Kapteenin pöydässä: Ville Vahalahti

By 7.12.2018 Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa saimme vieraaksemme komean uransa lopettaneen jääkiekkoilija Ville Vahalahden. Lounashetki käynnistyi alkupalapöydän herkuilla, ja jatkui pääruoan parissa. Lautaselta löytyi härän sisäfileepihvi savupekonikastikkeella ja lohkoperunoilla sekä aurajuustolohta uuniperunan ja ranskankermatäytteen kera.

Jääkiekkoilija Ville Vahalahti joutui paketoimaan komean uransa. Hän löi luistimet naulaan 7. marraskuuta, samana päivänä kun mies täytti 41 vuotta. Mitkä ovat Vahalahden päällimmäiset mietteet nyt, kun lopettamisesta on ehtinyt vierähtää muutama viikko?

– Lopettamispäätös ei syntynyt kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin ehtinyt pohtimaan asiaa jo jonkin aikaa, kun alkoi vaikuttaa siltä, ettei käsi ehkä tule enää pelikuntoon. Kun ura päättyi loukkaantumiseen, oli siinä tiettyjä asioita, joita piti käydä eri tahojen kanssa läpi, Vahalahti kertoo.

Urheilijan ammatti poikkeaa hyvin paljon niin sanotusti normaalista työelämästä. Sitä eletään vuoden ja kellon ympäri.

– Ehkä eniten jään kaipaamaan sitä urheilijan arkea ja joukkueen kanssa tekemistä. Olen kuitenkin tehnyt niitä tiettyjä rutiineja järjestelmällisesti käytännössä koko elämäni, joten siltä osin muutos on iso.

– Olen mennyt 20 vuotta aamuisin hallille treenaamaan ja pelipäivinä valmistautunut otteluun. Tällä hetkellä, kun ei vielä ole mitään muuta vastaavaa täytettä siihen, niin se arjen erilaisuus korostuu. Nyt mietitään aamuisin, että mitäs sitten tehtäisiin, Vahalahti naurahtaa.

Arjen muutos vaikuttaa myös perhe-elämään. Tällä hetkellä aikaa vie muutto, sillä Vahalahden perhe muuttaa Raumalta Paraisille vuodenvaihteessa.

– Nyt pystyn antamaan vaimolle enemmän apua perheen arjessa ja siihen liittyvissä jutuissa. Vanhemmat lapset ovat päivisin koulussa, mutta kotona on puolitoistavuotias poika ja hän vaatii paljon huomioita.

– Toki yritän pitää kiinni tietyistä vuosien aikana opituista rutiineista. Esimerkiksi aamupäivisin on tavoite tehdä jotain urheilullista. Urheilijan elämä on kuitenkin niin vahvasti tuolla takaraivossa, että  jos jättää treeniä tekemättä, tulee äkkiä huono omatunto.

Kapteeninhuone on kuuluisa herkullisista pihveistään. Lautasella härän sisäfileepihvi savupekonikastikkeella ja lohkoperunoilla.

Rakkaus paloi pakkasista huolimatta

Palataan sinne aivan alkuun. Vahalahden ensimmäiset muistot jääkiekosta ovat peräisin 1980-luvun alusta.

– Muistan hämärästi, kun pelasin viisivuotiaana ensimmäisen junioripelini ParSportin riveissä. Pelasimme RNK:ta vastaan ja jos oikein muistelen, niin voitimme sen pelin melko selvästi maalein 23-1, Vahalahti kertoo.

Kuten monelle muulle aikalaiselle, luonnonjäät tulivat varsin tutuiksi.

– Juniorivuosilta nousee vahvasti esiin sellaiset hetket, kun meillä ei ollut vielä hallia, vaan pelasimme ulkojäillä. Oli niin kylmä, että me pienet nassikat itkimme siellä rivissä, kun varpaat olivat niin jäässä. Luistinten päällä oli villasuojat ja erätauolla mentiin koppiin, jossa luistimet riisuttiin ja varpaat nostettiin patterin päälle. Samalla vanhemmat hieroivat varpaita lämpimiksi.

