All Posts By

marko

Kapteenin pöydässä: Rauman Lukon kapteenisto

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtaisia henkilöitä, joiden kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Jääkiekon Liiga-kausi käynnistyy jälleen viikon kuluttua, joten tällä kertaa kutsuimme vieraaksemme Rauman Lukon vastavalitun kapteeniston. Lounaaksi nautimme runsaan alkupalapöydän antimista, jonka jälkeen lautaselta löytyi loimutettua lohta kapriskastikkeella ja juuresmuusilla sekä plumaa ja chorizoa kermaperunoilla ja sinappikastikkeella.

Lukon kapteenisto kaudella 2018-19: Ylhäällä vasemmalla Arttu Ilomäki ja oikealla Toni Koivisto, alhaalla vasemmalla Tapio Laakso ja oikealla Janne Niskala.

 

Jääkiekon Liiga-kausi käynnistyy tasan viikon kuluttua perjantaina 14.9. Rauman Lukko avaa sesonkinsa parhaalla mahdollisella spektaakkelilla, sillä Kivikylän Areenalla mitellään kiihkeä Satakunnan paikalliskamppailu Lukon ja Ässien välillä.

Sinikeltaisten kapteenisto julkaistiin jokin aika sitten. Kapteenin C-kirjainta kantaa rinnassaan jo kahden edelliskauden ajan joukkueen liiderinä toiminut Janne Niskala. Varakapteenin roolia hoitavat jo neljättä kauttaan Toni Koivisto, viime kauden lopulla kapteenia tuurannut Arttu Ilomäki ja raumalaisseuraan täksi kaudeksi liittynyt Tapio Laakso.

Kyselimme lounaan lomassa Lukko-kapteeniston mietteitä perinteikkään seuran kapteenistoon kuulumisesta sekä lähenevästä Liiga-kauden startista.

 

Janne Niskala: ”Kapteenin täytyy olla oma itsensä.”

Kapteeni Janne Niskala on Rauman Lukon oma kasvatti. Kasvattajaseuran kapteenina toimiminen on luonnollisesti suuri kunnia-asia.

– Kapteenin roolissa on tärkeää näyttää esimerkkiä omalla toiminnallaan. Kapteenin täytyy kuitenkin ensisijaisesti olla aina oma itsensä. Merkki rinnassa ei saa muuttaa omaa tekemistä millään tavalla, Niskala painottaa.

Raumanmeren rannikkotykkinä tunnetulta Niskalalta löytyy kokemusta Suomen lisäksi ulkomailta muun muassa Pohjois-Amerikan NHL:sta ja AHL:sta, Venäjän KHL:sta, Sveitsin NLA:sta ja Ruotsin SHL:sta.

– Varmasti se helpottaa, että on ehtinyt nähdä urallaan paljon erilaisia persoonia kapteeneina ja pystynyt ottamaan jokaiselta jotain omaan toimintaansa. Minulla on ollut onni pelata sellaisissa joukkueissa, joissa on aina ollut hyviä ja erityylisiä johtajapersoonia.

– Ensimmäisenä mieleen nousee tietenkin Erik Hämäläinen. Häneltä olen saanut varmasti vahvoja vaikutteita. Maajoukkueessa kapteenina oli muun muassa Saku Koivu, joka oli persoonaltaan erilainen johtajatyyppi. Saku oli paljon äänessä ja hänellä oli paljon hyviä mielipiteitä.

Omaa persoonaa on aina vaikea kuvailla, mutta mitkä asiat vuoden 2011 maailmanmestari näkee omiksi vahvuuksikseen?

– Pyrin kannustamaan, neuvomaan ja tsemppaamaan joukkuetta, kuten koko kapteenisto. On selvää, että kun joukkueella menee hyvin, niin silloin on helppoa olla kapteeni, mutta jos tulee vähän vaikeampi jakso, niin silloinhan se johtajuus todella punnitaan.

 

Arttu Ilomäki Janne Niskalasta:
”Janne on rauhallinen persoona, jolla on suuri Lukko-sydän. Sen näkee jo siitä kuinka hän kantaa ison taakan tappioista. Hän ei mouhoa turhista, mutta sitten kun hän kokee, että homma ei toimi, niin silloin hän avaa suunsa. Ja kun ”Nikke” sanoo jotain, silloin koppi hiljenee ja kaikki kuuntelevat. Iso liideri, joka tietää tasan tarkkaa mistä hän puhuu. Johtaa isolla esimerkillä.”

 

Niskalalle nousee mieleen hauska tarina kapteenin roolista. Lukko kohtasi Zürichissä CHL-ottelussa paikallisen ZSC Lionsin.

– Ennen ottelun alkua kättelimme Zürichin kokeneen kapteenin Mathias Segerin kanssa. Olemme pelanneet monet kerrat vastakkain maajoukkuematseissa. Hän totesi hyvässä hengessä, että ”Ai sinäkin pelaat vielä?”. Naurahdin, että ”Ai minä? Sinähän olet minua neljä vuotta vanhempi!”, Niskala virnistää.

36-vuotias puolustaja on nykypäivänä poikkeuksellinen pelaaja, sillä hän on edustanut urallaan kotimaansa pääsarjassa vain kasvattajaseuraansa. Lukko onkin oman kylän pojalle sydämen asia.

– Totta kai Lukko merkitsee minulle paljon. Olen Raumalta kotoisin ja saanut pelata Lukossa junioreista liigajoukkueeseen asti. Tiedän hyvin sen, kuinka montaa raumalaista Lukko koskettaa ja kuinka tärkeä asia seura on heille.

– Koen tietyt Lukkoon liittyvät asiat ehkä hieman voimakkaammin. En kuitenkaan ole koskaan kokenut sitä millään tavalla taakaksi, päinvastoin. Se on pelkästään positiivinen asia. On kunnia kantaa Lukon värejä.

Uusi Liiga-kausi häämöttää jo nurkan takana. Lukon joukkue on hyvä sekoitus kokemusta ja nuorta voimaa. Millä ajatuksilla kapteeni johdattaa joukkonsa taisteluun sarjapisteistä?

– Odotukset ovat tietenkin kovat. Näen, että meillä on nälkäinen ryhmä. Meillä on myös terve kilpailutilanne. Sillä ei ole väliä oletko kokenut vai nuori pelaaja, vaan pelipaikka määräytyy peliesitysten mukaan.

– Me puskemme toisiamme päivittäin eteenpäin. Jos arki ja tekemisen taso ovat sellaista, mitä se tähän mennessä meillä on ollut, niin kehitystä tulee varmasti.

 

Loimutettua lohta kapriskastikkeella ja juuresmuusilla.

 

Tapio Laakso: ”Veljeys rakentuu avoimuudesta.”

Hyökkääjä Tapio Laakso siirtyi täksi kaudeksi Raumalle Tampereen Ilveksestä. 33-vuotias Laakso nousi samantien mukaan sinikeltaisten johtohahmoihin.

– Lukko on perinteikäs ja hienon historian omaava seura, joten on iso kunnia päästä kantamaan varakapteenin A-kirjainta. Kaiken kaikkiaan on hienoa päästä pelaamaan Lukossa ja juuri tässä joukkueessa, jossa pukukoppi on täynnä hienoja jätkiä, Laakso sanoo.

– Kokemus ei ole koskaan itseisarvo kapteeneille. Toki on selvää, että jos kapteenisto koostuu ainoastaan nuorista kokemattomista pelaajista, niin jotain sieltä puuttuu. Olen itse aikanani nuorena pelaajana kokenut sen niin, että kokeneemmat pelaajat tuovat tietynlaista turvaa ja tukea.

Laakso on ollut mukana edustamiensa joukkueiden kapteenistoissa käytännössä koko aikuisuransa. Hän kantoi Ilveksessä C-kirjainta kolmella edellisellä kaudella. Tätä ennen hän toimi kauden ajan seuran varakapteenina ja TPS:ssä sekä kapteenina että varakapteenina.

– Luonteeni on sellainen, että pyrin tekemään kaikki asiat urheilijana aina niin hyvin kuin osaan ja pystyn. Kun kokemusta kertyy, myös tietotaito kasvaa koko ajan. Olen pukukopissa äänekäs ja pyrin olemaan positiivinen. Haluan kannustaa jätkiä repimään itsestään enemmän ja enemmän irti.

Joskus se vaatii hyvää fiilistä ja joskus taas pientä herättelyä. Hyvä joukkuehenki vaatii toisinaan myös kipinöiden lentelyä.

– Paras tapa herätellä muita, on näyttää itse esimerkkiä omalla toiminnallaan. Hyvän joukkueen merkki on myös se, että uskallamme sanoa toisillemme asioita suoraan. Joskus otetaan vähän yhteen, mutta kun ikävätkin asiat nostetaan esille, niin silloin mennään yhdessä eteenpäin ja kehitytään. Se kertoo siitä, että kaikki välittävät tästä hommasta.

 

Janne Niskala Tapio Laaksosta:
”Tapio on avoin persoona ja jämäkkä kaveri. Hän tykkää olla paljon äänessä ja tsempata. Pelityyli on myös sellainen, että hän taistelee jokaisen tilanteen loppuun asti. Hän on vahva alivoimalla ja blokkaamaan kiekkoja. Siten hän tuo omalla pelaamisellaan joukkueeseen lisää virtaa ja näyttää esimerkkiä.”

 

Laakso käyttää osuvaa veljeyden vertauskuvaa. Veljekset ovat toisilleen kaikkein rakkaimpia, mutta he myös ottavat kaikkein eniten yhteen.

– Olen vuosien varrella oppinut, että sellainen jatkuva ”happy family”-meininki ei luo koskaan oikeanlaista veljeyttä. Tiukassa paikassa pitää pystyä luottamaan jokaiseen jätkään. Se luottamus rakentuu avoimuudesta ja ikävienkin asioiden käsittelystä.

Lukko on harjoitellut elokuun kovaa ja katseet on vahvasti ensi viikon perjantaissa. Laakso pääsee avaamaan Lukko-uransa paikallismatsin merkeissä.

– Olen pelannut Raumalla monet kerrat vastustajan riveissä ja tiedän, ettei Kivikylän Areena ole vierasjoukkueelle mikään helppo paikka pelata. Nyt pääsen kokemaan sen kotijoukkueen paidassa. Haluan olla iso osa tätä uutta juttua, mitä täällä rakennetaan.

– Pääsin Ilveksessä kokemaan Tampereen paikalliskamppailut ja nyt saan nauttia tästä Satakunnan derbystä. Olen jo aistinut tämän hienon vastakkainasettelun Rauman ja Porin välillä.

 

Plumaa ja chorizoa kermaperunoilla ja sinappikastikkeella.

 

Toni Koivisto: ”Kaikki ovat erilaisia persoonia.”

Toni Koivisto muutti Raumalle nuorena miehenä. Ylitorniosta kotoisin oleva nyt 33-vuotias hyökkääjä pelasi uransa ensimmäisen Liiga-ottelun Lukon paidassa kaudella 1999-2000.

Lukosta tie vei Ilveksen ja Kärppien kautta Venäjälle ja Ruotsiin. Paluu nykyiseen kotikaupunkiin kanaalin varrelle tapahtui keväällä 2013. Koivistolla alkaa nyt neljäs kausi sinikeltaisten kapteenistossa.

– En ole mikään äänekäs persoona, joten pyrin parhaani mukaan näyttämään kokemuksen mukanaan tuomaa esimerkkiä kentällä ja sen ulkopuolella. Yritän antaa nuoremmille vinkkiä siitä, miten kannattaa treenata ja miten toimia kentällä. Olen sanonut, että minulta saa tulla aina kysymään, jos jokin asia mietityttää tai johonkin tarvitsee tukea, Koivisto kertoo.

Kokemus ja osaaminen ovat sanoja, jotka kuvailevat hyvin Lukon kapteenistoa.

– Meillä on pelaajia, jotka ovat nähneet maailmaa sekä monia erilaisia otteluita ja niiden sisällä tapahtuvia juttuja. Olemme kaikki melko erilaisia persoonia, mutta jokainen näyttää omalla tavallaan esimerkkiä päivittäisessä arjessa.

 

Tapio Laakso Toni Koivistosta:
”Toni on rauhallinen ja analyyttinen kaveri, joka on nähnyt kaiken ja pelannut menestyneissä joukkueissa. Ei ehkä kaikkein äänekkäin jätkä, mutta kun hän avaa suunsa, niin jokainen varmasti kuuntelee. Kyseessä on viimeisen päälle ammattimies. Hän on suorittanut koko uransa tasaisen hyvin ja pysynyt terveenä. Hyvä esimerkki etenkin kaikille meidän nuorille jätkille siitä, mitä se vaatii, jos haluat pelata hyvän uran kiekkoilijana.”

 

Kapteenisto on myös tietyissä tilanteissa linkki pelaajien ja valmennuksen välillä. Tarkoitus on helpottaa molempien arkea. Joukkueeseen mahtuu yhtä monta erilaista persoonaa kuin siinä on jäseniäkin.

– Toisinaan me välitämme viestejä valmennukselta pelaajille ja toisinpäin. Joitain asioita on helpompi viedä ja vastaanottaa pelaajalta pelaajalle. Usein ne on jotain treenaamiseen ja muuhun meidän arkeemme liittyviä juttuja.

– Jääkiekkoilijoiden on helppo tulla toimeen toistensa kanssa. Autamme toisiamme niin peliin liittyvissä kuin henkilökohtaisissakin asioissa.

Lukon joukkuetta Koivisto kuvailee urheilulliseksi.

– Urheilullisuus on yksi meidän vahvuuksistamme. Ikähaitari on aika iso ja se on myös yksi voimavaroista. Kaikki nuoret menevät kovaa vauhtia eteenpäin, mutta jos jotkut pitää nostaa esiin, niin varmasti Linus Nymania sekä Petmanin veljeksiä Mikkoa ja Villeä kannattaa seurata.

 

Hovi Sales tukee monipuolisesti raumalaista urheilua ja kulttuuria. Logomme koristaa muun muassa Rauman Lukon liigajoukkueen ja junioreiden pelipaitoja. Lue lisää täällä.

 

Arttu Ilomäki: ”Ilman hauskuutta ei saa parasta irti.”

27-vuotias Arttu Ilomäki on Lukon kapteeniston nuorin jäsen. Ilomäki aloittaa nyt ensimmäistä kertaa urallaan kauden kapteeniston jäsenenä. Viime sesongin lopulla hän tosin kantoi jopa kapteenin C-kirjainta tuuratessaan sivussa ollutta Janne Niskalaa.

– En edes osannut odottaa tällaista kunniaa. Olen erittäin otettu päästessäni mukaan niiden hienojen pelaajien joukkoon, jotka täällä ovat nyt ja ovat joskus olleet kapteenistossa. Itselleni tämä on iso oppimisen hetki ja kasvamisen paikka, Ilomäki muistuttaa.

Ilomäen persoona on positiivinen. Harvoin hyökkääjää näkee naama mutrulla.

– Olen paljon äänessä ja pyrin jakamaan eteenpäin sitä oppia, mitä olen itse urallani saanut vanhemmilta pelaajilta. Yritän pitää hyvän fiiliksen ilmapiiriä yllä. Näen sen niin, että ilman hauskuutta ei saa parasta irti. Totta kai tulee hetkiä, jolloin hauskuus tulee kaiken pahan olon ja ison työn takaa. 

– Täytyy muistaa, että jatkuvalla ”hyvä, hyvä”-meiningillä ei mennä kuitenkaan pitkälle. Joskus pitää painaa hommia veren maku suussa ja vakavalla meiningillä. Kun tehdään hommia, niin tehdään tosissaan ja kun on paikka ottaa iisimmin, niin silloin pitää tuoda se puoli mukaan. Hyvä balanssi näiden välillä luo hyvän työilmapiirin.

 

Toni Koivisto Arttu Ilomäestä:
”Arttu on todella sosiaalinen ja hän tulee aina kaikkien kanssa hyvin toimeen. Hän pystyy nostamaan tunnelmaa positiivisuudellaan ja vitseillään. Jos joskus tunnelma on turhan vakava, niin Arttu pystyy keventämään ilmapiiriä positiivisemmaksi. Hän on myös yksi pukukopin äänekkäimmistä kavereista.”

