Keittiömestarin mietteitä

Kapteenin pöydässä: Taneli Maasalo

By Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa saimme vieraaksemme Taneli Maasalon, jonka pelinumero jäädytettiin lauantaina KeuPa HT:n toimesta. Lounashetki startattiin herkullisen alkupalapöydän äärellä. Lounaaksi nautittiin rub-maustettua possua BBQ-kastikkeella ja mausteriisillä sekä härän sisäfileepihviä savupekonikastikkeessa ja maalaisranskalaisilla.R

Taneli Maasalon pitkä ja komea jääkiekkoura huipentui viime viikonvaihteessa Keuruulla. Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla eli Mestiksessä pelaava KeuPa HT nosti Tanelin pelinumeron 21 jäähallin kattoon.

– Tapahtuma jännitti ensi alkuun enemmän kuin yksikään peli, jossa olen pelannut. Oli tärkeimmät ihmiset siinä rinnalla, pidettiin puheita ja näytettiin uran parhaita paloja videolta. Ura vilisi silmissä, kyllä siinä tuli tippa linssiin, Maasalo muistelee.

– Vaikka kuinka oli valmistautunut siihen tilanteeseen, niin asiat tulivat hyvällä tavalla yllätyksenä. Ja kun paita alkoi nousta kattoon, tuli se iso tunneryöppy. En usko, että vastaavanlaista tilannetta tulee koettua enää koskaan.

Mies kuuli asiasta ensimmäisen kerran joulukuun alussa kesken Kivikylän Areenalla järjestetyn Raskasta Joulua -tapahtuman. Puhelimen toisessa päässä oli KeuPa HT:n hallituksen jäsen ja Maasalon hyvä ystävä Olli Raaska.

– Olli soitti ja kertoi, että KeuPan hallitus oli päättänyt, että numero 21 nostettaisiin hallin kattoon. Olin hetken aikaa melko ihmeissäni, enkä ensin edes oikein tajunnut, että mitä se mies siellä höpöttää.

– Alkushokista kun selviydyin, niin tajusin ja totesin hänellekin, että onhan tämä nyt todella iso kunnianosoitus. Se kuitenkin yllätti, etenkin kuin peliuran loppumisesta oli ehtinyt kulua vasta reilu vuoden päivät.


“En usko, että vastaavanlaista tilannetta
tulee koettua enää koskaan.”

KeuPa HT on perustettu vuonna 1995. Näiden vajaan 25 vuoden aikana seura on jäädyttänyt nyt tehdyn Maasalon paidannoston lisäksi vain yhden numeron. Keuruun jäähallin katossa roikkuu Kari Rautakorven numero 13.

– Hän on Lukkoakin valmentaneen Jukka Rautakorven veli. Kari on minun pitkäaikainen valmentajani sekä juniorivuosilta että Mestiksestä ja Suomi-sarjasta. Nykyään hän toimii KeuPan apuvalmentajana ja fysioterapeuttina, Maasalo kertoo.

Härän sisäfileepihviä savupekonikastikkeessa ja maalaisranskalaisilla.

Keuruulta kohti Jyväskylää

Paitojen lisäksi Keuruun hallin katosta löytyy kaksi Suomi-sarjan mestaruusviiriä ja viime keväänä saavutettu Mestiksen mestaruusviiri. Maasalo naurahtaa, että kauas on tultu niistä ajoista, kun hän aloitteli paikkakuntalaisena pikkupoikana tutustumista lajin saloihin.

– Ensimmäiset hämärät muistikuvat lienevät siltä ajalta, kun kävimme isän kanssa ulkojäillä kokeilemassa luistelua. Ei siitä luistelusta meinannut tulla yhtään mitään. Siihen peilaten on ihme, että tänne asti on tullut kuljettua lajin parissa, Maasalo naurahtaa.

– Jostain se innostus kuitenkin lähti. Sellaiset selkeät muistot nousevat esiin kiekkokouluajoilta. Iso merkitys on varmasti myös sillä, että paras ystäväni Olli Palola, joka on edustanut urallaan myös Lukkoa, oli naapurini ja pelasimme paljon yhdessä.


“Yhtäkkiä se perheen pienin mies itsenäistyy
ja suuntaa kiekon perässä maailmalle.”

Varhaiset juniorivuotensa Maasalo pelasi KeuPan paidassa, kunnes 15-vuotiaana oli aika suunnata uusiin maisemiin. Kohteeksi valikoitui noin 60 kilometrin päässä kotikaupungista sijainnut Jyväskylä ja sen ylpeys JYP.

– Viimeisenä KeuPa-vuotena pelasimme Palolan kanssa vuotta vanhemmissa eli C-junioreissa. Se ikäluokka pääsi silloin seuran historian tähän mennessä ainoan kerran C-nuorten SM-sarjaan. Meille se oli huippupaikka, jossa pääsi pelaamaan todella kovia pelejä.

– Sitä kautta pääsimme mukaan myös Pohjola-leirille. Sen jälkeen oltiin vedenjakajalla. Tajusin, että tästä on ennen pitkään lähdettävä, jos mielii mennä jääkiekossa eteenpäin.

Ensimmäisen Jyväskylän vuoden aikana Maasalolla oli peruskoulun 9.luokka kesken, joten vanhemmat kuskasivat poikaa kahden kaupungin väliä. Seuraavana vuonna oli edessä muutto Jyväskylään, jossa alkoi jääkiekon ohella opiskelut urheilulukiossa.

– Se oli äidille kova paikka. Minulla on kaksi vanhempaa veljeä, jotka asuivat vielä kotona ja yhtäkkiä se perheen pienin mies itsenäistyy ja suuntaa kiekon perässä maailmalle, Maasalo hymyilee.

Taneli Maasalo toimi urallaan KeuPa HT:n kapteenina useammalla kaudella.
(Kuva: Tomi Autio)

Jarkko Immosen tuuraajaksi

Maasalon ura käsittää muun muassa 180 Mestis-ottelua ja 75 Suomi-sarjan matsia. Liiga-pelejä hän ei päässyt aistimaan jäältä käsin.

– Jos jokin on uralta jäänyt harmittamaan, niin se on se, etten saanut tililleni edes sitä yhtä ottelua Liigassa. Koin, että etenkin viimeisinä Mestis-vuosinani olin sellaisessa kunnossa ja pelaamiseni oli sillä tasolla, etten olisi Liigassa jäänyt jalkoihin.

Lähimpänä paikkaa kotimaan kirkkaimmissa valoissa hän kävi JYPissä, jossa Maasalo oli mukana liigajoukkueen harjoitusringissä. Heti ensimmäisissä treeneissä tehtävänä oli tuurata, ei enempää eikä vähempää kuin muuan Jarkko Immosta.

– He tarvitsivat yksiin treeneihin rightin keskushyökkääjää Immosen tilalle, ja minulle annettiin se tehtävä. Sain vetää siinä legendaaristen Antti Virtasen ja Tuomas Pihlmanin keskellä.

Pelaajauran mieleenpainuvin hetki nousee keväältä 2014, kun KeuPa HT pelasi vielä Suomi-sarjassa. Kausi huipentui jopa asianosaiset yllättäneeseen Mestis-nousuun.

– Näen, että se on se hetki, mistä KeuPan tarina on todenteolla alkanut. Hallitus ilmoitti ettei KeuPa lähde Suomi-sarjaan taloudellisista syistä. Me pelaajat keräsimme kuitenkin vuorokauden aikana tarvittavat varat kasaan, jotta saimme pidettyä sarjapaikkamme.


“Sain vetää siinä legendaaristen
Antti Virtasen ja Tuomas Pihlmanin keskellä.”

Joukkueessa oli noin kaksi kentällistä pelaajia, eikä penkin takana ollut edes valmentajaa. Kausi alkoi useammalla tappiolla yhteen putkeen.

– Saimme pelin kulkemaan ja pääsimme viimeiseltä paikalta pudotuspeleihin. Pudotimme kaikkien yllätykseksi ensimmäisellä kierroksella runkosarjan voittajan RoKin. Toisella kierroksella teimme saman Bewe TuusKille, siinä vaiheessa hiipi ensimmäisen kerran mieleen, että voiko kaikkien näiden käänteiden jälkeen olla mahdollista, että meillä on mahdollisuus voittaa koko sarja.

– Finaalissa kaatui sitten FoPS ja me juhlimme mestaruutta. Ratkaisevassa finaalissa oli niin paljon porukkaa, etten ole koskaan nähnyt niin paljon jengiä Keuruun jäähallissa yhdellä kertaa.

KeuPa HT nosti kasvattinsa pelinumeron 21 jäähallin kattoon.
(Kuva: Tomi Autio)

Tarinan mestarit tekivät mahdottomasta totta

Mestaruushumussa ei tullut vielä mieleen, että seuraava etappi voisi olla Mestis. Juhlien jälkeen Maasalo sai puhelun Olli Raaskalta, joka ehdotti Mestis-lisenssihakemuksen tekemistä.

Maasalo otti haasteen vastaan, ja siitä kaksi kuukautta myöhemmin KeuPalla oli paikka Mestiksessä. Samalla hän otti vastaan tarjotun työn, joka löytyi keuruulaisseuran toimistolta.

– Pelaamisen ohessa toimin KeuPan myynti- ja markkinointipäällikkönä. Kaikki tuotteistukset ja vastaavat rakennettiin käytännöstä nollasta. Niiden avulla rakennettiin sitä pohjaa, jolla Mestiksessä on mahdollista pärjätä.


“Meidän ei pitänyt nousta edes Mestikseen, ja vain neljä vuotta
myöhemmin juhlimme jo Mestiksen mestaruutta.”

Työnkuva laajeni ajan saatossa, ja kohta Maasalo vastasi myös pelaajakoordinaattorin tehtävistä. Hän on siis mies, joka rakensi KeuPa HT:n viime kevään Mestis-mestarijoukkueen.

– Henkilökohtaisestikin se oli iso ja hieno palkinto kaikesta siitä duunista, mitä seurassa on vuosien varrella tehty. Asuin keväällä jo Raumalla, mutta elin koko ajan KeuPan mukana.

Noin 10 000 asukkaan Keuruulla resurssit eivät välttämättä ole parhaimmat mahdolliset, mutta koko paikkakunta puhaltaa vahvasti yhteen hiileen. Se yhdessä tinkimättömän työn ja hyvien pelaajahankintojen kanssa, ovat olleet suuria syitä menestykseen.

– Jälkikäteen kun miettii, niin tuntuuhan se aika hullulta, että meidän ei pitänyt nousta edes Mestikseen, ja vain neljä vuotta myöhemmin juhlimme jo Mestiksen mestaruutta. KeuPan yksi sloganeista on Tarinan mestarit, eikä se ole ihan tuulesta temmattu, Maasalo virnistää.

Rub-maustettua possua BBQ-kastikkeella ja mausteriisillä.

Kuukauden visiitti Aasian liigaan

Toinen mieleenpainuva kokemus oli viime talvena tehty kuuden ottelun mittainen lainapesti Aasian liigaan. Tilaisuus tarjoutui tutun valmentajan Ari-Pekka Siekkisen kautta.

– Työskentelin siihen aikaan KeuPan toimistolla, mutta en ollut enää mukana pelaamassa. Siekkinen soitti ja tarjosi mahdollisuutta lähteä auttamaan Nikko Icebucksia, joka taisteli siinä vaiheessa pudotuspelien viimeisestä paikasta.

Ura oli päätepisteessä, mutta paluu kentille täysin uudenlaisessa ympäristössä houkutteli. Lisäpontta ajatukselle toi mahdollisuus päästä pelaamaan samaan joukkueeseen suomalaisen puolustajalegenda Petteri Nummelinin kanssa.

– Olin pitänyt itseni kunnossa ja käynyt jäällä, mutta edellisestä pelistä oli kulunut jo kahdeksan kuukautta. Sain sovittua KeuPan kanssa asiat niin, että pystyin irtaantumaan siitä toiminnasta kuukauden ajaksi.

Aasian liigan taso yllätti kokeneen pelaajan positiivisesti.

– Ne olivat runkosarjan kuusi viimeistä peliä. Henkilökohtaisesti mieltä lämmittää se viimeinen ja pudotuspelipaikan varmistanut matsi, jossa pääsin tekemään ratkaisumaalin. Kaiken kaikkiaan aivan loistava kokemus. Olen todella tyytyväinen, että lähdin sinne.

Maasalon pelasi 180 Mestis-ottelun ja 75 Suomi-sarjan matsin lisäksi myös Japanissa ja Saksassa.
(Kuva: Tomi Autio)

Hampaat jäivät A-nuorissa Raumalle

Oman pelaajauransa Maasalo paketoi reilu vuosi sitten käytännössä heti Japanin reissun jälkeen. Luistimet lyötiin naulaan Keuruulla KeuPa HT:n paidassa jäähyväisottelussa.

– Halli oli siinä viimeisessä matsissa täynnä ja tunnelma oli katossa. Yleisölle oli tarjolla kakkukahvit ja ilta huipentui hallin pihalla ilotulitukseen. Aivan huikea tapahtuma.

KeuPa HT on mahdollistanut Maasalolle uran jääkiekon parissa. Seura on nostanut legendansa paidan kattoon. Mitä kasvattajaseura merkitsee Maasalolle?

– Äärimmäisen paljon, kyseessä on rakas kasvattajaseura, jota ilman en istuisi nyt tässä. Kaikki alkoi sieltä, sain sieltä työpaikan ja sen kautta intohimon jääkiekossa työskentelyyn. KeuPa-perhe on tarjonnut useita tärkeitä ihmissuhteita. En usko, että KeuPa lähtee minusta koskaan.


“Kaikki, jotka ovat touhussa mukana,
ovat mukana aidosti.”

Raumalaisille Maasalo on tuttu mies Kivikylän Areenalta. Pitkän kiekkouran tehnyt mies työskentelee nimittäin nykyään Rauman Lukon palveluksessa myyntipäällikkönä. Kanaalin varrelle hän muutti viime vuoden keväällä. Hänellä oli ennakkoon kokemusta Raumasta, joskaan muistot eivät olleet kovin kivuttomia.

– Kävimme aikanaan JYPin A-nuorten kanssa pelaamassa Raumalla ja minun hampaani jäivät silloin Kivikylän Areenan jäälle. Voisi siis sanoa, että hieman jopa traumaattisia kokemuksia Raumasta, Maasalo nauraa.

Tuosta muistosta huolimatta Maasalo uskaltautuu Kivikylän Areenan jäälle kerran viikossa. Silloin paikalle kokoontuu Rauman Lukon yhteistyökumppaneista koostuva HC Lehväs.

– Siinä on kasassa hyvä porukka, jossa on sellainen mahtava Lehväs-henki. Kaikki, jotka ovat touhussa mukana, ovat mukana aidosti. Toisilla on kiekosta kokemusta enemmän ja toisilla vähemmän, mutta jokainen sopii joukkoon tasosta riippumatta.

Lautaset ovat tyhjät, Kapteeninhuoneen lounas on nautittu. Maasalo antaa päivän ruoalle kiitettävän arvosanan.

– Tämä oli toinen lounas, jonka olen muutaman aamupalan lisäksi täällä nauttinut, ja joka kerta on saanut lähteä hyvillä mielin, kuten nytkin. Suosittelen kyllä kaikille. Jos kavereita tai sukulaisia Keski-Suomesta vierailee Raumalla, niin voin kyllä suositella Kapteeninhuonetta, Maasalo kehuu.

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista perjantaihin klo 17.00-22.00 ja lauantaisin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Joona-Jukka Hokkanen

By Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa istahdimme lounaalle keittiöalan ammattilaisen kanssa, sillä saimme vieraaksemme Rauman Hovin uuden ravintolan eli Porissa Hotel Bepopin yhteydessä toimintansa uusitulla ilmeellä aloittavan Ravintola Tempon keittiömestarin Joona-Jukka Hokkasen. Lounaaksi valikoitui paistettua nieriää yrtti-valkoviinikastikkeella ja parmesanperunoilla sekä hirvikäristystä rosmariiniperunasoseella ja puolukkahillolla.

Satakunta saa ravintolatarjontaansa uutta virtaa, sillä Porissa Hotel Bepopin yhteydessä toimiva Ravintola Tempo aloittaa toimintansa tammikuussa. Virallisia avajaisjuhlia vietetään myöhemmin talven aikana.

– Tempo tarjoilee välimerellistä ruokaa. Tarkoitus ei ole kuitenkaan keskittyä vain autenttisesti yhteen maahan, vaan olemme saaneet kasaan kattavan läpileikkauksen. Mukana on myös hieman Välimeren ulkopuolisten maiden makuja, keittiömestari Joona-Jukka Hokkanen kertoo.

