Kapteenin pöydässä: Otto Kanerva

By 12.10.2018Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa nautimme lounaasta Rauman Kaupunginteatterin taiteellisen johtajan Otto Kanervan kanssa. Lautasilta löytyi luonnollisesti herkkuja maalta, mereltä ja ilmasta, sillä lounaaksi nautittiin ankkaa ja risottoa sekä ahventa ja lohkoperunoita.

Otto Kanerva on monelle tuttu mies teatterin lavoilta ja televisiosta. Kotisohvilla miehen on voinut bongata muun muassa 90-luvun hittisarjasta Kovaa maata, 2000-luvun alussa Hovimäki ja Kotikatu-sarjoista sekä viimeisimpänä vuonna 2015 poliisisarjasta Roba.

Kanerva työskentelee nykyisin Rauman Kaupunginteatterilla taiteellisena johtajana. Kanaalin varrelle hän päätyi vuonna 2016.

– Tuotin aikanaan oman tuotantoyhtiöni kanssa Raumalle Hetki lyö – ja Suklaasydän -kesäteatteriesitykset. Lisäksi teimme talvivierailuina muutamia viihteellisiä teatteriesityksiä. Silloin tutustuin teatterin toimitusjohtaja Harri Natuseen ja meille syntyi hyvä yhteistyösuhde, Kanerva muistelee.

Ympyrät olivat siis tutut. Hän näkee Rauman pitkät perinteet omaavana teatterikaupunkina, jossa sekä sisäteatteri että kesäteatteri keräävät komeita katsojalukuja.

– Täällä on aina vetänyt väkeä sellaiset paikalliset draamat tai musiikkinäytelmät, joissa käsitellään paikallisia aiheita. Rauma on vireä teatterikaupunki. Ihmiset vastaavat huutoon, kun heille tehdään sellaista teatteria, jota he haluavat nähdä.

 

“Teatteri elää katsojille.
Haluamme olla niin sanotusti ilmavia.”

 

Parhaillaan Rauman Kaupunginteatterissa pyörivät Kanervan ohjaama ja yhdessä Osku Valveen kanssa käsikirjoittama Lallis-musikaali sekä musiikkitarina Muukalainen. Exän uus ja vanha saa ensi-iltansa tulevana lauantaina. Teatterilla on menossa todella hyvä vuosi, sillä näytelmät vetävät täysiä katsomoita.

– Kaikki lähtee ohjelmistovalinnoista. Jos ajattelen omaa rooliani tässä kaikessa, niin minun tehtäväni on saattaa oikeita ihmisiä yhteen. Löytää tänne sellaisia henkilöitä, jotka tykkäävät tulla Raumalle ja jotka saavat yhdessä aikaan hyvän kokonaisuuden.

– Teatteri elää katsojille. Haluamme olla niin sanotusti ilmavia, eli tulla positiivisesti ulospäin. Emme käperry teatterina omaan tärkeyteemme tai omien seiniemme sisälle, vaan suhtaudumme ilmavasti meitä ympäröivään maailmaan.

 

Laivat pitävät sisällään tuhansia tarinoita

Kanerva asuu vakituisesti Hämeenlinnassa, mutta työ tuo hänet joka viikko muutamaksi päiväksi Raumalle. Pienen kaupungin miehellä ei ole ollut ongelmaa sopeutua jokapäiväiseen tuuleen ja suolaiseen tuiskuun.

– Merenrantakaupunkien ihmiset ovat tietyllä tapaa samanlaisia. Heistä löytyy kaikista jokin sellainen iloinen positiivinen röyhkeys ja suruttomuus. Olen työskennellyt esimerkiksi Kotkassa, jonka asukkaissa näen paljon samaa kuin raumalaisissa. Hämäläinen, joka minäkin olen, sen sijaan on paljon varautuneempi ja sulkeutuneempi.

Vanha Rauma, jossa Kanervalla on asunto, on muodostunut tärkeäksi paikaksi.

– Tykkään kuljeskella pienessä kaupungissa. Teen usein työpäivän jälkeen kävelyretken Vanhassa Raumassa ja nautin sen rauhasta ja tunnelmasta. Joku sanoi joskus, ettei Raumalla kävele kukaan iltaisin kaduilla, ja minullle se sopii oikein hyvin, Kanerva naurahtaa.

Toinen tärkeäksi muodostunut paikka on satama-alue. Sieltä ohjaajan, käsikirjoittajan ja näyttelijän töitä tekevä taitelija hakee inspiraatiota.

