Kapteenin pöydässä: Juho Suoramaa

By 27.10.2018 Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Keskiviikkona istahdimme lounaan ääreen Juho Suoramaan kanssa. Lounaaksi nautimme paistettua kampelaa kylmäsavulohikastikkeessa ja tilliperunoilla sekä Kapteeninhuoneen suussa sulavaa ylikypsää entrecôtea, tummaa minttukastiketta ja rosmariiniperunoita. Lounashetken kruunasi päivän jälkiruokana ollut chilinen suklaaleivos ja kahvi.

Raumalaisen jalkapalloseura Pallo-Iirojen kausi päättyi lokakuun puolivälissä komeasti sarjanousuun. Sinikeltaiset vihreän veran soturit taistelivat tiensä ensi kaudeksi maamme kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle kakkosdivisioonaan.

Juho Suoramaa on yksi menestyksen arkkitehdeistä. Pallo-Iirojen kilpailupäällikkö on ollut mukana rakentamassa miesten edustusjoukkuetta. Tämän lisäksi hän vastaa seuran viestinnästä ja on toiminut viime vuodet edustusmiehistön joukkueenjohtajana.

– Täksi kaudeksi saimme uuden kaverin eli Mikko Väänäsen mukaan toimintaan ja hän ottaa vastuulleen joukkueenjohtajan tehtävät, joten työmäärä hieman vähenee sitä kautta. Hän on hoitanut jo menneellä kaudella kyseisiä tehtäviä ja minä olen ollut mukana niin sanotusti siirtymävaiheen apuna, Suoramaa kertoo.

Suoramaa ajautui Pallo-Iirojen toimintaan omasta aloitteestaan loppuvuodesta 2014. Aiemmalla kaudella joukkueella oli pelillisesti omat haasteensa. Suurimmat kompastuskivet olivat kuitenkin toisaalla, ja tämän havaittuaan Suoramaa marssi Talolassa sijaitsevaan Pallo-Iirojen toimistoon tarjoten avuksi omaa osaamistaan.

– Huomasin, että heillä oli selkeä tarve kriisiviestinnän ja siihen liittyvän kommunikoinnin osaamiselle. Silloin velloi paljon erinäisiä, aivan uskomattomiakin huhuja seuran ympärillä. Heiltä esimerkiksi lähti silloin muutama pelaaja pois kesken kauden ja kun seurasin tapahtumia, niin koin, että minulla voisi olla viestintään annettavaa, joskin paljon opittavaakin. 

– Päätin astella Pallo-Iirojen toimistolle ja kysyä voisinko olla asian suhteen avuksi. Siitä kaikki lähti ja kausi 2015 oli ensimmäinen kauteni seuran toiminnassa.

Suussa sulavaa ylikypsää entrecôtea, tummaa minttukastiketta ja rosmariiniperunoita.

 

Viestinnän kautta kilpailujaostoon

Aluksi työnkuva sisälsi ainoastaan viestintää. Suoramaa kirjoitti, kuvasi ja sometti – toisin sanoen eli mukana miesten edustusjoukkueen jokaisen hetken. Kausi ei ollut kuitenkaan helppo, sillä Pallo-Iirot putosi tuolloin 2.divisioonasta sarjaporrasta alemmas.

– Seuraavat kolme kautta menikin sitten 3.divisioonassa. Silloin kuvittelin jotenkin naiivisti, että siellä vietettäisiin vain yksi kausi ja tultaisiin saman tien takaisin 2.divisioonaan. Niin ei sitten kuitenkaan käynyt, Suoramaa naurahtaa.

– Vaikka pettymys oli silloin suuri, tajusin kuinka hienoa on, että on mahdollisuus pudota ja nousta sarjaportaiden välillä. Se tarkoitti silloin koko seurassa sitä, että nyt aletaan tekemään entistä enemmän töitä ja on kasattava riittävän vahva organisaatio, jotta paluu ylemmäs toteutuu.

Suoramaa toteaa, että vaikka menestyksettömät vuodet ovat olleet raskaita, ovat ne myös antaneet paljon.

– Ainoa tavoite oli nousu. Jokaisessa pelissä paineet olivat meillä ja ne olivat koko ajan vahvasti läsnä. Turhauttihan se, kun hallitsimme useimmiten peliä, mutta sitten vastustaja kävi tekemässä sen ottelun ainoan maalin.

 

“Uskon, että kokonaispaketti on se juttu,
mikä houkuttelee pelaajia tulemaan tänne.”

 

Valmentajia vaihtui ja pelaajia vaihtui. Alkoi keskustelu joukkueen rakentamisesta. Se oli aiemmin ollut valmentajien vastuulla, mutta nyt pöydälle nostettiin mahdollisuus kiinnittää kilpailupäällikkö. Näin valmentajille jäisi enemmän aikaa keskittyä valmentamiseen.

