltaa tuoda kaikkien tietoisuuteen, Hokkanen sanoo.

– Se, että on keittiömestari tai keittiöpäällikkö, ei tarkoita sitä, että on aina oikeassa. Aina voi löytyä joku toinen parempi tapa tehdä asioita. Kaikki ketkä meillä työskentelevät, saavat antaa sitä osaamistaan, joka heiltä löytyy. Yksinpeluu ei toimi ravintolakeittiössä.


“Nyt pääsen toteuttamaan niitä ideoita,
joita on pulpunnut jo vuosia.”


Kun ruoalla on iso merkitys tekijälleen, tehdään sitä silloin suurella sydämellä.

– Ruoka merkitsee arjessa minulle hyvinvointia. Tunnen niin sanotusti molemmat päät, eli olen joskus nuoruudessani syönyt miten sattuu, kun taas näin hieman vanhemmalla iällä olen katsonut tarkasti mitä suuhuni laitan. Siinä on aivan valtava ero päivittäiseen jaksamiseen.

Kokki ei pääse essustaan kotonakaan, eikä edes halua päästä, sillä ruoanlaitto on osa Hokkasen harrastuksia. Osa Tempon annoksista onkin suunniteltu miehen kotikeittiössä.

– Ruoanlaitto on sellainen ala, että kokki ei ole koskaan valmis. Aina löytyy uusia juttuja ja tapoja sekä vaihtoehtoja ja tyylejä valmistaa annoksia. Ikinä ei saa tyytyä vain yhteen asiaan, sillä aina löytyy uusia portteja, joita voi avata.

– Hyvä ruoka herättää kaikki aistit. Sillä on tärkeä rooli, miten kauniilta annoksen saa näyttämään, kuinka hyvältä tuoksumaan ja maistumaan, jopa kuulostamaan. Nämä ovat asioita, jotka minua kiehtovat ja joita tavoittelen tehdessäni ruokaa.


“Kokki ei ole koskaan valmis.
Aina löytyy uusia juttuja ja tapoja.”


Raumalta on Poriin lyhyt matka, ja vielä lyhyemmäksi sen tekee vierailu Ravintola Tempon herkullisten ruokien parissa.

– Social dining on nimensä mukaisesti sosiaalinen kokemus. Siinä ei jää aikaa kännykän räpläämiselle, vaan ihmisillä on aikaa keskittyä keskinäiseen kanssakäymiseen hyvän ja erilaisen ruoan parissa. Täytyy muistaa, että ruoka herättää aina keskustelua.

Uuden Ravintola Tempon herkullisia antimia pääsee nauttimaan jo nyt, ravintolan virallisia avajaisjuhlia vietetään myöhemmin talvella. Tiedotamme niistä lähempänä kyseistä ajankohtaa. Löydät Ravintola Tempon osoitteesta Yrjönkatu 24, Pori.

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Joulupukki

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Jouluaaton lähestyessä vieraanamme poikkesi itse Joulupukki. Lounaaksi punanuttu nautti Kapteeninhuoneen herkullisen joululounaan.

Tällä kertaa kapteenin pöydän vieras pääsi yllättämään meidät. Olemme tavoitelleet kyseistä valkopartaa kirjein, sähköpostein ja savumerkein, saamatta Korvatunturilta minkäänlaista vastausta. Syy tähän selvisi perjantaina, sillä Joulupukki ei ollut niillä suunnin, vaan lähempänä kuin kuvittelimmekaan.

Punanuttu on nimittäin asustanut jouluviikon Raumalla. Omien sanojensa mukaan hän on valmistautunut sunnuntaiseen urakkaansa lepäämällä hyvin Hotel Kalliohovin pehmeillä patjoilla ja hotellihenkilökunnan hellässä huomassa.

– Korvatunturilla käy niin kova kuhina, että lepäämisestä ei tahdo tulla mitään. Olen löytänyt Hotel Kalliohovista itselleni hyvän paikan rauhoittua ja kerätä energiaa aattoa varten, Joulupukki kertoo.

Mutta eikö pyhien odotetuinta vierasta sitten tarvita Korvatunturilla näin aaton alla?

– Ehdin yleensä lukemaan kaikki lapsilta ja aikuisilta tulleet kirjeet hyvissä ajoin ennen aattoa, ja sen jälkeen alkaa tonttujen viimeiset työvuorot. Käyn muutaman kerran viikon aikana tarkastamassa, että suuremmilta kommelluksilta on vältytty. Raumalta hurauttaa poroilla Korvatunturille ilmateiden nopeusrajoitusten mukaan vajaassa vartissa.

Pukki kerää siis energiaa lepäilemällä ja syömällä hyvin. Hän nauttii isot lautaselliset Kapteeninhuoneen jouluisen alkuruokapöydän tarjoiluista ja siirtyy sen jälkeen lämpimien ruokien ääreen. Kaiken kruunaa jouluisen jälkiruokapöydän antimet.

– Täytyy sanoa, että näissä pöydässä on kyllä kaikki, mitä hyvältä jouluruoalta vaaditaan. On kalaa eri muodoissa, salaatteja ja herkullisia laatikoita. Kinkkua ja joulutorttuja unohtamatta.

Mikäs se on sitten Joulupukin mieliruoka näin jouluna?

– Kyllä se on muorin tekemä riisipuuro. Aattona ei tarvitse kauheasti mitään muuta syödä, sillä monessa talossa on tarjolla pipareita ja maitoa. Niillä pärjää pitkälle, ja eikös sitä yhtenä päivänä vuodessa ole ihan luvallista elää pelkillä piparkakuilla?, Joulupukki naurahtaa.

Kapteeninhuoneella on herkuteltu kinkun ja muiden jouluherkkujen parissa.

Merituuli tekee raumalaisista kilttejä

Rauma on Joulupukille tuttu paikka. Kaikki kaupungin lapset ja aikuiset ovat hänelle erittäin tuttuja. Eikä sieltä tuhmien kirjoista, vaan päinvastoin.

– Täällä on kyllä harvinaisen kilttejä lapsia. Ehkä se on tuo meriveden suolainen tuuli, joka tekee täällä paikallisista hyväkäytöksisiä ja toiset huomioonottavia.

