Kapteenin pöydässä: Miia Tervonen

By 24.8.2018Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa saimme vieraaksemme Naisten Superpesiksessä pelaavan Rauman Feran kapteenin ja seuran junioripäällikkönä aloittavan Miia Tervosen. Lounaaksi lautaselta löytyi alkupalapöydän runsaan tarjonnan lisäksi Châteaubriand Café de Paris -voilla sekä paistettua kuhaa, rapukastiketta ja tilliperunasosetta. Lounaan kruunasi päivän jälkiruoka ja kahvi.

Naisten Superpesis -kausi päättyi Feran osalta viime lauantaina. Raumalaisten tie pudotuspeleissä katkesi puolivälierävaiheeseen, jossa Manse PP osoittautui lopulta paremmaksi otteluvoitoin 3-0.

Feran kapteeni Miia Tervosella on takanaan pitkä ura pääsarjatasolla. Päättynyt sesonki oli hänelle jo 12.

– Mennyt kausi oli tietyllä tapaa sellaista vuoristorataa. Välillä meillä oli todella hyviä pelejä ja välillä taas niitä huonompia matseja. Kausi päättyi harmillisesti jo tässä vaiheessa, olisi ollut mukava viedä tämä sarja edes sinne viidenteen otteluun, Tervonen sanoo.

– Mansea vastaan pelattu sarja oli sellainen, mikä kertoi hyvin koko meidän kaudestamme. Huonojen hetkien vastapainoksi pystyimme haastamaan koviakin joukkueita.

Kapteeni kertoo joukkueen asettaneen ennen kauden alkua tavoitteekseen olla seitsemän parhaan joukossa ja päästä sitä kautta ylempään jatkosarjaan.

– Totta kai tavoite muuttui matkan varrella, kun aiempi tavoite täyttyi. Ylemmän jatkosarjan alettua olimme viidensiä ja otimme uudeksi tavoitteeksi pitää sen sijan hallussamme. Putosimme kuitenkin pykälän, joten aloitimme pudotuspelit kuudennelta sijalta.

 

“Päätimme, että näytämme mihin pystymme,
ja mielestäni se tuotti tulosta.”

 

Pudotuspeleissä pelataan aina voitosta ja siitä kirkkaimmasta eli Suomen mestaruudesta. Luonnollisesti myös Fera asetti tämän tavoitteekseen.

– Lähdimme voittamaan jokaista yksittäistä hetkeä ja yksittäistä ottelua. Vaikka emme päässeet tänä vuonna tämän pidemmälle, niin jokainen voi olla tyytyväinen omaan panokseensa. Tästä haetaan voimaa ja oppia tulevaan kauteen.

Fera ei lähtenyt kauteen ennakkosuosikkina. Epäilijöitä riitti niin lehdistössä kuin lajin parissa toimivien joukoissa. Naisten Superpesis -joukkueiden pelinjohtajat rankkasivat kauden alussa raumalaiset sarjan viimeiselle sijalle.

– Me itse ihmettelimme, että miten se oli mahdollista. Emme todellakaan olleet niin huonoja. Ranking oli tehty hallikauden jälkeen. Niissä peleissä kuitenkin vasta kokeillaan pelillisiä juttuja ja erilaisia kokoonpanoja.

– Käänsimme sen voimavaraksi, mutta emme ottaneet siitä mitään paineita. Päätimme, että näytämme mihin pystymme, ja mielestäni se tuotti tulosta.

 

Paistettua kuhaa, rapukastiketta ja tilliperunasosetta.

 

Yhteinen aika ja koettelemukset loivat hyvän pohjan

Feran ensi kauden joukkuetta kasataan kovaa vauhtia. Tervosen oma jatkaminen on vielä auki. Hän kertoo, että hyvä porukka ja joukkuehenki olivat päättyneellä kaudella yksi Feran vahvuuksista.