– Tämä tulee näkymään asiakkaille esimerkiksi runsaina ja monipuolisina kasviksina. Käytämme paljon myös öljyjä ja juustoja. Meiltä tulee löytymään maukasta ja mausteista tuhtia ja ronskia ruokaa, joka ei kuitenkaan ole missään nimessä raskasta.

Ravintola Tempo – Social Dining & Bar -nimeä kantava ravintola tuo kaupunkikuvaan jotain täysin uudenlaista.

– Kuten nimessäkin lukee, Tempossa on kyse sosiaalisesta kokemuksesta. Tuomme jaettavat annokset ensimmäistä kertaa Poriin. Tämä on sikäli harvinaislaatuista, että tiedän Helsingistä löytyvän muutaman tällaisen paikan, mutta muualla Suomessa social diningia on vielä tällä hetkellä vähemmän tarjolla, Hokkanen huomauttaa.

– Teemme kaiken alusta alkaen itse. Raaka-aineet pyritään käyttämään sataprosenttisesti niin, että mitään ei heitetä pois. Käytämme kuoret, kannat ja hukkapalat, eli kaiken niin loppuun asti kuin sen vai voi käyttää. Hyödynnämme siis periaatteessa kaiken tavalla tai toisella.


Välimerellistä social diningia

Nimen ja ruokalistojen lisäksi myös ravintolan ulkoasu on kokenut muutoksia. Kaikki tämä on vaatinut uudelta keittiömestarilta luonnollisesti pitkiä päiviä ja öitä, mutta Hokkanen kertoo nauttivansa uuden tekemisestä täydellä sydämellä.

– Syksy ja talvi ovat olleet kyllä työntäyteisiä. Viime keväänä vaihdoin toisaalla työpaikkaa urakehityksen toivossa. Tavoite oli silloin saada lisää vastuuta muun muassa menusuunnittelussa. Sain sitten vinkin, että tällainen uusi kuvio on tulossa Poriin ja päätin tarttua tilaisuuteen, Hokkanen taustoittaa.


“Tempossa on kyse sosiaalisesta kokemuksesta.”


Mies kävi työhaastattelussa ja vakuutti Rauman Hovin väen. Eikä ihme, sillä kun Hokkanen puhuu ruoasta, hehkuu kaikesta rakkaus ja omistautuminen omaan ammattiin.

– Jo työhaastattelussa kaikki vaikutti juuri siltä, mitä olin hakenut jo jonkin aikaa. Halusin ehdottomasti päästä tähän toimintaan mukaan. Nyt olen saanut sen, mitä olen halunnutkin, eli olen päässyt todella vapaasti suunnittelemaan ja toteuttamaan omia näkemyksiäni.

– Hovilla oli hyvä ja selkeä visio välimerellisestä social dinigistä, johon pääsin toteuttamaan ruokalistaa oman osaamiseni kautta. Ruokatuotteet hiotaan omien standardien mukaisesti. Teen tätä kuin omaani, Hokkanen painottaa.

Nieriää yrtti-valkoviinikastikkeella ja parmesanperunoilla.

TV-kokkien jalanjäljissä

31-vuotias Joona-Jukka Hokkanen on melko nuoresta iästään huolimatta jo kokenut ammattilainen. Hän naurahtaa olleensa kuitenkin niin sanotusti myöhäisherännäinen.

– Olen täysin television kokkiohjelmien tuotos. Liekki ammattimaiseen kokkaamiseen syttyi vasta viime vuosikymmenen vaihteessa juuri kyseisten ohjelmien kautta, Hokkanen paljastaa.

Tätä ennen monet työsuhteet olivat liittyneet tavalla tai toisella ruokaan. Hokkanen työskenteli muun muassa kolmessa eri leipomossa sekä elintarviketehtaassa. Ravintolakoulun opinnot alkoivat Porissa vuonna 2011.

– Se tuntui heti omalta. Minulla oli ylioppilaspaperit alla, joten suoriuduin koulusta kahdessa vuodessa. Olin jo sen ikäinen, että asuin omillani, joten opiskelujen jälkeen piti hakea heti töitä. Työskentelinkin aluksi ekstraajana, eli tein niitä töitä, joita minulle annettiin. Välillä tarjoilin, välillä työskentelin keittiössä.


Ruokatuotteet hiotaan omien standardien mukaisesti. Teen tätä kuin omaani.”


Tuolloin syntyi päätös, että on aika ottaa se seuraava askel uralla. Hokkanen asetti tavoitteekseen päästä työharjoitteluun Porissa toimivaan maineikkaaseen Ravintola Buccoon.

– Tiesin, että se on paikka, jossa varmasti oppii tekemään hyvää ruokaa. Pääsin harjoitteluun ja sitä kautta ravintolaan vakituiseksi kokiksi. Viisi vuotta vierähti siellä, ja sain paljon hyvää oppia ja kokemusta.


Oppipoikana Italiassa Michelin-ravintolassa

Buccon aikana Hokkanen suuntasi myös Italian Toscanaan yhden Michelin-tähden ravintolaan nimeltä Silene. Kontaktin hän sai Buccossa, jossa eräänä viini-iltana oli keittiössä vieraana kyseisen ravintolan keittiömestari Roberto Rossi.

– Kysyin mahdollisuutta lähteä niin sanotuksi vaihto-oppilaaksi, ja hän toivotti minut tervetulleeksi. Toukokuussa 2017 käytin reilut puolitoistaviikkoa kesälomastani Italiassa heidän opissaan. Se oli lyhyt aika, mutta antoi runsaasti oppia.

– Opin paljon muun muassa keittiöhierarkiasta, tarkkuudesta ja suunnattomasta kunnianhimosta. Siinä keittiössä ei kukaan laskenut leikkiä, vaan jokainen asia tehtiin viimeisen päälle niin sanotusti viivoittimella.


“Hieman sai nieleskellä, että
tulinko Italiaan asti tiskaamaan.”


Työskentely Michelin-tähden ravintolassa alkoi tiskinurkasta ja parhaimmillaan Hokkanen pääsi raastamaan tryffeliä tai parmesaania lautaselle.

– Siinä vaiheessa minulla oli kokemusta alalta jo viitisen vuotta, joten hieman sai nieleskellä, että tulinko Italiaan asti tiskaamaan ja raastamaan, mutta näinhän se menee isossa maailmassa. Tietystä pisteestä aloitetaan, ja sieltä edetään sitten sen mukaan, miten nähdään mihin osaaminen riittää.

Myös raaka-aineiden suhteen Hokkanen näki aivan uuden maailman. Kaikessa korostui tuoreiden tuotteiden tärkeys.

– Ravintolan tien toisella puolella oli puutarha, josta haettiin esimerkiksi kaikki yrtit, tomaatit ja sen sellaiset. Ravintola sijaitsi vuoristossa maaseudulla, joten kaikki muukin tuli läheltä. Kanat, ankat ja vastaavat haettiin kaikki viereisiltä maatiloilta.

Hirvikäristystä rosmariiniperunasoseella ja puolukkahillolla.

Luovuus yksi tärkeimmistä työkaluista

Hokkanen palasi Suomeen ja Buccoon, josta matka jatkui Porin kauppatorin laidalla sijaitsevaan, lähiruokaan tuolloin panostaneeseen ravintolaan nimeltä Torget.

– Olin kuullut Torgetista paljon hyvää, ja se alkoi olla todellinen haastaja Buccolle. Tykkäsin heidän tyylistään, kauniista annoksista ja yleisestikin koko ravintolan ideasta. Halusin nähdä jotain muuta, ja Torget oli hyvä vaihtoehto, Hokkanen kertoo.

Pesti jäi viiden kuukauden mittaiseksi, sillä eteen tuli se pitkään haaveissa ollut haaste päästä rakentamaan jotain aivan uutta, täysin omien ajatusten ja ideoiden pohjalta. Tuo haaste oli Ravintola Tempo.

– Halusin toteuttaa itseäni entistäkin enemmän ja kasvattaa samalla omaa vastuutani. Näen, että luovuus on yksi isoista vahvuuksistani. Nyt pääsen toteuttamaan niitä ideoita, joita on pulpunnut jo vuosia.

– Myös työnantajan suhtautumisella asiohin on iso merkitys. Tempossa on panostettu ruoan ja ilmapiirin lisäksi muun muassa hyviin astioihin. Työnantaja antaa vapautta ja tilaa tehdä omannäköisiä juttuja.

Joona-Jukka Hokkanen painottaa, että ruoan kuuluu herättää kaikki aistit.

Keittiötyö on ennen kaikkea yhteispeliä

Ruoanlaitto on oma taiteenlajinsa. Kuten missä tahansa taiteessa, myös keittiössä omien ideoiden toteuttaminen on tärkeässä roolissa.

– Buccossakin oli paljon mahdollisuuksia toteuttaa itseään, mutta näin etten pääse siellä henkilökohtaisesti urallani enää välttämättä samalla tavalla konkreettisesti eteenpäin. Viihdyin siellä, mutta lähdin tavoittelemaan omia tavoitteitani ja suuntasin uusien haasteiden pariin. Se on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi.

Keittiömestari painottaa, että hänen keittiössään heitetään tittelit romukoppaan. Kyse on ennen kaikkea tiimityöskentelystä.

– Haluan olla sellainen esimies, joka antaa kokkien tuoda ideoitaan ilmi. Se on tärkeää, näin kukaan ei väsähdä tuotteisiin ja tekemiseen. Omien ideoiden kanssa ei saa jäädä yksin, vaan on tärkeää, että ne uskaltaa tuoda kaikkien tietoisuuteen, Hokkanen sanoo.

– Se, että on keittiömestari tai keittiöpäällikkö, ei tarkoita sitä, että on aina oikeassa. Aina voi löytyä joku toinen parempi tapa tehdä asioita. Kaikki ketkä meillä työskentelevät, saavat antaa sitä osaamistaan, joka heiltä löytyy. Yksinpeluu ei toimi ravintolakeittiössä.


“Nyt pääsen toteuttamaan niitä ideoita,
joita on pulpunnut jo vuosia.”


Kun ruoalla on iso merkitys tekijälleen, tehdään sitä silloin suurella sydämellä.

– Ruoka merkitsee arjessa minulle hyvinvointia. Tunnen niin sanotusti molemmat päät, eli olen joskus nuoruudessani syönyt miten sattuu, kun taas näin hieman vanhemmalla iällä olen katsonut tarkasti mitä suuhuni laitan. Siinä on aivan valtava ero päivittäiseen jaksamiseen.

Kokki ei pääse essustaan kotonakaan, eikä edes halua päästä, sillä ruoanlaitto on osa Hokkasen harrastuksia. Osa Tempon annoksista onkin suunniteltu miehen kotikeittiössä.

– Ruoanlaitto on sellainen ala, että kokki ei ole koskaan valmis. Aina löytyy uusia juttuja ja tapoja sekä vaihtoehtoja ja tyylejä valmistaa annoksia. Ikinä ei saa tyytyä vain yhteen asiaan, sillä aina löytyy uusia portteja, joita voi avata.

– Hyvä ruoka herättää kaikki aistit. Sillä on tärkeä rooli, miten kauniilta annoksen saa näyttämään, kuinka hyvältä tuoksumaan ja maistumaan, jopa kuulostamaan. Nämä ovat asioita, jotka minua kiehtovat ja joita tavoittelen tehdessäni ruokaa.


“Kokki ei ole koskaan valmis.
Aina löytyy uusia juttuja ja tapoja.”


Raumalta on Poriin lyhyt matka, ja vielä lyhyemmäksi sen tekee vierailu Ravintola Tempon herkullisten ruokien parissa.

– Social dining on nimensä mukaisesti sosiaalinen kokemus. Siinä ei jää aikaa kännykän räpläämiselle, vaan ihmisillä on aikaa keskittyä keskinäiseen kanssakäymiseen hyvän ja erilaisen ruoan parissa. Täytyy muistaa, että ruoka herättää aina keskustelua.

Uuden Ravintola Tempon herkullisia antimia pääsee nauttimaan jo nyt, ravintolan virallisia avajaisjuhlia vietetään myöhemmin talvella. Tiedotamme niistä lähempänä kyseistä ajankohtaa. Löydät Ravintola Tempon osoitteesta Yrjönkatu 24, Pori.

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Joulupukki

By Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Jouluaaton lähestyessä vieraanamme poikkesi itse Joulupukki. Lounaaksi punanuttu nautti Kapteeninhuoneen herkullisen joululounaan.

Tällä kertaa kapteenin pöydän vieras pääsi yllättämään meidät. Olemme tavoitelleet kyseistä valkopartaa kirjein, sähköpostein ja savumerkein, saamatta Korvatunturilta minkäänlaista vastausta. Syy tähän selvisi perjantaina, sillä Joulupukki ei ollut niillä suunnin, vaan lähempänä kuin kuvittelimmekaan.

Punanuttu on nimittäin asustanut jouluviikon Raumalla. Omien sanojensa mukaan hän on valmistautunut sunnuntaiseen urakkaansa lepäämällä hyvin Hotel Kalliohovin pehmeillä patjoilla ja hotellihenkilökunnan hellässä huomassa.

– Korvatunturilla käy niin kova kuhina, että lepäämisestä ei tahdo tulla mitään. Olen löytänyt Hotel Kalliohovista itselleni hyvän paikan rauhoittua ja kerätä energiaa aattoa varten, Joulupukki kertoo.

Mutta eikö pyhien odotetuinta vierasta sitten tarvita Korvatunturilla näin aaton alla?

– Ehdin yleensä lukemaan kaikki lapsilta ja aikuisilta tulleet kirjeet hyvissä ajoin ennen aattoa, ja sen jälkeen alkaa tonttujen viimeiset työvuorot. Käyn muutaman kerran viikon aikana tarkastamassa, että suuremmilta kommelluksilta on vältytty. Raumalta hurauttaa poroilla Korvatunturille ilmateiden nopeusrajoitusten mukaan vajaassa vartissa.

Pukki kerää siis energiaa lepäilemällä ja syömällä hyvin. Hän nauttii isot lautaselliset Kapteeninhuoneen jouluisen alkuruokapöydän tarjoiluista ja siirtyy sen jälkeen lämpimien ruokien ääreen. Kaiken kruunaa jouluisen jälkiruokapöydän antimet.

– Täytyy sanoa, että näissä pöydässä on kyllä kaikki, mitä hyvältä jouluruoalta vaaditaan. On kalaa eri muodoissa, salaatteja ja herkullisia laatikoita. Kinkkua ja joulutorttuja unohtamatta.

Mikäs se on sitten Joulupukin mieliruoka näin jouluna?

– Kyllä se on muorin tekemä riisipuuro. Aattona ei tarvitse kauheasti mitään muuta syödä, sillä monessa talossa on tarjolla pipareita ja maitoa. Niillä pärjää pitkälle, ja eikös sitä yhtenä päivänä vuodessa ole ihan luvallista elää pelkillä piparkakuilla?, Joulupukki naurahtaa.

Kapteeninhuoneella on herkuteltu kinkun ja muiden jouluherkkujen parissa.

Merituuli tekee raumalaisista kilttejä

Rauma on Joulupukille tuttu paikka. Kaikki kaupungin lapset ja aikuiset ovat hänelle erittäin tuttuja. Eikä sieltä tuhmien kirjoista, vaan päinvastoin.

– Täällä on kyllä harvinaisen kilttejä lapsia. Ehkä se on tuo meriveden suolainen tuuli, joka tekee täällä paikallisista hyväkäytöksisiä ja toiset huomioonottavia.

Päivisin pukki on joutunut piilottelemaan pääasiassa hotellihuoneessaan, sillä valkoparta tunnistetaan helposti. Edes vaatteiden värien vaihto ei kuulemma auta, sillä vaikka värikavalkadi onkin miehen matkalaukussa runsas, ovat ne kaikki designiltaan samanlaisia.

– Yöaikaan olen hiippaillut ulos ja kierrellyt kurkkimassa ikkunoista, että kuinka jouluvalmistelut etenevät. On sitten mukava tulla aattona, kun on nähnyt ennakkoon miten hienosti kodit ovat siirtyneet joulutunnelmaan.

Joulupukkia potkaisi onni, sillä valkoparran hiippaillessa Hotel Kalliohovin käytävillä, oli vastaanotossa menossa juuri vuoronvaihto. Kahdesta suukosta ei muorikaan kuulemma tule vielä mustasukkaiseksi!