Päivisin pukki on joutunut piilottelemaan pääasiassa hotellihuoneessaan, sillä valkoparta tunnistetaan helposti. Edes vaatteiden värien vaihto ei kuulemma auta, sillä vaikka värikavalkadi onkin miehen matkalaukussa runsas, ovat ne kaikki designiltaan samanlaisia.

– Yöaikaan olen hiippaillut ulos ja kierrellyt kurkkimassa ikkunoista, että kuinka jouluvalmistelut etenevät. On sitten mukava tulla aattona, kun on nähnyt ennakkoon miten hienosti kodit ovat siirtyneet joulutunnelmaan.

Joulupukkia potkaisi onni, sillä valkoparran hiippaillessa Hotel Kalliohovin käytävillä, oli vastaanotossa menossa juuri vuoronvaihto. Kahdesta suukosta ei muorikaan kuulemma tule vielä mustasukkaiseksi!

Hovi Salesin väelle pukki antaa kiitosta. Eräänä iltana hän kuljeskeli Hotel Kalliohovin käytäviä samaan aikaan, kun vastaanotossa oli käynnissä vuoronvaihto. Tuolloin joulupukki yllätettiin poskipusuilla.

– Olen saanut nauttia olostani myös Johtolassa. Siellä me kävimme saunomassa ja uimassa Iiro Ignatiuksen kanssa. Vaihdoimme ajatuksiamme muun muassa tulevista Olympialaisista ja Iiro paljasti oman joululahjatoiveensa.

Pukki ei kovin mielellään kerro toiveita, sillä myös hän on hieman taikauskoinen, ja pelkää, että kerrottuna ne eivät toteudu. Kun miestä muistuttaa, että hän on itse lahjojen toteutuksen takana, uskaltautuu hän paljastamaan Iiron toiveen.

– NHL-sopimusta Iiro pyysi, ja mielellään johonkin lämpimään osavaltioon. Kävin katsomassa tuossa aiemmin Iiron pelaamista eräällä jäävuorolla, otin siitä pätkän videolle ja laitoin ison veden toiselle puolelle. Odottelen tässä juuri puhelua sieltä suunnalta. Näyttivät jo aiemmin vihreää valoa, että hyvältä vaikuttaa ja potentiaalia löytyy.

– Onhan tämä monipuolista hommaa, kun välillä saa olla tonttujen apuna naputtamassa naulaa puiseen keinuhevoseen ja välillä puhua kieliä kännykkään yrittäen kaupata pelimiehiä uusiin seuroihin. Toisin sanoen olen sekä kirvesmies että agentti.

Jouluinen jälkiruokapöytä kruunasi jokaisen joululounaan.

Däppäävä ja twerkkaava Joulupukki elää ajan hermolla

Monien ammattien mies, mutta yksi sesongin suurimmista kysymyksistä on, millä laitteella sitä ollaan aattona liikenteessä. Joulupukki muistuttaa, että kulkupelin valintaan vaikuttaa aina vallitsevat sääolosuhteet.

– Nyt näyttäisi siltä, että täällä Raumalla on sen verran lunta, että olisi enemmänkin valinnanvaraa. Porot on tankattu valmiiksi, kuten joka vuosi tässä vaiheessa, mutta myös helikopteri on valmiudessa. Tarvittaessa tulen vaikka polkupyörällä. Pääasia on, että jokaista lasta ja aikuista muistetaan jouluna.

Lapset pyytävät pukilta usein ajankohtaisia esityksiä.

– Pitää pysyä mukana muodissa ja ajan hermolla. Minulla on hallussa däppäyksen ja twerkkauksen lisäksi nykyään myös flossaus. Tosin kuten aiemmin twerkkausta, käski muori välttelemään myös flossausta. Kehtasi väittää, ettei pukin lanteet ole siihen tarpeeksi letkeät.

Pukki painautuu lähemmäs ja kuiskaa hiljaa korvaan.

– Mutta eihän sitä muoria ole aina pakko totella, saatan yllättää jossakin ja toivotaan, että joku ottaa sen videolle. Se video kun menisi viraaliseksi, niin voisin sanoa muorille, että aina kannattaa kokeilla, sillä nykypäivänä ei koskaan tiedä kuinka suosittua siitä tulee.

– Toisaalta, ei niitä muorin käskyjä kauhean usein uskalla jättää noudattamatta. Ei se ole kuule minullakaan asiat sen suhteen yhtään sen paremmin kuin muillakaan ukkomiehillä, Joulupukki naurahtaa paksun partansa takaa.

Hyvin rentoutunut ja syönyt Joulupukki on valmis vuoden kohokohtaan!

Kapteeninhuone hiljenee joulunviettoon tänään perjantaina 21.12. klo 15. Kapteeninhuoneen keittiötä remointoidaan, joten vietämme hieman tavallista pidempää joululomaa. Avaamme jälleen maanantaina 7.1.2019 lounaalle klo 11.00.

Tavaralahjan sijaan herkullinen elämys ja yhteistä aikaa? 
Merihenkisen Ravintola Kapteeninhuoneen lahjakortit ovat myynnissä Hotel Kalliohovissa.
Esimerkiksi lahjakortti Lauantaibrunssille 22€/hlö tai arvolahjakortit valitsemallasi arvolla. Tervetuloa jouluostoksille!

Kapteenin pöydässä: Ville Vahalahti

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa saimme vieraaksemme komean uransa lopettaneen jääkiekkoilija Ville Vahalahden. Lounashetki käynnistyi alkupalapöydän herkuilla, ja jatkui pääruoan parissa. Lautaselta löytyi härän sisäfileepihvi savupekonikastikkeella ja lohkoperunoilla sekä aurajuustolohta uuniperunan ja ranskankermatäytteen kera.

Jääkiekkoilija Ville Vahalahti joutui paketoimaan komean uransa. Hän löi luistimet naulaan 7. marraskuuta, samana päivänä kun mies täytti 41 vuotta. Mitkä ovat Vahalahden päällimmäiset mietteet nyt, kun lopettamisesta on ehtinyt vierähtää muutama viikko?

– Lopettamispäätös ei syntynyt kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin ehtinyt pohtimaan asiaa jo jonkin aikaa, kun alkoi vaikuttaa siltä, ettei käsi ehkä tule enää pelikuntoon. Kun ura päättyi loukkaantumiseen, oli siinä tiettyjä asioita, joita piti käydä eri tahojen kanssa läpi, Vahalahti kertoo.