– Seurassa oli havaittu, että minuun voi luottaa. Tietääkseni kyseessä oli edustuksen valmentajanakin toimineen Pasi Lehtosen ajatus siitä, että olen sellainen kaveri, joka tekee sen minkä lupaa ja tekee ne hommat loppuun asti.

– Saimme kasattua hyvän ryhmän vastaamaan Pallo-Iirojen kilpailullisuudesta. Jere Tammela jatkoi vanhasta kilpailujaostosta ja uusina mukaan tulivat minun lisäkseni Kasper Nyholm ja Vellu Varho.

Nelikon vastuulle tuli miesten edustusjoukkueen kasaaminen. Tämä vaati tavoitteellisuutta, kovaa työtä ja hieman tuuriakin.

– Amatööriurheilussa työpaikat ovat yksi tärkeä keino houkutella pelaajia joukkueisiin. Rahan kanssa pystymme kilpailemaan ainoastaan saman sarjatason joukkueiden kanssa, mutta eihän tästä sillä tavalla makseta, että kukaan voisi ainoastaan jalkapallon vuoksi muuttaa Raumalle.

– Toinen houkutin on toimiva organisaatio. Pallo-Iirot on valtakunnallisellakin tasolla arvostettu seura, joka tekee laadukasta juniorityötä. Lisäksi meillä pidetään pelaajista hyvää huolta ja otteluissa käy vastustajiin verrattuna paljon yleisöä. Uskon, että kokonaispaketti on se juttu, mikä houkuttelee pelaajia tulemaan tänne.

 

Sarjanoususta uuteen iskukykyyn

Viime syksynä joukkueen rakentaminen onnistui ilmeisen hyvin, sillä kolmen vuoden kaamos päättyi pitkään odotettuun sarjanousuun.

– Kun nousu varmistui, ei se tuntunut aluksi miltään. Takki oli niin tyhjä. Vasta nyt viikkojen jälkeen on alkanut tuntua hyvältä. Samaan aikaan sitä kuitenkin taustoissa valmistautuu jo tulevaan. Olemme jo pitkään rakentaneet iskukykyistä joukkuetta ensi kauteen, Suoramaa muistuttaa.

Pallo-Iirojen saldo oli menneellä sesongilla kova. Sinikeltaiset eivät hävinneet kertaakaan kotona ja voittivat kaikki kärkipään ottelut. Mitkä sitten olivat sarjanousun saavuttaneen joukkueen menestystekijät?

– Ensimmäinen asia on se, että meillä oli kiistatta sarjan paras materiaali. Meillä oli riveissä useampi kaveri, joka voisi pelata jalkapalloa edelleen ammatikseen. Kun pelasimme omalla tasollamme, ei tuossa sarjassa ollut yhtään sellaista joukkuetta joka olisi pystynyt haastamaan meidät.

Kapteeninhuoneen kampelaa kylmäsavulohikastikkeessa ja tilliperunoilla

 

Kannattajakulttuuriin kasvaa uusi sukupolvi

Suoramaan ura urheiluviestinnässä ei alkanut kuitenkaan jalkapallon parissa. Mies on nimittäin yksi Rauman Lukon äänekkäästi kannustavan kannattajayhteisö Raumam Boikkatte perustajajäsenistä.

– Tein jo Raumam Bojissa viestintää Aleksi Lennon kanssa. Vastasimme viime vuodet yhdessä pääasiassa sosiaalisen median sisällöistä. Sitä kautta heräsi mielenkiinto urheiluseurojen viestintää kohtaan.

Raumam Boja perustettiin kahden kaveriporukan toimesta vuonna 2011.

– Sitä ennen oli jo viritteillä kannattajatoimintaa, kun ihmiset kokivat, että kannustus oli Lukon peleissä kokenut inflaatiota. Halusimme tehdä sen eteen jotain ja koen, että onnistuimme siinä hyvin.

– Tuollainen yhteisö on tiivis porukka, jossa kenenkään taustoilla ei ole mitään merkitystä. Jengi painaa arjet duunia erillään ja menee Lukon matseihin viettämään aikaa yhdessä. Mukana on äärimmäisen hyviä tyyppejä, jotka tykkäävät tehdä juttuja porukalla.

 

“Mieltäni lämmittää eniten se, että aktiivitoimintaan
on saatu mukaan uutta sukupolvea.”

 

Kannattajakulttuurissa on tapahtunut vuosien varrella paljon muutoksia. Suoramaa kertoo, että kulttuuri on syventynyt entisestään.