 

Ilomäki naurahtaa, että hän on nelikossa se oppipoika. Hänellä on hyvä mahdollisuus imeä johtamisen oppia muilta kapteeniston jäseniltä.

– Niskala on nähnyt niin paljon, että kun hän avaa suunsa, niin jokainen jätkä kuuntelee jo pelkästään kokemuksen ja sen mukanaan tuoman näkemyksen takia. Laakso taas on sellainen soturi, että vaikka hänellä olisi jalka poikki, niin mies ei valittaisi yhtään. Koivisto taas tietää, mitä vaaditaan jos haluaa menestyä urallaan.

Jääkiekossa kaikki tekeminen tähtää loppujen lopuksi kevääseen ja pudotuspeleihin. Arjessa mennään eteenpäin kuitenkin päivä kerrallaan.

– Mikään joukkue ei ole täysin valmis vielä jouluna. Joka päivä laitetaan sovittuja asioita parempaan kuosiin. Alkukausi opiskellaan sitä, mikä on meidän hommamme ja mitä alamme tehdä. Peli ja joukkue kehittyvät sitä mukaa, kun kausi etenee. Kun jaksetaan tehdä laadukasta arkea ja painaa hommia yhdessä, niin sitä kautta ne palkinnot tulevat sitten ajan kanssa.

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Miia Tervonen

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa saimme vieraaksemme Naisten Superpesiksessä pelaavan Rauman Feran kapteenin ja seuran junioripäällikkönä aloittavan Miia Tervosen. Lounaaksi lautaselta löytyi alkupalapöydän runsaan tarjonnan lisäksi Châteaubriand Café de Paris -voilla sekä paistettua kuhaa, rapukastiketta ja tilliperunasosetta. Lounaan kruunasi päivän jälkiruoka ja kahvi.

Naisten Superpesis -kausi päättyi Feran osalta viime lauantaina. Raumalaisten tie pudotuspeleissä katkesi puolivälierävaiheeseen, jossa Manse PP osoittautui lopulta paremmaksi otteluvoitoin 3-0.

Feran kapteeni Miia Tervosella on takanaan pitkä ura pääsarjatasolla. Päättynyt sesonki oli hänelle jo 12.

– Mennyt kausi oli tietyllä tapaa sellaista vuoristorataa. Välillä meillä oli todella hyviä pelejä ja välillä taas niitä huonompia matseja. Kausi päättyi harmillisesti jo tässä vaiheessa, olisi ollut mukava viedä tämä sarja edes sinne viidenteen otteluun, Tervonen sanoo.

– Mansea vastaan pelattu sarja oli sellainen, mikä kertoi hyvin koko meidän kaudestamme. Huonojen hetkien vastapainoksi pystyimme haastamaan koviakin joukkueita.

Kapteeni kertoo joukkueen asettaneen ennen kauden alkua tavoitteekseen olla seitsemän parhaan joukossa ja päästä sitä kautta ylempään jatkosarjaan.

– Totta kai tavoite muuttui matkan varrella, kun aiempi tavoite täyttyi. Ylemmän jatkosarjan alettua olimme viidensiä ja otimme uudeksi tavoitteeksi pitää sen sijan hallussamme. Putosimme kuitenkin pykälän, joten aloitimme pudotuspelit kuudennelta sijalta.

 

“Päätimme, että näytämme mihin pystymme,
ja mielestäni se tuotti tulosta.”

 

Pudotuspeleissä pelataan aina voitosta ja siitä kirkkaimmasta eli Suomen mestaruudesta. Luonnollisesti myös Fera asetti tämän tavoitteekseen.

– Lähdimme voittamaan jokaista yksittäistä hetkeä ja yksittäistä ottelua. Vaikka emme päässeet tänä vuonna tämän pidemmälle, niin jokainen voi olla tyytyväinen omaan panokseensa. Tästä haetaan voimaa ja oppia tulevaan kauteen.

Fera ei lähtenyt kauteen ennakkosuosikkina. Epäilijöitä riitti niin lehdistössä kuin lajin parissa toimivien joukoissa. Naisten Superpesis -joukkueiden pelinjohtajat rankkasivat kauden alussa raumalaiset sarjan viimeiselle sijalle.

– Me itse ihmettelimme, että miten se oli mahdollista. Emme todellakaan olleet niin huonoja. Ranking oli tehty hallikauden jälkeen. Niissä peleissä kuitenkin vasta kokeillaan pelillisiä juttuja ja erilaisia kokoonpanoja.

– Käänsimme sen voimavaraksi, mutta emme ottaneet siitä mitään paineita. Päätimme, että näytämme mihin pystymme, ja mielestäni se tuotti tulosta.

 

Paistettua kuhaa, rapukastiketta ja tilliperunasosetta.

 

Yhteinen aika ja koettelemukset loivat hyvän pohjan

Feran ensi kauden joukkuetta kasataan kovaa vauhtia. Tervosen oma jatkaminen on vielä auki. Hän kertoo, että hyvä porukka ja joukkuehenki olivat päättyneellä kaudella yksi Feran vahvuuksista.

– Meillä oli tosi kivaa yhdessä. Kuka tahansa uskalsi avata suunsa ja kertoa oman mielipiteensä. Kuten urheilussa aina, niin pukukopissa avaudutaan tarvittaessa kärkkäästikin, mutta se kuuluu tähän hommaan. Niin mennään eteenpäin, ja kun joukkuehenki on hyvä, jokainen ymmärtää avoimuuden tärkeyden, kapteeni muistuttaa.

Joukkuehenki rakentuu monen asian yhtälöstä.

– Yksi isoimmista asioista oli varmasti se, että joukkue uusiutui. Edelliskauden joukkueesta oli mukana vain muutama pelaaja ja pukukoppiin tuli paljon nuoria kasvoja. Kenelläkään ei ollut mitään valmiita ennakkokäsityksiä toisista.

– En sanoisi, että meillä oli kokematon joukkue, enemmänkin kyse oli siitä, että meillä oli pelaajia, jotka saivat ensimmäistä kertaa urallaan vastuuta isoissa rooleissa. Se toi monelle varmasti näyttämisen halua, kun pääsi osoittamaan omaa osaamistaan.

 

“Puhuimme kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Sitä kautta opimme tuntemaan toisiamme”

 

Uutta pohjaa lähdettiin luomaan yhteisellä ajanvietolla. Tähän kuuluivat harjoitusten lisäksi muun muassa erilaiset leirit ja yhteiset illanvietot.

– Saunailtoja meillä oli vähemmän kuin koskaan ennen, mutta sen sijaan me vietimme paljon aikaa pukukopissa harjoitusten jälkeen. Puhuimme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Sitä kautta opimme tuntemaan toisiamme koko ajan paremmin ja paremmin.

Fera leireili kauden alla Espanjan Benalmadenassa jo neljäntenä vuotena peräkkäin.

– Leirit tuovat aina yhteisiä kokemuksia. Tänä vuonna vettä satoi jatkuvasti täydeltä taivaalta ja ilma oli kylmempää kuin Suomessa. Meitä koeteltiin yhdessä, ja ne koettelemuksetkin ovat aina yhdistäviä kokemuksia, Tervonen painottaa.

Kapteenin rooli tuo oman vastuunsa. Kokeneelle pelaajalle joukkueen johtohahmona toimiminen käy luontaisesti. Tervonen kertoo, että hän pyrki tukemaan joukkuettaan tsemppaamisen ja kehittämisen kautta.

– Toivon, että pystyin luomaan uskoa nuorempiin pelaajiin ja auttamaan heitä oman kokemukseni kautta. Meillä oli muitakin pelaajia, jotka pystyivät auttamaan esimerkiksi pelillisissä asioissa. Minulla oli edellinen kausi välivuosi pelaamisesta, joten he tunsivat vastustajan pelaajat minua paremmin.

– Hutunkeitto oli se, mistä tuli ehkä eniten palautetta. Sanotaanko näin, että ne olisivat voineet mennä hieman paremmin, Tervonen naurahtaa.

 

Päivän jälkiruoka ja kahvi kruunaa maittavan lounaan.

 

21 vuotta kumuraa ja kunnareita

Miia Tervonen aloitti pesäpallon vuonna 1997 vain 7-vuotiaana. Hän päätyi lajin pariin kaverin mukana.

– Naapurissa asunut ystäväni kävi pesäpalloharjoituksissa ja minua harmitti aina, kun niinä hetkinä ei ollut leikkikaveria. Kerran sitten päätin lähteä hänen mukaansa ja sille tiellä olen jäänyt.

Tuota tietä on kuljettu nyt jo 21 vuotta.

– Nuorena varmasti tärkeintä oli pelikaverit ja yhdessä harrastaminen. Harrastin pikajuoksua 17-vuotiaaksi asti, kunnes päätin panostaa pesäpalloon, sillä se oli joukkuelaji. Lisäksi pesäpallossa veti puoleensa se, että laji on äärimmäisen monipuolinen. Siinä tarvitaan voimaa, nopeutta ja peliälyä.

Matkaan mahtuu monia hienoja muistoja, joista yksi nousee ylitse muiden.

– Vuoden 2015 SM-pronssi nousee ihan ensimmäisenä mieleen. Sen kauden aikana vaihtui pelinjohtaja kahdesti ja kausi oli muutenkin vaikea, etenkin henkisellä puolella. Kaikkialla puhuttiin farssikaudesta, Tervonen muistelee.

– Nousimme kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon. Kaiken käänsi se, että me pelaajat teimme ison työn. Välieriin pääseminen oli aivan huikeaa. Finaalista putoaminen oli tietenkin pettymys, mutta kun saimme pronssimatsissa vastaan Porin ja voitimme mitalit juuri heidän kotikentällään, niin se nosti tavallaan pronssimitalien arvoa.

 

Edessä uudet, mutta tutut kuviot

Mennyt kausi oli Tervoselle hyvin erilainen. Hän on nyt vuoden ikäisen tytön äiti, mikä loi omanlaisensa haasteet pelaamiselle. Koskaan ei ole helppo yhdistää pelaamista ja työssäkäyntiä, kun siihen lisätään vielä perhe, nousee haasteet aivan uudelle tasolle.

– Harjoittelen viidestä kuuteen kertaa viikossa, joten vaatiihan se paljon suunnittelua. Tytär kulki toisinaan mukana myös pelimatkoilla ja vietti aikaa kentän laidalla harjoitusten aikana, Tervonen kertoo.

– Joukkue otti todella hyvin sen, että minulla oli jälkikasvua mukana. Siitä täytyy antaa moneen suuntaan kiitosta, että olen pystynyt yleensäkin yhdistämään perhe-elämän ja pelaamisen. Lastenhoidossa ovat auttaneet niin aviomies, vanhemmat, kummit kuin kaveritkin.

 

“Pystyn varmasti opettamaan junioreille
oman kokemukseni kautta paljon juttuja.”

 

Vuosien varrella myös työnantajat ovat joustaneet, jotta Tervonen on pystynyt pelaamaan töiden ohessa. Nyt työrintamalla on edessä uudet, ja toisaalta tutut kuviot. Kokenut pelaaja nimittäin aloittaa syyskuun alussa Feran palveluksessa junioripäällikkönä.

– Hieman jännittää, mutta samaan aikaan odotan tulevaa suurella mielenkiinnolla. Työ tulee varmasti olemaan täysin erilaista, kuin mitä olen aiemmin tehnyt, kokkina työskennellyt Tervonen puntaroi.

Pesäpallo kehittyy koko ajan nopeammaksi peliksi. Tällöin eteneminen on yksi pelin tärkeimmistä osalueista, joita lähdetään kehittämään. Eteneminen onkin yksi Tervosen omista vahvuuksista pelaajana.

– Pystyn varmasti opettamaan junioreille oman kokemukseni kautta paljon juttuja tästä meidän lajistamme. Myös juniorivalmentajille tuon lisää työkaluja kertomalla pelaajan näkökulmaa esimerkiksi harjoitteisiin.

 

Kapteeninhuoneen Châteaubriand Café de Paris -voilla

 

Hyvä pihvi maistuu aina

Kokin ammatin nyt taakseen jättävä Tervonen viihtyy keittiössä myös kotona. Omien sanojensa mukaan kotikeittiössä valmistuu niin sanottua perusruokaa.

– En tee kotona juurikaan mitään erikoisuuksia. Enemmänkin mennään siellä perunoiden, kastikkeiden ja makaronien parissa. Bravuuriksi nostaisinkin ihan perinteisen makaronilaatikon.

Rauman ruokaravintolatarjontaan Tervonen tutustuu yhdessä perheensä kanssa.

– Olen kaikkiruokainen, mutta hyvä pihvi on sellainen, joka maistuu aina. Valitsemme ravintolan aina sen hetkisen fiiliksen mukaan. Joskus se voi olla mainitsemani pihvi, joskus taas hampurilainen.

Lounaaksi hän nautti Kapteeninhuoneen kehutun Châteaubriandin.

– Oli kyllä niin hyvää, että tulen varmasti syömään tämän uudemmankin kerran.

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Tunnu Pärssinen

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa Kapteeninhuoneen lounaan ääreen istui Tunnu Pärssinen kanssa. Lounaaksi nautittiin uusitun alkupalapöydän runsaiden valikoimien lisäksi paistettua siikaa lime-voikastikkeessa ja tilliperunapyreellä sekä pekoniin käärittyä metsästäjänpihviä ja rosmariiniperunoita.

Rauma Blues käynnistyy tänään perjantaina klubi-illoilla. Lauantaina musiikinystävät suuntaavat pääkonserttiin Parpansalin kentälle pystytettyyn teltta-areenaan.

Jo 33. kerran järjestettävässä tapahtumassa on luvassa sekä kansainvälisiä että kotimaisia juurimusiikin huippuartisteja ja -kokoonpanoja. Pääkonsertissa nähdään viisi esiintyjää ja klubi-illoissa kolme. Teltassa esiintyvät Slim Butler & The SlimCuts, Guitar Slim Jr., Annika Chambers, Sugaray Rayford Band sekä J.T. Lauritsen & The Buckshot Hunters. Rauma Bluesin ohjelman ja aikataulut löydät täältä.

Monelle raumalaiselle tuttu Tunnu Pärssinen on ollut järjestämässä Rauma Bluesia aina sen ensiaskeleista eli vuodesta 1986 alkaen.

– Teemme pienellä porukalla verrattain pientä tapahtumaa. Siitä huolimatta olemme onnistuneet tänäkin vuonna tavoitteessamme. Meillä on viisi erilaista kokoonpanoa, jotka ovat täynnä loistavia muusikoita, Pärssinen kertoo.

– Pyrimme saamaan kasaan aina sellaisen täysipainoisen kattauksen, josta löytyy bluesia moneen makuun. Uskallan luvata, että tänäkin vuonna on yleisölle luvassa yllätyksiä. 

 

“Menu tehdään aina eri teemoilla
ja tänä vuonna teemana on Soul Food for Blues.”

 

Rauma Bluesin kävijämäärät pyörivät noin 2500 katsojassa, kun mukaan lasketaan pääkonsertti ja klubi-illat.

– Rauma Bluesin ohjelmaa on vuosien varrella kuvailtu sellaiseksi, jonka artisteja ei tarvitse tuntea nimeltä etukäteen, mutta aina on varmaa, että tapahtumassa soi hyvä musiikki.

Hovi Sales toteuttaa Rauma Bluesin VIP-puolen. Rauma Blues VIP on ollut vuodesta toiseen erityisen suosittu ja sitä on suuren kysynnän vuoksi laajennettu. VIP-alueelle menee tänä vuonna 450 henkilöä. Tästä huolimatta VIP-liput myytiin jälleen loppuun.

– Meidän VIP-alueemme on saanut joka vuosi todella paljon kehuja. Menu tehdään aina eri teemoilla ja tänä vuonna teemana on Soul Food for Blues. VIP-alueen puitteet ja tarjoilut ovat aivan huikeat verrattuna monen muun festivaalin tarjontaan, Pärssinen hehkuttaa.

Paistettua siikaa lime-voikastikkeessa ja tilliperunapyreellä.