Urheilijan ammatti poikkeaa hyvin paljon niin sanotusti normaalista työelämästä. Sitä eletään vuoden ja kellon ympäri.

– Ehkä eniten jään kaipaamaan sitä urheilijan arkea ja joukkueen kanssa tekemistä. Olen kuitenkin tehnyt niitä tiettyjä rutiineja järjestelmällisesti käytännössä koko elämäni, joten siltä osin muutos on iso.

– Olen mennyt 20 vuotta aamuisin hallille treenaamaan ja pelipäivinä valmistautunut otteluun. Tällä hetkellä, kun ei vielä ole mitään muuta vastaavaa täytettä siihen, niin se arjen erilaisuus korostuu. Nyt mietitään aamuisin, että mitäs sitten tehtäisiin, Vahalahti naurahtaa.

Arjen muutos vaikuttaa myös perhe-elämään. Tällä hetkellä aikaa vie muutto, sillä Vahalahden perhe muuttaa Raumalta Paraisille vuodenvaihteessa.

– Nyt pystyn antamaan vaimolle enemmän apua perheen arjessa ja siihen liittyvissä jutuissa. Vanhemmat lapset ovat päivisin koulussa, mutta kotona on puolitoistavuotias poika ja hän vaatii paljon huomioita.

– Toki yritän pitää kiinni tietyistä vuosien aikana opituista rutiineista. Esimerkiksi aamupäivisin on tavoite tehdä jotain urheilullista. Urheilijan elämä on kuitenkin niin vahvasti tuolla takaraivossa, että  jos jättää treeniä tekemättä, tulee äkkiä huono omatunto.

Kapteeninhuone on kuuluisa herkullisista pihveistään. Lautasella härän sisäfileepihvi savupekonikastikkeella ja lohkoperunoilla.

Rakkaus paloi pakkasista huolimatta

Palataan sinne aivan alkuun. Vahalahden ensimmäiset muistot jääkiekosta ovat peräisin 1980-luvun alusta.

– Muistan hämärästi, kun pelasin viisivuotiaana ensimmäisen junioripelini ParSportin riveissä. Pelasimme RNK:ta vastaan ja jos oikein muistelen, niin voitimme sen pelin melko selvästi maalein 23-1, Vahalahti kertoo.

Kuten monelle muulle aikalaiselle, luonnonjäät tulivat varsin tutuiksi.

– Juniorivuosilta nousee vahvasti esiin sellaiset hetket, kun meillä ei ollut vielä hallia, vaan pelasimme ulkojäillä. Oli niin kylmä, että me pienet nassikat itkimme siellä rivissä, kun varpaat olivat niin jäässä. Luistinten päällä oli villasuojat ja erätauolla mentiin koppiin, jossa luistimet riisuttiin ja varpaat nostettiin patterin päälle. Samalla vanhemmat hieroivat varpaita lämpimiksi.

 

“Jos jättää treeniä tekemättä,
tulee äkkiä huono omatunto.”

 

Tuollaiset vastoinkäymiset olivat kuitenkin pienille, jääkiekkoon rakastuneille pojille pieni murhe. Se ei saanut vaihtamaan lajia, mikä tässä tapauksessa on suomalaisen jääkiekon onni.

– Itkusta ja kylmyydestä huolimatta sinne halusi aina takaisin. Jääkiekko oli todella tärkeä asia jo silloin. Olin seurannut kahden vanhemman veljeni pelaamista ja tietyllä tapaa kasvanut kaukalon ulkopuolella.

Rinnalla kulki myös jalkapallo, mutta kun ikää tuli, oli tehtävä valinta lajien välillä. Se päätös oli Vahalahdelle helppo.

– Jos rehellinen olen, niin luulen, että yksi suurimmista syistä oli se, että olin jääkiekossa hyvä. Osasin luistella paremmin kuin muut ja siinä iässä sillä on todella iso merkitys. Yhtään leuhkimatta, olin siihen aikaan melko ylivoimainen. Halutessani otin kiekon oman maalin takana, kiersin koko kentän ja tein maalin, Vahalahti kertaa.

 

Jortikka ei antanut vaihtoehtoja

Lähes 20 vuotta pääsarjatasolla pelanneen Vahalahden ura on äärimmäisen menestyksekäs. Tililtä löytyy peräti 977 Liigan runkosarjaottelua, joissa hän viimeisteli vakuuttavat tehopisteet 260+427=687. Kyseisillä tehopisteillä Vahalahti on SM-liigan historian kolmanneksi tehokkain pelaaja heti Janne Ojasen (799) ja Arto Javanaisen (792) jälkeen. Enemmän otteluita SM-liigassa ovat pelanneet vain puolustajat Jan Latvala (1230), Erik Hämäläinen (1001) ja Markus Kankaanperä (988). Näin ollen Vahalahti on eniten SM-liigaotteluita pelannut hyökkääjä.

Ensimmäisen SM-liiga -ottelunsa Ville Vahalahti pelasi kaudella 1998-99 TPS:n paidassa.

– Sain joulukuussa kutsun suunnata TuTo:sta TPS:n treeneihin. Onnistuin saamaan sopimuksen sopimuksen ja pääsin pelaamaan liigaa. Ensimmäisen pelini pelasin Tampereella Tapparaa vastaan.

 

“Mitä sä oot tekemässä, sä tuut nyt tänne näin.
Ei siinä sitten ollut vastaan sanomista.”

 

Vahalahti kertoo, että kyseinen matsi meni pitkälti jännityksen vallassa. Mies onnistui kuitenkin viimeistelemään avausottelussaan kaksi maalia.

– Katsoin jokin aika sitten kyseisen pelin ja täytyy sanoa, että jääkiekko on muuttunut aikalailla. Siihen aikaan pitkän kiekon pystyi heittämään koska vaan ja suunnata sen jälkeen itse vaihtoon. Myös koukkimista ja kahvaamista sai tehdä ihan surutta, toisin kuin nykyään.