Hovi Salesin väelle pukki antaa kiitosta. Eräänä iltana hän kuljeskeli Hotel Kalliohovin käytäviä samaan aikaan, kun vastaanotossa oli käynnissä vuoronvaihto. Tuolloin joulupukki yllätettiin poskipusuilla.

– Olen saanut nauttia olostani myös Johtolassa. Siellä me kävimme saunomassa ja uimassa Iiro Ignatiuksen kanssa. Vaihdoimme ajatuksiamme muun muassa tulevista Olympialaisista ja Iiro paljasti oman joululahjatoiveensa.

Pukki ei kovin mielellään kerro toiveita, sillä myös hän on hieman taikauskoinen, ja pelkää, että kerrottuna ne eivät toteudu. Kun miestä muistuttaa, että hän on itse lahjojen toteutuksen takana, uskaltautuu hän paljastamaan Iiron toiveen.

– NHL-sopimusta Iiro pyysi, ja mielellään johonkin lämpimään osavaltioon. Kävin katsomassa tuossa aiemmin Iiron pelaamista eräällä jäävuorolla, otin siitä pätkän videolle ja laitoin ison veden toiselle puolelle. Odottelen tässä juuri puhelua sieltä suunnalta. Näyttivät jo aiemmin vihreää valoa, että hyvältä vaikuttaa ja potentiaalia löytyy.

– Onhan tämä monipuolista hommaa, kun välillä saa olla tonttujen apuna naputtamassa naulaa puiseen keinuhevoseen ja välillä puhua kieliä kännykkään yrittäen kaupata pelimiehiä uusiin seuroihin. Toisin sanoen olen sekä kirvesmies että agentti.

Jouluinen jälkiruokapöytä kruunasi jokaisen joululounaan.

Däppäävä ja twerkkaava Joulupukki elää ajan hermolla

Monien ammattien mies, mutta yksi sesongin suurimmista kysymyksistä on, millä laitteella sitä ollaan aattona liikenteessä. Joulupukki muistuttaa, että kulkupelin valintaan vaikuttaa aina vallitsevat sääolosuhteet.

– Nyt näyttäisi siltä, että täällä Raumalla on sen verran lunta, että olisi enemmänkin valinnanvaraa. Porot on tankattu valmiiksi, kuten joka vuosi tässä vaiheessa, mutta myös helikopteri on valmiudessa. Tarvittaessa tulen vaikka polkupyörällä. Pääasia on, että jokaista lasta ja aikuista muistetaan jouluna.

Lapset pyytävät pukilta usein ajankohtaisia esityksiä.

– Pitää pysyä mukana muodissa ja ajan hermolla. Minulla on hallussa däppäyksen ja twerkkauksen lisäksi nykyään myös flossaus. Tosin kuten aiemmin twerkkausta, käski muori välttelemään myös flossausta. Kehtasi väittää, ettei pukin lanteet ole siihen tarpeeksi letkeät.

Pukki painautuu lähemmäs ja kuiskaa hiljaa korvaan.

– Mutta eihän sitä muoria ole aina pakko totella, saatan yllättää jossakin ja toivotaan, että joku ottaa sen videolle. Se video kun menisi viraaliseksi, niin voisin sanoa muorille, että aina kannattaa kokeilla, sillä nykypäivänä ei koskaan tiedä kuinka suosittua siitä tulee.

– Toisaalta, ei niitä muorin käskyjä kauhean usein uskalla jättää noudattamatta. Ei se ole kuule minullakaan asiat sen suhteen yhtään sen paremmin kuin muillakaan ukkomiehillä, Joulupukki naurahtaa paksun partansa takaa.

Hyvin rentoutunut ja syönyt Joulupukki on valmis vuoden kohokohtaan!

Kapteeninhuone hiljenee joulunviettoon tänään perjantaina 21.12. klo 15. Kapteeninhuoneen keittiötä remointoidaan, joten vietämme hieman tavallista pidempää joululomaa. Avaamme jälleen maanantaina 7.1.2019 lounaalle klo 11.00.

Tavaralahjan sijaan herkullinen elämys ja yhteistä aikaa? 
Merihenkisen Ravintola Kapteeninhuoneen lahjakortit ovat myynnissä Hotel Kalliohovissa.
Esimerkiksi lahjakortti Lauantaibrunssille 22€/hlö tai arvolahjakortit valitsemallasi arvolla. Tervetuloa jouluostoksille!

Kapteenin pöydässä: Ville Vahalahti

By Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa saimme vieraaksemme komean uransa lopettaneen jääkiekkoilija Ville Vahalahden. Lounashetki käynnistyi alkupalapöydän herkuilla, ja jatkui pääruoan parissa. Lautaselta löytyi härän sisäfileepihvi savupekonikastikkeella ja lohkoperunoilla sekä aurajuustolohta uuniperunan ja ranskankermatäytteen kera.

Jääkiekkoilija Ville Vahalahti joutui paketoimaan komean uransa. Hän löi luistimet naulaan 7. marraskuuta, samana päivänä kun mies täytti 41 vuotta. Mitkä ovat Vahalahden päällimmäiset mietteet nyt, kun lopettamisesta on ehtinyt vierähtää muutama viikko?

– Lopettamispäätös ei syntynyt kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin ehtinyt pohtimaan asiaa jo jonkin aikaa, kun alkoi vaikuttaa siltä, ettei käsi ehkä tule enää pelikuntoon. Kun ura päättyi loukkaantumiseen, oli siinä tiettyjä asioita, joita piti käydä eri tahojen kanssa läpi, Vahalahti kertoo.

Urheilijan ammatti poikkeaa hyvin paljon niin sanotusti normaalista työelämästä. Sitä eletään vuoden ja kellon ympäri.

– Ehkä eniten jään kaipaamaan sitä urheilijan arkea ja joukkueen kanssa tekemistä. Olen kuitenkin tehnyt niitä tiettyjä rutiineja järjestelmällisesti käytännössä koko elämäni, joten siltä osin muutos on iso.

– Olen mennyt 20 vuotta aamuisin hallille treenaamaan ja pelipäivinä valmistautunut otteluun. Tällä hetkellä, kun ei vielä ole mitään muuta vastaavaa täytettä siihen, niin se arjen erilaisuus korostuu. Nyt mietitään aamuisin, että mitäs sitten tehtäisiin, Vahalahti naurahtaa.

Arjen muutos vaikuttaa myös perhe-elämään. Tällä hetkellä aikaa vie muutto, sillä Vahalahden perhe muuttaa Raumalta Paraisille vuodenvaihteessa.

– Nyt pystyn antamaan vaimolle enemmän apua perheen arjessa ja siihen liittyvissä jutuissa. Vanhemmat lapset ovat päivisin koulussa, mutta kotona on puolitoistavuotias poika ja hän vaatii paljon huomioita.

– Toki yritän pitää kiinni tietyistä vuosien aikana opituista rutiineista. Esimerkiksi aamupäivisin on tavoite tehdä jotain urheilullista. Urheilijan elämä on kuitenkin niin vahvasti tuolla takaraivossa, että  jos jättää treeniä tekemättä, tulee äkkiä huono omatunto.

Kapteeninhuone on kuuluisa herkullisista pihveistään. Lautasella härän sisäfileepihvi savupekonikastikkeella ja lohkoperunoilla.

Rakkaus paloi pakkasista huolimatta

Palataan sinne aivan alkuun. Vahalahden ensimmäiset muistot jääkiekosta ovat peräisin 1980-luvun alusta.

– Muistan hämärästi, kun pelasin viisivuotiaana ensimmäisen junioripelini ParSportin riveissä. Pelasimme RNK:ta vastaan ja jos oikein muistelen, niin voitimme sen pelin melko selvästi maalein 23-1, Vahalahti kertoo.

Kuten monelle muulle aikalaiselle, luonnonjäät tulivat varsin tutuiksi.

– Juniorivuosilta nousee vahvasti esiin sellaiset hetket, kun meillä ei ollut vielä hallia, vaan pelasimme ulkojäillä. Oli niin kylmä, että me pienet nassikat itkimme siellä rivissä, kun varpaat olivat niin jäässä. Luistinten päällä oli villasuojat ja erätauolla mentiin koppiin, jossa luistimet riisuttiin ja varpaat nostettiin patterin päälle. Samalla vanhemmat hieroivat varpaita lämpimiksi.

 

“Jos jättää treeniä tekemättä,
tulee äkkiä huono omatunto.”

 

Tuollaiset vastoinkäymiset olivat kuitenkin pienille, jääkiekkoon rakastuneille pojille pieni murhe. Se ei saanut vaihtamaan lajia, mikä tässä tapauksessa on suomalaisen jääkiekon onni.

– Itkusta ja kylmyydestä huolimatta sinne halusi aina takaisin. Jääkiekko oli todella tärkeä asia jo silloin. Olin seurannut kahden vanhemman veljeni pelaamista ja tietyllä tapaa kasvanut kaukalon ulkopuolella.

Rinnalla kulki myös jalkapallo, mutta kun ikää tuli, oli tehtävä valinta lajien välillä. Se päätös oli Vahalahdelle helppo.

– Jos rehellinen olen, niin luulen, että yksi suurimmista syistä oli se, että olin jääkiekossa hyvä. Osasin luistella paremmin kuin muut ja siinä iässä sillä on todella iso merkitys. Yhtään leuhkimatta, olin siihen aikaan melko ylivoimainen. Halutessani otin kiekon oman maalin takana, kiersin koko kentän ja tein maalin, Vahalahti kertaa.

 

Jortikka ei antanut vaihtoehtoja

Lähes 20 vuotta pääsarjatasolla pelanneen Vahalahden ura on äärimmäisen menestyksekäs. Tililtä löytyy peräti 977 Liigan runkosarjaottelua, joissa hän viimeisteli vakuuttavat tehopisteet 260+427=687. Kyseisillä tehopisteillä Vahalahti on SM-liigan historian kolmanneksi tehokkain pelaaja heti Janne Ojasen (799) ja Arto Javanaisen (792) jälkeen. Enemmän otteluita SM-liigassa ovat pelanneet vain puolustajat Jan Latvala (1230), Erik Hämäläinen (1001) ja Markus Kankaanperä (988). Näin ollen Vahalahti on eniten SM-liigaotteluita pelannut hyökkääjä.

Ensimmäisen SM-liiga -ottelunsa Ville Vahalahti pelasi kaudella 1998-99 TPS:n paidassa.

– Sain joulukuussa kutsun suunnata TuTo:sta TPS:n treeneihin. Onnistuin saamaan sopimuksen sopimuksen ja pääsin pelaamaan liigaa. Ensimmäisen pelini pelasin Tampereella Tapparaa vastaan.

 

“Mitä sä oot tekemässä, sä tuut nyt tänne näin.
Ei siinä sitten ollut vastaan sanomista.”

 

Vahalahti kertoo, että kyseinen matsi meni pitkälti jännityksen vallassa. Mies onnistui kuitenkin viimeistelemään avausottelussaan kaksi maalia.

– Katsoin jokin aika sitten kyseisen pelin ja täytyy sanoa, että jääkiekko on muuttunut aikalailla. Siihen aikaan pitkän kiekon pystyi heittämään koska vaan ja suunnata sen jälkeen itse vaihtoon. Myös koukkimista ja kahvaamista sai tehdä ihan surutta, toisin kuin nykyään.

Ennen TPS-sopimusta oli muitakin vaihtoehtoja. Vahalahden oli alunperin tarkoitus suunnata koejaksolle toisaalle. Esiin astui kuitenkin kuuden Suomen mestaruuden valmentaja Hannu Jortikka.

– Muistan edelleen sen puhelun, kun Hannu soitti ja totesi, että mitä sä oot tekemässä, sä tuut nyt tänne näin. Ei siinä sitten ollut vastaan sanomista, Vahalahti nauraa.

Aurajuustolohta uuniperunalla ja ranskankermatäytteellä.

Dufva antoi vapautta ja vastuuta

Raumalle ja Lukkoon Vahalahti saapui kaudeksi 2013-14. Hän iski tuolloin yhden kauden piste-ennätyksensä ja jakoi tehoin 20+32=52 koko Liigan pistepörssin kärkipaikan yhdessä Ilveksen Michael Keräsen kanssa.

– Koin, että lähdin kohti jotain uutta. Tosin lähes puolet joukkueesta oli kuitenkin entuudestaan tuttuja kavereita. Nummelin Petteri oli yksi niistä, joka minua Raumalle houkutteli. Hän kertoi, kuinka hyvä tekemisen meininki Lukossa on.

– En tiedä heräsinkö Raumalla uutena pelaajana, mieluummin näen sen niin, että sain ihan uutta motivaatiota pelaamiseen. Takana oli kuitenkin jo TPS-vuosilta 50 pisteen kausia, mutta kukaan ei vain enää rekisteröinyt niitä.

Lukon silloisella valmentajalla Risto Dufvalla oli iso vaikutus Vahalahden uraan.

– Ristolle täytyy antaa siitä kunniaa, että hänen toimintansa varmasti pidensi pelaajauraani. Hän antoi kokeneelle pelaajalle vapautta eli toisin sanoen vastuuta treenata niin kuin itse koin parhaaksi. Pääasia oli, että pelissä oli valmiina antamaan kaikkensa.

 

Upeaa uraa juhlitaan Raumalla helmikuussa

Hienon matkan varrelle mahtuu muun muassa 107 Liigan pudotuspeliä yhteistehoin 27+34=61. Vahalahti voitti urallaan Suomen mestaruuden TPS:n riveissä neljä kertaa (1999, 2000, 2001, 2010) sekä kerran SM-hopeaa TPS:ssä (2004) ja SM-pronssia Lukossa (2014). 

Palkintokaapista löytyy myös Ruotsin SHL:n hopeamitali kaudelta 2007-08. Otteluita Suomen A-maajoukkueessa Vahalahti pelasi yhteensä 22. Hän oli Leijonien mukana myös Sveitsin MM-kisoissa vuonna 2009.

 

“Molemmat seurat ovat olleet isossa roolissa urallani,
ja sitä kautta ne ovat molemmat todella tärkeitä.”

 

Kun on saavuttanut paljon, mikä nousee silloin mieleen uran suurimpana saavutuksena?

– Tietenkin ensimmäinen mestaruus on aina se ensimmäinen mestaruus, vaikka en ollut vielä silloin niin isossa roolissa. Siihen kun tuli kolme mestaruutta putkeen, tuli sellainen virheellinen olo, että onpas tämä helppoa, Vahalahti muistelee nyt hymyssä suin.

– Kun sitten keväällä 2010 voitimme pitkän tauon jälkeen mestaruuden, niin olihan se ihan eri asia. Sain pelata isossa roolissa ja toimia joukkueen kapteenina. Kaikki mestaruudet ovat saman arvoisia, mutta oman roolin myötä se nousi sitten kuitenkin ehkä kaikkein maukkaimmaksi mestaruudeksi.

Komeaa uraa juhlistetaan Raumalla Kivikylän Areenalla 16.helmikuuta. Vahalahden juhlaottelussa kohtaavat miehen entiset seurat Lukko ja TPS.

– Molemmat seurat ovat olleet isossa roolissa urallani, ja sitä kautta ne ovat molemmat todella tärkeitä. Olen erittäin otettu siitä, että tällainen tilaisuus järjestää.

Kapteeninhuoneen lounaan voi kruunata päivittäin vaihtuvalla jälkiruoalla.

Perhe ja ystävät ovat korvaamaton tukiverkosto

Kiekkoura on tarjonnut myös paljon pelin ulkopuolisia asioita, jotka kantavat uran jälkeiseen aikaan.

– Onhan tästä saanut valtavan määrän kavereita ja ystäviä. Ympäri Suomea löytyy ihmisiä, joille voi soittaa koska tahanasa, kun on niillä nurkilla ja aina saa kahviseuraa.

Yhtään mestaruutta ei olisi voitettu ilman pelikavereita, mutta ei myöskään ilman tukijoukkoja. Vahalahti on äärimmäisen kiitollinen vanhemmilleen.

– Vanhemmat ovat jaksaneet kuskata ihan alusta alkaen. Arvostan kaikkea sitä työtä, minkä he ovat pelaamiseni eteen tehneet. Täytyy muistaa, että treenireissuja oli aikanaan Paraisilta Turkuun useamman kerran viikossa ja jokainen yhden suunnan ajomatka vei sen 40 minuuttia. Ei heillä silloin kyllä jäänyt aikaa mihinkään muuhun, Vahalahti pohtii.