 

Kalliohovista Otanlahteen, Äijänsuolta Parpansaliin

Ensimmäinen Rauma Blues järjestettiin maaliskuussa 1986. Tuolloin tapahtuma oli nelipäiväinen ja konserttitilana toimi Kalliohovin ravintola.

– Silloin mentiin ainoastaan kotimaisin esiintyjin. Pääkonsertti pidettiin Rauma-salissa ja esiintyjänä oli J.Karjalainen & Mustat Lasit, Pärssinen muistelee.

Kalliohovista matka jatkui entiseen Äijänsuon talviharjoitteluhalliin, josta tie vei heti seuraavana vuonna 1988 Otanlahden pohjukkaan pystytettyyn sirkustelttaan.

– Sinä vuonna meille tuli hieman taloudellisesti takkiin ja lähdimme rakentamaan tapahtuman sisältöä hieman uusiksi. Seuraavana vuonna olimmekin kaikki neljä iltaa Kalliohovissa.

 

“Maksoimme oppirahat moneen kertaa, mutta nyt kun katselee
nykyistä tapahtumaa, niin se on kannattanut.”

 

Vuonna 1990 Rauma Blues siirtyi heinäkuulle Pitsiviikon yhteyteen. Tapahtuma muuttui nelipäiväisestä yksipäiväiseksi. Alue vaihtoi paikkaa tien toiselle puolelle Otanlahden urheilukentän päätyyn.

– Kaksi vuotta siitä ja löysimme tämän Parpansalin kentän, jossa olimme ensimmäistä kertaa vuodet 1995-2000. Sieltä tie vei muutamaksi vuodeksi Äijänsuolle harjoitusjäähalliin, josta palasimme jälleen talviharjoitteluhalliin. 

– Vuodesta 2015 alkaen olemme olleet tässä Parpansalin kentällä ja uskon, että tässä me pysymme. Telttamiljöö ja Parpansalin sijainti keskellä kaupunkia ovat omiaan tämänkaltaiselle blues-tapahtumalla.

Pärssinen toteaa, että tapahtuman järjestämisen ensimmäiset kymmenen vuotta olivat tietyllä tavalla opettelua.

– Sen aikana me opimme, että minkä tyyppisenä, mihin vuodenaikaan ja minkälaisissa tiloissa tämänkaltaista tapahtumaa kannattaa järjestää. Maksoimme oppirahat moneen kertaa, mutta nyt kun katselee nykyistä tapahtumaa, niin se on kannattanut.

– Rauma Bluesin maine blues-piireissä on todella hyvä, aina Amerikkaa myöten. Olemme saaneet hyvää palautetta artistien suunnalta. Se on todella tärkeää tällä alalla.

Hovi Sales toteuttaa Rauma Bluesin suositun VIP-puolen, joka on tänäkin vuonna loppuunmyyty.

 

Valtaistuinta metsästettiin TV-kanavien tarpeistoista

Vuosien varrella Rauma Bluesin lavalla on nähty toinen toistaan kovempia artisteja. Miten artistikattaus rakennetaan?

– Käymme aina edellisen tapahtuman läpi, jossa kartoitamme niitä asioita, joissa olemme onnistuneet ja joissa voisimme mahdollisesti kehittää tapahtumaa. Samalla kartoitamme nimilistaa artisteista, joita lähdemme tavoittelemaan seuraavaksi vuodeksi.

Rauma Bluesilla on Amerikassa pitkäaikainen avustaja Amos Harvey, joka neuvottelee artistisopimuksia. Pärssinen kuvailee Harveyta yhdistyksen ulkojäseneksi.

– Olemme myös verkostoituneet European Blues Unionin kautta useisiin eurooppalaisiin blues-festivaaleihin. Pyrimme tekemään heidän kanssaan artistiyhteistyötä. Esimerkiksi tänä vuonna meidän pääesiintyjämme Sugaray Rayford esiintyy samalla reissulla myös Virossa, Norjassa ja Belgiassa.

– Meille ei ole tullut koskaan yhtään isoa peruutusta ja siinä mielessä on ollut onni matkassa. Toki nyt kun sanoin sen ääneen, niin lienee syytä koputtaa puuta, Pärssinen naurahtaa.

 

“Hotellihuoneesta jouduttiin purkamaan suihkukaappi,
jotta hän mahtui peseytymään.”

 

33 kertaa järjestettyyn Rauma Bluesiin mahtuu monenlaisia tarinoita.

– Ensimmäisenä nousee mieleen jo edesmennyt Snooks Eaglin, joka oli yksi omista suosikeistani. Hän oli sokea ja aivan loistava kitaristi. Häntä yritimme saada meille monena vuonna, mutta Amos viestitti ettei Eaglin ollut halukas lentämään Eurooppaan.

Amos Harvey päätti kuitenkin mennä tapaamaan Eaglinia ja tämän vaimoa, joka hoiti miehensä asioita.

– Sen tapaamisen aikana he innostuivat ajatuksesta lähteä Suomeen ja Raumalle tekemään blues-keikan. Ja se oli aivan uskomattoman hieno keikka.

Toinen hauska tarina liittyy niin ikään jo edesmenneeseen Solomon Burkeen. 

– Hän oli isokokoinen mies, joten hänen mahduttamisensa Raumanlinnan hissiin oli jo pieni haaste. Hotellihuoneesta jouduttiin purkamaan suihkukaappi, jotta hän mahtui peseytymään.

Hänelle tarvittiin lavalle myös valtaistuin.

– Metsästin sitä valtaistuinta aina MTV3:n ja YLE:n tarpeistoja myöten. Sellainen löytyi sitten loppujen lopuksi Timo Koivusalon tuotantoyhtiön varastoista. En tiedä tietääkö Koivusalo tänäkään päivänä, että se on ollut meillä lainassa osana Solomon Burken keikkaa.

Pekoniin käärittyä metsästäjänpihviä ja rosmariiniperunoita.

 

Eläkepäivät musiikin, lastenlasten ja ruoan parissa

Rauma-isäntänä yli 13 vuotta työskennellyt Pärssinen jäi päivätyöstään eläkkeelle huhtikuussa 2015.

– Eläkepäivät ovat lähteneet rullailemaan oikein mukavasti. Tykkäsin työstäni, mutta osaan nauttia tästä eläkeläisen arjestakin. Jos jotain työelämästä kaipaan, niin niitä lukuisia ystäviä ja kollegoita eri puolilla Suomea.

– Soittelen erilaisissa kokoonpanoissa Raumalla pääasiassa bassoa ja kitaraa. Jonkin verran tulee soitettua myös pianoa. Vietän paljon aikaa lastenlasten kanssa. Touhuamme yhdessä monenlaista mukavaa eli vietämme sitä yhteistä laatuaikaa.

Paikallinen yrityselämä ja sen ruokaravintolat ovat työelämän kautta tuttuja.

– Rauman ravintolamaailma on uskomattoman monipuolinen ja tasokas. Esimerkiksi keskustassa on hyvin tarjolla eri maiden ja eri kulttuurien ruokatarjontaa. 

 

“Miljöö on ravintolan nimen mukainen.
Se elää ja säilyttää tyylikkyytensä.”

 

Kapteeninhuoneen lounaalle Pärssinen suuntaa tasaisin väliajoin. Yksi syy tähän on se, että Rauma Bluesin taustayhdistys pitää kokouksensa Kalliokadulla.

– Kokousten yhteydessä syömme aina lounaan Kapteeninhuoneella. Suuntaan tänne toisinaan lounaalle myös vaimoni kanssa. Täällä on monipuolinen ja päivittäin vaihtuva lounaslista. Menu on sopivan laaja ja siitä löytää helposti oman suosikkinsa.

Myös Kapteeninhuoneen miljöö vetää monen muun tavoin Pärssistä puoleensa.

– Täällä on hyvä tunnelma. Miljöö on ravintolan nimen mukainen. Se elää ja säilyttää tyylikkyytensä.

Musiikkimies tunnustautuu itsekin kovaksi ruoanlaittajaksi. 

– Meillä on vaimon kanssa kotona sellainen työnjako, että minä valmistan lämpimän ruoan ja hän tekee ne niin sanotut kylmäkön hommat eli hoitaa salaattipuolen ja sen sellaiset. 

Rakkaus ruoanlaittoon on syttynyt viimeisen 20 vuoden aikana. Bravuuritkin ovat selvillä.

– Haluan kokeilla kaikkia uusia juttuja ja kehitellä olemassaolevista resepteistä omannäköisiä. Teen paljon kalaruokia ja ne ovat varmasti niitä minun bravuureitani. Italialaisen ruoan ystävänä myös erilaiset risotot ja pastat ovat lähellä sydäntä.

Rauma Blues 10.-11.8.2018, katso lisää www.raumablues.fi

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Mika Laaksonen

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa nautimme Kapteeninhuoneen maittavista antimista yhdessä Mika Laaksosen kanssa. Lautasilta löytyi alkupalapöydän tarjoilujen lisäksi härkää ja kanaa Black and White sekä tikkuperunoita ja Kapteeninhuoneen kuuluisaa pippupihviä ranskalaisilla.

Mika Laaksoselle jääkiekko on aina ollut iso osa elämää. Lapsena aloitettu harrastus johti ensin jääkiekkoilijan ammattiin ja tätä nykyä hän työskentelee Rauman Lukon myyntijohtajana.

– Kaikki alkoi Parpansalin kentältä. Liityin mukaan Kortteliliigaan ja meidän asuinalueestamme koottuun Koo-Veen joukkueeseen. Ne ovat sellaisia aikoja, joita toisinaan muistelen edelleen. Hienoa aikaa pienen pojan elämässä, Laaksonen sanoo.

– Kävimme ystäväni Kimmo Vaarolan kanssa Meriraumasta bussilla harjoituksissa. Istuimme paikallisliikenteen autossa jääkiekkovarusteet päällä, mailat ja luistimet kädessä.

Jääkiekko kuuluu vahvasti monen raumalaisen lapsen elämään. Moni on kiertänyt Kortteliliigan kautta ikäkausijoukkueisiin. Useimmat ovat lyöneet aikuisuuden kynnyksellä luistimet naulaan, kun taas harvat ovat päässeet tekemään rakastamastaan lajista itselleen ammatin.

Laaksosella kulkivat pitkään rinnalla myös jalkapallo ja paini. Jälkimmäisessä lajissa hän on Rauman mestari vuodelta 1978. A-juniorina oli aika tehdä valinta ja se osui jääkiekkoon. Ensimmäiset luistimet piirrot liigakentille hän otti kaudella 1986-87.

– Muistan edelleen sen hetken ja tunteen, kun pääsin ensimmäisen kerran liigajoukkueen mukaan. Pelasimme silloin Porissa Ässiä vastaan. Istuin koko matsin penkillä viltissä, mutta muistona se on korvaamaton.

 

Hopea kihahti nuoren miehen hattuun

Kevät 1988 on kirjoitettu isoin kirjaimin Rauman Lukon historiaan, sillä seura saavutti tuolloin SM-hopeaa. Laaksonen vietti hopeakauden liigajoukkueen penkin päässä ja A-nuorten pelaavassa kokoonpanossa.

– Muistan pelanneeni silloin A-nuorissa hieman heikosti. Keväällä liigajoukkueen päävalmentaja Matti ”Mölli” Keinonen kuitenkin ilmoitti, että nyt pääset haistelemaan liigatunnelmaa. Sain istua penkillä kaikki pudotuspelit ja pääsin mukaan siihen huumaan.

Asiat tapahtuivat nuorelle miehelle liian aikaisin ja yhtäkkiä. Nousu liigarinkiin ja SM-hopea heti seuraavana vuonna olivat yhtälö, jota hän ei silloin vielä osannut käsitellä.

– Suomeksi sanottuna nousi keltainen neste päähän. Luulin olevani liigapelaaja ja saavuttaneeni sen himoitun statuksen, vaikka en ollut vielä pelannut peliäkään kyseisessä sarjassa. En tajunnut vanhaa viisautta, että menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa.

 

“Henkinen kasvu tapahtui, kun olin tahkonnut muutaman vuoden divaria.”

 

Seuraavalla kaudella totuus iski vasten kasvoja.

– Kun sitten pääsin syksyllä 1988 pelaamaan ensimmäiset vaihdot, luulin olevani liigatason pelaaja, vaikka todellisuudessa en sitä ollut. Siitä alkoi muutaman vuoden divarikierros, joka vei minut Salo-Hokkiin, Vaasan Sportiin ja FoPSiin.

Forssassa palaset loksahtivat kohdalleen. Siellä tapahtui se tärkeä herätys, joka teki Laaksosesta ammattilaisen.

– Henkinen kasvu tapahtui, kun olin tahkonnut muutaman vuoden divaria. Olen aina ollut kova harjoittelemaan, mutta silloin sitä tajusi, että nyt on aika. Aloitin niihin aikoihin pelaamisen ohella myös opiskelut.

 

Kapteeninhuoneen kuuluisaa pippupihviä ranskalaisilla.

 

Ammattilaisen paluu Raumalle 

Ammattilaiseksi kasvanut nuori puolustaja suuntasi Forssasta takaisin liigaan. Tie pääsarjaan aukeni Kuopion Kalpassa.

– Se kausi meni pelillisesti todella hyvin. Pääsin pelaamaan sellaisessa ketjussa, jossa olivat mukana Sami Kapanen, Pekka Tirkkonen ja Janne Kekäläinen sekä pakkiparina Vesa Salo. Pelasimme loistavasti yhteen ja vuosi oli hieno.

Neljän Savossa vietetyn kauden jälkeen tie vei Poriin ja Lukon paikallisvastustaja Ässien riveihin. Kotiin Raumalle oli aika palata kaudeksi 1999-2000.

– Minulla oli aina takaraivossa ajatus, että haluan palata vielä jonain päivänä takaisin Lukkoon. Koin, että olin aikoinani pilannut täällä hommat omalta osaltani ja halusin tietyllä tapaa hyvittää sen. Kysymys ei ollut rahasta, vaan ainoastaan siitä, että halusin nimenomaan Lukkoon.

 

“Päätös oli todella vaikea.
Jääkiekko on kuitenkin tehnyt minusta minut.”

 

Raumalla Laaksonen pelasi vielä kolme kautta, kunnes oli aika paketoida 475 runkosarjaottelua ja 21 pudotuspeliä kattanut komea ammattilaisura.

– Minulle tarjottiin mahdollisuutta pelata vielä ainakin yksi vuosi, mutta Naarmalan Jari tarjosi samaan aikaan myyntitöitä Radio Ramonasta. Punnitsin asioita ja päädyin lyömään hokkarit naulaan.

– Päätös oli todella vaikea. Jääkiekko on kuitenkin tehnyt minusta minut. Laji on antanut paljon erilaisia kokemuksia ja hienoja ystäviä. Sain elää 35-vuotiaaksi asti sitä pienen pojan unelmaa.

Laaksonen käy edelleen aktiivisesti jäällä erilaisissa kiekkoporukoissa. Yksi näistä on torstaiaamuisin Kivikylän Areenalla kokoontuva HC Lehväs, joka koostuu Lukon yhteistyökumppaneista.

– HC Lehväksessä on pääasia, että kaikilla on hauskaa. Pelitaidoilla ei ole niin suurta merkitystä, vaan innostus ja hyvä yhteishenki ovat avainasemassa. Meillä on hyvin porukkaa, mutta aina mahtuu uusia pelaajia mukaan. Jos pelaaminen kiinnostaa, niin minuun voi olla yhteydessä.

 

Eväät elämään joukkueurheilusta

Laaksonen kertoo, että iän myötä hän on tajunnut jääkiekon hienouden viimeistä piirtoa myöten.

– Mikään ei vastaa sitä elämää, jota joukkue elää pukukopissa. Se yhteinen tekeminen yhteisten päämäärien eteen. Siellä jaetaan kaikki ilot ja surut. Joukkue kantaa yksilöä. Kun oivalsin sen, niin tajusin kuinka hienoa on tehdä töitä porukalla.

Joukkueurheilu valmentaa ihmistä myös työelämään. Saaduista opeista ja eväistä on iso apu tulevaisuudessa.