Ennen TPS-sopimusta oli muitakin vaihtoehtoja. Vahalahden oli alunperin tarkoitus suunnata koejaksolle toisaalle. Esiin astui kuitenkin kuuden Suomen mestaruuden valmentaja Hannu Jortikka.

– Muistan edelleen sen puhelun, kun Hannu soitti ja totesi, että mitä sä oot tekemässä, sä tuut nyt tänne näin. Ei siinä sitten ollut vastaan sanomista, Vahalahti nauraa.

Aurajuustolohta uuniperunalla ja ranskankermatäytteellä.

Dufva antoi vapautta ja vastuuta

Raumalle ja Lukkoon Vahalahti saapui kaudeksi 2013-14. Hän iski tuolloin yhden kauden piste-ennätyksensä ja jakoi tehoin 20+32=52 koko Liigan pistepörssin kärkipaikan yhdessä Ilveksen Michael Keräsen kanssa.

– Koin, että lähdin kohti jotain uutta. Tosin lähes puolet joukkueesta oli kuitenkin entuudestaan tuttuja kavereita. Nummelin Petteri oli yksi niistä, joka minua Raumalle houkutteli. Hän kertoi, kuinka hyvä tekemisen meininki Lukossa on.

– En tiedä heräsinkö Raumalla uutena pelaajana, mieluummin näen sen niin, että sain ihan uutta motivaatiota pelaamiseen. Takana oli kuitenkin jo TPS-vuosilta 50 pisteen kausia, mutta kukaan ei vain enää rekisteröinyt niitä.

Lukon silloisella valmentajalla Risto Dufvalla oli iso vaikutus Vahalahden uraan.

– Ristolle täytyy antaa siitä kunniaa, että hänen toimintansa varmasti pidensi pelaajauraani. Hän antoi kokeneelle pelaajalle vapautta eli toisin sanoen vastuuta treenata niin kuin itse koin parhaaksi. Pääasia oli, että pelissä oli valmiina antamaan kaikkensa.

 

Upeaa uraa juhlitaan Raumalla helmikuussa

Hienon matkan varrelle mahtuu muun muassa 107 Liigan pudotuspeliä yhteistehoin 27+34=61. Vahalahti voitti urallaan Suomen mestaruuden TPS:n riveissä neljä kertaa (1999, 2000, 2001, 2010) sekä kerran SM-hopeaa TPS:ssä (2004) ja SM-pronssia Lukossa (2014). 

Palkintokaapista löytyy myös Ruotsin SHL:n hopeamitali kaudelta 2007-08. Otteluita Suomen A-maajoukkueessa Vahalahti pelasi yhteensä 22. Hän oli Leijonien mukana myös Sveitsin MM-kisoissa vuonna 2009.

 

“Molemmat seurat ovat olleet isossa roolissa urallani,
ja sitä kautta ne ovat molemmat todella tärkeitä.”

 

Kun on saavuttanut paljon, mikä nousee silloin mieleen uran suurimpana saavutuksena?

– Tietenkin ensimmäinen mestaruus on aina se ensimmäinen mestaruus, vaikka en ollut vielä silloin niin isossa roolissa. Siihen kun tuli kolme mestaruutta putkeen, tuli sellainen virheellinen olo, että onpas tämä helppoa, Vahalahti muistelee nyt hymyssä suin.

– Kun sitten keväällä 2010 voitimme pitkän tauon jälkeen mestaruuden, niin olihan se ihan eri asia. Sain pelata isossa roolissa ja toimia joukkueen kapteenina. Kaikki mestaruudet ovat saman arvoisia, mutta oman roolin myötä se nousi sitten kuitenkin ehkä kaikkein maukkaimmaksi mestaruudeksi.

Komeaa uraa juhlistetaan Raumalla Kivikylän Areenalla 16.helmikuuta. Vahalahden juhlaottelussa kohtaavat miehen entiset seurat Lukko ja TPS.

– Molemmat seurat ovat olleet isossa roolissa urallani, ja sitä kautta ne ovat molemmat todella tärkeitä. Olen erittäin otettu siitä, että tällainen tilaisuus järjestää.

Kapteeninhuoneen lounaan voi kruunata päivittäin vaihtuvalla jälkiruoalla.

Perhe ja ystävät ovat korvaamaton tukiverkosto

Kiekkoura on tarjonnut myös paljon pelin ulkopuolisia asioita, jotka kantavat uran jälkeiseen aikaan.

– Onhan tästä saanut valtavan määrän kavereita ja ystäviä. Ympäri Suomea löytyy ihmisiä, joille voi soittaa koska tahanasa, kun on niillä nurkilla ja aina saa kahviseuraa.

Yhtään mestaruutta ei olisi voitettu ilman pelikavereita, mutta ei myöskään ilman tukijoukkoja. Vahalahti on äärimmäisen kiitollinen vanhemmilleen.

– Vanhemmat ovat jaksaneet kuskata ihan alusta alkaen. Arvostan kaikkea sitä työtä, minkä he ovat pelaamiseni eteen tehneet. Täytyy muistaa, että treenireissuja oli aikanaan Paraisilta Turkuun useamman kerran viikossa ja jokainen yhden suunnan ajomatka vei sen 40 minuuttia. Ei heillä silloin kyllä jäänyt aikaa mihinkään muuhun, Vahalahti pohtii.

– Kun pelasin aikuisiällä Turussa, kävi isäni katsomassa kotipelien lisäksi lähes jokaisen vierasmatsin paikan päällä. Ja Lukossa pelatessani vanhemmat ajoivat käytännössä jokaiseen Raumalla pelattuun otteluun Paraisilta asti. Se tuntuu todella hienolta.

Vahalahti antaa suurta kiitosta myös vaimolleen ja lapsilleen.

– Vaimoni on mahdollistanut sen, että olen pystynyt keskittymään täysillä jääkiekkoon. Alkuun kun olimme kahdestaan, se oli helpompaa, mutta kun perhe on kasvanut kolmella pojalla, niin hänellä on ollut arjen pyörittämisessä kova työ.

Ville Vahalahti käy nykyään jäällä muun muassa Morning Starsin ja HC Lehväksen kanssa.