– Kun pelasin aikuisiällä Turussa, kävi isäni katsomassa kotipelien lisäksi lähes jokaisen vierasmatsin paikan päällä. Ja Lukossa pelatessani vanhemmat ajoivat käytännössä jokaiseen Raumalla pelattuun otteluun Paraisilta asti. Se tuntuu todella hienolta.

Vahalahti antaa suurta kiitosta myös vaimolleen ja lapsilleen.

– Vaimoni on mahdollistanut sen, että olen pystynyt keskittymään täysillä jääkiekkoon. Alkuun kun olimme kahdestaan, se oli helpompaa, mutta kun perhe on kasvanut kolmella pojalla, niin hänellä on ollut arjen pyörittämisessä kova työ.

Ville Vahalahti käy nykyään jäällä muun muassa Morning Starsin ja HC Lehväksen kanssa.

Visiitti HC Lehväksessä tarjosi vuosisadan tuuletuksen

Vaikka ammattilaisura on ohi, viihtyy mies edelleen luistimilla. Jäällä Vahalahti käy raumalaisen Morning Starsin mukana. Viimeisimpänä hän oli Rauman Lukon yhteistyökumppaneista koostuvan HC Lehväs -joukkueen matkassa, kun sinikeltaiset kohtasivat Ässien ja TPS:n kumppaneista koostuvat joukkueet.

– Se on hieman erilaista peliä kuin liigakiekko, mutta siinä porukassa on yhtä lailla hauskaa. Kesken pelin naureskellaan hyväntahtoisesti, kun joku tekee jonkin erikoisen suorituksen. Molemmissa porukoissa on hyvä henki, siellä kettuillaan välillä jopa pahemmin kuin tuolla liigajoukkueen pukukopissa.

Etenkin yhden HC Lehväksen hyökkääjän onnistuminen jäi kokeneen kiekkoilijan mieleen.

– Erikseen täytyy mainita Iiro Ignatiuksen tuuletus, kun hän iski maalin. Mies veti tunteella ja riisui kaikki varusteensa kentällä, Vahalahti nauraa.

Tästä mielikuvasta on hyvä siirtyä kahvin ja jälkiruoan pariin. Vaikka Vahalahti on ollut koko aikuisikänsä ammattiurheilija, on hän ruoan suhteen ollut niin sanottu villi lapsi.

– Olen aina ollut hieman erilainen urheilija, eli en oli ihan hirveästi panostanut ruokavalioihin. Onko se sitten heikkous vai mikä, mutta olen syönyt sitä, mitä olen halunnut. Uran loppuvaiheilla tosin täytyi olla jo hieman tarkkaavaisempi, että mitä suuhunsa laittoi.

 Kapteeninhuoneen härän sisäfileepihvi teki Vahalahteen vaikutuksen.

– Olen melko kaikkiruokainen ja tykkään kokeilla erilaisia juttuja, mutta ravintolassa tilaan lähes aina pihvin. Ja tämä oli kyllä aivan loistavan hyvä pihvi, maistui jopa ehkä hieman liiankin hyvältä, Vahalahti virnistää.

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Tuija Piepponen

By Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa istahdimme alas näyttelijä Tuija Piepposen kanssa. Lounashetki startattiin nauttimalla alkupalapöydän herkuista, jonka jälkeen lautasille valikoitui paistettua broileria parmesan-ranskalaisten ja savupaprikamajoneesin kera sekä appelsiinilla maustettua siikaa ja risottoa.

Tuija Piepponen on varmasti jokaiselle suomalaiselle tuttu monista televisio-ohjelmista ja teatterin lavoilta. Parhaillaan Rauman Kaupunginteatterin suositussa Exän uus ja vanha -komediassa näyttelevän Piepponen muistetaan muun muassa Timo Koivusalon Pekko-elokuvista sekä Sydän toivoa täynnä ja Kotikatu –sarjoista.

Exän uus ja vanha -komedianäytelmä vetää illasta toiseen teatterin katsomon täyteen ja lipunmyynti on käynyt todella kiivaana. Värikäs ja aina yhtä iloinen komedienne pitää huumoria hyvänä keinona vaikuttaa.

– Komedia tarjoaa aina vaihtoehtoisen näkökulman erilaisiin asioihin ja tapahtumiin. Myös tärkeitä ja vakavia asioita voi käsitellä komedian keinoin. Tällöin se virkistää näkökulmaa ja antaa aivan toisenlaisen ajattelun mallin, Piepponen sanoo.

– Kautta aikain on ollut esimerkiksi hovinarreja, jotka ovat voineet sanoa lähes mitä tahansa, kun he ovat tehneet sen huumorin keinoin. Vakavasti paperista lukeva hovinarri olisi mestattu saman tien. Koomikon on kuitenkin osattava laittaa oikeanlaiset äärirajat.

 

“Voin tarjota yleisölle vaihtoehdon kollektiiviseen tajuntaan.”

 

Vaikeassa tilanteessa nauru helpottaa.

– Itselle nauraminen keventää omaa oloa, mutta etenkin jos saa nauraa toiselle, niin silloinhan se toimii vielä paremmin, Piepponen naurahtaa.

Kuten mikä tahansa onnistunut teatteriesitys, myös komedia tarjoaa yleisölle hetken, jolloin irtautua omasta arjesta. Se antaa myös tekijälleen paljon.

– Tykkään siitä, kun ajatus napsahtaa kohdalleen ja kaikki lavalla tapahtuva menee yleisöön. Voin tarjota yleisölle vaihtoehdon kollektiiviseen tajuntaan ja he hoksaavat sieltä juttuja. Silloin syntyy se ilo, mikä ruokkii.

 

Se vilkkaampi hämäläinen

Kaikki tämä tulee todellisen kokemuksen suusta. Piepponen esiintyi lavalla ensimmäisen kerran jo vuonna 1951.

– Tanssin neljävuotiaana lavalla, ja siitä tämä kaikki lähti. Ammattilaisena työskentelin jo 1960-luvun alkupuolella Valkeakosken Kaupunginteatterissa. Siellä näyttelin paljon esimerkiksi Rauman Kaupunginteatterin nykyisen taiteellisen johtajan Otto Kanervan isän Lassen kanssa.

– Perustimme myös nuorisoteatterin. Olimme todella sisällä siinä touhussa, eikä silloin enää ainoastaan harrasteltu teatteria. Se oli jo silloin elämäntapa. Siihen maailman aikaan moni sanoi ettei sellaisella kukaan elä, mutta kuinkas kävikään.

Piepponen kävi aikanaan läpi Tampereen Teatterikoulun. Hän on näytellyt uransa varrella yhtä lailla vakavaa draamaa kuin komediaa, mutta jälkimmäinen on hänelle ominaista ja siitä hänet ehkä parhaiten tunnetaankin.

– Olen aina ollut hieman keskimääräistä hämäläistä vilkkaampi. Sellaiset ihmiset laitetaan helpommin näyttelemään komediaa. Ja minä tykkään näytellä hauskuutta, se on minulle luontaista ja käy sitä kautta helpommin.

 

Broileria parmesan-ranskalaisten ja savupaprikamajoneesin kera.

 

Pekko oli aikansa Puupää

Tuija Piepponen naurahtaa näytelleensä kaikkialla, aina halkopinojen päältä Hartwall Areenalle. Hänen näyttelemänsä hahmot ovat jääneet vahvasti ihmisten mieliin. Yksi näistä on kodinkoneketju Mustan Pörssin TV-mainokset, joissa hän teki roolinsa perheen koheltava äitinä.

– Olen monet kerrat sanonut, että olen reilun vuosikymmenen aikana repinyt jääkaapista hauskaa enemmän kuin kukaan muu. Se vaatii paljon miettimistä ja puristamista sekä mielikuvista ja tilanteeseen heittäytymistä. Kivat työryhmät ovat tärkeä osa televisiotuotantoja.

 

“Viihde muuttaa muotoaan ajan myötä,
ja siihen aikaan oli tilaus Pekon kaltaiselle viihteelle.”

 

Pekko-elokuvat valloittivat suomalaisten sydämet 1990-luvulla. Piepponen näytteli Timo Koivusalon maalaiskomedioissa Kaisa Kuovia.

– Se oli hauskaa aikaa. Me nauroimme kuvauksissa päivästä toiseen etenkin Tuija Ernamon, Leo Lastumäen ja Jope Ruonansuun kanssa. Koko porukka ja kaikki tekeminen oli varsin hulvatonta. Myös kuvauspaikat oli valittu viimeisen päälle, sillä ne olivat äärettömän kauniita.

– Arvostelijat inhosivat Pekkoa, mutta kansa tykkäsi. Törmään siihen edelleen. Jokin aika sitten kaupassa eräs pieni poika huusi äidilleen, että katso, tuossa on siitä Pekko-elokuvasta se Kaisa.

Miten näyttelijä näkee sen, että miksi Pekko-elokuvat saavuttivat niin suuren suosion?

– Sehän on sellaista suomalaiseen sielunmaisemaan sopivaa tavaraa, samalla tavalla kuin Pekka Puupää -elokuvat. Viihde muuttaa muotoaan ajan myötä, ja siihen aikaan oli tilaus Pekon kaltaiselle viihteelle.

 

Kuvauksissa sattuu ja tapahtuu

Pitkä ura takaa sen, että menneen matkan varrelta on tarttunut mukaan tarina jos toinenkin. Yksi hauska muisto liittyykin juuri Pekko-elokuvien kuvauksiin.

– Kuvasimme kohtausta, jossa roolihahmoni Kaisa menee yhdessä Esko Nikkarin näyttelemän Reinon kanssa saareen. Silloin tuli vettä taivaalta, mutta paikalle oli tilattu vielä erikseen Jämsän palokunnan pumppumiehet varmistamaan, että sateen määrä varmasti riittää, Piepponen muistelee.

– Me palelimme Eskon kanssa soputeltassa aivan läpimärkinä ja ohjaaja totesi ettei näy sadetta kuvassa. Ei muuta kuin palomiehet letkuineen paikalle ja lisää jääkylmää vettä meidän niskaamme.  Kun kuvaukset olivat ohi, oli tuottaja Koskenkorva-pullon kanssa rannalla vastassa.

 

“Turun Kaupunginteatterin pojat sanoivat aina,
että ”Piepponen, vihelläs’ vähän korvalla”.

 

Lämmittävä palkinto jäi Piepposelta hyödyntämättä, mutta kokemus jätti komediennelle kahden vuoden korvatulehduksen. Toki sekin kääntyi huumoriksi.

– Minulle laitettiin samanlainen pilli korvaan kuin lapsille. Kun painoin sormillani sieraimet umpeen, niin korva vihelsi. Turun Kaupunginteatterin pojat sanoivat aina, että ”Piepponen, vihelläs’ vähän korvalla”.

Myös TV2:n tekemä Elli-elokuva vuodelta 2005 on tärkeä osa kotimaista TV-historiaa. Piepponen näyttelee elokuvassa nimiroolin, joka tulee raskaaksi tavattuaan saunassa naapurissaan asuvan nuoren miehen.

– Kannoin hirvittävän isoa ja painavaa tekovatsaa, kävelykin oli hankalaa. Asuimme Ikaalisten kylpylässä, sillä kuvasimme siinä lähistöllä. Odottelin siinä kylpylän edessä, että tulevat hakemaan minua kuvauspaikalle. Ihmettelin kun ihmisiä meni ohi ja kaikki nauroivat, kunnes paljastui, että seison koko seinän kokoisen plakaatin edessä, jossa luki ”Meillä tehdään uusia ihmisiä.”

Mustan Pörssin mainosten kuvauksissa Piepponen pukeutui kerran mansikaksi ja hänen poikaansa näytellyt Tuomas Miettinen banaaniksi.

– Kuvasimme Espoossa ihan oikeissa paikoissa, minä mansikan sisällä ja Tuomas banaanina. Kohtauksessa juoksimme pihalla ja kuuleman mukaan lähistöllä oli istunut joku mies pienessä aamukrapulassa. Siinä ole herra hienolla terassillaan miettinyt, että nyt loppui ryyppääminen, kun mansikka ja banaani vilistävät silmissä.

 

Appelsiinilla maustettua siikaa ja risottoa.

 

Raumalaisten vilpitön ystävällisyys lämmittää

Piepponen ei ole nyt ensimmäistä kertaa mukana Rauman Kaupunginteatterin produktiossa. Jo 1990-luvulla hän kävi tuuramassa Viisas neitsyt -näytelmässä, jota esitettiin silloisessa kellariteatterissa.

– Työskentelin siihen aikaan jo freelancerina ja Turun Kaupunginteatterilla Ilpo Tuomarila ehdotti, että lähtisinkö Raumalla tekemään tuurauksen tiettyyn määrään näytöksiä. Ajattelin, että mikäpäs siinä, että missäs suunnassa se Rauma on, Piepponen muistelee.

Hauskoilta tapauksilta ei vältytty Pursikadullakaan.

– Kyseisen näytelmän lavasteissa oli keinu, joka roikkui katosta. Roolihahmoni tehtävänä oli istua kyseisellä keinulaudalla ja näytellä siitä. Minä otin hieman enemmän vauhtia, kun hyppäsin keinulle, ja se irtosi kiinnikkeistään romahtaen lattialle. Kaverit ympärillä nauroivat katketakseen, mutta minä istuin lattialla, pidin naruista kiinni ja jatkoin repliikkien suoltamista.

 

“En kehdannut syödä kaikkea, piti jättää vähän muillekin.”

 

Eri puolilla maailmaa matkannut ja aina Afrikassa asti asunut näyttelijä on yllättynyt paikallisten vilpittömyydestä.

– Raumalla on äärettömän ystävällisiä ja kohteliaita ihmisiä. Se on kyllä harhakäsitys, että länsirannikon asukkaat eivät kovin helposti lähde puhumaan vieraille ihmisille. Päinvastoin, esimerkiksi kaupassa ihmiset ovat kovinkin avuliaita ja puheliaita. Eikä siinä ole mitään sellaista teeskentelyä, vaan he ovat vilpittömästi ja luontaisesti ulospäinsuuntautuneita.

Ravintola Kapteeninhuonekin on Piepposelle tuttu paikka.

– Olen syönyt täällä aiemminkin ja täytyy sanoa, että tämä alkupalapöytä on aivan mahtava. Se on runsas ja terveellinen. Arvostan ennen kaikkea tuoretta ruokaa, ja sitä tästä löytyy. Matjessilli jäi vahvimpana mieleen, en kehdannut syödä kaikkea, piti jättää vähän muillekin, Piepponen virnistää iloisesti.

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Tuomas Soronen

By Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa saimme vieraaksi lokakuussa vuoden raumalaisena nuorena yrityksenä palkitun Sorcolor Oy:n toimitusjohtaja Tuomas Sorosen. Lounasmenun maittavista vaihtoehdoista lautaselle valikoitui tällä kertaa härän sisäfileepihvi barbeque-kastikkeella ja kermaperunoilla sekä pariloitua siikaa juuresperunapyreen ja yrttiöljyn kera.

Rauman Yrittäjät ry palkitsi lokakuussa syysjuhlassaan paikallisia yrityksiä. Rauman Hovi palkittiin vuoden yrityksenä ja yrittäjä Juhani Ignatiusta muistettiin Elämäntyöpalkinnolla. Samassa juhlassa hienon kunnianosoituksen sai raumalainen Sorcolor Oy, joka palkittiin Vuoden nuori yritys 2018 -palkinnolla.

Maalauspalveluita tarjoavan Sorcolorin toimitusjohtaja Tuomas Soronen on luonnollisesti erittäin otettu huomioimisesta. 

– Kyllähän tuollainen kunnianosoitus lämmittää mieltä. Perustimme yrityksen viisi vuotta sitten heinäkuussa 2013 ja meillä on mennyt mielestäni hyvin. Ei sovi kuitenkaan unohtaa sitä, että nämä vuodet ovat olleet työntäyteisiä sekä henkisesti että fyysisesti, Soronen muistuttaa.

– Jokainen ihminen kaipaa tsemppiä ja kannustusta, ja mielestäni nämä tällaiset palkinnot ovat sellaisia asioita, jotka potkivat eteenpäin. Olemme fiilistelleet tätä porukalla, sen mitä olemme työnteolta ehtineet.

Porukalla Tuomas tarkoittaa työntekijöitä, mutta ennen kaikkea veljeskolmikkoa. Hän omistaa Sorcolorin yhdessä veljiensä Miikan ja Samuelin kanssa. Tehokas kolmikko on kasvattanut yrityksen toimintaa suurin harppauksin. Heidän työnsä voidaan sanoa uudistaneen perinteistä alaa.