– Olen saanut pelata erilaisissa joukkueissa ja toimia myös kapteenistossa. Niistä asioista on ollut hyvä ammentaa esimerkiksi johtajuutta ja esiintymisvarmuutta. Samalla se on opettanut ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja hyväksymään heidät sellaisina kuin he ovat.

– Ulkoiset paineet taas ovat opettaneet paineensietokykyä. Ei sitä enää hätkähdä kovin pienestä ja sitä sopeutuu nopeisiin muutoksiin. Jääkiekkoilijan elämä on kuitenkin kovin erilaista. Siellä ei suunnitella kalenteria vuodeksi eteenpäin ja toimita sen mukaan, vaan asiat saattavat muuttua hetkessä.

 

“Nöyrä täytyy olla, mutta nöyristellä ei tarvitse.”

 

Kun ura loppuu, saattaa sen jälkeinen aika yllättää. Kun pelaaja sulkee viimeisen kerran pukukopin oven, kaiken yhteisöllisyyden ja urheilijan elämän rutiinien tilalle tuleekin yhtäkkiä tyhjiö.

– Toisille saattaa muodostua ongelmaksi laskeutua alas sieltä tietynlaisesta jääkiekkoiljan yhteiskunnallisesta statuksesta. Henkilökohtaisesti aloin valmistautua uran jälkeiseen aikaan hyvissä ajoin. Tein jo Kuopiossa ollessani omasta aloitteestani kiekkoilun ohella töitä paikallisessa pyöräliikkeessä.

– Lisäksi se, että virtsa nousi nuorena miehenä päähän ja tajusin sen itse, helpotti varmasti siirtymistä niin sanottuun normaaliin arkeen. Ohjenuorani on, että nöyrä täytyy olla, mutta nöyristellä ei tarvitse. Ne ovat kaksi eri asiaa.

 

Härkää ja kanaa Black and White sekä tikkuperunoita

 

Urheilu yhdistää ihmiset

Jääkiekko uran päätyttyä Laaksonen toimi myyntitehtävissä lajin ulkopuolella. Lokakuussa 2015 oli aika palata Rauman Lukon palvelukseen. Tällä kertaa toimiston puolelle.

– Nyt olen oppinut tästä lajista myös tämän toisen puolen. Ymmärrän pelaajien näkemykset asioihin, mutta nyt ymmärrän myös sen, että miksi kaikki asiat eivät mene niin kuin pelaajana toivoisi.

Hän kertoo tiedostaneensa jo pelaajana sen, mitä Lukko raumalaisille merkitsee. Nykyisessä roolissa ymmärrys on vahvistunut entisestään.

– Yhteisöllisyys on sana, joka kuvaa Raumaa ja Lukkoa parhaiten. Tämä antaa niin monelle ihmiselle elämyksiä ja sisältöä elämään. Urheilu yhdistää ihmisiä yhteisen asian taakse.

 

“Mestaruus ei ole koskaan yksittäisen ihmisen asia, syy tai seuraus.”

 

Laaksonen muistuttaa, että jokaisen joukkueen tavoitteena on voittaa mestaruus, mutta kyse on paljon muustakin. Sen kaikkein kirkkaimman voittaminen vaatii yhteisön jokaisen jäsenen panosta. Se vaatii omistautumista, jota seuraa onnistumiset.

– Mestaruus ei ole koskaan yksittäisen ihmisen asia, syy tai seuraus. Mestaruus on kaikkien yhteinen, mutta ennen sitä tapahtuu paljon asioita, joihin jokaisen pitää osallistua omassa roolissaan. Niissä rooleissa ovat pelaajat, valmentajat, huolto, katsojat, yhteistyökumppanit, kioskityöntekijät ja kaikki ne tahot, jotka tekevät työtä yhteisen asian eteen.

 

Pastaa löytyy edelleen lautaselta

Rauman Lukolla on laaja yhteistyökumppanien verkosto. He ovat yksi tärkeä osa sinikeltaista kiekkoyhteisöä. Myyntijohtajana Laaksonen tapaa asiakkaitaan usein lounaan merkeissä.

– Lounaan syön ulkona jokaisena arkipäivänä. Toisinaan asiakkaiden ja toisinaan työkavereiden kanssa. Totta kai hyödynnämme Lukon omia ravintoloita, mutta myös muuta kaupungin tarjontaa.

Kapteeninhuone valikoituu lounaspaikaksi tasaisin väliajoin.

– Valitsen paikan aina tilanteen ja asiakkaan toiveiden mukaan. Toiset haluavat buffet-lounaan, toiset taas valita listalta. Raumalta löytyy molemmista useita hyviä vaihtoehtoja.

– Kapteeninhuoneessa on hyvä tunnelma ja täällä on mukava tavata asiakkaita. Täällä on erinomaiset ruoat aina alkupalapöydän tarjonnasta lähtien. Rentoa ja tyylikkään fiksua lounasta.

Pitkän uran jääkiekkoilijana tehneelle miehelle pasta on tullut elämän aikana tutuksi. Vaikka se kuului uran aikana jokapäiväiseen ruokavalioon, maistuu se miehelle edelleen.

– Tykkään pastasta edelleen aivan älyttömästi. Valitsen sen poikkeuksetta, jos sitä vaan on tarjolla. Kaurapuuro taas on sellainen ruoka, jota en ole syönyt kiekkouran loppumisen jälkeen kertaakaan.

Kotikeittiössä Laaksosen bravuuri on grillaaminen.

– En ole koskaan ollut kovin ahkera kotikokki. Osaan keittää uudet perunat ja spagetin, Laaksonen naurahtaa.

 

Kapteeninhuoneen lounas on kesälomalla aikavälin 2.-29.7. Lounas tarjolla jälleen normaalisti maanantaista 30.7. alkaen. 

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Jari Naarmala

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Kesäkuun lopulla nautimme lounasta paikallisradio Ramonan toimitusjohtaja Jari Naarmalan kanssa. Lounaaksi lautaselta löytyi runsaan alkupalapöydän antimien lisäksi herkullista savuporopastaa sekä paistettua kuhaa sitruunavoilla ja tilliperunapyreellä.

Paikallisradio Ramona juhlii tänä vuonna komeaa 30 vuotista taivaltaan. Vuosiin mahtuu paljon hienoja kokemuksia ja muistoja. Ramonan toimitusjohtaja Jari Naarmala on matkannut mukana koko kanavan historian.

– Tulin mukaan ensimmäisenä keväänä 1988 avustajaksi. Vakituiseksi työntekijäksi siirryin pari vuotta myöhemmin. Työnkuvaani kuului silloin uutistoimittajan ja juontajan tehtävät, Naarmala kertaa.

– Siihen aikaan kaikkien piti tehdä hieman kaikkea. Esimerkiksi automaatiota ei ollut vielä ollenkaan. Tuolloin tunti oli pisin aika, jonka yksittäinen ennakkoon editoitu kelanauha pystyi tarjoamaan sisältöä kanavalle.

Tie avustajan tehtävistä toimitusjohtajaksi on pitänyt sisällään työtehtäviä laidasta laitaan.

– Ennen kuin ryhdyin yrittäjäksi vuonna 2013, sanoin aina tehneeni radiossa kaikkea muuta paitsi tyhjentänyt roskiksia. Nyt kun olen ollut viisi vuotta yrittäjänä, voin sanoa tehneeni sitäkin.

Naarmala nimittää Ramonan alkutaipaletta käsityöläisajaksi. Hänen sanoissaan toistuu useaan otteeseen sana innostus.

– Olimme paljon tekemisissä radioporukan kesken myös vapaa-ajalla. Istuimme iltoja jutellen ja suunnitellen uusia juttuja. Radioihmiset ovat aina olleet sellaisia, että eivät oikein tiedä ovatko he töissä vai vapaa-ajalla, sillä tämä on elämäntapa.

– Silloin kun olin vielä säännöllisesti lähetystoiminnassa mukana, tuli itselleni sellainen olo, että tämä on ihan hullunkurista touhua, kun näin hienosta hommasta maksetaan palkkaakin.

 

“Se opetti minulle sellaisen tärkeän jutun, että radiossa yksi menestystekijöistä on läsnäolo.”

 

Vuosikymmenten takaa nousee mieleen hauskoja sattumuksia.

– Henkilökohtaisia mokia on sieltä alkuajoilta useampikin. Se vanha aika oli kuitenkin enemmän sellaista suorien lähetysten meininkiä ja jokainen ammuttu nuoli eli sanottu sana meni heti ulos. Niitä ei saanut sitten enää vedettyä takaisin.

– Toisaalta se teki siitä äärettömän hauskaakin. Siihen aikaan ei kukaan sanonut, että mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Kaikkea sai kokeilla ja olla oma itsensä. Se opetti minulle sellaisen tärkeän jutun, että radiossa yksi menestystekijöistä on läsnäolo.

Kuten missä tahansa muussakin työssä, myös radiossa juontajalla on hyvät ja huonot päivänsä.

– Sen tuntee, että milloin juttu kulkee ja siitä tulee sellainen euforinen tunne. Puhut kuin yhdelle ihmiselle, vaikka samalla puhut tuhansille kuuntelijoille.

 

Paikallisesti hetkessä ja arjessa

30 vuoden aikana on radiomaailmassa otettu isoja harppauksia. Tekniikka on muuttunut, samoin sisällöt ja tapa tehdä niitä.

– Nykyään tehdään paljon tavaraa ennakkoon valmiiksi. Meillä on pääsääntöisesti aamulähetykset ja jääkiekkoselostukset ainoat, jotka tulevat suorana lähetyksenä. Niiden aikana voidaan tehdä myös paljon valmistelevaa työtä ja hiomisia.

– Nykypäivän tekniikka mahdollistaa sen, että monenlaisia asioita voidaan tehdä yhtä aikaa ja hyvin pitkillä aikaväleillä. Sisältöjen editoiminen käy helposti ja nopeasti.

Naarmala kertoo toisinaan kuuntelevansa vanhoja 1980 ja -90 luvun juttuja. Niistä huomaa parhaiten kehityksen.

– Joskus tulee hieman myötähäpeääkin kuunnellessa omia sen aikaisia juttuja. Tempo ja puhumisen mallit radiossa olivat hitaampaa ja todella virallista. Etenkin livetaltioinneissa kuulee hyvin, kuinka silloin tehtiin juontojen yhteydessä fyysisiä juttuja, kuten haettiin seuraavaa levyä paikalleen.

 

“Hauenguano, jäähalli ja teatteri ovat sellaisia tietynlaisia koodisanoja,
jotka luovat ihmisille välittömästi mielikuvia.”

 

Ohjelmavirta tuli mukaan kuvioihin 1990-luvun puolivälissä. Samalla historiaan jäivät tarkat ohjelmakartat. Se ei ole Naarmalan mielestä pelkästään hyvä asia.

– Mielestäni paljon parjatut ohjelmakartat ja soittolistat tekivät lähetyksistä sujuvampaa.

Paikallisradion etuna on keskittyä paikallisten ihmisten mieltymyksiin ja ikärakenteisiin. Erilaiset tutkimukset tukevat omalta osaltaan musiikkisisältöä.

– Tietokone tekee paljon, eikä mitään tehdä enää ”musta tuntuu” -tuntumalla. Musiikkipäällikkö huolehtii musiikkitarjonnasta ja antaa siihen oman mausteensa.

Ramonassa kaikki sisältö tehdään itse. Sisällön tuottaminen vaatii paikallisradion työntekijöiltä vahvaa paikallistuntemusta.

– Ohjelmat perustuvat siihen, että elämme paikallisesti hetkessä ja kiinni sen arjessa. Esimerkkinä Hauenguano, jäähalli ja teatteri ovat sellaisia tietynlaisia koodisanoja, jotka luovat ihmisille välittömästi mielikuvia.

Kapteeninhuoneen paistettua kuhaa sitruunavoilla ja tilliperunapyreellä.

 

Viidesti vuoden paikallisradio

Raumalaiset tunnetaan vahvasta kotiseuturakkaudestaan. Jääkiekko on kaupungissa iso asia, ja se on sitä myös Ramonalle.

– Jääkiekko on loppumaton voimavara. Meillä on Lukon pelipäivisin kymmenisen siihen liittyvää elementtiä jo ennen kuin itse illan matsin suora selostus on ehtinyt edes alkaa. Kuuntelijamäärät otteluissa ovat aina olleet sellaisia, että olemme olleet muistaakseni joka vuosi väestöön suhteutettuna valtakunnallisesti ykkösiä.

Paikallisradiossa eletään vahvasti Lukon otteiden mukana.

– Onhan se selvää, että me myötäelämme aidosti siinä kiekkoarjessa. Menestymättömät vuodet ovat raskaita, kun sitten taas menestyksen hetkillä nautitaan siitä tunnelmat, jota tämä yhteisö meille kaikille tarjoaa.

Radio Ramona on niittänyt omaa menestystään Radiogaaloissa. Ramona on palkittu vuoden paikallisena radiona peräti viisi kertaa. Huomionosoitus on tullut Raumalle vuosina 2018, 2016, 2004, 2002 ja 1997.

– Ne ovat hienoja tunnustuksia meidän porukallemme. Pitkäjänteisesti näitä palkintoja tärkeämpää on kuitenkin viime vuosien kokonaismenestys. Suomessa on muistaakseni 102 radioasemaa, joista 12 on valtakunnallista ja 90 paikallista. Me olemme viimeisenä neljänä vuotena olleet shortlistilla neljän parhaan joukossa.

 

“Raumalla koetaan paikallisasiat tärkeiksi ja merkityksellisiksi,
ja niissä halutaan elää mukana.”

 

Naarmala antaa menestyksestä kunniaa ja kiitosta yhteisölle. Siihen kuuluvat niin radiossa työskentelevät kuin yhteistyökumppanit ja paikalliset asukkaat.

– Tämän parempaa yhteisö ei voi paikallisradion kannalta olla. Raumalla koetaan paikallisasiat tärkeiksi ja merkityksellisiksi, ja niissä halutaan elää mukana.

Myös työntekijöiden viihtyvyydellä on suuri merkitys. Menestys ei perustu koskaan yksilöihin, vaan yhteiseen tekemiseen hyvässä ympäristössä.

– Ihmisten täytyy saada kokea työyhteisössä onnistumisia ja saada omia ideoitaan läpi. On tärkeää löytää työrauha, jonka avulla jokainen saa tehdä työnsä hyvin. Työyhteisössä täytyy jokaisella olla hyvä olla. Se kuuluu radiossa, jos joku asia on huonosti.

Ramona lähettää sisältöä 24 tuntia vuorokaudessa taajuuksilla 93,3 MHz ja 97,3 MHz sekä nettisivuillaan www.radioramona.fi. Ohjelma- ja haastatteluideoita tulee paljon myös kuuntelijoilta.

– Se on yksi pienen kaupungin eduista. Ideoita ja ehdotuksia tulee usein esimerkiksi ruokakaupassa. Ihmiset nykäisevät hihasta ja tulevat juttelemaan. On mukavaa päästä keskustelemaan kuuntelijoiden kanssa ja me otamme mielellämme ideoita vastaan.

Savuporopasta vie kielen mennessään.

 

Raumalaisen lounasravintolatarjonnan heavy user

Naarmala hyödyntää paikallista ruokaravintolatarjontaa ahkerasti. Hän naurahtaa syövänsä työkseen.

– Asiakkaiden kanssa käyn lounaalla kolmesta neljään kertaan viikossa. Minulla on sellainen tapa, että kysyn aina asiakkaalta minne hän haluaa suunnata lounaalle. Usein esille nousee juuri Kapteeninhuone.

– Raumalla saa monesta paikasta todella hyvää ruokaa. Täällä on kaikkialla hinta-laatusuhde kohdallaan.

Kapteeninhuoneen alkupalapöytää Naarmala kehuu loistavaksi. Pöydän tarjoilut voi nauttia myös pääruoaksi, mikä saa radiomieheltä kiitoksen.

– Tämä on sellainen paikka, jossa en ole itse koskaan joutunut pettymään. Enkä ole kuullut yhdenkään asiakkaan tai kenenkään muunkaan sanovan mitään huonoa. Se kertoo mielestäni aika paljon Kapteeninhuoneen ruoasta ja tunnelmasta.