– Omaa mieltäni lämmittää eniten se, että aktiivitoimintaan on saatu mukaan uutta sukupolvea. Esimerkiksi peleissä on uusi capo eli niin sanottu katsomotoiminnan johtaja, joka on iältään vasta teini-ikäinen. Capon koroke on sellainen paikka, johon harvalla on uskallusta edes yrittää kavuta. Se vaatii uskoa omaan itseensä ja omaan tekemiseensä. Sillä taas ansaitaan kunnioitus muiden silmissä.

Suoramaa jättäytyi yhdessä Lennon kanssa pois Raumam Bojista loppukesästä, kun he hyppäsivät mukaan Rauman Lukon viestintätiimiin.

– Oli todella vaikea päätös jättää itselle tärkeä yhteisö. Toisaalta koin ettei minulla ollut enää niin paljon annettavaa Rauman Boikkatte toiminnalle kuin aiemmin. Muutamia yksittäisiä pelejä lukuunottamatta, olin jäänyt pois katsomotoiminnasta enkä ollut enää taustoissakaan niin aktiivisena tekijänä. Vaikka päätös tehtiin nopeasti, niin olisin voinut kuitenkin lähdön hoitaa tyylikkäämmin, joten ymmärrän hyvin kaiken reaktion, jota siitä on seurannut.

Kyseessä oli myös osittain ammatillinen päätös.

– Minulla on ollut jo pitkään halu tehdä tulevaisuudessa tavalla tai toisella töitä urheilun ja viestinnän parissa. Ja kun asuu Raumalla, niin eihän täällä hirveän montaa vaihtoehtoa ole tehdä näitä hommia, etenkään jos nuo kaksi haluaa yhdistää, Suoramaa naurahtaa.

Maittavan lounaan kruunasi päivän jälkiruoka chili-suklaaleivos kahvin kera.

 

Kun kansitakki ja ruutuhousut eivät toimineet

Lounas on nautittu ja on aika siirtyä päivän jälkiruokana olevien chili-suklaaleivosten pariin. Samalla on hyvä siirtyä keskustelussa keittiön puolelle ja udella, että minkälainen kotikokki urheiluviestijästä löytyy?

– Pakko myöntää etten ole kovin hyvä kokki kotikeittiössä, mutta lapsille pyrin tekemään mahdollisimman terveellistä ruokaa. Kuvailisin itseäni enemmänkin kehittyväksi. Hieman samalla tavalla kuin noissa viestintähommissakin, eli opettelen itse uusia juttuja, 4-vuotiaan tytön ja 2-vuotiaan pojan isä kertoo.

– Ja kun ruokaa laitetaan, niin silloin seurataan tarkasti reseptejä. Jos lähtisin sooloilemaan mausteiden ja muiden ainesosien kanssa, niin siitä ei hyvää seuraisi.

Suomen Punaisella Ristillä Satakunnan piirin vastaanottotoiminnanjohtajana päivätöikseen työskentelevä Suoramaa käy usein nauttimassa raumalaisten ruokaravintoloiden lounastarjonnasta.

– Käyn lounaalla useamman kerran viikossa. Raumalla tarjonta on hyvä ja monipuolinen. Meillä on todella paljon erilaisia ja pitkään toimineita paikkoja, mutta koko ajan tulee myös jotain uutta.

 

“En päässyt edes portaiden ensimmäiselle askeleelle,
kun luin jo portsarin huulilta sanan ”Älä!”.”

 

Kapteeninhuoneen alkupalapöydän, pää- ja jälkiruoan combo tekivät ahkeraan lounastajaan vaikutuksen.

– Aina kun menee ravintolaan, kuuluu ottaa kalaa. Olen tosiaan sen verran huono kotikokki, että kalaa en osaa tehdä. Kampela oli tänään aivan maagista.

Myös Kalliokatu 25 rakennus nostaa esiin hauskan muiston. Kyseessä ei tosin ollut ruokaravintolan eikä hotellin puoli, vaan länsisiivessä sijaitseva iltaravintola.

– Yritin 16-vuotiaana elämäni ensimmäisen kerran baariin. Kaksi vuotta vanhempi isosiskoni ylipuhui minut mukaansa. Hänen ideansa mukaisesti puimme minulle isäni punaisen kansitakin ja ruutukuvioiset golf-housut, jotta näyttäisin vanhemmalta, Suoramaa nauraa.

– Eihän se sitten toiminut. En päässyt edes noiden portaiden ensimmäiselle askeleelle, kun luin jo portsarin huulilta sanan ”Älä!”. Käännyin kannoillani ja seuraava yritys tapahtuikin sitten vasta täysi-ikäisenä.

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteeninhuoneessa herkutellaan myös isänpäivänä sunnuntaina 11.11. klo 12.00-14.00. Aikuiset syövät hintaan 23-38€ ja lapset hintaan 7-10€. Varaukset sähköpostitse sales@hovisales.fi tai puhelimitse numerosta 010 229 5210. Katso isänpäivän menu täältä.