 

“Jos jättää treeniä tekemättä,
tulee äkkiä huono omatunto.”

 

Tuollaiset vastoinkäymiset olivat kuitenkin pienille, jääkiekkoon rakastuneille pojille pieni murhe. Se ei saanut vaihtamaan lajia, mikä tässä tapauksessa on suomalaisen jääkiekon onni.

– Itkusta ja kylmyydestä huolimatta sinne halusi aina takaisin. Jääkiekko oli todella tärkeä asia jo silloin. Olin seurannut kahden vanhemman veljeni pelaamista ja tietyllä tapaa kasvanut kaukalon ulkopuolella.

Rinnalla kulki myös jalkapallo, mutta kun ikää tuli, oli tehtävä valinta lajien välillä. Se päätös oli Vahalahdelle helppo.

– Jos rehellinen olen, niin luulen, että yksi suurimmista syistä oli se, että olin jääkiekossa hyvä. Osasin luistella paremmin kuin muut ja siinä iässä sillä on todella iso merkitys. Yhtään leuhkimatta, olin siihen aikaan melko ylivoimainen. Halutessani otin kiekon oman maalin takana, kiersin koko kentän ja tein maalin, Vahalahti kertaa.

 

Jortikka ei antanut vaihtoehtoja

Lähes 20 vuotta pääsarjatasolla pelanneen Vahalahden ura on äärimmäisen menestyksekäs. Tililtä löytyy peräti 977 Liigan runkosarjaottelua, joissa hän viimeisteli vakuuttavat tehopisteet 260+427=687. Kyseisillä tehopisteillä Vahalahti on SM-liigan historian kolmanneksi tehokkain pelaaja heti Janne Ojasen (799) ja Arto Javanaisen (792) jälkeen. Enemmän otteluita SM-liigassa ovat pelanneet vain puolustajat Jan Latvala (1230), Erik Hämäläinen (1001) ja Markus Kankaanperä (988). Näin ollen Vahalahti on eniten SM-liigaotteluita pelannut hyökkääjä.

Ensimmäisen SM-liiga -ottelunsa Ville Vahalahti pelasi kaudella 1998-99 TPS:n paidassa.

– Sain joulukuussa kutsun suunnata TuTo:sta TPS:n treeneihin. Onnistuin saamaan sopimuksen sopimuksen ja pääsin pelaamaan liigaa. Ensimmäisen pelini pelasin Tampereella Tapparaa vastaan.

 

“Mitä sä oot tekemässä, sä tuut nyt tänne näin.
Ei siinä sitten ollut vastaan sanomista.”

 

Vahalahti kertoo, että kyseinen matsi meni pitkälti jännityksen vallassa. Mies onnistui kuitenkin viimeistelemään avausottelussaan kaksi maalia.

– Katsoin jokin aika sitten kyseisen pelin ja täytyy sanoa, että jääkiekko on muuttunut aikalailla. Siihen aikaan pitkän kiekon pystyi heittämään koska vaan ja suunnata sen jälkeen itse vaihtoon. Myös koukkimista ja kahvaamista sai tehdä ihan surutta, toisin kuin nykyään.

Ennen TPS-sopimusta oli muitakin vaihtoehtoja. Vahalahden oli alunperin tarkoitus suunnata koejaksolle toisaalle. Esiin astui kuitenkin kuuden Suomen mestaruuden valmentaja Hannu Jortikka.

– Muistan edelleen sen puhelun, kun Hannu soitti ja totesi, että mitä sä oot tekemässä, sä tuut nyt tänne näin. Ei siinä sitten ollut vastaan sanomista, Vahalahti nauraa.

Aurajuustolohta uuniperunalla ja ranskankermatäytteellä.