Yhden ongelman hän tosin löytää, joskin pilke silmäkulmassa.

– Ainoa murhe on se, että listalla on niin monta hyvää vaihtoehtoa, että se luo valinnanvaikeuden, Naarmala naurahtaa.

Hän tunnustautuu myös ahkeraksi kotikokiksi.

– Olen huono tekemään mitään muita kotitöitä, mutta ruoanlaitto on lähellä sydäntä. Valmistan meidän taloudessamme ruoan yhdeksässä tapauksessa kymmenestä. Tykkään käyttää mausteita ja erilaisia kastikkeita.

Mikä on miehen bravuuri kotikeittiössä?

– Sitä pitäisi varmaankin kysyä kotiväeltä, mikä heille maistuu. Carbonaraa on ainakin kehuttu. Se on helppo ja nopea, eikä sitä pysty kauhean helpolla pilaamaan, Naarmala hymyilee.

 

Kapteeninhuoneen lounas on kesälomalla aikavälin 2.-29.7. Lounas tarjolla jälleen normaalisti maanantaista 30.7. alkaen. 

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Aleksi Saarela

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa lounastimme yhdessä Pohjois-Amerikasta kesäksi Raumalle kotiutuneen jääkiekkoilija Aleksi Saarelan kanssa. Lounaaksi nautittiin amerikanbroileria paholaishillon ja bataattiranskalaisten kera sekä Kapteeninhuoneen herkullinen Châteaubriand bernaise-kastikkeella ja röstiperunoilla.

Aleksi Saarelalla on takanaan ensimmäinen täysi kausi Pohjois-Amerikassa. 21-vuotias hyökkääjä palasi muutama viikko sitten Suomeen ja Raumalle viettämään kesää. Paluu työpaikalle on edessä syyskuun alussa.

– Treenaan nyt omatoimisesti ja käyn kerran viikossa Luvialla jäällä. Siellä on samaan aikaan tuttuja jätkiä kuten Mestiksessä pelaavat Roope Urpolahti ja Julius Marva, Saarela kertoo.

Alla on tehokas kausi, sillä Saarela oli joukkueensa seitsemänneksi tehokkain pelaaja. 69 AHL:n runkosarjaottelussa syntyi 25 täysosumaa ja 18 maalisyöttöä. Pudotuspeleissä Charlotte Checkers eteni toiselle kierrokselle. Laitilalaislähtöinen hyökkääjä iski kahdeksassa matsissa tehot 2+1=3.

– Suurimmat erot kotimaiseen kiekkoon tulevat pienestä kaukalosta ja luisteluvoimasta. Suomessa pelataan trappia ja viivelähtöjä. Pohjois-Amerikassa taas lähdetään hyökkäämään ja karvaamaan sillä mentaliteetillä, että kaikki viisi äijää lähtee taklaamaan omaa miestään. Sitä kautta pyritään pitämään vastustaja omassa päädyssään.

Kontaktipelaaminen onkin hyvin erilaista eri sarjojen välillä.

– En muista, että minua olisi taklattu Liigassa 20 peliin yhteensä viittä kertaa. AHL:ssä tulee helposti kymmenenkin taklausta yhteen peliin, joskus jopa yhteen yksittäiseen vaihtoon. Fyysisyyden kanssa saa olla koko ajan hereillä.

Saarelalle pienen kaukalon pelitapa sopii paremmin kuin hyvin.

– Luisteleminen on ollut aina yksi vahvuuksistani, joten kun tajusin harjoitusleirillä mikä on homman nimi, niin oli tietyllä tapaa helppo päästä siihen pelitapaan kiinni. Kontakteilta välttyy kun laittaa itse jalkaa liikkeelle.

 

“Olihan se hieno kokemus, kun pääsi näkemään
miten NHL-joukkueiden arki toimii pelipäivinä.”

 

Kauden aikana Caroline Hurricanes kutsui Saarelan kerran ylös NHL-joukkueeseensa. Ensimmäistä ottelua kiekkomaailman kirkkaimmissa valoissa ei kuitenkaan vielä tullut.

– Kaikki tapahtui nopeasti. Kahden ja puolen tunnin päästä puhelinsoitosta istuin jo lentokoneessa matkalla Charlottesta kohti Pittsburghia. Vasta silloin ehdin todella miettimään, että olisiko nyt se paikka päästä näyttämään omaa osaamistani NHL:ssä. 

– Loppujen lopuksi siellä parsittiin miehet siten kasaan, että he pystyivät pelaamaan, ja minä palasin takaisin Charlotteen. Olihan se hieno kokemus, kun pääsi näkemään miten NHL-joukkueiden arki toimii pelipäivinä. Ja täytyy muistaa, että kutsu ei osu kaikkien kohdalle.

Ensimmäisestä NHL-ottelusta Saarela ei ole ottanut mitään paineita. Tilaisuus tulee, kun on sen aika.

– Siellä ei vihjailla, että saattaa olla, että kutsu kävisi. Vaan se tulee sitä kautta, että pystyt osoittamaan olevasi kentällä ja sen ulkopuolella valmis. Mielestäni se on niin parempikin, ei tule mitään turhia odotuksia tai turhia luuloja itsestään tai omasta pelaamisesta.

 

Jääkiekko vahvasti verenperintönä

Aleksi Saarela on toisen polven jääkiekkoilija. Hänen isänsä Pasi pelasi urallaan 1990- ja 2000-luvulla yhteensä 775 liigaottelua ja kirjautti niissä komeat 264+232=496 tehopistettä. Hän kantoi kotimaisessa liigassa Lukon lisäksi Helsingin Jokereiden ja Porin Ässien paitoja.

Aleksin ensimmäiset kiekkomuistot nousevat esiin vuosituhanneen vaihteesta, kun isä Pasi kiekkoili länsinaapurissa.

– Muistan hämärästi sen ajan, kun isäni pelasi Ruotsin Frölundassa. Sieltä minulla on ensimmäinen jääkiekkoon liittyvä muistikuva, kun luistelen itse ensimmäisen kerran muutaman vuoden ikäisenä.

– Se oli sitä meidän arkeamme, että joka viikko oli pelejä, joita kävimme perheen kanssa katsomassa. Onhan niistä hienoja muistoja, kun on saanut pienenä nassikkana pyöriä pukukopissa voittomatsien jälkeen.

 

“Täytyy myöntää, että olen isoveljenä antanut toisinaan
ehkä hieman liikaakin kovuutta pikkuveljelle.”

 

Myös Aleksin 16-vuotias pikkuveli Antti Saarela on kiekkoilija. Antti teki juuri sopimuksen Rauman Lukon kanssa. Kyseessä on siis kiekkoperhe sanan varsinaisessa merkityksessä.

– Jääkiekko on ollut aina iso osa meidän elämäämme. Antin kanssa olemme pelanneet paljon pihapelejä yhdessä. Usein se meni niin, että ensin hoidettiin kouluhommat hyvin alta pois ja sen jälkeen pelattiin kotiintuloaikaan asti kiekkoa. Täytyy myöntää, että olen isoveljenä antanut toisinaan ehkä hieman liikaakin kovuutta pikkuveljelle, Saarela naurahtaa.

Hän kertoo, että kotona on aina painotettu koulunkäynnin tärkeyttä. Kiekon pariin pääsi vasta sitten, kun kotiläksyt oli tehty.

– Koulu on ollut minulle aina hyvää vastapainoa kiekolle, ja toisinpäin. Hoidin ne asiat aina viimeisen päälle. Vaikka jääkiekko on tullut varmasti verenperintönä, niin ei meillä silti ole kotona koskaan sen enempää jääkiekosta puhuttu. Elämässä on niin paljon muitakin asioita.

– Minulle kiekkoilijan ammatti on ollut aina ehkä alitajuisesti haave. Tosissani aloin panostamaan siihen ajatukseen vasta joskus teini-iässä. Silloin tajusin, että minulla on ainekset tulla kovalla työllä ammattilaiseksi.

Tullakseen huippupelaajaksi vaaditaan kovaa työmoraalia ja tuhansia tunteja harjoitusta. Ammattiurheilijan nuoruusvuodet ovat usein erilaisia kuin muiden.

– Kaikki sellaiset niin sanotut nuoruuden paheet ja yöjuoksut ovat jääneet minulta väliin. En kuitenkaan koe jääneeni mistään paitsi. Olin mieluummin illat kotona ja valmistauduin seuraavan päivän peliin. Pyörimällä Laitilan yössä olisin antanut vain turhaa etumatkaa muille pelaajille.

Lautaselta löytyi herkullista amerikanbroileria paholaishillon ja bataattiranskalaisten kera.

 

Miksi 87, miksi ei 52?

Liiga-debyyttinsä Aleksi Saarela teki vain 16-vuotiaana kaudella 2012-13. Tuolloin hän sai Lukossa pelipaitansa selkään numeron 87. Numeron valinta aiheutti kannattajissa keskustelua. Onhan kyseessä sama numero, jolla pelasi ja pelaa edelleen yksi maailman parhaista pelaajista eli NHL-tähti Sidney Crosby.

Pelinumeron taakse kätkeytyy kuitenkin mielenkiintoinen ja hauska tarina.

– Minun ei pitänyt pelata vielä silloin. Tarkoitus oli vetää ainoastaan harjoituksia liigajoukkueen mukana. Pelaajia oli kuitenkin paljon sairastuvalla, ja suunnitelmat muuttuivat nopeasti. Lukon huoltaja Samu ”Nunu” Tätilä totesi, että isäsi numeroa 52 ei ehditä tähän hätään tilaamaan. 

– Vapaana oli silloin vain Ässiin siirtyneen Eero Elon vanha numero 81 ja tuo 87. Sanoin ”Nunulle” etten ota Eeron numeroa, joten laitetaan se 87. Siinä kohtaa ajatukset pyörivät vain niissä hyvissä fiiliksissä, kun pääsee pelaamaan uransa ensimmäistä liigaottelua. En edes ajatellut kenen numero se 87 on.

Treenien jälkeen isä Pasi oli hakemassa poikaansa. Autossa totuus selvisi.

– Isä kysyi, että minkäs numeron sait. Kun kerroin, että vedän numerolla 87, niin sitä seurasi sellainen pitkä kiusallinen hiljaisuus. Sen hiljaisuuden aikana tajusin, että sehän on Crosbyn numero, Saarela naurahtaa.

Vaikka isän vanhaa pelinumeroa ei ollut mahdollista siihen hätään saada, ei Aleksi olisi sitä halunnutkaan.

– Seurassa varmasti oli ajatus siitä, että minä pelaisin isän numerolla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että se numero kuuluu isälleni, enkä siitä syystä edes haluaisi sitä.

Pasi Saarelan uran alkutaipaleen pelinumero 25 on kuitenkin ollut vahvasti mukana sekä Aleksin että Antin matkassa.

– Olen pelannut junioreissa paljon numerolla 25. Anttillahan se taitaa olla selässä myös liigapaidassa. Charlottessa minulla on nyt numerona 7.

 

Porin vuodet kasvattivat urheilijana ja ihmisenä

Nuoresta iästään huolimatta Saarela on ehtinyt pelata kotimaista Liigaa jo 166 runkosarjaottelua. Rauman Lukkoa ja Porin Ässiä edustanut Laitilan Jyskeen kasvatti on tehnyt noissa otteluissa yhteistehot 42+35=77.

– Lukossa sain aloittaa urani aikuisten sarjoissa. Raumalla olen päässyt viettämään monia hienoja hetkiä, mutta pelillisesti myös hieman raskaampia ja sitä kautta opettavaisia hetkiä. Lukko on iso osa raumalaisuutta ja täällä sekä puitteet että organisaatio ovat kunnossa, Saarela kertoo.

Porin vuosina hän kertoo ottaneensa isot askeleet eteenpäin urheilijana.

– Saan kiittää Ässien sen aikaista päävalmentajaa Pekka Rautakalliota monesta asiasta. Hän opetti paljon asioita niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Sellaisia juttuja, joita en ollut aiemmin osannut edes ajatella.

– Yksi tärkeimmistä opeista oli se, ettei riitä mitä on kentällä, vaan myös se ratkaisee, mitä teet pelien ja harjoitusten välissä. Treenaaminen ja urheilulliset elämäntavat eivät ole koskaan olleet minulle mikään ongelma, mutta silloin todella ymmärsin kuinka paljon helpompaa on toimia jäällä, kun on tehnyt kaikki muutkin asiat viimeisen päälle oikein.

 

“Lukko on iso osa raumalaisuutta ja täällä
sekä puitteet että organisaatio ovat kunnossa.”

 

Myös saapuminen paikallisvastustajan patapaidassa Raumalle kasvatti 17-vuotiasta nuorta miestä henkisesti.

– En usko, että kukaan sen ikäinen pelaaja on saanut niin paljon huutoja ja piikkiä katsomosta, kuin mitä minä sain silloin. Osasin kääntää sen kuitenkin voimavaraksi ja tajusin, ettei kaikkia kommentteja voi ottaa itseensä.

Saarela oli mukana voittamassa Suomelle alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruutta vuonna 2016. Kokemus hakee vertaistaan, sillä kaiken kruunasi se, että mestaruus tuli kotikisoissa Helsingissä.

– Siitä nousee aina ensimmäisenä mieleen se porukka. En usko, että tuon ikäluokan kisoissa on koskaan ollut niin lahjakasta joukkuetta kuin mitä meillä silloin oli. Se kertoo varmasti omaa kieltään, että kuinka moni siitä porukasta pelaa nykyään NHL:ssä vakituisesti ja kuinka moni on tehnyt sopimuksen NHL:ään.

Kapteeninhuone on tunnettu hyvistä liharuuista. Yksi herkullisista vaihtoehdoista on Châteaubriand bernaise-kastikkeella ja röstiperunoilla.

 

Salaisuus Saarelan miesten laukausten takana

Aleksi, Antti ja isä Pasi ovat pelaajina kaikki hyvin erityylisiä. Yksi asia kuitenkin yhdistää heitä vahvasti, ja se on luja ja tarkka lyöntilaukaus. Mikä on Saarelan miesten laukauksen salaisuus?

– Toistomäärä. Ihan kuten missä tahansa muussakin lajissa tai ammatissa, sinusta ei voi tulla hyvää ellet harjoittele. Luistelemaan oppii luistelemalla, laukomaan laukomalla. Olen käyttänyt elämässäni tunteja ja taas tunteja laukauksen hiomiseen. Ampunut kiekkoa toisensa perään niin jäällä kuin vanerilta.

Saarela on nuorena miehenä rikkonut laukauksellaan Laitilan jäähallin pleksejä.

– Laukaus on kuitenkin yksi kiekkoilijan tärkeimmistä aseista. Silloin kun tietää itse, että oma veto on kunnossa ja vaarallinen, niin sitä uskaltaa käyttää silloin kun paikka tulee. Lähden aina siitä, että jokainen maalille lauottu kiekko on maalintekoyritys.

Koska kyseessä on kilpaurheilija, liittyy laukaukseen luonnollisesti myös pieni kilpailumentaliteetti.

– Ehkä omassa mielessäni olen aina tavoitellut sitä, että oma vetoni olisi parempi kuin isälläni, Saarela virnistää.

Aleksi Saarela on nauttinut Châteaubriandinsa, ja maittava lounas ansaitsee mieheltä suuret kehut.

– Oli todella hyvää ruokaa. Nyt kun olen kesän Raumalla, niin pääsen käymään täällä Kapteeninhuoneellakin useammin.

Ruokakulttuuri on Jenkeissä melko erilainen. Yksi hauska esimerkki tuli vastaan ruokakaupassa.

– Jenkeissä voi syödä halvalla vain epäterveellisesti. Jos haluat syödä siellä terveellisesti niin kuin urheilijan kuuluu, niin siitä saa maksaa pitkän pennin. Yhdysvalloissa maksoi kaupassa kurkku neljä dollaria, ja nyt kun kävin ruokakaupassa Raumalla, niin kurkulla oli hintaa 37 senttiä. Siinä pääsi jo ääneen pieni nauru.