 

“Nämä palkinnot ovat sellaisia asioita, jotka potkivat eteenpäin.”

 

– Uskon, että iloinen ja nuorekas, alaa uudistava konsepti on ollut varmaankin yksi syy palkintoon. Ehkä myös näkyvyys ja hyvät taloudelliset lukemat vaikuttivat omalta osaltaan.

Sorcolor onkin työllistänyt paljon nuoria. Yrityksen palveluksessa työskentelee sesonkiaikaan runsaasti työntekijöitä. Parhaimmillaan maalaustöitä on ollut tekemässä peräti 155 henkilöä ja tulevaisuuden tavoitteet on asetettu vieläkin korkeammalle.

– Talvella meillä työskentelee noin 45 henkeä, mutta ensi kesän tavoitteena on, että sesongin väkimäärä nousisi sinne 200 henkilön paikkeille. 

Soronen korostaakin myös työntekijöiden osuutta palkinnon saamisen mahdollistajina.

– Vaikka sitä aina joka paikassa toitotetaankin, että hyvät työntekijät ovat kaiken A ja O, niin se pitää paikkansa. Ei täällä kukaan yksin pitkälle pääse. Haluankin kiittää ennen kaikkea niitä työntekijöitä, jotka ovat olleet pisimpään talossa. He ovat uskoneet alusta asti tähän hommaan.

 

Kapteeninhuoneen pariloitua siikaa juuresperunapyreen ja yrttiöljyn kera.

 

Karttakeppi vaihtui isompaan pensseliin

Sorosen yrittäjäura alkoi jo lukioikäisenä. Tuolloin hän teki oman toiminimensä kautta pienimuotoisia remonttitöitä kotipuolessaan Haapavedellä.

– Olen aina tykännyt tehdä käsillä erilaisia töitä. Koulussa tämä näkyi etenkin teknisen työn tunneilla, josta sain aina kiitettävän numeron todistukseen. Kun tekee käsillä, näkee sen oman työnsä jäljen ja usein se on myös tavalla tai toisella tuottavaa.

Syksyllä 2012 nuori mies suuntasi Raumalle opiskeluiden perässä. Opettajankoulutuslaitoksen opinnot ovat tällä hetkellä kesken, sillä nyt kaikki aika keskitetään Sorcolorin kehittämiseen.

– Koin, että luokkahuone on minulle liian pieni pelikenttä. Ammattikielellä sanottuna halusin päästä  niin sanotusti vetämään isommalla pensselillä isommille pinnoille. 

Sorcolorin tarina alkoi Vanhasta Raumasta. Siellä Tuomas ja Miika maalasivat kesätöikseen puutaloja.

– Voin sanoa ihan suoraan, että minulla oli alan osaaminen ja Miikalla oli se visio. Olin saanut muutamia urakoita toiminimelleni, kun Miika ehdotti osakeyhtiön perustamista. Sanoin, että jos osaat sellaisen tehdä niin anna mennä, johon Miika totesi, että eiköhän Googlesta löydy siihen apu, Tuomas naurahtaa.

 

“Ammattikielellä sanottuna halusin päästä  niin sanotusti
vetämään isommalla pensselillä isommille pinnoille.”

 

Apu tosiaan löytyi ja yhtäkkiä veljeksillä oli hallussaan osakeyhtiö, jonka he olivat nimenneet Sorcoloriksi. Tuomas kertoo, että silloin syttyi todellinen suuri kipinä yrittäjyyteen.

– Meillä oli Vanhassa Raumassa maalaustyömaita ja uskon, että ihmiset bongasivat meidät sieltä. Sitä kautta tuli lisäkeikkaa jo seuraavalle kesälle. Kaikki lähtee kuitenkin aina tekemisen kautta.

Ensiaskeleissa suurena apuna oli raumalainen Maalikauppa V&O.

– Muualta muuttaneena en tuntenut Raumalta oikein ketään, joten Maalikaupan Vesalle ja Ollille isot kiitokset siitä avusta, jonka he silloin tarjosivat. He ovat olleet isossa roolissa sen suhteen, että Sorcolor pääsi aikanaan kunnolla käyntiin.

 

Vuoden 2018 palkittujen yritysten edustajat kohtasivat Hotel Kalliohovissa. Kuvassa vuoden nuoren yritys Sorcolor Oy:n Tuomas Soronen ja vuoden yritys Rauman Hovi Oy:n Juhani Ignatius.

 

Persoonallinen markkinointi kasvun tukena

Viimeisten vuosien aikana kasvu on ollut kovaa. Tänä päivänä Sorcolorilla on toimistot neljällä paikkakunnalla. Punaisiin työasuihin pukeutuneita maalausmiehiä voi tavoitella Rauman lisäksi Helsingissä, Tampereella ja Turussa.

– Työntekijöiden rekrytoinnissa isot kaupungit ovat ehkä hieman vetovoimaisempia kuin Rauma. Haluan kuitenkin uskoa, että olemme omalta osaltamme olleet nostamassa Rauman vetovoimaa tällä saralla.

Aktiivinen ja erottuva markkinointi on ollut tärkeä tekijä. Sorcolor näkyy vahvasti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

– Miika vastaa meillä markkinoinnista. Hän on tehnyt järjettömän hienoa duunia hyvillä ideoilla ja oikeanlaisella rohkeudella. Ja siihen päälle hänellä on ollut intohimo markkinointityötä kohtaan. Käytämme markkinointiin myös paljon rahaa ja se on osa strategiaamme.

– Suurin mittarihan on kuitenkin se, että pysyykö asiakkaat tyytyväisinä myös silloin kun yritys kasvaa. Se on tärkeä asia, josta tulee huolehtia hyvin.

 

Veljekset työkavereina

Työskentely yhdessä oman sisaruksen kanssa kuulostaa samaan aikaan hyvältä ja jopa hieman pelottavalta vaihtoehdolta. Miten Sorosen veljesten keskinäinen arki sujuu?

– Totta kai omalle veljelleen haluaa aina hyvää ja parasta, mutta kyllä me otamme joskus yhteenkin. Niistä tullaan kuitenkin läpi keskustelemalla. Veljekset ymmärtävät toisiaan, uskaltavat antaa toisilleen suorempaa palautetta ja ottaa sitä palautetta toiselta vastaan.

Tuomas on veljessarjan nuorin. Firman kasvaessa vastuualueiden jakaminen on tuonut selkeyttä yhteiseen tekemiseen.

– Vastuuttaminen on toiminut meidän kohdalla hyvin. Toinen ratkaiseva tekijä on se, että osataan elää jokainen tietyllä tapaa kahta elämää. On osattava erottaa se työajan veli ja vapaa-ajan veli, Tuomas huomauttaa.

Nuori yrittäjä on nyt 26-vuotias. Miten hän näkee yrittäjän vaatimukset, onko mies ehtinyt elämään ollenkaan omaa nuoruuttaan?

– Näen, että nuoruuteni on ollut täysin Sorcoloria. Sitä aina toisinaan miettii, että mistä on jäänyt paitsi, mutta toisaalta yrittäjyys on kasvattanut minua ihmisenä. Kaiken eteen on tehty paljon töitä ja olen tullut näiden vuosien varrella esimerkiksi itsevarmemmaksi. Kaiken kaikkiaan yrittäjyys antaa enemmän kuin ottaa.

Herkullinen härän sisäfileepihvi barbeque-kastikkeella ja kermaperunoilla.

 

Kotimaista sen olla pitää

Tuomas Soronen on ehtinyt viiden vuoden aikana kotiutua kanaalikaupunkiin. Jopa niin hyvin, että hän on vaihtanut yhdessä asiassa myös värejä.

– Olen nykyään Rauman Lukon kannattaja. Ennen olin vahvasti Oulun Kärppien mies, mutta nykyään seuraan aktiivisesti Lukon otteita.

Soronen ajelee ympäri Suomea tapaamassa asiakkaita. Näillä reissuilla ruokaravintolat tulevat tutuiksi.

– Suhteutettuna asukaslukuun Rauman ravintolatarjonta on mielestäni ihan Suomen kärkipäätä. Jos Itä-Suomessa väki vetää hirvenlihaa kotona ja se on siellä se juttu, niin täällä se sama juttu on, että mennään ravintolaan syömään.

Kiireinen nuori yrittäjä irrottaa ajatuksensa työstä reissaamalla ympäri maailman. Matkoillaan hän on havainnut yhden tärkeän asian kotimaisesta ruoasta.

– Jokaisella reissulla se on se toinen tai kolmas päivä, jolloin alan ikävöidä suomalaista ruokaa. 

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteeninhuoneessa herkutellaan myös isänpäivänä tulevana sunnuntaina 11.11. klo 12.00-14.00. Aikuiset syövät hintaan 23-38€ ja lapset hintaan 7-10€. Varaukset sähköpostitse sales@hovisales.fi tai puhelimitse numerosta 010 229 5210. Katso isänpäivän menu täältä.

Kapteenin pöydässä: Juho Suoramaa

By Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Keskiviikkona istahdimme lounaan ääreen Juho Suoramaan kanssa. Lounaaksi nautimme paistettua kampelaa kylmäsavulohikastikkeessa ja tilliperunoilla sekä Kapteeninhuoneen suussa sulavaa ylikypsää entrecôtea, tummaa minttukastiketta ja rosmariiniperunoita. Lounashetken kruunasi päivän jälkiruokana ollut chilinen suklaaleivos ja kahvi.

Raumalaisen jalkapalloseura Pallo-Iirojen kausi päättyi lokakuun puolivälissä komeasti sarjanousuun. Sinikeltaiset vihreän veran soturit taistelivat tiensä ensi kaudeksi maamme kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle kakkosdivisioonaan.

Juho Suoramaa on yksi menestyksen arkkitehdeistä. Pallo-Iirojen kilpailupäällikkö on ollut mukana rakentamassa miesten edustusjoukkuetta. Tämän lisäksi hän vastaa seuran viestinnästä ja on toiminut viime vuodet edustusmiehistön joukkueenjohtajana.

– Täksi kaudeksi saimme uuden kaverin eli Mikko Väänäsen mukaan toimintaan ja hän ottaa vastuulleen joukkueenjohtajan tehtävät, joten työmäärä hieman vähenee sitä kautta. Hän on hoitanut jo menneellä kaudella kyseisiä tehtäviä ja minä olen ollut mukana niin sanotusti siirtymävaiheen apuna, Suoramaa kertoo.

Suoramaa ajautui Pallo-Iirojen toimintaan omasta aloitteestaan loppuvuodesta 2014. Aiemmalla kaudella joukkueella oli pelillisesti omat haasteensa. Suurimmat kompastuskivet olivat kuitenkin toisaalla, ja tämän havaittuaan Suoramaa marssi Talolassa sijaitsevaan Pallo-Iirojen toimistoon tarjoten avuksi omaa osaamistaan.

– Huomasin, että heillä oli selkeä tarve kriisiviestinnän ja siihen liittyvän kommunikoinnin osaamiselle. Silloin velloi paljon erinäisiä, aivan uskomattomiakin huhuja seuran ympärillä. Heiltä esimerkiksi lähti silloin muutama pelaaja pois kesken kauden ja kun seurasin tapahtumia, niin koin, että minulla voisi olla viestintään annettavaa, joskin paljon opittavaakin. 

– Päätin astella Pallo-Iirojen toimistolle ja kysyä voisinko olla asian suhteen avuksi. Siitä kaikki lähti ja kausi 2015 oli ensimmäinen kauteni seuran toiminnassa.

Suussa sulavaa ylikypsää entrecôtea, tummaa minttukastiketta ja rosmariiniperunoita.

 

Viestinnän kautta kilpailujaostoon

Aluksi työnkuva sisälsi ainoastaan viestintää. Suoramaa kirjoitti, kuvasi ja sometti – toisin sanoen eli mukana miesten edustusjoukkueen jokaisen hetken. Kausi ei ollut kuitenkaan helppo, sillä Pallo-Iirot putosi tuolloin 2.divisioonasta sarjaporrasta alemmas.

– Seuraavat kolme kautta menikin sitten 3.divisioonassa. Silloin kuvittelin jotenkin naiivisti, että siellä vietettäisiin vain yksi kausi ja tultaisiin saman tien takaisin 2.divisioonaan. Niin ei sitten kuitenkaan käynyt, Suoramaa naurahtaa.

– Vaikka pettymys oli silloin suuri, tajusin kuinka hienoa on, että on mahdollisuus pudota ja nousta sarjaportaiden välillä. Se tarkoitti silloin koko seurassa sitä, että nyt aletaan tekemään entistä enemmän töitä ja on kasattava riittävän vahva organisaatio, jotta paluu ylemmäs toteutuu.

Suoramaa toteaa, että vaikka menestyksettömät vuodet ovat olleet raskaita, ovat ne myös antaneet paljon.

– Ainoa tavoite oli nousu. Jokaisessa pelissä paineet olivat meillä ja ne olivat koko ajan vahvasti läsnä. Turhauttihan se, kun hallitsimme useimmiten peliä, mutta sitten vastustaja kävi tekemässä sen ottelun ainoan maalin.

 

“Uskon, että kokonaispaketti on se juttu,
mikä houkuttelee pelaajia tulemaan tänne.”

 

Valmentajia vaihtui ja pelaajia vaihtui. Alkoi keskustelu joukkueen rakentamisesta. Se oli aiemmin ollut valmentajien vastuulla, mutta nyt pöydälle nostettiin mahdollisuus kiinnittää kilpailupäällikkö. Näin valmentajille jäisi enemmän aikaa keskittyä valmentamiseen.

– Seurassa oli havaittu, että minuun voi luottaa. Tietääkseni kyseessä oli edustuksen valmentajanakin toimineen Pasi Lehtosen ajatus siitä, että olen sellainen kaveri, joka tekee sen minkä lupaa ja tekee ne hommat loppuun asti.

– Saimme kasattua hyvän ryhmän vastaamaan Pallo-Iirojen kilpailullisuudesta. Jere Tammela jatkoi vanhasta kilpailujaostosta ja uusina mukaan tulivat minun lisäkseni Kasper Nyholm ja Vellu Varho.

Nelikon vastuulle tuli miesten edustusjoukkueen kasaaminen. Tämä vaati tavoitteellisuutta, kovaa työtä ja hieman tuuriakin.

– Amatööriurheilussa työpaikat ovat yksi tärkeä keino houkutella pelaajia joukkueisiin. Rahan kanssa pystymme kilpailemaan ainoastaan saman sarjatason joukkueiden kanssa, mutta eihän tästä sillä tavalla makseta, että kukaan voisi ainoastaan jalkapallon vuoksi muuttaa Raumalle.

– Toinen houkutin on toimiva organisaatio. Pallo-Iirot on valtakunnallisellakin tasolla arvostettu seura, joka tekee laadukasta juniorityötä. Lisäksi meillä pidetään pelaajista hyvää huolta ja otteluissa käy vastustajiin verrattuna paljon yleisöä. Uskon, että kokonaispaketti on se juttu, mikä houkuttelee pelaajia tulemaan tänne.

 

Sarjanoususta uuteen iskukykyyn

Viime syksynä joukkueen rakentaminen onnistui ilmeisen hyvin, sillä kolmen vuoden kaamos päättyi pitkään odotettuun sarjanousuun.

– Kun nousu varmistui, ei se tuntunut aluksi miltään. Takki oli niin tyhjä. Vasta nyt viikkojen jälkeen on alkanut tuntua hyvältä. Samaan aikaan sitä kuitenkin taustoissa valmistautuu jo tulevaan. Olemme jo pitkään rakentaneet iskukykyistä joukkuetta ensi kauteen, Suoramaa muistuttaa.

Pallo-Iirojen saldo oli menneellä sesongilla kova. Sinikeltaiset eivät hävinneet kertaakaan kotona ja voittivat kaikki kärkipään ottelut. Mitkä sitten olivat sarjanousun saavuttaneen joukkueen menestystekijät?

– Ensimmäinen asia on se, että meillä oli kiistatta sarjan paras materiaali. Meillä oli riveissä useampi kaveri, joka voisi pelata jalkapalloa edelleen ammatikseen. Kun pelasimme omalla tasollamme, ei tuossa sarjassa ollut yhtään sellaista joukkuetta joka olisi pystynyt haastamaan meidät.

Kapteeninhuoneen kampelaa kylmäsavulohikastikkeessa ja tilliperunoilla

 

Kannattajakulttuuriin kasvaa uusi sukupolvi

Suoramaan ura urheiluviestinnässä ei alkanut kuitenkaan jalkapallon parissa. Mies on nimittäin yksi Rauman Lukon äänekkäästi kannustavan kannattajayhteisö Raumam Boikkatte perustajajäsenistä.