Visiitti HC Lehväksessä tarjosi vuosisadan tuuletuksen

Vaikka ammattilaisura on ohi, viihtyy mies edelleen luistimilla. Jäällä Vahalahti käy raumalaisen Morning Starsin mukana. Viimeisimpänä hän oli Rauman Lukon yhteistyökumppaneista koostuvan HC Lehväs -joukkueen matkassa, kun sinikeltaiset kohtasivat Ässien ja TPS:n kumppaneista koostuvat joukkueet.

– Se on hieman erilaista peliä kuin liigakiekko, mutta siinä porukassa on yhtä lailla hauskaa. Kesken pelin naureskellaan hyväntahtoisesti, kun joku tekee jonkin erikoisen suorituksen. Molemmissa porukoissa on hyvä henki, siellä kettuillaan välillä jopa pahemmin kuin tuolla liigajoukkueen pukukopissa.

Etenkin yhden HC Lehväksen hyökkääjän onnistuminen jäi kokeneen kiekkoilijan mieleen.

– Erikseen täytyy mainita Iiro Ignatiuksen tuuletus, kun hän iski maalin. Mies veti tunteella ja riisui kaikki varusteensa kentällä, Vahalahti nauraa.

Tästä mielikuvasta on hyvä siirtyä kahvin ja jälkiruoan pariin. Vaikka Vahalahti on ollut koko aikuisikänsä ammattiurheilija, on hän ruoan suhteen ollut niin sanottu villi lapsi.

– Olen aina ollut hieman erilainen urheilija, eli en oli ihan hirveästi panostanut ruokavalioihin. Onko se sitten heikkous vai mikä, mutta olen syönyt sitä, mitä olen halunnut. Uran loppuvaiheilla tosin täytyi olla jo hieman tarkkaavaisempi, että mitä suuhunsa laittoi.

 Kapteeninhuoneen härän sisäfileepihvi teki Vahalahteen vaikutuksen.

– Olen melko kaikkiruokainen ja tykkään kokeilla erilaisia juttuja, mutta ravintolassa tilaan lähes aina pihvin. Ja tämä oli kyllä aivan loistavan hyvä pihvi, maistui jopa ehkä hieman liiankin hyvältä, Vahalahti virnistää.

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Tuija Piepponen

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa istahdimme alas näyttelijä Tuija Piepposen kanssa. Lounashetki startattiin nauttimalla alkupalapöydän herkuista, jonka jälkeen lautasille valikoitui paistettua broileria parmesan-ranskalaisten ja savupaprikamajoneesin kera sekä appelsiinilla maustettua siikaa ja risottoa.

Tuija Piepponen on varmasti jokaiselle suomalaiselle tuttu monista televisio-ohjelmista ja teatterin lavoilta. Parhaillaan Rauman Kaupunginteatterin suositussa Exän uus ja vanha -komediassa näyttelevän Piepponen muistetaan muun muassa Timo Koivusalon Pekko-elokuvista sekä Sydän toivoa täynnä ja Kotikatu –sarjoista.

Exän uus ja vanha -komedianäytelmä vetää illasta toiseen teatterin katsomon täyteen ja lipunmyynti on käynyt todella kiivaana. Värikäs ja aina yhtä iloinen komedienne pitää huumoria hyvänä keinona vaikuttaa.

– Komedia tarjoaa aina vaihtoehtoisen näkökulman erilaisiin asioihin ja tapahtumiin. Myös tärkeitä ja vakavia asioita voi käsitellä komedian keinoin. Tällöin se virkistää näkökulmaa ja antaa aivan toisenlaisen ajattelun mallin, Piepponen sanoo.

– Kautta aikain on ollut esimerkiksi hovinarreja, jotka ovat voineet sanoa lähes mitä tahansa, kun he ovat tehneet sen huumorin keinoin. Vakavasti paperista lukeva hovinarri olisi mestattu saman tien. Koomikon on kuitenkin osattava laittaa oikeanlaiset äärirajat.

 

“Voin tarjota yleisölle vaihtoehdon kollektiiviseen tajuntaan.”

 

Vaikeassa tilanteessa nauru helpottaa.

– Itselle nauraminen keventää omaa oloa, mutta etenkin jos saa nauraa toiselle, niin silloinhan se toimii vielä paremmin, Piepponen naurahtaa.

Kuten mikä tahansa onnistunut teatteriesitys, myös komedia tarjoaa yleisölle hetken, jolloin irtautua omasta arjesta. Se antaa myös tekijälleen paljon.

– Tykkään siitä, kun ajatus napsahtaa kohdalleen ja kaikki lavalla tapahtuva menee yleisöön. Voin tarjota yleisölle vaihtoehdon kollektiiviseen tajuntaan ja he hoksaavat sieltä juttuja. Silloin syntyy se ilo, mikä ruokkii.

 

Se vilkkaampi hämäläinen

Kaikki tämä tulee todellisen kokemuksen suusta. Piepponen esiintyi lavalla ensimmäisen kerran jo vuonna 1951.

– Tanssin neljävuotiaana lavalla, ja siitä tämä kaikki lähti. Ammattilaisena työskentelin jo 1960-luvun alkupuolella Valkeakosken Kaupunginteatterissa. Siellä näyttelin paljon esimerkiksi Rauman Kaupunginteatterin nykyisen taiteellisen johtajan Otto Kanervan isän Lassen kanssa.

– Perustimme myös nuorisoteatterin. Olimme todella sisällä siinä touhussa, eikä silloin enää ainoastaan harrasteltu teatteria. Se oli jo silloin elämäntapa. Siihen maailman aikaan moni sanoi ettei sellaisella kukaan elä, mutta kuinkas kävikään.

Piepponen kävi aikanaan läpi Tampereen Teatterikoulun. Hän on näytellyt uransa varrella yhtä lailla vakavaa draamaa kuin komediaa, mutta jälkimmäinen on hänelle ominaista ja siitä hänet ehkä parhaiten tunnetaankin.

– Olen aina ollut hieman keskimääräistä hämäläistä vilkkaampi. Sellaiset ihmiset laitetaan helpommin näyttelemään komediaa. Ja minä tykkään näytellä hauskuutta, se on minulle luontaista ja käy sitä kautta helpommin.

 

Broileria parmesan-ranskalaisten ja savupaprikamajoneesin kera.