– On kiva kävellä satamassa ja katsella laivoja. Samalla voi kuvitella, minkälaisia hienoja tarinoita nuo laivat pitävät sisällään. 

 

“Joku sanoi joskus, ettei Raumalla kävele kukaan iltaisin kaduilla,
ja minullle se sopii oikein hyvin.”

 

Uusia tuttuja on tarttunut mukaan myös periraumalaisesta paikasta eli jääkiekkokaukalosta.

– Lähdin mukaan Rauman Lukon yhteistyökumppaneista koostuvaan HC Lehväkseen, jossa ovat mukana myös muun muassa Iiro Ignatius ja Saku Kiikola. Siellä pääsee kerran viikossa jäiden jälkeen aamupalan äärellä keskustelemaan hyvällä porukalla ja tutustumaan paikallisiin.

Kanerva nauraa, että kielimuuri on kieltämättä tullut muutaman kerran vastaan.

– Kun tulet yhtäkkiä raumalaisittain puhuvien ihmisten keskuuteen, jotka tuntevat toisensa varmaan lapsuudesta asti, niin kyllä toisinaan on hieman haastetta pysyä jutuissa kärryillä. Täytyy kuitenkin yrittää.

“Risotto on keittiön mitta.”, Kanerva sanoo ja antaa kiitosta risotosta ja ankasta koostuvalle annokselle.

Teatterilla ja urheilulla omat yhtäläisyytensä

Teatteriin Kanerva kertoo rakastuneensa hyvin nuorena. Kipinän sytytti suuri suomalaistaiteilija.

– Isäni työskenteli lääke-esittelijänä ja kiersin hänen mukanaan ympäri Suomea. Siitä on varmasti tullut tämä keikkailu meikäläisen repertuaariin. Jossain vaiheessa olimme pitempiä aikoja Seinäjoella hotelli Sorsanpesässä ja näin yhden viikon aikana neljä kertaa Vesa-Matti Loirin lavashow’n.

– Se viimeistään tartutti kipinän esiintymiseen. Minulla on aina ollut tarve esiintyä, sillä nautin siitä. Sitä kautta tulee sekä laulaminen että teatteri. Menin aikanaan Valkeakosken koululaiskuoroon ja siellä pääsin tukkipoikaryhmän johtajaksi ja keskipisteeksi. Silloin tajusin, että voin tarjota ihmisille elämyksiä.

 

“Kentällä ja näyttämöllä olemisessa
on
 täysin samanlaisia lainalaisuuksia.”

 

Kuorosta tie vei paikalliseen harrastajateatteriin. Teatterin ohessa kulki vahvasti myös urheilu. Valkeakosken kasvattina hän pelasi luonnollisesti jalkapalloa aina A-junioreihin asti sekä uppopalloa seuratasolla ja junioreiden maajoukkueessa.

– Urheileminen, liikkuminen, laulaminen ja näytteleminen ovat asioita, joita olen tehnyt koko elämäni. Nyt siitä saa hieman enemmän palkkaa kuin tiernapoikaryhmässä, jossa laitettiin lakit kiertämään.

Siinä missä urheilussa, myös teatterissa tiimityöskentely on äärimmäisen tärkeässä asemassa.

– On kyse sitten futisjoukkueen tai teatterin pukukopista, niin töitä tehdään yhdessä porukalla. Kentällä ja näyttämöllä olemisessa on täysin samanlaisia lainalaisuuksia. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi sijoittumiset ja rytminvaihdokset.

 

Toistamisen taidetta

Vaikka näyttelijän työ on näytellä, eroavat televisio ja elokuvat teatterilavoista. Molempiin tosin liittyy paljon odottamista, mikä painottuu enemmän studiossa ja kuvauspaikoilla.

– Televisiotyöskentely on siinä hetkessä ajatuksen syvempää kaivamista. Se on mielestäni sillä puolella yksi hienoimmista asioista. Siinä tehdään työ täysillä, mutta kun se työ on tehty, niin se jää taakse eikä sitä samaa näytellä ikinä toiseen kertaan.

– Teatteri taas on toistamisen taidetta. Se sama täytyy kaivaa illasta toiseen ja työskennellä sitä samaa saman porukan kanssa. Sekä teatterissa että televisiossa on molemmissa omat hyvät puolensa ja työryhmän välille syntyy aina se hyvä yhteishenki.

Pitkän uran tehneelle teatteriammattilaiselle vuosiin mahtuu monia hienoja hetkiä ja kokemuksia.