– Tein jo Raumam Bojissa viestintää Aleksi Lennon kanssa. Vastasimme viime vuodet yhdessä pääasiassa sosiaalisen median sisällöistä. Sitä kautta heräsi mielenkiinto urheiluseurojen viestintää kohtaan.

Raumam Boja perustettiin kahden kaveriporukan toimesta vuonna 2011.

– Sitä ennen oli jo viritteillä kannattajatoimintaa, kun ihmiset kokivat, että kannustus oli Lukon peleissä kokenut inflaatiota. Halusimme tehdä sen eteen jotain ja koen, että onnistuimme siinä hyvin.

– Tuollainen yhteisö on tiivis porukka, jossa kenenkään taustoilla ei ole mitään merkitystä. Jengi painaa arjet duunia erillään ja menee Lukon matseihin viettämään aikaa yhdessä. Mukana on äärimmäisen hyviä tyyppejä, jotka tykkäävät tehdä juttuja porukalla.

 

“Mieltäni lämmittää eniten se, että aktiivitoimintaan
on saatu mukaan uutta sukupolvea.”

 

Kannattajakulttuurissa on tapahtunut vuosien varrella paljon muutoksia. Suoramaa kertoo, että kulttuuri on syventynyt entisestään.

– Omaa mieltäni lämmittää eniten se, että aktiivitoimintaan on saatu mukaan uutta sukupolvea. Esimerkiksi peleissä on uusi capo eli niin sanottu katsomotoiminnan johtaja, joka on iältään vasta teini-ikäinen. Capon koroke on sellainen paikka, johon harvalla on uskallusta edes yrittää kavuta. Se vaatii uskoa omaan itseensä ja omaan tekemiseensä. Sillä taas ansaitaan kunnioitus muiden silmissä.

Suoramaa jättäytyi yhdessä Lennon kanssa pois Raumam Bojista loppukesästä, kun he hyppäsivät mukaan Rauman Lukon viestintätiimiin.

– Oli todella vaikea päätös jättää itselle tärkeä yhteisö. Toisaalta koin ettei minulla ollut enää niin paljon annettavaa Rauman Boikkatte toiminnalle kuin aiemmin. Muutamia yksittäisiä pelejä lukuunottamatta, olin jäänyt pois katsomotoiminnasta enkä ollut enää taustoissakaan niin aktiivisena tekijänä. Vaikka päätös tehtiin nopeasti, niin olisin voinut kuitenkin lähdön hoitaa tyylikkäämmin, joten ymmärrän hyvin kaiken reaktion, jota siitä on seurannut.

Kyseessä oli myös osittain ammatillinen päätös.

– Minulla on ollut jo pitkään halu tehdä tulevaisuudessa tavalla tai toisella töitä urheilun ja viestinnän parissa. Ja kun asuu Raumalla, niin eihän täällä hirveän montaa vaihtoehtoa ole tehdä näitä hommia, etenkään jos nuo kaksi haluaa yhdistää, Suoramaa naurahtaa.

Maittavan lounaan kruunasi päivän jälkiruoka chili-suklaaleivos kahvin kera.

 

Kun kansitakki ja ruutuhousut eivät toimineet

Lounas on nautittu ja on aika siirtyä päivän jälkiruokana olevien chili-suklaaleivosten pariin. Samalla on hyvä siirtyä keskustelussa keittiön puolelle ja udella, että minkälainen kotikokki urheiluviestijästä löytyy?

– Pakko myöntää etten ole kovin hyvä kokki kotikeittiössä, mutta lapsille pyrin tekemään mahdollisimman terveellistä ruokaa. Kuvailisin itseäni enemmänkin kehittyväksi. Hieman samalla tavalla kuin noissa viestintähommissakin, eli opettelen itse uusia juttuja, 4-vuotiaan tytön ja 2-vuotiaan pojan isä kertoo.

– Ja kun ruokaa laitetaan, niin silloin seurataan tarkasti reseptejä. Jos lähtisin sooloilemaan mausteiden ja muiden ainesosien kanssa, niin siitä ei hyvää seuraisi.

Suomen Punaisella Ristillä Satakunnan piirin vastaanottotoiminnanjohtajana päivätöikseen työskentelevä Suoramaa käy usein nauttimassa raumalaisten ruokaravintoloiden lounastarjonnasta.

– Käyn lounaalla useamman kerran viikossa. Raumalla tarjonta on hyvä ja monipuolinen. Meillä on todella paljon erilaisia ja pitkään toimineita paikkoja, mutta koko ajan tulee myös jotain uutta.

 

“En päässyt edes portaiden ensimmäiselle askeleelle,
kun luin jo portsarin huulilta sanan ”Älä!”.”

 

Kapteeninhuoneen alkupalapöydän, pää- ja jälkiruoan combo tekivät ahkeraan lounastajaan vaikutuksen.

– Aina kun menee ravintolaan, kuuluu ottaa kalaa. Olen tosiaan sen verran huono kotikokki, että kalaa en osaa tehdä. Kampela oli tänään aivan maagista.

Myös Kalliokatu 25 rakennus nostaa esiin hauskan muiston. Kyseessä ei tosin ollut ruokaravintolan eikä hotellin puoli, vaan länsisiivessä sijaitseva iltaravintola.

– Yritin 16-vuotiaana elämäni ensimmäisen kerran baariin. Kaksi vuotta vanhempi isosiskoni ylipuhui minut mukaansa. Hänen ideansa mukaisesti puimme minulle isäni punaisen kansitakin ja ruutukuvioiset golf-housut, jotta näyttäisin vanhemmalta, Suoramaa nauraa.

– Eihän se sitten toiminut. En päässyt edes noiden portaiden ensimmäiselle askeleelle, kun luin jo portsarin huulilta sanan ”Älä!”. Käännyin kannoillani ja seuraava yritys tapahtuikin sitten vasta täysi-ikäisenä.

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteeninhuoneessa herkutellaan myös isänpäivänä sunnuntaina 11.11. klo 12.00-14.00. Aikuiset syövät hintaan 23-38€ ja lapset hintaan 7-10€. Varaukset sähköpostitse sales@hovisales.fi tai puhelimitse numerosta 010 229 5210. Katso isänpäivän menu täältä.

Kapteenin pöydässä: Otto Kanerva

By Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa nautimme lounaasta Rauman Kaupunginteatterin taiteellisen johtajan Otto Kanervan kanssa. Lautasilta löytyi luonnollisesti herkkuja maalta, mereltä ja ilmasta, sillä lounaaksi nautittiin ankkaa ja risottoa sekä ahventa ja lohkoperunoita.

Otto Kanerva on monelle tuttu mies teatterin lavoilta ja televisiosta. Kotisohvilla miehen on voinut bongata muun muassa 90-luvun hittisarjasta Kovaa maata, 2000-luvun alussa Hovimäki ja Kotikatu-sarjoista sekä viimeisimpänä vuonna 2015 poliisisarjasta Roba.

Kanerva työskentelee nykyisin Rauman Kaupunginteatterilla taiteellisena johtajana. Kanaalin varrelle hän päätyi vuonna 2016.

– Tuotin aikanaan oman tuotantoyhtiöni kanssa Raumalle Hetki lyö – ja Suklaasydän -kesäteatteriesitykset. Lisäksi teimme talvivierailuina muutamia viihteellisiä teatteriesityksiä. Silloin tutustuin teatterin toimitusjohtaja Harri Natuseen ja meille syntyi hyvä yhteistyösuhde, Kanerva muistelee.

Ympyrät olivat siis tutut. Hän näkee Rauman pitkät perinteet omaavana teatterikaupunkina, jossa sekä sisäteatteri että kesäteatteri keräävät komeita katsojalukuja.

– Täällä on aina vetänyt väkeä sellaiset paikalliset draamat tai musiikkinäytelmät, joissa käsitellään paikallisia aiheita. Rauma on vireä teatterikaupunki. Ihmiset vastaavat huutoon, kun heille tehdään sellaista teatteria, jota he haluavat nähdä.

 

“Teatteri elää katsojille.
Haluamme olla niin sanotusti ilmavia.”

 

Parhaillaan Rauman Kaupunginteatterissa pyörivät Kanervan ohjaama ja yhdessä Osku Valveen kanssa käsikirjoittama Lallis-musikaali sekä musiikkitarina Muukalainen. Exän uus ja vanha saa ensi-iltansa tulevana lauantaina. Teatterilla on menossa todella hyvä vuosi, sillä näytelmät vetävät täysiä katsomoita.

– Kaikki lähtee ohjelmistovalinnoista. Jos ajattelen omaa rooliani tässä kaikessa, niin minun tehtäväni on saattaa oikeita ihmisiä yhteen. Löytää tänne sellaisia henkilöitä, jotka tykkäävät tulla Raumalle ja jotka saavat yhdessä aikaan hyvän kokonaisuuden.

– Teatteri elää katsojille. Haluamme olla niin sanotusti ilmavia, eli tulla positiivisesti ulospäin. Emme käperry teatterina omaan tärkeyteemme tai omien seiniemme sisälle, vaan suhtaudumme ilmavasti meitä ympäröivään maailmaan.

 

Laivat pitävät sisällään tuhansia tarinoita

Kanerva asuu vakituisesti Hämeenlinnassa, mutta työ tuo hänet joka viikko muutamaksi päiväksi Raumalle. Pienen kaupungin miehellä ei ole ollut ongelmaa sopeutua jokapäiväiseen tuuleen ja suolaiseen tuiskuun.

– Merenrantakaupunkien ihmiset ovat tietyllä tapaa samanlaisia. Heistä löytyy kaikista jokin sellainen iloinen positiivinen röyhkeys ja suruttomuus. Olen työskennellyt esimerkiksi Kotkassa, jonka asukkaissa näen paljon samaa kuin raumalaisissa. Hämäläinen, joka minäkin olen, sen sijaan on paljon varautuneempi ja sulkeutuneempi.

Vanha Rauma, jossa Kanervalla on asunto, on muodostunut tärkeäksi paikaksi.

– Tykkään kuljeskella pienessä kaupungissa. Teen usein työpäivän jälkeen kävelyretken Vanhassa Raumassa ja nautin sen rauhasta ja tunnelmasta. Joku sanoi joskus, ettei Raumalla kävele kukaan iltaisin kaduilla, ja minullle se sopii oikein hyvin, Kanerva naurahtaa.

Toinen tärkeäksi muodostunut paikka on satama-alue. Sieltä ohjaajan, käsikirjoittajan ja näyttelijän töitä tekevä taitelija hakee inspiraatiota.

– On kiva kävellä satamassa ja katsella laivoja. Samalla voi kuvitella, minkälaisia hienoja tarinoita nuo laivat pitävät sisällään. 

 

“Joku sanoi joskus, ettei Raumalla kävele kukaan iltaisin kaduilla,
ja minullle se sopii oikein hyvin.”

 

Uusia tuttuja on tarttunut mukaan myös periraumalaisesta paikasta eli jääkiekkokaukalosta.

– Lähdin mukaan Rauman Lukon yhteistyökumppaneista koostuvaan HC Lehväkseen, jossa ovat mukana myös muun muassa Iiro Ignatius ja Saku Kiikola. Siellä pääsee kerran viikossa jäiden jälkeen aamupalan äärellä keskustelemaan hyvällä porukalla ja tutustumaan paikallisiin.

Kanerva nauraa, että kielimuuri on kieltämättä tullut muutaman kerran vastaan.

– Kun tulet yhtäkkiä raumalaisittain puhuvien ihmisten keskuuteen, jotka tuntevat toisensa varmaan lapsuudesta asti, niin kyllä toisinaan on hieman haastetta pysyä jutuissa kärryillä. Täytyy kuitenkin yrittää.

“Risotto on keittiön mitta.”, Kanerva sanoo ja antaa kiitosta risotosta ja ankasta koostuvalle annokselle.

Teatterilla ja urheilulla omat yhtäläisyytensä

Teatteriin Kanerva kertoo rakastuneensa hyvin nuorena. Kipinän sytytti suuri suomalaistaiteilija.

– Isäni työskenteli lääke-esittelijänä ja kiersin hänen mukanaan ympäri Suomea. Siitä on varmasti tullut tämä keikkailu meikäläisen repertuaariin. Jossain vaiheessa olimme pitempiä aikoja Seinäjoella hotelli Sorsanpesässä ja näin yhden viikon aikana neljä kertaa Vesa-Matti Loirin lavashow’n.

– Se viimeistään tartutti kipinän esiintymiseen. Minulla on aina ollut tarve esiintyä, sillä nautin siitä. Sitä kautta tulee sekä laulaminen että teatteri. Menin aikanaan Valkeakosken koululaiskuoroon ja siellä pääsin tukkipoikaryhmän johtajaksi ja keskipisteeksi. Silloin tajusin, että voin tarjota ihmisille elämyksiä.

 

“Kentällä ja näyttämöllä olemisessa
on
 täysin samanlaisia lainalaisuuksia.”

 

Kuorosta tie vei paikalliseen harrastajateatteriin. Teatterin ohessa kulki vahvasti myös urheilu. Valkeakosken kasvattina hän pelasi luonnollisesti jalkapalloa aina A-junioreihin asti sekä uppopalloa seuratasolla ja junioreiden maajoukkueessa.

– Urheileminen, liikkuminen, laulaminen ja näytteleminen ovat asioita, joita olen tehnyt koko elämäni. Nyt siitä saa hieman enemmän palkkaa kuin tiernapoikaryhmässä, jossa laitettiin lakit kiertämään.

Siinä missä urheilussa, myös teatterissa tiimityöskentely on äärimmäisen tärkeässä asemassa.

– On kyse sitten futisjoukkueen tai teatterin pukukopista, niin töitä tehdään yhdessä porukalla. Kentällä ja näyttämöllä olemisessa on täysin samanlaisia lainalaisuuksia. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi sijoittumiset ja rytminvaihdokset.

 

Toistamisen taidetta

Vaikka näyttelijän työ on näytellä, eroavat televisio ja elokuvat teatterilavoista. Molempiin tosin liittyy paljon odottamista, mikä painottuu enemmän studiossa ja kuvauspaikoilla.

– Televisiotyöskentely on siinä hetkessä ajatuksen syvempää kaivamista. Se on mielestäni sillä puolella yksi hienoimmista asioista. Siinä tehdään työ täysillä, mutta kun se työ on tehty, niin se jää taakse eikä sitä samaa näytellä ikinä toiseen kertaan.

– Teatteri taas on toistamisen taidetta. Se sama täytyy kaivaa illasta toiseen ja työskennellä sitä samaa saman porukan kanssa. Sekä teatterissa että televisiossa on molemmissa omat hyvät puolensa ja työryhmän välille syntyy aina se hyvä yhteishenki.

Pitkän uran tehneelle teatteriammattilaiselle vuosiin mahtuu monia hienoja hetkiä ja kokemuksia.

– Parhaiten mieleen nousee ne hetket, kun on saanut tavata vanhempia ja kokeneita kollegoita TV- ja elokuvatuotannoissa, Kansallisteatterissa, Tampereen Työväenteatterissa ja Pyynikin kesäteatterissa. Olen saanut tavata urani varrella todella hienoja persoonia.

– Kunnioitus ja samalla nuorempien auttaminen ovat tällä alalla suurta. Jos nuori näyttelijä käyttäytyy mukiinmenevästi, niin nuoreen näyttelijään suhtaudutaan myös mukiinmenevästi.

Herkkuja maalta ja mereltä – ahventa ja lohkoperunoita.

Huolenpidon moniottelija

Teatteri tarjoaa tarinoita, elämyksiä ja suuria tunteita. Toisinaan sellaisia hetkiä, joita ei arjen kiireessä välttämättä muualta tavoita.

– Haluan koskettaa katsojaa. On juhlaa, kun pääsee hyvän vastanäyttelijän kanssa näyttämölle. Ja sitten kun se vuorovaikutus toimii vielä yleisön kanssa, niin silloin on kaikki mennyt nappiin. Ohjaamisessa taas korostuvat ne hetket, kun tajuaa saaneensa näyttelijät pelaamaan täydellisesti yhteen, Kanerva kertoo.

Käsikirjoituksia hän tekee toisinaan yksin ja toisinaan kirjoittajaparin kanssa. Työtavat muodostuvat omanlaisikseen.