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjoisin arkisin klo 17.00-22.00 ja lauantaisin klo 16.00-22.00. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Iiro Koski

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Saimme vieraaksemme vuoden raumalaiseksi valitun, hienon Raum Rome Paris -brändin rakentaneen Iiro Kosken. Lounaaksi lautaselta löytyi Kapteeninhuoneen maittavaa porsaanfileetä punasipulikastikkeessa ja kermaperunoilla sekä paistettua lohta, nokkosmuhennosta ja tilliperunoita.

Raumalainen Iiro Koski sanoo, että kaikki tiet eivät vie Roomaan. Sama slogan löytyy myös miehen käyntikortista. Raum Rome Paris on hyväntuulinen raikas brändi, jonka takaa löytyy hyväntuulinen hymyilevä nuori mies.

– Nuori ja nuori. Monesti tituleerataan nuoreksi yrittäjäksi, mutta toisaalta ikää on mittarissa 26-vuotta. Totta kai moneen pitkän linjan yrittäjään verrattuna olen vielä keltanokka, Iiro naurahtaa.

Hän kertoo käyvänsä normaalisti muutaman kerran viikossa lounaalla yliopiston ja SAMKin kouluruokaloissa. Paikallisissa lounaspaikoissa hän vierailee kerrasta kahteen viikossa.

– Raumalla on hyvä ruokaravintolatarjonta. Toki enemmän tulee käytyä kahviloissa. Iltaisin käyn ruokaravintoloissa melko harvoin. Usein ne painottuvat enemmän niihin poikaporukoiden yhteisiin illanviettoihin.

Myös kotona kokkailu on lähellä miehen sydäntä.

– Tykkään kokkailla itse ja kokeilla erilaisia juttuja. Tällä viikolla on tullut tehtyä muun muassa kaalijauhelihakeittoa. Toki useamminkin voisi keittiössä viihtyä.

 

Ankkuri, Eiffel-torni ja kello – logon takana vahva ajatus

Porissa myyntiä ja markkinointia opiskeleva Iiro keskittyy tällä hetkellä täysillä omaan yritykseensä ja Raum Rome Paris -brändin pyörittämiseen. Omien sanojensa mukaan koulu on ollut tauolla pidempään kuin ehkä alunperin oli ajatus.

– Opiskelut ovat opinnäytetyötä vaille valmiina. Eli sinällään ollaan loppusuoralla, nyt pitäisi vain priorisoida kiireet. Tosin nyt alkaa kesä ja sitä kautta Raum Rome Parisin vilkkaimmat kuukaudet.

Raum Rome Paris sai alkunsa joulukuussa 2016. Iirolle oli jäänyt pyörimään ajatuksiin vanha raumalainen sanonta ”Rauma, Rooma, Pariisi – siinä kolme tosi kovaa”.

– Siitä tuli sellainen inspiraatioryöppy. Löysin tietyllä tapaa ongelman, jota lähdin ratkaisemaan. Kaikkihan lähti liikkeelle logosta ja sen suunnittelusta.

 

“Kun ne ovat vielä ympyrän muodossa kellona,
niin se kuvaa sitä kuinka Rooma oli aikoinaan maailman keskipiste.”

 

Nykyinen Raum Rome Paris -logo ei ole se ensimmäinen versio. Ei lähelläkään sitä. Iiron pöytälaatikosta löytyy monia erilaisia vaihtoehtoja.

– Mietin pitkään erilaisia symboleita, jotka kuvastavat jokaisessa nimessä jotain kirjainta. Luonnollisesti niiden piti sopia kyseisten kaupunkien teemoihin. Raum-sanassa oleva ankkuri oli niistä helpoin, samoin Paris-sanan Eiffel-torni oli selkeä valinta.

Vaikeimmaksi osoittautui Rooma.

– Siihen oli vaihtoehtoina muun muassa laakeriseppele, hopeakolikko ja ylhäältäpäin kuvattu Colosseum. Lopulta tulin siihen tulokseen, että haluan mukaan roomalaiset numerot. Ne ovat todella vanhoja, mutta silti edelleen käytössä. Kun ne ovat vielä ympyrän muodossa kellona, niin se kuvaa sitä kuinka Rooma oli aikoinaan maailman keskipiste.

 

Kokeilu kantoi hedelmää

Logon suunnitteluvaiheessa ei ajatuksissa olleet vielä vaatteet ja muut tätä nykyä katalogista löytyvät tuotteet kuten julisteet ja postikortit. Vasta kun logo oli valmis, heräsi ajatus T-paidasta. Iiro päätyi kuitenkin painamaan uuden logon ensimmäisenä muutamaan kangaskassiin.

– Sen piti olla ihan puhtaasti vain kokeiluluonteinen juttu. Aloin kuitenkin ajatella, että kyllä tästä jotain voisi syntyä. Ajatukset alkoivat hyvällä tavalla harhailla ja ideat kasvoivat. Se oli omalla tavallaan todella koukuttavaa.

Iiro naurahtaa, että toiminta oli alun alkaen niin sanottua ”autotallimeininkiä”. Kahdeksan vuotta kuvataidekoulua käyneen Iiron avuksi löytyi yläasteaikojen kuvaamataidonopettaja Janne Ruohonen.

– Tapasin Jannen ohimennen kaupassa ja kysyin, että tietääkö hän mitään kankaanpainamisesta. Hän kertoi tietävänsä asiasta jotakin ja pyysi käymään Raumanmeren koululla. Siellä teimme yhdessä painoseulan vanhasta kuvataidekoulun taulustani.

– Painoseulahan on puukehikko, jonka ympärille on pingotettu tiheäreikäinen polyesterikangas. Siihen valotetaan myöhemmin haluttu kuva tai teksti. Janne kiristi kangasta kehikon ympärille ja minä niittasin kankaan kiinni. Sillä painettiin ensimmäiset 100 Raum Rome Paris -kangaskassia.

 

“Ajatukset alkoivat hyvällä tavalla harhailla ja ideat kasvoivat.
Se oli omalla tavallaan todella koukuttavaa.”

 

Sen jälkeen katalogi on kasvanut huimasti. Kangaskassia seurasi Raum Rome Paris -julisteet, T-paidat, postikortit ja erilaiset tekstiilit kuten esimerkiksi hupparit, takit, tunikat ja vauvojen bodyt.

– Laadukkaat tuotteet ja vihreät arvot ovat minulle tärkeitä. Haluan, että tuotteeni on tehty eettisesti oikeanlaisissa olosuhteissa. Olen kertonut aina avoimesti, että tuotteeni on valmistettu suurimmaksi osaksi Intiassa, Bangladeshissa ja Kiinassa.

Pienyrittäjän on mahdoton suunnata itse paikan päälle katsomaan, miten tuotteita ulkomaisissa tehtaissa valmistetaan.

– Luotan siihen, että vaatevalmistaja kertoo tuotteiden olevan valmistettu kierrätysmateriaaleista. Mikäli niin on kyetty jättämään noin 90% pienempi hiilijalanjälki, niin se on vihreiden arvojen mukaista.

 

Kesäksi kivijalkakauppa Vanhaan Raumaan

Iiron mainitsemasta ”autotallimeiningistä” on otettu askelia eteenpäin. On ollut pakko, sillä yhden miehen pyörittämässä yrityksessä aika on rajallista.

– Kangaskassit ja narureput painan edelleen itse. Vaatteiden painamisen olen ulkoistanut. Määrät alkavat olla jo sen verran isoja, että ulkoistamalla minulle säästyy aikaa esimerkiksi kehitystyöhön ja markkinointiin.

Yksi tärkeä markkinoinnin keino on olla paljon esillä oman brändinsä puolesta. Sen lisäksi että Raum Rome Parisilla on oma verkkokauppansa, on Iiron löytänyt myös erilaisista tapahtumista.

– Rauman iltatorit ja sunnuntaiset päivätorit ovat olleet minun vakiopaikkojani. Se oli aluksi se kivijalka, johon tämä homma pohjautui. Ollaanhan siellä hieman kelien armoilla, mutta torielämässä on täysin oma tunnelmansa. Sitä voisi kuvailla sellaiseksi aidoksi fiilikseksi, johon kuuluu vahvasti ihmisten välistä kanssakäymistä.

– Lisäksi olen saanut järjestää paljon pop up -myyntiä muutamissa Vanhan Rauman liikkeissä. Siitä todella iso kiitos kaikille niille, jotka ovat minua auttaneet omalta osaltaan.

 

Mielestäni tässä yhteistyössä nivoutuu hienosti yhteen Raum Rome Parisin sanonta:
kolme kaupunkia, tuhansia tarinoita ja ikuisia muistoja.”

 

Myös Hovi Sales tekee Iiron kanssa tiivistä yhteistyötä. Kalliohovin ja Raumanlinnan vastaanotossa pukeudutaan päivittäin Raum Rome Paris -paitoihin. Kolmea kovaa kaupunkia esiin nostavat taulut löytyvät hotellien vastaanottojen seinältä. Tulevaisuudessa myös Hovin ravintoloiden tarjoilijat pukeutuvat vastaaviin paitoihin.

– Viime jouluna Hovi Salesin hotellipuolelta oltiin yhteydessä, ja kyseltiin onnistuisiko asiakaslahjoiksi kangaskasseja ja postikortteja. Keväällä laajennettiin yhteistyötä hotellien vastaanottoväen ja ravintoloiden tarjoilijoiden pukeutumiseen.

– Raumanlinnassa ja Kalliohovissa käy ihmisiä ympäri maailman. Mielestäni tässä yhteistyössä nivoutuu hienosti yhteen Raum Rome Parisin sanonta: kolme kaupunkia, tuhansia tarinoita ja ikuisia muistoja. 

Tulevaksi kesäksi on luvassa uutta, sillä Iiro avaa kolmen kuukauden ajaksi oman myymälänsä Vanhaan Raumaan.

– Kesäkuun alusta elokuun loppuun minulta löytyy Kuninkaankatu 7 sisäpihalta kivijalkakauppa. Avauspäivästä tiedotan tarkemmin omissa kanavissani esimerkiksi Facebookissa.

 

Vuoden raumalainen rohkaisee seuraamaan omaa intohimoaan

Raum Rome Paris on vienyt Iiron moneen paikkaan ja tarjonnut hänelle hienoja kokemuksia. Raumalaisyrittäjä on päässyt tapaamaan muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistöä.

– Hänelle tuli luvattua, että viimeistelen opiskeluni keväällä. Sauli naurahti leikkisästi, että niin niin, mutta mikä kevät, Iiro nauraa.

Toinen hieno kokemus on viime tammikuinen valinta vuoden 2017 raumalaiseksi. Iiro keräsi Raumalainen.fi:n äänestyksessä yhteensä 942 ääntä, mikä oli 22 prosenttia kaikista annetuista äänistä.

– Olin ihmeissäni nähdessäni oman kuvani lehden äänestyksessä. En ollut osannut odottaa sitä yhtään. Siellä oli kuitenkin kova kilpailu kolmen kärjen kesken. Kuulin sellaista, että äänestys oli siltä osin yksi palkinnon historian tasaisimmista.

– Kun voitto tuli, niin totta kai olin erittäin otettu. Aikaisempien voittajien joukossa on paljon paikallisia urheilijoita sekä yrittäjiä. Pääsin hienojen nimien jatkoksi, ja osaan todella arvostaa sitä.

 

“Sen olen oppinut, että kun uskallat vain pyytää apua,
niin sitä on varmasti tarjolla.”

 

Kaikkea Iiron tekemistä ohjaa intohimo omaan asiaan. Hän muistuttaa, että omasta tekemisestään välittäminen tuo varmuutta, uskoa ja jaksamista.

– Kaikilla meillä on jokin intohimo, jota haluamme seurata. Minä olen löytänyt omani Raum Rome Parisin ja yrittäjyyden kautta. Moni varmasti miettii, mikä se oma juttu voisi olla. Löytyisikö sellainen omista harrastuksista.

– Antakaa mennä, kokeilkaa ja löytäkää sitä kautta oma juttunne. Rohkeasti vaan yrittämään. Virheitä tekee jokainen, mutta tärkeintä on ottaa niistä se saatu oppi.

Yrittäjyys on yhteistyötä. Iiro haluaakin olla omalta osaltaan auttamassa uusia yrittäjiä.

– Olen itse saanut kokeneemmilta yrittäjiltä paljon apua ja opastusta. Haluan antaa omaa kokemustani muiden käyttöön. Sen olen oppinut, että kun uskallat vain pyytää apua, niin sitä on varmasti tarjolla. 

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjoisin arkisin klo 17.00-22.00 ja lauantaisin klo 16.00-22.00. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Anne Sulo

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa valmistaudumme äitienpäivään ja tutustumme Rauman Hovin keittiötoimenpäällikkö Anne Suloon. Lounaaksi valikoitui Kapteeninhuoneen herkullista mustapataa ja riisiä sekä paistettuja ahvenfileitä tilliöljyssä ja parmesanrisotolla.

Rauman Hovin keittiötoimenpäällikkö Anne Sulolle tuli juuri täyteen 20 vuotta pitkät perinteet omaavan paikallisen yrityksen palveluksessa. Hän sai kyseisen hienon rajapyykin täyttymisestä lahjan Rauman Hovin 25-vuotisjuhlissa.

– Urani talossa alkoi työharjoittelulla. Työsuhteen alussa työskentelin kokkina täällä Kapteeninhuoneessa, josta toimipaikaksi vaihtui Vuojoen kartano. Siellä vietin lähes 12 vuotta, kunnes palasin Rauman toimipisteisiin nykyiseen toimeeni keittiötoimenpäälliköksi, Anne kertoo.

Ravintolassa työskentely ei vielä opiskeluaikoina ollut Annen ajatuksissa. Työharjoittelu kuitenkin muutti kaiken.

– Opiskellessani alaa ajattelin suuntaavani suurtalouskeittiöiden puolelle. Opettajani kuitenkin ehdotti työharjoittelua Kapteeninhuoneessa. Tykästyin työskentelyyn ravintolassa ja sitä kautta jäin tähän ammattiin ja taloon.

Keittiötoimenjohtajan työ on sisällöltään laaja ja mielenkiintoinen. Anne naurahtaakin touhuavansa hieman joka paikassa jotain.

– Työni sisältää paljon suunnittelua, ideointia ja uusien juttujen kehittelyä. Suunnittelen menujen pohjat niin ravintoloihimme kuin erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Lisäksi autan ja olen tukena meidän keittiöpäälliköillemme. Heidän kanssaan hiomme yhdessä myös menut lopulliseen muotoon.

 

Trendit huomioidaan, mutta klassikot pitävät pintansa

Kuten Rauman Hovin kaikilla ravintoloilla, myös Kapteeninhuoneella on vahva ja vakuuttava maine. Mitkä ovat ne pääajatukset Kalliokadun tunnelmallisessa ympäristössä tarjottavan ruuan takana?

– Kapteeninhuone profiloituu vahvasti lihaan ja kalaan. Ne ovat niitä kärkiä, joista meidät tunnetaan. Se on ollut sitä aina, ja nyt uskallan paljastaa, että tulemme panostamaan siihen lähiaikoina vielä lisää. Syksyllä on siis luvassa jotain uutta, mutta ei kerrota siitä vielä sen enempää, Anne hymyilee salaperäisesti.

Kotimaisuudella on iso arvo.

– Tuoretta kotimaista kalaa pitää olla. Siikaa, kuhaa, ahventa ja silakkaa.

 

”Koko ala on mennyt suurin askelin kansainvälisempään suuntaan.
Asiakkaat ovat tulleet hyvällä tavalla tiedostaviksi.”

 

Ravintomaailma on ehtinyt muuttua sen 20 vuoden aikana, jona Anne on alalla työskennellyt. Ruuan valmistuksen tekniikka kehittyy ja sitä myötä myös työntekemisen tarkkuus.

– Koko ala on mennyt suurin askelin kansainvälisempään suuntaan. Asiakkaat ovat tulleet hyvällä tavalla tiedostaviksi ja he tietävät paljon ruuasta. He osaavat itse tehdä ruokia, ja nykyään kaupasta saa hyvin pitkälti samoja aineksia, mitä ravintoloissa annosten valmistamiseen käytetään. Sitä kautta he ovat kiinnostuneita siitä mitä lautasella on.