– Parhaiten mieleen nousee ne hetket, kun on saanut tavata vanhempia ja kokeneita kollegoita TV- ja elokuvatuotannoissa, Kansallisteatterissa, Tampereen Työväenteatterissa ja Pyynikin kesäteatterissa. Olen saanut tavata urani varrella todella hienoja persoonia.

– Kunnioitus ja samalla nuorempien auttaminen ovat tällä alalla suurta. Jos nuori näyttelijä käyttäytyy mukiinmenevästi, niin nuoreen näyttelijään suhtaudutaan myös mukiinmenevästi.

Herkkuja maalta ja mereltä – ahventa ja lohkoperunoita.

Huolenpidon moniottelija

Teatteri tarjoaa tarinoita, elämyksiä ja suuria tunteita. Toisinaan sellaisia hetkiä, joita ei arjen kiireessä välttämättä muualta tavoita.

– Haluan koskettaa katsojaa. On juhlaa, kun pääsee hyvän vastanäyttelijän kanssa näyttämölle. Ja sitten kun se vuorovaikutus toimii vielä yleisön kanssa, niin silloin on kaikki mennyt nappiin. Ohjaamisessa taas korostuvat ne hetket, kun tajuaa saaneensa näyttelijät pelaamaan täydellisesti yhteen, Kanerva kertoo.

Käsikirjoituksia hän tekee toisinaan yksin ja toisinaan kirjoittajaparin kanssa. Työtavat muodostuvat omanlaisikseen.

– Yksinkirjoittamisessa on jotain sellaista tenhoavaa, mutta parin kanssa se on sellaista niin sanottua räkättämistä ja hauskanpitoa. Viime kesänä esitetyn Juha Vainion elämästä kertoneen Sellaista elämä on -näytelmän kirjoitimme yhdessä Mikko Kivisen kanssa. Meillä se meni niin, että ensin puhuimme kaksi tuntia ihan kaikkea muuta ja sitten kirjoitimme puolitoistatuntia.

 

“Me saamme heiltä aplodeja, saamme heiltä nauruja
ja pystymme itkettämään heitä positiivisella tavalla.”

 

Nykyinen työ taiteellisena johtajana on kokonaisvaltaista teatteritaiteen tekemistä. Kanerva puhuu huolenpidon moniottelusta, jota ilman ei synny yksikään konsertti tai teatteri.

– Tykkään siitä, että saan miettiä asioita jonkun porukan eteen. Mikä olisi juuri tuolle porukalle parasta, miten juuri tuon pitäisi kehittyä ammatillisesti juuri tässä kohtaa, kuka ohjaaja olisi paras juuri tähän taloon juuri tällä hetkellä, kuka otetaan kirjoittamaan ja niin edelleen.

– Myös yleisöstä pitää huolehtia, ja se on koko työryhmän tehtävä. Me saamme heiltä aplodeja, saamme heiltä nauruja ja pystymme itkettämään heitä positiivisella tavalla.

Näyttelijätyön tärkein elementti on ajatus.

– Näyttämöajatus näkyy aina, ja se näkyy satojentuhansien kilometrien päähän. Näyttelijät eivät jää tavallaan koskaan eläkkeelle. On selvää, ettei kukaan meistä ole iäkkäämpänä enää kovassa fyysisessä kunnossa, mutta kun näyttelijällä on se ajatus mukana, niin hänellä ei ole mitään hätää.

 

Risotto mittaa keittiön

Ravintola Kapteeninhuoneen herkullinen lounas on nautittu ja se ansaitsee kovalta kotikokilta suuret kiitokset.

– Risottohan on yleensä sellainen keittiön mitta. Se mittaa keittiön osaamisen, ja nyt oli todella hyvä risotto. Ankkaa valitsin siitä syystä, että minulla on kollegan kanssa sellainen sanonta, että aina kun listalla on ankkaa, niin sitä pitää ottaa. Ja valinta oli onnistunut, Kanerva kehuu.

Ympäri Suomea aktiivisesti kiertävä keikkailija on lumoutunut myös Kapteeninhuoneen tunnelmasta.

– Olen nähnyt niin maailmalla kuin kotimaassakin todella paljon erilaisia ruokaravintoloita, ja tämän ravintolan ilmapiiri on sellainen, mitä ei saa ikinä muuttaa. Kapteeninhuone on täydellinen paikka juuri tällaisena kuin tämä on. Tämä on ajaton ja kodikas.

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Tutustu Rauman Kaupunginteatterin ohjelmistoon täällä.