Dufva antoi vapautta ja vastuuta

Raumalle ja Lukkoon Vahalahti saapui kaudeksi 2013-14. Hän iski tuolloin yhden kauden piste-ennätyksensä ja jakoi tehoin 20+32=52 koko Liigan pistepörssin kärkipaikan yhdessä Ilveksen Michael Keräsen kanssa.

– Koin, että lähdin kohti jotain uutta. Tosin lähes puolet joukkueesta oli kuitenkin entuudestaan tuttuja kavereita. Nummelin Petteri oli yksi niistä, joka minua Raumalle houkutteli. Hän kertoi, kuinka hyvä tekemisen meininki Lukossa on.

– En tiedä heräsinkö Raumalla uutena pelaajana, mieluummin näen sen niin, että sain ihan uutta motivaatiota pelaamiseen. Takana oli kuitenkin jo TPS-vuosilta 50 pisteen kausia, mutta kukaan ei vain enää rekisteröinyt niitä.

Lukon silloisella valmentajalla Risto Dufvalla oli iso vaikutus Vahalahden uraan.

– Ristolle täytyy antaa siitä kunniaa, että hänen toimintansa varmasti pidensi pelaajauraani. Hän antoi kokeneelle pelaajalle vapautta eli toisin sanoen vastuuta treenata niin kuin itse koin parhaaksi. Pääasia oli, että pelissä oli valmiina antamaan kaikkensa.

 

Upeaa uraa juhlitaan Raumalla helmikuussa

Hienon matkan varrelle mahtuu muun muassa 107 Liigan pudotuspeliä yhteistehoin 27+34=61. Vahalahti voitti urallaan Suomen mestaruuden TPS:n riveissä neljä kertaa (1999, 2000, 2001, 2010) sekä kerran SM-hopeaa TPS:ssä (2004) ja SM-pronssia Lukossa (2014). 

Palkintokaapista löytyy myös Ruotsin SHL:n hopeamitali kaudelta 2007-08. Otteluita Suomen A-maajoukkueessa Vahalahti pelasi yhteensä 22. Hän oli Leijonien mukana myös Sveitsin MM-kisoissa vuonna 2009.

 

“Molemmat seurat ovat olleet isossa roolissa urallani,
ja sitä kautta ne ovat molemmat todella tärkeitä.”

 

Kun on saavuttanut paljon, mikä nousee silloin mieleen uran suurimpana saavutuksena?

– Tietenkin ensimmäinen mestaruus on aina se ensimmäinen mestaruus, vaikka en ollut vielä silloin niin isossa roolissa. Siihen kun tuli kolme mestaruutta putkeen, tuli sellainen virheellinen olo, että onpas tämä helppoa, Vahalahti muistelee nyt hymyssä suin.

– Kun sitten keväällä 2010 voitimme pitkän tauon jälkeen mestaruuden, niin olihan se ihan eri asia. Sain pelata isossa roolissa ja toimia joukkueen kapteenina. Kaikki mestaruudet ovat saman arvoisia, mutta oman roolin myötä se nousi sitten kuitenkin ehkä kaikkein maukkaimmaksi mestaruudeksi.

Komeaa uraa juhlistetaan Raumalla Kivikylän Areenalla 16.helmikuuta. Vahalahden juhlaottelussa kohtaavat miehen entiset seurat Lukko ja TPS.

– Molemmat seurat ovat olleet isossa roolissa urallani, ja sitä kautta ne ovat molemmat todella tärkeitä. Olen erittäin otettu siitä, että tällainen tilaisuus järjestää.

Kapteeninhuoneen lounaan voi kruunata päivittäin vaihtuvalla jälkiruoalla.

Perhe ja ystävät ovat korvaamaton tukiverkosto

Kiekkoura on tarjonnut myös paljon pelin ulkopuolisia asioita, jotka kantavat uran jälkeiseen aikaan.