Kapteeninhuoneessa tietyt klassikkoannokset pitävät vuodesta toiseen pintansa.

– Irlantilainen pippuripihvi on yksi sellainen annos, joka pitää pintansa. Eikä suotta, se on yksi meidän suurista ylpeyden aiheistamme.

Anne kertoo alan trendin olevan se, että annoksiin on tullut tietynlaista keveyttä. Trendit tulevat maailmalta, ja niitä seurataan silmä tarkkana.

– Esimerkiksi kermakastikkeita on tällä hetkellä vähemmän kuin joskus aiemmin. Ranskalaisista keittiöistä on siirrytty uusiin suuntiin. Ensin tuli Välimeren keittiöt ja sitten itämaiset vivahteet. Nyt nousussa on grillijutut.

Kapteeninhuoneen lounaalla pääsee nauttimaan arkisin monenlaista herkkua. Palaute on ollut pelkästään positiivista.

– Meillä on lounastajien määrä noussut tasaisesti viime aikoina. Mielestäni se kertoo siitä, että me olemme onnistuneet. Pyrimme jatkuvasti kehittämään uusia juttuja, jotta asiakkaat saisivat mahdollisimman hyviä kokemuksia.

 

”Irlantilainen pippuripihvi on yksi sellainen annos, joka pitää pintansa.
Eikä suotta, se on yksi meidän suurista ylpeyden aiheistamme.”

 

Paikallinen ravintolamaailma saa Annelta ansaitut kehut.

– Raumalla on kiva ja monipuolinen tarjonta. Meillä on täällä monia mielenkiintoisia paikkoja, joista löytyy hyvällä tavalla erikoisiakin juttuja. Tykkään siitä, että Rauman ravintoloissa on paljon rohkeita tekijöitä.

– Ja se on ainoastaan hyvä asia, että on erilaisia vaihtoehtoja tarjoavia paikkoja on paljon. Mielestäni se tukee kaikkien ravintoloiden toimintaa, että ihmisillä on valinnanvaraa. Ei se ole keneltäkään pois, vaan kyse on ravintolakulttuurin kehittymisestä.

 

Äitiyden tehtävä on kasvattaa juuret ja siivet

Asiakaspalvelutyössä paras kiitos tulee aina asiakkaan tyytyväisyydestä.

– Se antaa tekijälleen paljon, kun suunnitellaan jokin kokonaisuus ja sen onnistuu organisoimaan niin, että se toimii. Tyytyväinen asiakas on aina se palkitsevin juttu. Paras kiitos paistaa asiakkaan kasvoilta.

Hektiseen ruokaravintola-arkeen Anne hakee tasapainoa perheen parissa touhuamisesta ja ulkoilemisesta.

– Vapaa-ajalla touhuan paljon kuusivuotiaan poikani kanssa. Tykkään viettää aikaa kotona ja luonnossa. Asun maalla ja se tarjoaa hyvän mahdollisuuden päästä irti sellaisesta tietynlaisesta arkisesta hälystä.

 

”Juurilla tarkoitan sellaista hyvää itseluottamusta ja turvallisuuden tunnetta.
Siivillä taas sitä, ettei esimerkiksi se turvallisuuden tunne rajoita elämistä.”

 

Tulevana sunnuntaina juhlitaan äitejä. Anne on viettänyt omat äitienpäivänsä usein töissä, mutta tänä vuonna hän nauttii juhlapäivästä kotioloissa.

– Olen ollut viimeisen 20 vuoden aikana muistaakseni kaksi kertaa vapaalla äitienpäivänä. Olemme viettäneet äitienpäivää aina lauantaisin. Saattaa tosin olla, että pidämme siitä perinteestä kiinni myös tänä vuonna.

Äitiys on maailman hienoin lahja. Mikä Annelle on äitiydessä kaikkein hienointa?

– Minusta tärkeintä äitinä olemisessa on se, että onnistuisi kasvattamaan lapsensa niin, että hänellä on sekä juuret että siivet. Juurilla tarkoitan sellaista hyvää itseluottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Siivillä taas sitä, ettei esimerkiksi se turvallisuuden tunne rajoita elämistä.

Tällä kauniilla ajatuksella on hyvä suunnata kohti sunnuntain äitienpäivää. Rauman Hovi toivottaa hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

 

***

Juhlahovissa on tarjolla äitienpäiväbuffet klo 12.00-15.00 aikuisille hintaan 35€ ja lapsille (4-12 v.) hintaan 15€. Alle 4-vuotiaat veloituksetta. Juhlahovissa on lapsille oma leikkihuone!

Äitienpäivää voit viettää myös Johtolassa. Kattaukset klo 11.00, 13.00 ja 15.00. Aikuiset syövät hintaan 42€ ja lapset (4-12 v.) hintaan 15€. Alle 4-vuotiaat veloituksetta.

Katso menut tästä.

Varaukset ja tiedustelut puhelimitse 010 229 5210 ja sähköpostitse sales@hovisales.fi

***

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjoisin arkisin klo 17.00-22.00 ja lauantaisin klo 16.00-22.00. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Mikko Aikko

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Kevätauringon kurkistellessa jo pilvien raosta istahdimme alas keskustelemaan seurojen ja yhteisöjen varainhankinnasta. Oikea mies keskustelemaan aiheesta on raumalainen Mikko Aikko, joka tekee töitä Salibandyliitolle ja on tiiviisti mukana oman poikansa jääkiekkoharrastuksessa. Lounaaksi nautimme Kapteeninhuoneen herkullista härän sisäfileepihviä viinikastikkeessa, savuporovoilla ja röstiperunoilla sekä paistettua kuhaa tilliöljyllä ja äyriäisrisotolla.

Rauman Hovi Oy on ollut jo vuosia mukana tukemassa monipuolisesti raumalaista urheilu- ja kulttuuritoimintaa. Monen muun yrityksen tavoin Hovi on omalla tärkeällä panoksellaan mahdollistanut pienten ja hieman vanhempienkien harrastamista.

Rauman Lukon junioripuolella Hovi aloittaa nyt kolmannen kautensa yhteistyössä F-08 -juniorijoukkueen kanssa. Liigatasolla yrityksen kummipelaaja on jo pitkään ollut Lukon hyökkääjä Lauri Tukonen (Lue Kapteenin pöydässä -juttu Lauri Tukosesta tästä.)

Raumalainen Mikko Aikko tietää, kuinka iso rooli tämänkaltaisella tukemisella on seurojen toiminnassa. Aikko on itse urheillut koko elämänsä, ja hän on ollut mukana tänä vuonna 10 vuotta täyttävän poikansa jääkiekkojoukkueen varainhankinnassa.

– Rauman Hovi oli ensimmäisiä sponsoreita, jotka lähtivät mukaan tukemaan meidän toimintaamme. Me järjestämme joukkueen taustojen eli vanhempien ja toimihenkilöiden palavereita ja muita tilaisuuksia Hovin tiloissa. Käytämme laajasti yhteistyökumppanimme palveluita, tässä tapauksessa tilojen vuokraamisen lisäksi sellaisia ovat esimerkiksi ruuat ja kahvitukset, Aikko kertoo.

– Vanhemmat ja toimihenkilöt pääsevät samalla tutustumaan Hovin tiloihin ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. He sitten taas pystyvät mainostamaan näitä palveluita eteenpäin muille ihmisille. Tämä tarjoaa hyvää mainosta ja positiivista julkisuutta.

Yhteistyö ei rajoitu tietenkään tähän, vaan Hovi näkyy vahvasti joukkueen arjessa.

– Teimme viime kaudella uudentyyppisen yhteistyökuvion, jossa joukkueen peliryhmät nimettiin Hovin ravintoloiden ja hotellien mukaan. Meillä on joukkueen sisällä ryhmät nimeltä Byssan pojat, Hovin pojat, Kapun pojat ja Linnan pojat.

– Nämä peliryhmien nimet ovat käytössä otteluissa kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Haluamme tarjota sponsorille aina mahdollisimman paljon hyötyä, mahdollisimman monella eri tavalla.

Pelipaitamainos on yksi niistä niin sanotuista perinteisistä yhteistyömahdollisuuksista. F-08 -junioreilla Hovi Salesin logo on sijoitettu paidan etuosaan olkapään kohdalle.

– Paitamainokset ovat siinä mielessä erinomaisia, että sponsorit saavat näkyvyyttä aina, kun pojat liikkuvat jossain paidat päällä. On sitten kyse peleistä tai jään ulkopuolisista tapahtumista. Esimerkiksi Lukon juhlakauden tapahtumissa niitä kannettiin juhlamarssilla kaupunkikuvassa.

 

Tarjottu tuki mahdollistaa monen lapsen harrastuksen

Varainhankinta on yksi osa jokaisen joukkueen ja yhteisön toimintoja. Se asettaa usein omat haasteensa muutenkin kiireiseen arkeen, mutta saattaa hyvin tehtynä laskea huomattavasti vanhemmille aiheutuvia kustannuksia.

– Jokaisessa joukkueessa on tietty määrä pelaajia, joilla on tietty määrä vanhempia. Nämä vanhemmat ovat töissä jossain, ja monessa työpaikassa työnantaja haluaa tukea työntekijöidensä lasten harrastamista. Jos jokainen vanhempi kartoittaa oman työpaikkansa mahdollisuuden tukea, niin usein jo sitä kautta saadaan kerättyä hyvä pohja, Aikko vinkkaa.

 

“Sponsorit tasoittavat tätä tilannetta niin, että jokaisella on mahdollisuus harrastaa
ja nauttia toisten lasten kanssa heille rakkaasta lajista.”

 

Hän korostaa, että paikallisten yritysten tuki on toiminnassa korvaamatonta. Sopivalla tukimäärällä kuukausimaksut saattavat jopa puolittua.

– Totta kai lähtökohta on se, että vanhemmat maksavat lastensa harrastuksen ensisijaisesti itse, mutta yrityskumppaneiden tuki on erittäin tärkeää. Vanhemmat ovat yleensä eri elämäntilanteissa, eikä jokaisella perheellä voi olla laittaa samaa rahamäärää lasten harrastuksiin. Sponsorit tasoittavat tätä tilannetta niin, että jokaisella on mahdollisuus harrastaa ja nauttia toisten lasten kanssa heille rakkaasta lajista.

Toimintaa voi tukea monin eri tavoin. Toiset tarjoavat täysin vastikkeetonta tukea, toiset taas haluavat näkyvyyttä. Yksi tapa on tarjota joukkueelle työtä korvausta vastaan.

– Talkoot ovat edelleen yksi tulonlähteistä. Kun tehdään vaikka puu- tai pihahommia porukassa, niin se yhdistää entisestään lapsia, mutta myös meitä vanhempia. Siinä oppii työntekoa ja tiimihenkeä.

 

Mielikuvituksella, rohkeudella ja omilla vahvuuksilla

Maailman muuttuessa myös varainhankintaan avautuu uusia mahdollisuuksia. Lukon F-08 -juniorit ovat olleet tietyllä tapaa edelläkävijöitä, sillä he ovat osanneet ottaa nämä uudet mahdollisuudet, kuten esimerkiksi sosiaalisen median hyvin huomioon.

– Se ei saa jäädä sponsorin vastuulle miettiä niitä yhteistyömuotoja, vaan sen täytyy lähteä joukkueen varainhankinnasta. Osallistetaan molempia puolia ja avarretaan yritysten markkinoinnin mahdollisuuksia.

– Etenkin juniorien kohdalla mukana on aina se good will -kärki, jonka voi tuoda ihan hyvin esiin yrityksen omissa kanavissa. Meillä esimerkiksi pojat kävivät äitiensä kanssa leipomassa paikallisessa kahvilassa. Näitä leivottuja herkkuja myymällä joukkue sai hankittua lisää varoja. Yritys taas sai erittäin hyvää ja positiivista materiaalia viestittäväksi omiin sosiaalisen median kanaviinsa.

 

“Kun peliin lyödään rutkasti mielikuvitusta ja rohkeutta tehdä aloitteita,
niin homma lähtee varmasti rullaamaan.”

 

Vahvaa varainhankintakokemusta niin vapaa-ajallaan kuin työelämässäänkin kerryttänyt Aikko antaa muutaman tärkeän vinkin, jotka kannattaa ottaa huomioon.

– Jokaisella vanhemmalla on omat vahvat osaamisalueensa, ne kannattaa valjastaa sen yhteisen hyvän eteen. Itse teen myyntiä päivätyökseni, joten on selvää, että se käy minulta huomattavasti helpommin kuin sellaiselta, joka sitä ei ole koskaan tehnyt. Vastaavasti tämä ihminen saattaa osata jotain sellaista, mitä minä en hallitse.

– Toinen asia on rohkeus. Kun peliin lyödään rutkasti mielikuvitusta ja rohkeutta tehdä aloitteita, niin homma lähtee varmasti rullaamaan. Maailmassa ei ole kaikkea vieläkään keksitty, uusia ideoita keksitään jatkuvasti.

 

Salibandyliigan Superfinaali edelläkävijänä

Aikko toimii päivätyökseen Salibandyliiton palveluksessa myyntipäällikkönä. Raumalainen on ollut toimessaan kehittämässä nousevaa lajia jo 15 vuoden ajan.

– Vastaan pääsääntöisesti uuskumppanuushankinnasta. Sen lisäksi vastaan mainonnasta ja mittavissa määrin myös salibandyvarusteiden jälleenmyynnistä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun ympäri Suomea nousee tasaiseen tahtiin uusia halleja, niin liitolta halutaan konsultointia esimerkiksi kaukaloiden suhteen. Me pystymme tarjoamaan tähän kokonaisvaltaisen ratkaisun aina suunnittelusta tuotteiden toimittamiseen asti.

Miten Aikko näkee salibandyn muutokset, mikä ero lajilla on 15 vuotta sitten ja nyt?

– Ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Sen aikainen mielikuva puolapuiden välissä pelattavasta höntsälajista on varmasti karissut jo pois. Harva pelaaja tästä vieläkään toimeentuloaan saa eli sinällään olemme vielä amatöörilaji, mutta sitä työtä tehdään hyvinkin suunnitelmallisesti.

– Organisaatiot ovat tänä päivänä ammattimaisia. Esimerkiksi toiminnanjohtajat eivät enää tee kaikkea, vaan monessa seurassa on omat ihmiset pyörittämässä urheilupuolta ja hallintoa. Laji on kasvanut 15 vuodessa vajaan 20 000 lisenssipelaajan harrastuksesta 70 000 lisenssinhaltijan lajiksi.

 

“Superfinaali on suomalaisessa palloilu-urheilussa tällä hetkellä
poikkeuksellinen järjestely ja tietynlainen edelläkävijä.”

 

Raumalla lajin lippulaiva on SalBa. Seuran miesten edustusjoukkue putosi viime kauden päätteeksi Salibandyliigasta Divariin reppu täynnä tärkeitä oppeja.

– Näen raumalaisen salibandyn tilan erittäin hyvänä. Ne uutiset, mitä SalBan suunnalta on viestitty kertovat siitä, että täällä halutaan luoda vahvaa pohjaa ja tarjota mahdollisuutta myös tytöille harrastaa tätä lajia.

Tulevana viikonloppuna Aikolla on edessään yksi vuoden kohokohdista. Helsingin Hartwall Areenalla pelattavassa Salibandyliigan Superfinaalissa kohtaavat tamperelainen Classic ja jyväskyläläinen Happee.

– Superfinaali järjestetään nyt kolmatta kertaa, ja tämän konseptin tulevaisuudesta on tarkoitus päättää perjantaina. Superfinaali on suomalaisessa palloilu-urheilussa tällä hetkellä poikkeuksellinen järjestely ja tietynlainen edelläkävijä. Näen, että tällaiselle tapahtumalle, jossa mestaruus ratkaistaan yhdellä voitolla, on ollut tilausta. Se on äärimmäisen hieno, rohkea ja erottuva tapa toimia.

Superfinaalien katsojamäärät ovat pyörineet kahtena aiempana vuonna 10 000 silmäparin molemmin puolin.