– Yksinkirjoittamisessa on jotain sellaista tenhoavaa, mutta parin kanssa se on sellaista niin sanottua räkättämistä ja hauskanpitoa. Viime kesänä esitetyn Juha Vainion elämästä kertoneen Sellaista elämä on -näytelmän kirjoitimme yhdessä Mikko Kivisen kanssa. Meillä se meni niin, että ensin puhuimme kaksi tuntia ihan kaikkea muuta ja sitten kirjoitimme puolitoistatuntia.

 

“Me saamme heiltä aplodeja, saamme heiltä nauruja
ja pystymme itkettämään heitä positiivisella tavalla.”

 

Nykyinen työ taiteellisena johtajana on kokonaisvaltaista teatteritaiteen tekemistä. Kanerva puhuu huolenpidon moniottelusta, jota ilman ei synny yksikään konsertti tai teatteri.

– Tykkään siitä, että saan miettiä asioita jonkun porukan eteen. Mikä olisi juuri tuolle porukalle parasta, miten juuri tuon pitäisi kehittyä ammatillisesti juuri tässä kohtaa, kuka ohjaaja olisi paras juuri tähän taloon juuri tällä hetkellä, kuka otetaan kirjoittamaan ja niin edelleen.

– Myös yleisöstä pitää huolehtia, ja se on koko työryhmän tehtävä. Me saamme heiltä aplodeja, saamme heiltä nauruja ja pystymme itkettämään heitä positiivisella tavalla.

Näyttelijätyön tärkein elementti on ajatus.

– Näyttämöajatus näkyy aina, ja se näkyy satojentuhansien kilometrien päähän. Näyttelijät eivät jää tavallaan koskaan eläkkeelle. On selvää, ettei kukaan meistä ole iäkkäämpänä enää kovassa fyysisessä kunnossa, mutta kun näyttelijällä on se ajatus mukana, niin hänellä ei ole mitään hätää.

 

Risotto mittaa keittiön

Ravintola Kapteeninhuoneen herkullinen lounas on nautittu ja se ansaitsee kovalta kotikokilta suuret kiitokset.

– Risottohan on yleensä sellainen keittiön mitta. Se mittaa keittiön osaamisen, ja nyt oli todella hyvä risotto. Ankkaa valitsin siitä syystä, että minulla on kollegan kanssa sellainen sanonta, että aina kun listalla on ankkaa, niin sitä pitää ottaa. Ja valinta oli onnistunut, Kanerva kehuu.

Ympäri Suomea aktiivisesti kiertävä keikkailija on lumoutunut myös Kapteeninhuoneen tunnelmasta.

– Olen nähnyt niin maailmalla kuin kotimaassakin todella paljon erilaisia ruokaravintoloita, ja tämän ravintolan ilmapiiri on sellainen, mitä ei saa ikinä muuttaa. Kapteeninhuone on täydellinen paikka juuri tällaisena kuin tämä on. Tämä on ajaton ja kodikas.

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Tutustu Rauman Kaupunginteatterin ohjelmistoon täällä.

Kapteenin pöydässä: Sari Pettersson

By Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtaisia henkilöitä, joiden kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Rauman Yrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Sari Pettersson on toimelias ja aikaansaava tekijä, joka on monessa mukana. Istuimme Sarin kanssa keskustelemaan muun muassa raumalaisesta yrityskentästä ja rakkaudesta Raumaan. Lounaaksi nautimme Kapteeninhuoneen nostalgiaviikon annoksista katkarapukasaria sekä legendaarisen pippuripihvin maalaisranskalaisilla.

Rauman Yrittäjien toiminnanjohtaja Sari Pettersson elää kiireistä aikaa. Yksi tämän hetken kuumimmista puheenaiheista on kiivas keskustelu irtisanomissuojan mahdollisesta keventämisestä. Samaan aikaan valmistaudutaan huomenna lauantaina Rakastunut Raumaan -toiminnan Minihysteria-päivään.

Suomessa on kolmiportainen yrittäjäjärjestö. Kaiken kattona on Suomen Yrittäjät, sen alla Satakunnan Yrittäjät, jonka alta löytyy paikallisesti toimiva eli tässä tapauksessa Rauman Yrittäjät.

– Yrittäjäjärjestöt ovat monelle yrittäjälle niitä järjestöjä, joihon niin sanotusti kuuluu kuulua. Se on toki itsessään jo yksi hyvä syy liittyä jäseneksi, mutta niitä hyviä syitä on useita. Me ajamme jokaisen yrittäjän etua, on hän sitten meidän jäsenemme tai ei, Pettersson kertoo.

Rauman Yrittäjien tilaisuuksista ja koulutuksista pääsevät nauttimaan myös henkilöt, jotka eivät ole yrittäjiä. Tällaisia ovat muun muassa jäsenyritysten työntekijät.

Yrittäjyys on ollut Raumalla aina vahvoissa kantimissa.

– Meillä on hyvää nostetta, sillä Raumalla on tällä hetkellä vetovoimaa. Meillä on esimerkiksi paljon niin sanottuja veturiyrityksiä, jotka alihankinta- ja kumppaniverkostoillaan edistävät myös muiden yritysten toimintaa. Tarvitsemme näitä onnistumistarinoita, jotka ruokkivat positiivista ilmapiiriä entisestään.

– Rauma on myös erittäin yrittäjähenkinen kaupunki. Täällä on hyvä yrittää ja asiat rullaavat eteenpäin. Montaa puhelinsoittoa ei tarvitse soittaa, että täällä saa asiansa hoidettua.

 

“Ajamme jokaisen yrittäjän etua,
on hän sitten meidän jäsenemme tai ei.”

 

Rauman Yrittäjät ry:llä on jäsenyrityksiä tällä hetkellä reilut 700. Järjestön tehtävänä on pitää yrittäjyyden lippua korkealla kaikissa yrittäjyyteen liittyvissä asioissa.

– Jäsenmäärään vaikuttaa moni asia. Yrittäjät eläköityvät ja yritykset lopettavat toimintansa syystä tai toisesta. Se näkyy luonnollisesti meidän jäsenmäärissämme. Samaan aikaan, kun yritykset lopettavat toimintansa, meidän tulee pitää innostusta yrittämiseen korkealla ja saada jatkuvasti nuoria mukaan.

Yrittäjäjärjestön jäsenet saavat erilaisia etuja ja alennuksia. Pettersson muistuttaa, että järjestöt tarjoavat yrittäjille ennen kaikkea vertaistukea.

– Liittymällä järjestön jäseneksi saat itsellesi verkoston ja vertaistukea. Yrittäjät voivat keskustella samoista asioista, vaikka he toimisivatkin täysin eri aloilla. Tietyt yrittäjyyteen liittyvät ilot ja murheet ovat kuitenkin samat, joten niiden läpikäyminen toisten samanlaisten ihmisten kanssa on helpompaa. Näistä keskusteluista voi saada myös erilaisia ideoita omaan toimintaan.

 

Kapteeninhuoneen nostalgiaviikon herkullinen katkarapukasari.

 

Yrittäjyys vaatii paloa ja intohimoa

Pettersson seuraa yrittäjäelämää tiiviisti työnkuvansa puitteissa, mutta myös kotona. Hänen puolisonsa työskentelee yrittäjänä taksialalla.

– Olen nähnyt läheltä, kuinka vaihtelevaa yrittäjän elämä on. Mukana on paljon iloja, mutta myös sellaista, mitä palkansaaja ei näe. Yrittäjä kantaa harteillaan vastuun oman toimeentulonsa ja yrityksen toiminnan lisäksi kaikkien  työntekijöidensä toimeentulosta, Pettersson muistuttaa.

Yrittäjyys on yksi niistä intohimoista, jotka vaativat, mutta myös antavat tekijälleen paljon.

– Yrittäjällä on aina se oma vapaus ja itsenäisyys, mutta samaan aikaan hän on tietyllä tapaa työnsä orja. Yrittäjä ei laske tunteja eikä katso kelloa, vaan töitä tehdään silloin ja niin kauan kuin tarvitsee.

– Jokaisen menestyvän yrityksen takana on se palo yrittäjyyteen. Se täytyy löytyä, sillä ilman sitä, yrittäjänä toimiminen saattaa käydä raskaaksi. Moni yrittäjä onkin sanonut, että raha ei saa yksin olla se syy, miksi tätä tehdään.

Kaikki ei kuitenkaan ole aina kiinni siitä, kuinka paljon ja kuinka intohimoisesti yrittäjä työtään tekee. Ulkopuolelta voi aina tulla jokin sellainen tekijä, mikä vaikuttaa yrityksen toimintaan. Jokin sellainen, johon yrittäjä tai työntekijät eivät voi itse vaikuttaa.

– Kuten monessa muussakin asiassa, myös yrittäjyydessä on omat ilonsa ja murheensa. Tärkeää olisikin muistaa pysähtyä iloitsemaan niistä pienistäkin asioista.

 

“Yrittäjä ei laske tunteja eikä katso kelloa,
vaan töitä tehdään silloin ja niin kauan kuin tarvitsee.”

 

Entä mitä neuvoja Rauman Yrittäjien toiminnanjohtaja antaisi niille, jotka ovat harkinneet yrittäjyyttä pitkään, mutta eivät ole syystä tai toisesta uskaltaneet vielä lähteä toteuttamaan unelmiaan.

– Kehotan hakemaan neuvoja ja ohjeita. Niitä saa meiltä ja kaupungin yrityspalvelusta. Totta kai se vaatii uskoa ja rohkeutta. Yrittäjän ei kuitenkaan tarvitse tietää itse kaikesta kaikkea, mutta monesta asiasta täytyy ottaa selvää.

– Eri asioihin löytyy omat ammattilaiset. Esimerkiksi kirjanpidolle sekä pankki- ja veroasioille on omat asiantuntijansa, joiden palveluita kannattaa hyödyntää. 

Yhtä tietä yrittäjäksi ei ole. Yrityksen voi aloittaa alusta, omistukseensa voi hankkia jo toimivan yrityksen tai toiminta voi lähteä harrastuksesta.

– Moni kokeilee ensin omaa liike-ideaansa osa-aikaisena yrittäjänä. Siinä voi rauhassa katsoa omien siipiensä kantavuutta. Jos toiminta kasvaa, niin silloin on huomattavasti helpompi hypätä palkkatyöstä täysipäiväiseksi yrittäjäksi.

 

Rakkaus Raumaan elävöittää kaupunkia

Rakastunut Raumaan -yhteisö koostuu Suomen idyllisimmän kauppakeskuksen eli Vanhassa Raumassa ja sen läheisyydessä toimivista yrityksistä sekä kannatusjäsenistä. Yhteisöstä pääsee nauttimaan jokainen raumalainen.

– Toiminnan tarkoitus on elävöittää Raumaa ja sen keskustaa. Haluamme, että ihmiset viihtyvät Raumalla. On myös tärkeää, että me käytämme paikallisten liikkeiden palveluita. Haluamme saada ihmiset rakastumaan meidän kaupunkiimme. Olemme sitä mieltä, että jokainen voi sen tehdä, Pettersson sanoo.

Hän korostaa, että Rakastunut Raumaan -toiminta hyödyttää koko kaupunkia, ei ainoastaan keskustassa toimivia yrityksiä. Kun ihmiselle tarjotaan töitä kahdelta eri paikkakunnalta, alkaa hän miettiä, että mitä muuta tarjottavaa näillä kaupungeilla hänelle on. Siinä vaiheessa nousee esiin paikkakunnan houkuttelevuus.

– Elävä keskus houkuttelee kaupunkiin matkailijoita, uusia asukkaita ja pitkässä linjassa myös yrityksiä. Yhdessä me voimme tehdä koko Rauman näkyväksi. Uskon, että olemme onnistuneet siinä ihan hyvin, mutta töitä sen eteen tulee tehdä jatkuvasti.

 

“Vanhan Rauman liikkeet ovat pieniä ja persoonallisia paikkoja,
joissa asiakas kohdataan ihmisenä.”

 

Rakastunut Raumaan -toiminta järjestää kaupungissa monenlaisia tapahtumia ja kampanjoita. Näillä houkutellaan raumalaisia ja ulkopaikkakuntalaisia tutustumaan kaupunkiin ja sen palveluihin. Pettersson muistuttaa, että kivijalkakaupat ja isot kauppaketjut täydentävät toisiaan.

– Kivijalkaliikkeet eivät pysty, eikä heidän kuulukaan kilpailla isojen ketjujen kanssa esimerkiksi aukioloajoissa. Vanhan Rauman liikkeet ovat pieniä ja persoonallisia paikkoja, joissa asiakas kohdataan ihmisenä. Liikkeessä voi olla töissä vain yksi ihminen, mutta hän keskittyy täysin sinuun ja saat tuotteen lisäksi sellaisen elämyksen, jota et välttämättä ketjuliikkeestä saa.

Rakastunut Raumaan -tapahtumia järjestetään ympäri vuoden. Esimerkiksi lokakuussa on luvassa jälleen HintaHysteria, marraskuussa Pikimust Perjanda ja joulukuussa jouluiset lauantait sekä Tonttujen yö. Huomenna lauantaina järjestetään koko perheen Minihysteria -tapahtuma, jossa mennään perheen pienempien ehdoilla.

– Olemme tilanneet hyvän sään lauantaille. Keskuspuistossa jaetaan ilmapalloja, suunnistuskarttoja ja herkkumaistiaisia klo 10.00-14.00 välisenä aikana. Suunnistuspisteinä on mukana 20 liikettä. Mukana on niin askartelupistettä, kuntosalia kuin kirkkoakin, jossa pääsee soittamaan urkuja. Reitin voi kiertää oman mieltymyksen mukaan.

 

Kapteeninhuoneen legendaarinen pippuripihvi.

 

Päivällinen yhdistää perheen päivittäin

Raumalaiset ovat ylpeitä kotipaikkakunnastaan. Pettersson on paljasjalkainen raumalainen monessa polvessa. Mikä saa hänet rakastumaan Raumaan aina uudelleen ja uudelleen?

– Se koostuu monesta asiasta. En ole koskaan edes miettinyt muuttavani pois täältä, sillä täällä on kaikki se, mitä elämältä kaipaan. Asuin joskus töiden takia hetken aikaa Helsingissä ja silloinkin hain koko ajan mahdollisuutta palata takaisin kotiin.

– Yksi tärkeä asia on tietenkin meri. Olen aina viettänyt kesäni mökillämme Olkiluodossa.

Kotikaupungista löytyy monipuolinen ruokaravintolatarjonta, jonka lounasvalikoimaa kiireinen toiminnanjohtaja hyödyntää lähes päivittäin.

– Täällä on äärettömän hyvät ravintolat. Meillä käy paljon vieraita muilta paikkakunnilla ja he ovat aina ihmeissään siitä, kuinka kattava ravintolaverkosto Raumalta löytyy.

 

“Päivällisen aikana jätetään kännykät ja lehdet sivuun,
ja keskitytään toisiimme.”

 

Kotona Petterssoneilla ruoka tehdään alusta alkaen itse. Lähiruokaa suositaan, eikä perheessä yleensä syödä eineksiä.

– Pääsääntöisesti minä teen meillä ruuan, mutta myös mieheni osaa kokata. Esimerkiksi jos teemme pizzaa, niin se valmistetaan pohjaa myöten itse. Joskus kun meillä on ollut einesruokaa, niin se on herättänyt lapsissa ihmetystä, Pettersson naurahtaa.

Lapsia on perheessä neljä, joten toinen tärkeä asia on yhteinen aika.

– Me kokoonnumme syömään päivällistä aina yhdessä. Silloin vaihdetaan kuulumiset ja jokainen saa kertoa omasta päivästään. Päivällisen aikana jätetään kännykät ja lehdet sivuun, ja keskitytään toisiimme.

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Rauman Lukon kapteenisto

By Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtaisia henkilöitä, joiden kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Jääkiekon Liiga-kausi käynnistyy jälleen viikon kuluttua, joten tällä kertaa kutsuimme vieraaksemme Rauman Lukon vastavalitun kapteeniston. Lounaaksi nautimme runsaan alkupalapöydän antimista, jonka jälkeen lautaselta löytyi loimutettua lohta kapriskastikkeella ja juuresmuusilla sekä plumaa ja chorizoa kermaperunoilla ja sinappikastikkeella.

Lukon kapteenisto kaudella 2018-19: Ylhäällä vasemmalla Arttu Ilomäki ja oikealla Toni Koivisto, alhaalla vasemmalla Tapio Laakso ja oikealla Janne Niskala.