– Meillä oli tosi kivaa yhdessä. Kuka tahansa uskalsi avata suunsa ja kertoa oman mielipiteensä. Kuten urheilussa aina, niin pukukopissa avaudutaan tarvittaessa kärkkäästikin, mutta se kuuluu tähän hommaan. Niin mennään eteenpäin, ja kun joukkuehenki on hyvä, jokainen ymmärtää avoimuuden tärkeyden, kapteeni muistuttaa.

Joukkuehenki rakentuu monen asian yhtälöstä.

– Yksi isoimmista asioista oli varmasti se, että joukkue uusiutui. Edelliskauden joukkueesta oli mukana vain muutama pelaaja ja pukukoppiin tuli paljon nuoria kasvoja. Kenelläkään ei ollut mitään valmiita ennakkokäsityksiä toisista.

– En sanoisi, että meillä oli kokematon joukkue, enemmänkin kyse oli siitä, että meillä oli pelaajia, jotka saivat ensimmäistä kertaa urallaan vastuuta isoissa rooleissa. Se toi monelle varmasti näyttämisen halua, kun pääsi osoittamaan omaa osaamistaan.

 

“Puhuimme kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Sitä kautta opimme tuntemaan toisiamme”

 

Uutta pohjaa lähdettiin luomaan yhteisellä ajanvietolla. Tähän kuuluivat harjoitusten lisäksi muun muassa erilaiset leirit ja yhteiset illanvietot.

– Saunailtoja meillä oli vähemmän kuin koskaan ennen, mutta sen sijaan me vietimme paljon aikaa pukukopissa harjoitusten jälkeen. Puhuimme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Sitä kautta opimme tuntemaan toisiamme koko ajan paremmin ja paremmin.

Fera leireili kauden alla Espanjan Benalmadenassa jo neljäntenä vuotena peräkkäin.

– Leirit tuovat aina yhteisiä kokemuksia. Tänä vuonna vettä satoi jatkuvasti täydeltä taivaalta ja ilma oli kylmempää kuin Suomessa. Meitä koeteltiin yhdessä, ja ne koettelemuksetkin ovat aina yhdistäviä kokemuksia, Tervonen painottaa.

Kapteenin rooli tuo oman vastuunsa. Kokeneelle pelaajalle joukkueen johtohahmona toimiminen käy luontaisesti. Tervonen kertoo, että hän pyrki tukemaan joukkuettaan tsemppaamisen ja kehittämisen kautta.

– Toivon, että pystyin luomaan uskoa nuorempiin pelaajiin ja auttamaan heitä oman kokemukseni kautta. Meillä oli muitakin pelaajia, jotka pystyivät auttamaan esimerkiksi pelillisissä asioissa. Minulla oli edellinen kausi välivuosi pelaamisesta, joten he tunsivat vastustajan pelaajat minua paremmin.

– Hutunkeitto oli se, mistä tuli ehkä eniten palautetta. Sanotaanko näin, että ne olisivat voineet mennä hieman paremmin, Tervonen naurahtaa.

 

Päivän jälkiruoka ja kahvi kruunaa maittavan lounaan.

 

21 vuotta kumuraa ja kunnareita

Miia Tervonen aloitti pesäpallon vuonna 1997 vain 7-vuotiaana. Hän päätyi lajin pariin kaverin mukana.

– Naapurissa asunut ystäväni kävi pesäpalloharjoituksissa ja minua harmitti aina, kun niinä hetkinä ei ollut leikkikaveria. Kerran sitten päätin lähteä hänen mukaansa ja sille tiellä olen jäänyt.

Tuota tietä on kuljettu nyt jo 21 vuotta.

– Nuorena varmasti tärkeintä oli pelikaverit ja yhdessä harrastaminen. Harrastin pikajuoksua 17-vuotiaaksi asti, kunnes päätin panostaa pesäpalloon, sillä se oli joukkuelaji. Lisäksi pesäpallossa veti puoleensa se, että laji on äärimmäisen monipuolinen. Siinä tarvitaan voimaa, nopeutta ja peliälyä.

Matkaan mahtuu monia hienoja muistoja, joista yksi nousee ylitse muiden.