 

Pekko oli aikansa Puupää

Tuija Piepponen naurahtaa näytelleensä kaikkialla, aina halkopinojen päältä Hartwall Areenalle. Hänen näyttelemänsä hahmot ovat jääneet vahvasti ihmisten mieliin. Yksi näistä on kodinkoneketju Mustan Pörssin TV-mainokset, joissa hän teki roolinsa perheen koheltava äitinä.

– Olen monet kerrat sanonut, että olen reilun vuosikymmenen aikana repinyt jääkaapista hauskaa enemmän kuin kukaan muu. Se vaatii paljon miettimistä ja puristamista sekä mielikuvista ja tilanteeseen heittäytymistä. Kivat työryhmät ovat tärkeä osa televisiotuotantoja.

 

“Viihde muuttaa muotoaan ajan myötä,
ja siihen aikaan oli tilaus Pekon kaltaiselle viihteelle.”

 

Pekko-elokuvat valloittivat suomalaisten sydämet 1990-luvulla. Piepponen näytteli Timo Koivusalon maalaiskomedioissa Kaisa Kuovia.

– Se oli hauskaa aikaa. Me nauroimme kuvauksissa päivästä toiseen etenkin Tuija Ernamon, Leo Lastumäen ja Jope Ruonansuun kanssa. Koko porukka ja kaikki tekeminen oli varsin hulvatonta. Myös kuvauspaikat oli valittu viimeisen päälle, sillä ne olivat äärettömän kauniita.

– Arvostelijat inhosivat Pekkoa, mutta kansa tykkäsi. Törmään siihen edelleen. Jokin aika sitten kaupassa eräs pieni poika huusi äidilleen, että katso, tuossa on siitä Pekko-elokuvasta se Kaisa.

Miten näyttelijä näkee sen, että miksi Pekko-elokuvat saavuttivat niin suuren suosion?

– Sehän on sellaista suomalaiseen sielunmaisemaan sopivaa tavaraa, samalla tavalla kuin Pekka Puupää -elokuvat. Viihde muuttaa muotoaan ajan myötä, ja siihen aikaan oli tilaus Pekon kaltaiselle viihteelle.

 

Kuvauksissa sattuu ja tapahtuu

Pitkä ura takaa sen, että menneen matkan varrelta on tarttunut mukaan tarina jos toinenkin. Yksi hauska muisto liittyykin juuri Pekko-elokuvien kuvauksiin.

– Kuvasimme kohtausta, jossa roolihahmoni Kaisa menee yhdessä Esko Nikkarin näyttelemän Reinon kanssa saareen. Silloin tuli vettä taivaalta, mutta paikalle oli tilattu vielä erikseen Jämsän palokunnan pumppumiehet varmistamaan, että sateen määrä varmasti riittää, Piepponen muistelee.

– Me palelimme Eskon kanssa soputeltassa aivan läpimärkinä ja ohjaaja totesi ettei näy sadetta kuvassa. Ei muuta kuin palomiehet letkuineen paikalle ja lisää jääkylmää vettä meidän niskaamme.  Kun kuvaukset olivat ohi, oli tuottaja Koskenkorva-pullon kanssa rannalla vastassa.

 

“Turun Kaupunginteatterin pojat sanoivat aina,
että ”Piepponen, vihelläs’ vähän korvalla”.

 

Lämmittävä palkinto jäi Piepposelta hyödyntämättä, mutta kokemus jätti komediennelle kahden vuoden korvatulehduksen. Toki sekin kääntyi huumoriksi.

– Minulle laitettiin samanlainen pilli korvaan kuin lapsille. Kun painoin sormillani sieraimet umpeen, niin korva vihelsi. Turun Kaupunginteatterin pojat sanoivat aina, että ”Piepponen, vihelläs’ vähän korvalla”.

Myös TV2:n tekemä Elli-elokuva vuodelta 2005 on tärkeä osa kotimaista TV-historiaa. Piepponen näyttelee elokuvassa nimiroolin, joka tulee raskaaksi tavattuaan saunassa naapurissaan asuvan nuoren miehen.

– Kannoin hirvittävän isoa ja painavaa tekovatsaa, kävelykin oli hankalaa. Asuimme Ikaalisten kylpylässä, sillä kuvasimme siinä lähistöllä. Odottelin siinä kylpylän edessä, että tulevat hakemaan minua kuvauspaikalle. Ihmettelin kun ihmisiä meni ohi ja kaikki nauroivat, kunnes paljastui, että seison koko seinän kokoisen plakaatin edessä, jossa luki ”Meillä tehdään uusia ihmisiä.”

Mustan Pörssin mainosten kuvauksissa Piepponen pukeutui kerran mansikaksi ja hänen poikaansa näytellyt Tuomas Miettinen banaaniksi.

– Kuvasimme Espoossa ihan oikeissa paikoissa, minä mansikan sisällä ja Tuomas banaanina. Kohtauksessa juoksimme pihalla ja kuuleman mukaan lähistöllä oli istunut joku mies pienessä aamukrapulassa. Siinä ole herra hienolla terassillaan miettinyt, että nyt loppui ryyppääminen, kun mansikka ja banaani vilistävät silmissä.

 

Appelsiinilla maustettua siikaa ja risottoa.

 

Raumalaisten vilpitön ystävällisyys lämmittää

Piepponen ei ole nyt ensimmäistä kertaa mukana Rauman Kaupunginteatterin produktiossa. Jo 1990-luvulla hän kävi tuuramassa Viisas neitsyt -näytelmässä, jota esitettiin silloisessa kellariteatterissa.

– Työskentelin siihen aikaan jo freelancerina ja Turun Kaupunginteatterilla Ilpo Tuomarila ehdotti, että lähtisinkö Raumalla tekemään tuurauksen tiettyyn määrään näytöksiä. Ajattelin, että mikäpäs siinä, että missäs suunnassa se Rauma on, Piepponen muistelee.

Hauskoilta tapauksilta ei vältytty Pursikadullakaan.

– Kyseisen näytelmän lavasteissa oli keinu, joka roikkui katosta. Roolihahmoni tehtävänä oli istua kyseisellä keinulaudalla ja näytellä siitä. Minä otin hieman enemmän vauhtia, kun hyppäsin keinulle, ja se irtosi kiinnikkeistään romahtaen lattialle. Kaverit ympärillä nauroivat katketakseen, mutta minä istuin lattialla, pidin naruista kiinni ja jatkoin repliikkien suoltamista.