 

Jääkiekon Liiga-kausi käynnistyy tasan viikon kuluttua perjantaina 14.9. Rauman Lukko avaa sesonkinsa parhaalla mahdollisella spektaakkelilla, sillä Kivikylän Areenalla mitellään kiihkeä Satakunnan paikalliskamppailu Lukon ja Ässien välillä.

Sinikeltaisten kapteenisto julkaistiin jokin aika sitten. Kapteenin C-kirjainta kantaa rinnassaan jo kahden edelliskauden ajan joukkueen liiderinä toiminut Janne Niskala. Varakapteenin roolia hoitavat jo neljättä kauttaan Toni Koivisto, viime kauden lopulla kapteenia tuurannut Arttu Ilomäki ja raumalaisseuraan täksi kaudeksi liittynyt Tapio Laakso.

Kyselimme lounaan lomassa Lukko-kapteeniston mietteitä perinteikkään seuran kapteenistoon kuulumisesta sekä lähenevästä Liiga-kauden startista.

 

Janne Niskala: ”Kapteenin täytyy olla oma itsensä.”

Kapteeni Janne Niskala on Rauman Lukon oma kasvatti. Kasvattajaseuran kapteenina toimiminen on luonnollisesti suuri kunnia-asia.

– Kapteenin roolissa on tärkeää näyttää esimerkkiä omalla toiminnallaan. Kapteenin täytyy kuitenkin ensisijaisesti olla aina oma itsensä. Merkki rinnassa ei saa muuttaa omaa tekemistä millään tavalla, Niskala painottaa.

Raumanmeren rannikkotykkinä tunnetulta Niskalalta löytyy kokemusta Suomen lisäksi ulkomailta muun muassa Pohjois-Amerikan NHL:sta ja AHL:sta, Venäjän KHL:sta, Sveitsin NLA:sta ja Ruotsin SHL:sta.

– Varmasti se helpottaa, että on ehtinyt nähdä urallaan paljon erilaisia persoonia kapteeneina ja pystynyt ottamaan jokaiselta jotain omaan toimintaansa. Minulla on ollut onni pelata sellaisissa joukkueissa, joissa on aina ollut hyviä ja erityylisiä johtajapersoonia.

– Ensimmäisenä mieleen nousee tietenkin Erik Hämäläinen. Häneltä olen saanut varmasti vahvoja vaikutteita. Maajoukkueessa kapteenina oli muun muassa Saku Koivu, joka oli persoonaltaan erilainen johtajatyyppi. Saku oli paljon äänessä ja hänellä oli paljon hyviä mielipiteitä.

Omaa persoonaa on aina vaikea kuvailla, mutta mitkä asiat vuoden 2011 maailmanmestari näkee omiksi vahvuuksikseen?

– Pyrin kannustamaan, neuvomaan ja tsemppaamaan joukkuetta, kuten koko kapteenisto. On selvää, että kun joukkueella menee hyvin, niin silloin on helppoa olla kapteeni, mutta jos tulee vähän vaikeampi jakso, niin silloinhan se johtajuus todella punnitaan.

 

Arttu Ilomäki Janne Niskalasta:
”Janne on rauhallinen persoona, jolla on suuri Lukko-sydän. Sen näkee jo siitä kuinka hän kantaa ison taakan tappioista. Hän ei mouhoa turhista, mutta sitten kun hän kokee, että homma ei toimi, niin silloin hän avaa suunsa. Ja kun ”Nikke” sanoo jotain, silloin koppi hiljenee ja kaikki kuuntelevat. Iso liideri, joka tietää tasan tarkkaa mistä hän puhuu. Johtaa isolla esimerkillä.”

 

Niskalalle nousee mieleen hauska tarina kapteenin roolista. Lukko kohtasi Zürichissä CHL-ottelussa paikallisen ZSC Lionsin.

– Ennen ottelun alkua kättelimme Zürichin kokeneen kapteenin Mathias Segerin kanssa. Olemme pelanneet monet kerrat vastakkain maajoukkuematseissa. Hän totesi hyvässä hengessä, että ”Ai sinäkin pelaat vielä?”. Naurahdin, että ”Ai minä? Sinähän olet minua neljä vuotta vanhempi!”, Niskala virnistää.

36-vuotias puolustaja on nykypäivänä poikkeuksellinen pelaaja, sillä hän on edustanut urallaan kotimaansa pääsarjassa vain kasvattajaseuraansa. Lukko onkin oman kylän pojalle sydämen asia.

– Totta kai Lukko merkitsee minulle paljon. Olen Raumalta kotoisin ja saanut pelata Lukossa junioreista liigajoukkueeseen asti. Tiedän hyvin sen, kuinka montaa raumalaista Lukko koskettaa ja kuinka tärkeä asia seura on heille.

– Koen tietyt Lukkoon liittyvät asiat ehkä hieman voimakkaammin. En kuitenkaan ole koskaan kokenut sitä millään tavalla taakaksi, päinvastoin. Se on pelkästään positiivinen asia. On kunnia kantaa Lukon värejä.

Uusi Liiga-kausi häämöttää jo nurkan takana. Lukon joukkue on hyvä sekoitus kokemusta ja nuorta voimaa. Millä ajatuksilla kapteeni johdattaa joukkonsa taisteluun sarjapisteistä?

– Odotukset ovat tietenkin kovat. Näen, että meillä on nälkäinen ryhmä. Meillä on myös terve kilpailutilanne. Sillä ei ole väliä oletko kokenut vai nuori pelaaja, vaan pelipaikka määräytyy peliesitysten mukaan.

– Me puskemme toisiamme päivittäin eteenpäin. Jos arki ja tekemisen taso ovat sellaista, mitä se tähän mennessä meillä on ollut, niin kehitystä tulee varmasti.

 

Loimutettua lohta kapriskastikkeella ja juuresmuusilla.

 

Tapio Laakso: ”Veljeys rakentuu avoimuudesta.”

Hyökkääjä Tapio Laakso siirtyi täksi kaudeksi Raumalle Tampereen Ilveksestä. 33-vuotias Laakso nousi samantien mukaan sinikeltaisten johtohahmoihin.

– Lukko on perinteikäs ja hienon historian omaava seura, joten on iso kunnia päästä kantamaan varakapteenin A-kirjainta. Kaiken kaikkiaan on hienoa päästä pelaamaan Lukossa ja juuri tässä joukkueessa, jossa pukukoppi on täynnä hienoja jätkiä, Laakso sanoo.

– Kokemus ei ole koskaan itseisarvo kapteeneille. Toki on selvää, että jos kapteenisto koostuu ainoastaan nuorista kokemattomista pelaajista, niin jotain sieltä puuttuu. Olen itse aikanani nuorena pelaajana kokenut sen niin, että kokeneemmat pelaajat tuovat tietynlaista turvaa ja tukea.

Laakso on ollut mukana edustamiensa joukkueiden kapteenistoissa käytännössä koko aikuisuransa. Hän kantoi Ilveksessä C-kirjainta kolmella edellisellä kaudella. Tätä ennen hän toimi kauden ajan seuran varakapteenina ja TPS:ssä sekä kapteenina että varakapteenina.

– Luonteeni on sellainen, että pyrin tekemään kaikki asiat urheilijana aina niin hyvin kuin osaan ja pystyn. Kun kokemusta kertyy, myös tietotaito kasvaa koko ajan. Olen pukukopissa äänekäs ja pyrin olemaan positiivinen. Haluan kannustaa jätkiä repimään itsestään enemmän ja enemmän irti.

Joskus se vaatii hyvää fiilistä ja joskus taas pientä herättelyä. Hyvä joukkuehenki vaatii toisinaan myös kipinöiden lentelyä.

– Paras tapa herätellä muita, on näyttää itse esimerkkiä omalla toiminnallaan. Hyvän joukkueen merkki on myös se, että uskallamme sanoa toisillemme asioita suoraan. Joskus otetaan vähän yhteen, mutta kun ikävätkin asiat nostetaan esille, niin silloin mennään yhdessä eteenpäin ja kehitytään. Se kertoo siitä, että kaikki välittävät tästä hommasta.

 

Janne Niskala Tapio Laaksosta:
”Tapio on avoin persoona ja jämäkkä kaveri. Hän tykkää olla paljon äänessä ja tsempata. Pelityyli on myös sellainen, että hän taistelee jokaisen tilanteen loppuun asti. Hän on vahva alivoimalla ja blokkaamaan kiekkoja. Siten hän tuo omalla pelaamisellaan joukkueeseen lisää virtaa ja näyttää esimerkkiä.”

 

Laakso käyttää osuvaa veljeyden vertauskuvaa. Veljekset ovat toisilleen kaikkein rakkaimpia, mutta he myös ottavat kaikkein eniten yhteen.

– Olen vuosien varrella oppinut, että sellainen jatkuva ”happy family”-meininki ei luo koskaan oikeanlaista veljeyttä. Tiukassa paikassa pitää pystyä luottamaan jokaiseen jätkään. Se luottamus rakentuu avoimuudesta ja ikävienkin asioiden käsittelystä.

Lukko on harjoitellut elokuun kovaa ja katseet on vahvasti ensi viikon perjantaissa. Laakso pääsee avaamaan Lukko-uransa paikallismatsin merkeissä.

– Olen pelannut Raumalla monet kerrat vastustajan riveissä ja tiedän, ettei Kivikylän Areena ole vierasjoukkueelle mikään helppo paikka pelata. Nyt pääsen kokemaan sen kotijoukkueen paidassa. Haluan olla iso osa tätä uutta juttua, mitä täällä rakennetaan.

– Pääsin Ilveksessä kokemaan Tampereen paikalliskamppailut ja nyt saan nauttia tästä Satakunnan derbystä. Olen jo aistinut tämän hienon vastakkainasettelun Rauman ja Porin välillä.

 

Plumaa ja chorizoa kermaperunoilla ja sinappikastikkeella.

 

Toni Koivisto: ”Kaikki ovat erilaisia persoonia.”

Toni Koivisto muutti Raumalle nuorena miehenä. Ylitorniosta kotoisin oleva nyt 33-vuotias hyökkääjä pelasi uransa ensimmäisen Liiga-ottelun Lukon paidassa kaudella 1999-2000.

Lukosta tie vei Ilveksen ja Kärppien kautta Venäjälle ja Ruotsiin. Paluu nykyiseen kotikaupunkiin kanaalin varrelle tapahtui keväällä 2013. Koivistolla alkaa nyt neljäs kausi sinikeltaisten kapteenistossa.

– En ole mikään äänekäs persoona, joten pyrin parhaani mukaan näyttämään kokemuksen mukanaan tuomaa esimerkkiä kentällä ja sen ulkopuolella. Yritän antaa nuoremmille vinkkiä siitä, miten kannattaa treenata ja miten toimia kentällä. Olen sanonut, että minulta saa tulla aina kysymään, jos jokin asia mietityttää tai johonkin tarvitsee tukea, Koivisto kertoo.

Kokemus ja osaaminen ovat sanoja, jotka kuvailevat hyvin Lukon kapteenistoa.

– Meillä on pelaajia, jotka ovat nähneet maailmaa sekä monia erilaisia otteluita ja niiden sisällä tapahtuvia juttuja. Olemme kaikki melko erilaisia persoonia, mutta jokainen näyttää omalla tavallaan esimerkkiä päivittäisessä arjessa.

 

Tapio Laakso Toni Koivistosta:
”Toni on rauhallinen ja analyyttinen kaveri, joka on nähnyt kaiken ja pelannut menestyneissä joukkueissa. Ei ehkä kaikkein äänekkäin jätkä, mutta kun hän avaa suunsa, niin jokainen varmasti kuuntelee. Kyseessä on viimeisen päälle ammattimies. Hän on suorittanut koko uransa tasaisen hyvin ja pysynyt terveenä. Hyvä esimerkki etenkin kaikille meidän nuorille jätkille siitä, mitä se vaatii, jos haluat pelata hyvän uran kiekkoilijana.”

 

Kapteenisto on myös tietyissä tilanteissa linkki pelaajien ja valmennuksen välillä. Tarkoitus on helpottaa molempien arkea. Joukkueeseen mahtuu yhtä monta erilaista persoonaa kuin siinä on jäseniäkin.

– Toisinaan me välitämme viestejä valmennukselta pelaajille ja toisinpäin. Joitain asioita on helpompi viedä ja vastaanottaa pelaajalta pelaajalle. Usein ne on jotain treenaamiseen ja muuhun meidän arkeemme liittyviä juttuja.

– Jääkiekkoilijoiden on helppo tulla toimeen toistensa kanssa. Autamme toisiamme niin peliin liittyvissä kuin henkilökohtaisissakin asioissa.

Lukon joukkuetta Koivisto kuvailee urheilulliseksi.

– Urheilullisuus on yksi meidän vahvuuksistamme. Ikähaitari on aika iso ja se on myös yksi voimavaroista. Kaikki nuoret menevät kovaa vauhtia eteenpäin, mutta jos jotkut pitää nostaa esiin, niin varmasti Linus Nymania sekä Petmanin veljeksiä Mikkoa ja Villeä kannattaa seurata.

 

Hovi Sales tukee monipuolisesti raumalaista urheilua ja kulttuuria. Logomme koristaa muun muassa Rauman Lukon liigajoukkueen ja junioreiden pelipaitoja. Lue lisää täällä.

 

Arttu Ilomäki: ”Ilman hauskuutta ei saa parasta irti.”

27-vuotias Arttu Ilomäki on Lukon kapteeniston nuorin jäsen. Ilomäki aloittaa nyt ensimmäistä kertaa urallaan kauden kapteeniston jäsenenä. Viime sesongin lopulla hän tosin kantoi jopa kapteenin C-kirjainta tuuratessaan sivussa ollutta Janne Niskalaa.

– En edes osannut odottaa tällaista kunniaa. Olen erittäin otettu päästessäni mukaan niiden hienojen pelaajien joukkoon, jotka täällä ovat nyt ja ovat joskus olleet kapteenistossa. Itselleni tämä on iso oppimisen hetki ja kasvamisen paikka, Ilomäki muistuttaa.

Ilomäen persoona on positiivinen. Harvoin hyökkääjää näkee naama mutrulla.

– Olen paljon äänessä ja pyrin jakamaan eteenpäin sitä oppia, mitä olen itse urallani saanut vanhemmilta pelaajilta. Yritän pitää hyvän fiiliksen ilmapiiriä yllä. Näen sen niin, että ilman hauskuutta ei saa parasta irti. Totta kai tulee hetkiä, jolloin hauskuus tulee kaiken pahan olon ja ison työn takaa. 

– Täytyy muistaa, että jatkuvalla ”hyvä, hyvä”-meiningillä ei mennä kuitenkaan pitkälle. Joskus pitää painaa hommia veren maku suussa ja vakavalla meiningillä. Kun tehdään hommia, niin tehdään tosissaan ja kun on paikka ottaa iisimmin, niin silloin pitää tuoda se puoli mukaan. Hyvä balanssi näiden välillä luo hyvän työilmapiirin.

 

Toni Koivisto Arttu Ilomäestä:
”Arttu on todella sosiaalinen ja hän tulee aina kaikkien kanssa hyvin toimeen. Hän pystyy nostamaan tunnelmaa positiivisuudellaan ja vitseillään. Jos joskus tunnelma on turhan vakava, niin Arttu pystyy keventämään ilmapiiriä positiivisemmaksi. Hän on myös yksi pukukopin äänekkäimmistä kavereista.”

 

Ilomäki naurahtaa, että hän on nelikossa se oppipoika. Hänellä on hyvä mahdollisuus imeä johtamisen oppia muilta kapteeniston jäseniltä.

– Niskala on nähnyt niin paljon, että kun hän avaa suunsa, niin jokainen jätkä kuuntelee jo pelkästään kokemuksen ja sen mukanaan tuoman näkemyksen takia. Laakso taas on sellainen soturi, että vaikka hänellä olisi jalka poikki, niin mies ei valittaisi yhtään. Koivisto taas tietää, mitä vaaditaan jos haluaa menestyä urallaan.

Jääkiekossa kaikki tekeminen tähtää loppujen lopuksi kevääseen ja pudotuspeleihin. Arjessa mennään eteenpäin kuitenkin päivä kerrallaan.

– Mikään joukkue ei ole täysin valmis vielä jouluna. Joka päivä laitetaan sovittuja asioita parempaan kuosiin. Alkukausi opiskellaan sitä, mikä on meidän hommamme ja mitä alamme tehdä. Peli ja joukkue kehittyvät sitä mukaa, kun kausi etenee. Kun jaksetaan tehdä laadukasta arkea ja painaa hommia yhdessä, niin sitä kautta ne palkinnot tulevat sitten ajan kanssa.

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.