– Tänä vuonna saattaa viimevuotiseen tapaan tuo 10 000 katsojaa tehdä tiukkaa, mutta toivotaan, että ihmiset heräävät lähtemään paikalle. Tämä tapahtuma on meidän lajillemme iso juttu, ja nuo katsojamäärät kertovat siitä potentiaalista, joka lajille on olemassa.

 

Raumalla helppo lounastaa terveellisesti

Lounas lähenee loppuaan ja lautaset ovat tyhjentyneet. Hyvää keskustelua on vienyt eteenpäin hyvä ruoka.

– Käyn arkisin päivittäin jossain ruokaravintolassa lounaalla. Raumalla on erittäin monipuolinen ja laadukas tarjonta kaupungin kokoon nähden. Pyrin syömään monipuolisesti, ja raumalaiset ravintolat tarjoavat siihen hyvät mahdollisuudet.

– Terveyden näkövinkkelistä pyrin syömään lihaa, kalaa, maksaa, vihanneksia ja salaattia. Jos tekisin kotona eväät, niin se olisi hyvin usein sitä samaa toistoa, mitä edellisenä päivänä on syönyt.

 

“Aina kun on mahdollisuus hyvään ja laadukkaaseen ruokaan,
niin Kapteeninhuone on vahva vaihtoehto.”

 

Aikko kertoo olevansa tietyllä tapaa kulinaristi, sillä hän pyrkii löytämään ruuasta aina jotain uutta ja mielenkiintoista.

– Iltaisin käyn ruokaravintoloissa vaihtelevasti, ennen lapsia ehdin käymään huomattavasti ahkerammin. Vaimon kanssa pitäisi ehtiä useamminkin ulos syömään. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vaimoni on ammatiltaan kotitalouden opettaja ja erittäin hyvä kokki. Minua siis hemmotellaan kotona sillä osastolla, Aikko naurahtaa.

Vaimon lisäksi myös päivän annoksena ollut härän sisäfileepihvi viinikastikkeessa, savuporovoilla ja röstiperunoilla saa kehut.

– Oli kyllä mainio pihvi. Aina kun on mahdollisuus hyvään ja laadukkaaseen ruokaan, niin Kapteeninhuone on vahva vaihtoehto. Rauman pihvipaikoista ehdottomasti kolmen parhaan joukossa. Tänne kannattaa kaikkien raumalaisten ja Raumalla vierailevien suunnata hyvän ruoan ja palvelun pariin.

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjoisin arkisin klo 17.00-22.00 ja lauantaisin klo 16.00-22.00. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Maija Männistö

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa istahdimme lounaalle raumalaisen ruoka- ja viiniblogisti Maija Männistön kanssa. Kapteeninhuoneen lounastarjonnasta lautaselle valikoitui runsaan alkupalapöydän lisäksi ylikypsää häränrintaa pippurikastikkeessa ja juuressoseella sekä loimutettua nieriää, kantarellikastiketta ja tilliperunoita.

Toisille ruoka on arjen polttoainetta, toisille se tarjoaa suuria elämyksiä ja hienoja kokemuksia. Raumalainen blogisti Maija Männistö on päässyt kokemaan ruoan kautta monenlaista. Maija perusti suositun Köökistä kajahtaa -bloginsa alkuvuodesta 2011.

– Pidin aiemmin henkilökohtaisempaa lifestyle-tyylistä blogia, johon alkoi tulla hieman huomaamattakin enemmän ja enemmän ruoka-aiheista sisältöä. Irroitin siitä sitten Köökistä kajahtaa -blogin omaksi sisältökanavakseen, ja pikkuhiljaa edellinen blogi jäi pois kuvioista, Maija taustoittaa.

Köökistä kajahtaa -blogissa Maija on jakanut vuosien varrella lukijoilleen reseptejä ja kokemuksiaan erilaisista ravintoloista. Kyseinen blogi viettää tällä hetkellä hiljaiseloa.

– Hieman yli vuosi sitten taisin tehdä viimeisimmän päivityksen. Blogi on edelleen kaikkien luettavissa, mutta uutta sisältöä ei ole nyt hetkeen tullut tuotettua. Siellä on kuitenkin noin 500 reseptiä, jotka tuovat blogiin koko ajan sellaista perusliikennettä ihmisten etsiessä Googlen kautta uusia juttuja ruoanlaittoon.

Kyseisen blogin jatkaminen ei ole kuitenkaan poissuljettu. Maija sanoo olevan mahdollista, että sisällöntuotanto jatkuu jossain vaiheessa, jos siltä tuntuu. Mitään paineita hän ei asiasta aio ottaa.

– Nyt on tuntunut ihan hyvältä olla ilman blogia. Se vie kuitenkin aika paljon arjesta aikaa. Ammattimaisesti tehdyn blogin sisällöntuotantoa voi verrata käytännössä aikakausilehden tekoon.

– Suurin syy sille, että blogi on tauolla on se, että rima nousi itselläni niin korkeaksi. Seuraava vaihe olisikin ollut lähteä ammattimaistamaan blogia entisestään. Se taas olisi tarkoittanut sitä, että esimerkiksi joulukinkku pitäisi paistaa jo marraskuussa, että paistovinkit saisi julkaistua sopivasti ennen joulua.

 

“Parasta saa aina varastaa, mutta omalla twistillä.”

 

Toisinaan sisällöt syntyvät nopeasti, mutta toisinaan ne vaativat paljon työtä. Ruokapostauksen tekeminen vaatii suunnittelutyön, kaupassakäynnin ja ruoan valmistuksen lisäksi myös muun muassa annoksen stailauksen, valokuvauksen ja tekstituotannon.

– Suomessa meillä suurin haaste on valon määrä. Talvella pitäisi valokuvaukset suorittaa päiväsaikaan siinä pienessä välissä, kun meillä on muutama tunti luonnonvaloa. Yhteen postaukseen saa helposti uhrautumaan useamman tunnin.

Omien ajatusten ja ideoiden esille nostaminen vaatii rohkeutta.

– Onhan se niin, että ensimmäisen postauksen kynnys on aina se suurin. Tosin nykypäivänä ihmiset jättävät nettiin niin paljon jalanjälkiä itsestään, että se alkaa olla jo ihan arkista. Rohkeasti vaan kokeilemaan. Kannattaa seurailla mitä muut tekevät, ja ottaa sieltä oppia. Parasta saa aina varastaa, mutta omalla twistillä, Maija naurahtaa.

 

Kun Hans Välimäki teki suloista ja kotikutoista

Osa ihmisistä bloggaa huvikseen, toiset taas ammatikseen. Osa harkitsee blogin perustamista sillä näkökulmalla, että siitä voisi jonain päivänä saada elantonsa.

– Minä en saanut blogistani koskaan sellaisia summia, että olisin voinut heittäytyä täysipäiväiseksi blogistiksi. Ennemminkin puhutaan sellaisista päätyön ohessa saaduista taskurahoista, pienestä korvauksesta tehtyä työtä vastaan.

Ammattimainen bloggaaminen vaatii siis aikaa, mutta myös suunnitelmallisuutta. Maija kertoo pitäneensä oman tuotanso tältä osin mahdollisimman mielekkäänä.

– Minulla ei ole koskaan ollut sellaista kalenterisuunnitelmaa, että jonain tiettynä viikonpäivänä pitäisi tulla tiettyjä päivityksiä. Yritin pitää sen mukavana puuhana, ja edetä sisältöjen kanssa ihan sen hetkisen fiiliksen mukaan.

Bloggaajien palkkiot kertyvät useimmiten mainostukseen liittyvästä yhteistyöstä. Tällaisia ovat esimerkiksi blogiin istutettavat mainosbannerit.

– Bloggaaja voi liittyä yhteisöihin, joissa voi valita itseään kiinnostavat ja omaan blogiin sopivat kampanjat. Mainostajat sitten valitsevat niistä halukkaista omiin tarpeisiinsa parhaiten istuvat vaihtoehdot. Köökistä kajahtaa -blogissa oli mainostajina esimerkiksi ruoka-alan lehtiä ja ruuanlaittovälineistöä.

 

“Tämä on tällainen suloinen kotikutoinen piirakka, ihan kuin jonkun lapsen tekemä.”

 

Yhteistyötä tehdään myös sisältöjen osalta.

– Tällöin bloggaaja saa tuotteiden valmistajilta tai jälleenmyyjiltä erilaisia välineitä testattavaksi. Esimerkkinä vaikkapa kauppoihin tullut sitruunalla maistettu oliiviöljy, jota tietty bloggaajajoukko pääsee testaamaan. Näissä tapauksissa korvaus maksetaan siitä yhteistyöpostauksesta.

Maija on päässyt tekemään myös Fiilisruokaa-lehden, jossa oli hänen reseptejään. Kyseinen lehti oli myynnissä kaupoissa kautta maan. Toinen hieno kokemus tarjoutui television puolella. Maija oli mukana Haasta Hans -ohjelmassa yhtenä tuomariston jäsenenä.

– Olihan se hieman hassu tilanne, kun minä tällaisena kouluttamattomana kotikokkina olin arvostelemassa Michelin-tähtiä saavuttaneen Hans Välimäen ruokaa. Kerran taisin antaa palautteeksi, että tämä on tällainen suloinen kotikutoinen piirakka, ihan kuin jonkun lapsen tekemä, Maija nauraa.

– Se oli hieno kokemus, mutta samalla se osoitti itselleni sen, ettei TV-kameroiden edessä oleminen ole se minun juttuni. Oli kiva nähdä sitä elämää siellä kulissien takana ja saada pakkelia naamaan. Ja pääsi nauttimaan päivästä toiseen hyvää ruokaa, eli kyseessä ei ollut mikään kahden viikon dieetti.

Sekä lehti- että TV-projektista maksettiin korvaus, mutta bloggaaminen tarjoaa rahapalkkioiden lisäksi myös paljon muuta. Pelkästään tienaaminen mielessä ei bloggaajaksi kannatakaan ryhtyä.

– Blogia voi ajatella myös eräänlaisena ammatillisena CV:nä. Olen laittanut omiin työhakemuksiini maininnan, että harrastan ruoanlaittoa ja pidän siitä tällaista blogia. Sieltä näkee muun muassa sen, miten minä tuotan tekstiä ja miten otan valokuvia.

– Bloggaaminen on myös verkostoitumista. Sen avulla pääsee monenlaisiin tapahtumiin ja tapaamisiin, joissa tutustuu uusiin ihmisiin.

 

Parilla idealla ei vielä pötkitä pitkälle

Vuosien varrella tapahtuu paljon kehitystä. Maija naurahtaa, että sen voi nähdä vertaamalla uran alkutaipaleen julkaisuja viimeisimpiin postauksiin.

– Jos laitan vierekkäin ensimmäisen ja viimeisimmän julkaisun kuvat, niin onhan niissä suuri ero. Niitä katsoessa huomaa ne askeleet, joita olen ottanut eteenpäin.

– Alussa sitä saattoi tehdä ruoan ja aloittaa sen syömisen, kun yhtäkkiä kesken kaiken havahtui siihen, että se kuvakin piti ottaa. Ajan saatossa kuviin alkoi panostaa enemmän, ja kuvausrekvisiitan määrä kasvoi silmissä. Paljon tuli etsittyä kirpputoreilta vanhoja kattiloita, pannuja ja ruokailuvälineitä.

 

“Sisältöjä kannattaa suunnitella hieman pidemmälle.”

 

Asiat kiinnostavat, mutta asioiden takana on aina ihminen. Blogisti voi kirjoittaa omasta aiheestaan, mutta mielenkiinto kiinnittyy poikkeuksetta myös itse sisältöjen tuottajaan.

– Viittasin toisinaan blogissa omaan parisuhdetilanteeseen, ja asuinkaupunki tuli varmasti ihmisille tutuksi. Sitä kautta pystyi tuomaan sitä omaa henkilöllisyyttä ja persoonaa mukaan ruoan oheen.

Blogin aloittamista harkitseville Maijan kokemuksella on hyvä antaa vinkkejä. Aina kannattaa keskittyä tekemään oman näköistä blogia itseään kiinnostavasta aiheesta.

– Itse blogin perustaminen on helppoa, mutta niitä sisältöjä kannattaa suunnitella hieman pidemmälle. Kahdella hyvällä postausidealla ei mennä vielä kovinkaan pitkälle, mutta jos niitä ideoita on 20, niin tilanne on toinen.

– Joskus on hyviä ideointihetkiä, mutta niitä niin sanottuja kuiviakin kausia tulee väkisin. Tällöin on hyvä jos on laaja ideapankki, josta voi poimia juttuja tehtäväksi. Näin blogin pystyy pitämään aktiivisena.

 

Viinitolloksi viinilasin äärellä

Perinteisten blogialustojen lisäksi löytyy myös muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi sosiaalisen median kanavat ovat yksi hyvä paikka sisältöjen kodiksi.

– Jos kokee, että tekstituotanto ei ole kaikkein ominta alaa, niin esimerkiksi Instagramiin voi perustaa tilin, jossa keskittyy tiettyyn aiheeseen ja painottaa sisällöissä valokuvia. Vaihtoehtoja on paljon, etenkin videobloggaajat ovat nyt kovassa huudossa.

Köökissä kajahtaa -blogin lomaillessa, Maija keskittyy tällä hetkellä Instagramissa ylläpitämäänsä Viinitollo-tiliin.

– Halusin ylläpitää jonkinlaista kanavaa, jonne tuottaisin sisältöä. Olen aina ollut kiinnostunut viineistä, mutta en ole tuntenut niitä niin sanotusti pintaa syvemmältä. Ajattelin, että samanlaisia ihmisiä on paljon. Sellaisia, jotka haluaisivat luonnehtia viiniä muutenkin kuin sanomalla, että “tämä on hyvää”.

Maija kertoo aloittaneensa viineihin tutustumisen käytännössä nollapisteestä. Idea syntyi tietenkin viinilasin äärellä.

– Instagramiin päädyin siksi, että sisältöjen tekeminen pysyisi mahdollisimman kevyenä eikä siihen tuhrautuisi liiaksi aikaa.

 

Lauantairuoka ja yhteiset hetket opettivat arvostamaan ruokaa

Ruoasta ja viinistä kiinnostuneelle maailma tarjoaa monenlaisia makuelämyksiä. Maija suuntaa lomamatkoillekin aina syömään.

– Käytän ennen matkaa paljon aikaa lomakohteen paikalliseen ravintolatarjontaan tutustuen. Se aika, minkä siihen käyttää ennakkoon, palkitsee sitten paikan päällä. Lomalla on usein aikaa vain rajallisesti ja on ikävää, jos niistä muutamista illoista joku osoittautuu ruoan suhteen pettymykseksi.

– Karmani on ollut näissä hyvä. Kotona katsotut paikat ovat osuneet kohteessa hyvin kohdalleen. Vaivannäköähän se vaatii, mutta se kannattaa.

 

“Usein ne pienet ja persoonalliset paikat ovat niitä parhaimpia.”

 

Ruokamatkalle suuntaaville Maija vinkkaa, että parhaat vinkit tulevat paikallisilta asukkailta.

– Kannattaa lähteä rohkeasti kysymään neuvoa, että mihin kannattaa suunnata syömään. Ketjupaikatkin voivat yllättää positiivisesti, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että usein ne pienet ja persoonalliset paikat ovat niitä parhaimpia.

Maija on ahkera ruokaravintoloissa kävijä myös kotikaupungissaan Raumalla. Paikallinen ravintolatarjonta saa ansaitut kehut.

– Meillä on täällä asiat todella hyvin. Löytyy erilaisiin fiiliksiin ja tilanteisiin sopivia ravintoloita.

Rakkaus ruokaan on Maijan kohdalla syntynyt jo lapsena. Arvostus ruokaan on opittu perheen yhteisistä hetkistä.

– Emme käyneet kauheasti ulkona syömässä, mutta teimme kotona paljon ruokaa. Puhuimme lauantairuuasta, mikä tarkoitti, että tehdään jotain hieman parempaa. Yleensä se oli valkosipulikermaperunoita ja paistia. Se syötiin yhdessä koko perheen kanssa, ja sen jälkeen nautittiin jälkiruokaa olohuoneessa katsellen Avaraa luontoa.

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjoisin arkisin klo 17.00-22.00 ja lauantaisin klo 16.00-22.00. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.