 

“En kehdannut syödä kaikkea, piti jättää vähän muillekin.”

 

Eri puolilla maailmaa matkannut ja aina Afrikassa asti asunut näyttelijä on yllättynyt paikallisten vilpittömyydestä.

– Raumalla on äärettömän ystävällisiä ja kohteliaita ihmisiä. Se on kyllä harhakäsitys, että länsirannikon asukkaat eivät kovin helposti lähde puhumaan vieraille ihmisille. Päinvastoin, esimerkiksi kaupassa ihmiset ovat kovinkin avuliaita ja puheliaita. Eikä siinä ole mitään sellaista teeskentelyä, vaan he ovat vilpittömästi ja luontaisesti ulospäinsuuntautuneita.

Ravintola Kapteeninhuonekin on Piepposelle tuttu paikka.

– Olen syönyt täällä aiemminkin ja täytyy sanoa, että tämä alkupalapöytä on aivan mahtava. Se on runsas ja terveellinen. Arvostan ennen kaikkea tuoretta ruokaa, ja sitä tästä löytyy. Matjessilli jäi vahvimpana mieleen, en kehdannut syödä kaikkea, piti jättää vähän muillekin, Piepponen virnistää iloisesti.

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Tuomas Soronen

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa saimme vieraaksi lokakuussa vuoden raumalaisena nuorena yrityksenä palkitun Sorcolor Oy:n toimitusjohtaja Tuomas Sorosen. Lounasmenun maittavista vaihtoehdoista lautaselle valikoitui tällä kertaa härän sisäfileepihvi barbeque-kastikkeella ja kermaperunoilla sekä pariloitua siikaa juuresperunapyreen ja yrttiöljyn kera.

Rauman Yrittäjät ry palkitsi lokakuussa syysjuhlassaan paikallisia yrityksiä. Rauman Hovi palkittiin vuoden yrityksenä ja yrittäjä Juhani Ignatiusta muistettiin Elämäntyöpalkinnolla. Samassa juhlassa hienon kunnianosoituksen sai raumalainen Sorcolor Oy, joka palkittiin Vuoden nuori yritys 2018 -palkinnolla.

Maalauspalveluita tarjoavan Sorcolorin toimitusjohtaja Tuomas Soronen on luonnollisesti erittäin otettu huomioimisesta. 

– Kyllähän tuollainen kunnianosoitus lämmittää mieltä. Perustimme yrityksen viisi vuotta sitten heinäkuussa 2013 ja meillä on mennyt mielestäni hyvin. Ei sovi kuitenkaan unohtaa sitä, että nämä vuodet ovat olleet työntäyteisiä sekä henkisesti että fyysisesti, Soronen muistuttaa.

– Jokainen ihminen kaipaa tsemppiä ja kannustusta, ja mielestäni nämä tällaiset palkinnot ovat sellaisia asioita, jotka potkivat eteenpäin. Olemme fiilistelleet tätä porukalla, sen mitä olemme työnteolta ehtineet.

Porukalla Tuomas tarkoittaa työntekijöitä, mutta ennen kaikkea veljeskolmikkoa. Hän omistaa Sorcolorin yhdessä veljiensä Miikan ja Samuelin kanssa. Tehokas kolmikko on kasvattanut yrityksen toimintaa suurin harppauksin. Heidän työnsä voidaan sanoa uudistaneen perinteistä alaa.

 

“Nämä palkinnot ovat sellaisia asioita, jotka potkivat eteenpäin.”

 

– Uskon, että iloinen ja nuorekas, alaa uudistava konsepti on ollut varmaankin yksi syy palkintoon. Ehkä myös näkyvyys ja hyvät taloudelliset lukemat vaikuttivat omalta osaltaan.

Sorcolor onkin työllistänyt paljon nuoria. Yrityksen palveluksessa työskentelee sesonkiaikaan runsaasti työntekijöitä. Parhaimmillaan maalaustöitä on ollut tekemässä peräti 155 henkilöä ja tulevaisuuden tavoitteet on asetettu vieläkin korkeammalle.

– Talvella meillä työskentelee noin 45 henkeä, mutta ensi kesän tavoitteena on, että sesongin väkimäärä nousisi sinne 200 henkilön paikkeille. 

Soronen korostaakin myös työntekijöiden osuutta palkinnon saamisen mahdollistajina.

– Vaikka sitä aina joka paikassa toitotetaankin, että hyvät työntekijät ovat kaiken A ja O, niin se pitää paikkansa. Ei täällä kukaan yksin pitkälle pääse. Haluankin kiittää ennen kaikkea niitä työntekijöitä, jotka ovat olleet pisimpään talossa. He ovat uskoneet alusta asti tähän hommaan.

 

Kapteeninhuoneen pariloitua siikaa juuresperunapyreen ja yrttiöljyn kera.

 

Karttakeppi vaihtui isompaan pensseliin

Sorosen yrittäjäura alkoi jo lukioikäisenä. Tuolloin hän teki oman toiminimensä kautta pienimuotoisia remonttitöitä kotipuolessaan Haapavedellä.

– Olen aina tykännyt tehdä käsillä erilaisia töitä. Koulussa tämä näkyi etenkin teknisen työn tunneilla, josta sain aina kiitettävän numeron todistukseen. Kun tekee käsillä, näkee sen oman työnsä jäljen ja usein se on myös tavalla tai toisella tuottavaa.

Syksyllä 2012 nuori mies suuntasi Raumalle opiskeluiden perässä. Opettajankoulutuslaitoksen opinnot ovat tällä hetkellä kesken, sillä nyt kaikki aika keskitetään Sorcolorin kehittämiseen.

– Koin, että luokkahuone on minulle liian pieni pelikenttä. Ammattikielellä sanottuna halusin päästä  niin sanotusti vetämään isommalla pensselillä isommille pinnoille. 

Sorcolorin tarina alkoi Vanhasta Raumasta. Siellä Tuomas ja Miika maalasivat kesätöikseen puutaloja.