– Vuoden 2015 SM-pronssi nousee ihan ensimmäisenä mieleen. Sen kauden aikana vaihtui pelinjohtaja kahdesti ja kausi oli muutenkin vaikea, etenkin henkisellä puolella. Kaikkialla puhuttiin farssikaudesta, Tervonen muistelee.

– Nousimme kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon. Kaiken käänsi se, että me pelaajat teimme ison työn. Välieriin pääseminen oli aivan huikeaa. Finaalista putoaminen oli tietenkin pettymys, mutta kun saimme pronssimatsissa vastaan Porin ja voitimme mitalit juuri heidän kotikentällään, niin se nosti tavallaan pronssimitalien arvoa.

 

Edessä uudet, mutta tutut kuviot

Mennyt kausi oli Tervoselle hyvin erilainen. Hän on nyt vuoden ikäisen tytön äiti, mikä loi omanlaisensa haasteet pelaamiselle. Koskaan ei ole helppo yhdistää pelaamista ja työssäkäyntiä, kun siihen lisätään vielä perhe, nousee haasteet aivan uudelle tasolle.

– Harjoittelen viidestä kuuteen kertaa viikossa, joten vaatiihan se paljon suunnittelua. Tytär kulki toisinaan mukana myös pelimatkoilla ja vietti aikaa kentän laidalla harjoitusten aikana, Tervonen kertoo.

– Joukkue otti todella hyvin sen, että minulla oli jälkikasvua mukana. Siitä täytyy antaa moneen suuntaan kiitosta, että olen pystynyt yleensäkin yhdistämään perhe-elämän ja pelaamisen. Lastenhoidossa ovat auttaneet niin aviomies, vanhemmat, kummit kuin kaveritkin.

 

“Pystyn varmasti opettamaan junioreille
oman kokemukseni kautta paljon juttuja.”

 

Vuosien varrella myös työnantajat ovat joustaneet, jotta Tervonen on pystynyt pelaamaan töiden ohessa. Nyt työrintamalla on edessä uudet, ja toisaalta tutut kuviot. Kokenut pelaaja nimittäin aloittaa syyskuun alussa Feran palveluksessa junioripäällikkönä.

– Hieman jännittää, mutta samaan aikaan odotan tulevaa suurella mielenkiinnolla. Työ tulee varmasti olemaan täysin erilaista, kuin mitä olen aiemmin tehnyt, kokkina työskennellyt Tervonen puntaroi.

Pesäpallo kehittyy koko ajan nopeammaksi peliksi. Tällöin eteneminen on yksi pelin tärkeimmistä osalueista, joita lähdetään kehittämään. Eteneminen onkin yksi Tervosen omista vahvuuksista pelaajana.

– Pystyn varmasti opettamaan junioreille oman kokemukseni kautta paljon juttuja tästä meidän lajistamme. Myös juniorivalmentajille tuon lisää työkaluja kertomalla pelaajan näkökulmaa esimerkiksi harjoitteisiin.

 

Kapteeninhuoneen Châteaubriand Café de Paris -voilla

 

Hyvä pihvi maistuu aina

Kokin ammatin nyt taakseen jättävä Tervonen viihtyy keittiössä myös kotona. Omien sanojensa mukaan kotikeittiössä valmistuu niin sanottua perusruokaa.

– En tee kotona juurikaan mitään erikoisuuksia. Enemmänkin mennään siellä perunoiden, kastikkeiden ja makaronien parissa. Bravuuriksi nostaisinkin ihan perinteisen makaronilaatikon.

Rauman ruokaravintolatarjontaan Tervonen tutustuu yhdessä perheensä kanssa.

– Olen kaikkiruokainen, mutta hyvä pihvi on sellainen, joka maistuu aina. Valitsemme ravintolan aina sen hetkisen fiiliksen mukaan. Joskus se voi olla mainitsemani pihvi, joskus taas hampurilainen.

Lounaaksi hän nautti Kapteeninhuoneen kehutun Châteaubriandin.

– Oli kyllä niin hyvää, että tulen varmasti syömään tämän uudemmankin kerran.

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.