– Onhan tästä saanut valtavan määrän kavereita ja ystäviä. Ympäri Suomea löytyy ihmisiä, joille voi soittaa koska tahanasa, kun on niillä nurkilla ja aina saa kahviseuraa.

Yhtään mestaruutta ei olisi voitettu ilman pelikavereita, mutta ei myöskään ilman tukijoukkoja. Vahalahti on äärimmäisen kiitollinen vanhemmilleen.

– Vanhemmat ovat jaksaneet kuskata ihan alusta alkaen. Arvostan kaikkea sitä työtä, minkä he ovat pelaamiseni eteen tehneet. Täytyy muistaa, että treenireissuja oli aikanaan Paraisilta Turkuun useamman kerran viikossa ja jokainen yhden suunnan ajomatka vei sen 40 minuuttia. Ei heillä silloin kyllä jäänyt aikaa mihinkään muuhun, Vahalahti pohtii.

– Kun pelasin aikuisiällä Turussa, kävi isäni katsomassa kotipelien lisäksi lähes jokaisen vierasmatsin paikan päällä. Ja Lukossa pelatessani vanhemmat ajoivat käytännössä jokaiseen Raumalla pelattuun otteluun Paraisilta asti. Se tuntuu todella hienolta.

Vahalahti antaa suurta kiitosta myös vaimolleen ja lapsilleen.

– Vaimoni on mahdollistanut sen, että olen pystynyt keskittymään täysillä jääkiekkoon. Alkuun kun olimme kahdestaan, se oli helpompaa, mutta kun perhe on kasvanut kolmella pojalla, niin hänellä on ollut arjen pyörittämisessä kova työ.

Ville Vahalahti käy nykyään jäällä muun muassa Morning Starsin ja HC Lehväksen kanssa.

Visiitti HC Lehväksessä tarjosi vuosisadan tuuletuksen

Vaikka ammattilaisura on ohi, viihtyy mies edelleen luistimilla. Jäällä Vahalahti käy raumalaisen Morning Starsin mukana. Viimeisimpänä hän oli Rauman Lukon yhteistyökumppaneista koostuvan HC Lehväs -joukkueen matkassa, kun sinikeltaiset kohtasivat Ässien ja TPS:n kumppaneista koostuvat joukkueet.

– Se on hieman erilaista peliä kuin liigakiekko, mutta siinä porukassa on yhtä lailla hauskaa. Kesken pelin naureskellaan hyväntahtoisesti, kun joku tekee jonkin erikoisen suorituksen. Molemmissa porukoissa on hyvä henki, siellä kettuillaan välillä jopa pahemmin kuin tuolla liigajoukkueen pukukopissa.

Etenkin yhden HC Lehväksen hyökkääjän onnistuminen jäi kokeneen kiekkoilijan mieleen.

– Erikseen täytyy mainita Iiro Ignatiuksen tuuletus, kun hän iski maalin. Mies veti tunteella ja riisui kaikki varusteensa kentällä, Vahalahti nauraa.

Tästä mielikuvasta on hyvä siirtyä kahvin ja jälkiruoan pariin. Vaikka Vahalahti on ollut koko aikuisikänsä ammattiurheilija, on hän ruoan suhteen ollut niin sanottu villi lapsi.

– Olen aina ollut hieman erilainen urheilija, eli en oli ihan hirveästi panostanut ruokavalioihin. Onko se sitten heikkous vai mikä, mutta olen syönyt sitä, mitä olen halunnut. Uran loppuvaiheilla tosin täytyi olla jo hieman tarkkaavaisempi, että mitä suuhunsa laittoi.

 Kapteeninhuoneen härän sisäfileepihvi teki Vahalahteen vaikutuksen.

– Olen melko kaikkiruokainen ja tykkään kokeilla erilaisia juttuja, mutta ravintolassa tilaan lähes aina pihvin. Ja tämä oli kyllä aivan loistavan hyvä pihvi, maistui jopa ehkä hieman liiankin hyvältä, Vahalahti virnistää.

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.