– Voin sanoa ihan suoraan, että minulla oli alan osaaminen ja Miikalla oli se visio. Olin saanut muutamia urakoita toiminimelleni, kun Miika ehdotti osakeyhtiön perustamista. Sanoin, että jos osaat sellaisen tehdä niin anna mennä, johon Miika totesi, että eiköhän Googlesta löydy siihen apu, Tuomas naurahtaa.

 

“Ammattikielellä sanottuna halusin päästä  niin sanotusti
vetämään isommalla pensselillä isommille pinnoille.”

 

Apu tosiaan löytyi ja yhtäkkiä veljeksillä oli hallussaan osakeyhtiö, jonka he olivat nimenneet Sorcoloriksi. Tuomas kertoo, että silloin syttyi todellinen suuri kipinä yrittäjyyteen.

– Meillä oli Vanhassa Raumassa maalaustyömaita ja uskon, että ihmiset bongasivat meidät sieltä. Sitä kautta tuli lisäkeikkaa jo seuraavalle kesälle. Kaikki lähtee kuitenkin aina tekemisen kautta.

Ensiaskeleissa suurena apuna oli raumalainen Maalikauppa V&O.

– Muualta muuttaneena en tuntenut Raumalta oikein ketään, joten Maalikaupan Vesalle ja Ollille isot kiitokset siitä avusta, jonka he silloin tarjosivat. He ovat olleet isossa roolissa sen suhteen, että Sorcolor pääsi aikanaan kunnolla käyntiin.

 

Vuoden 2018 palkittujen yritysten edustajat kohtasivat Hotel Kalliohovissa. Kuvassa vuoden nuoren yritys Sorcolor Oy:n Tuomas Soronen ja vuoden yritys Rauman Hovi Oy:n Juhani Ignatius.

 

Persoonallinen markkinointi kasvun tukena

Viimeisten vuosien aikana kasvu on ollut kovaa. Tänä päivänä Sorcolorilla on toimistot neljällä paikkakunnalla. Punaisiin työasuihin pukeutuneita maalausmiehiä voi tavoitella Rauman lisäksi Helsingissä, Tampereella ja Turussa.

– Työntekijöiden rekrytoinnissa isot kaupungit ovat ehkä hieman vetovoimaisempia kuin Rauma. Haluan kuitenkin uskoa, että olemme omalta osaltamme olleet nostamassa Rauman vetovoimaa tällä saralla.

Aktiivinen ja erottuva markkinointi on ollut tärkeä tekijä. Sorcolor näkyy vahvasti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

– Miika vastaa meillä markkinoinnista. Hän on tehnyt järjettömän hienoa duunia hyvillä ideoilla ja oikeanlaisella rohkeudella. Ja siihen päälle hänellä on ollut intohimo markkinointityötä kohtaan. Käytämme markkinointiin myös paljon rahaa ja se on osa strategiaamme.

– Suurin mittarihan on kuitenkin se, että pysyykö asiakkaat tyytyväisinä myös silloin kun yritys kasvaa. Se on tärkeä asia, josta tulee huolehtia hyvin.

 

Veljekset työkavereina

Työskentely yhdessä oman sisaruksen kanssa kuulostaa samaan aikaan hyvältä ja jopa hieman pelottavalta vaihtoehdolta. Miten Sorosen veljesten keskinäinen arki sujuu?

– Totta kai omalle veljelleen haluaa aina hyvää ja parasta, mutta kyllä me otamme joskus yhteenkin. Niistä tullaan kuitenkin läpi keskustelemalla. Veljekset ymmärtävät toisiaan, uskaltavat antaa toisilleen suorempaa palautetta ja ottaa sitä palautetta toiselta vastaan.

Tuomas on veljessarjan nuorin. Firman kasvaessa vastuualueiden jakaminen on tuonut selkeyttä yhteiseen tekemiseen.

– Vastuuttaminen on toiminut meidän kohdalla hyvin. Toinen ratkaiseva tekijä on se, että osataan elää jokainen tietyllä tapaa kahta elämää. On osattava erottaa se työajan veli ja vapaa-ajan veli, Tuomas huomauttaa.

Nuori yrittäjä on nyt 26-vuotias. Miten hän näkee yrittäjän vaatimukset, onko mies ehtinyt elämään ollenkaan omaa nuoruuttaan?

– Näen, että nuoruuteni on ollut täysin Sorcoloria. Sitä aina toisinaan miettii, että mistä on jäänyt paitsi, mutta toisaalta yrittäjyys on kasvattanut minua ihmisenä. Kaiken eteen on tehty paljon töitä ja olen tullut näiden vuosien varrella esimerkiksi itsevarmemmaksi. Kaiken kaikkiaan yrittäjyys antaa enemmän kuin ottaa.

Herkullinen härän sisäfileepihvi barbeque-kastikkeella ja kermaperunoilla.

 

Kotimaista sen olla pitää

Tuomas Soronen on ehtinyt viiden vuoden aikana kotiutua kanaalikaupunkiin. Jopa niin hyvin, että hän on vaihtanut yhdessä asiassa myös värejä.

– Olen nykyään Rauman Lukon kannattaja. Ennen olin vahvasti Oulun Kärppien mies, mutta nykyään seuraan aktiivisesti Lukon otteita.

Soronen ajelee ympäri Suomea tapaamassa asiakkaita. Näillä reissuilla ruokaravintolat tulevat tutuiksi.

– Suhteutettuna asukaslukuun Rauman ravintolatarjonta on mielestäni ihan Suomen kärkipäätä. Jos Itä-Suomessa väki vetää hirvenlihaa kotona ja se on siellä se juttu, niin täällä se sama juttu on, että mennään ravintolaan syömään.

Kiireinen nuori yrittäjä irrottaa ajatuksensa työstä reissaamalla ympäri maailman. Matkoillaan hän on havainnut yhden tärkeän asian kotimaisesta ruoasta.

– Jokaisella reissulla se on se toinen tai kolmas päivä, jolloin alan ikävöidä suomalaista ruokaa. 

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteeninhuoneessa herkutellaan myös isänpäivänä tulevana sunnuntaina 11.11. klo 12.00-14.00. Aikuiset syövät hintaan 23-38€ ja lapset hintaan 7-10€. Varaukset sähköpostitse sales@hovisales.fi tai puhelimitse numerosta 010 229 5210. Katso isänpäivän menu täältä.