Keittiömestarin mietteitä

Kapteenin pöydässä: Tuomas Soronen

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa saimme vieraaksi lokakuussa vuoden raumalaisena nuorena yrityksenä palkitun Sorcolor Oy:n toimitusjohtaja Tuomas Sorosen. Lounasmenun maittavista vaihtoehdoista lautaselle valikoitui tällä kertaa härän sisäfileepihvi barbeque-kastikkeella ja kermaperunoilla sekä pariloitua siikaa juuresperunapyreen ja yrttiöljyn kera.

Rauman Yrittäjät ry palkitsi lokakuussa syysjuhlassaan paikallisia yrityksiä. Rauman Hovi palkittiin vuoden yrityksenä ja yrittäjä Juhani Ignatiusta muistettiin Elämäntyöpalkinnolla. Samassa juhlassa hienon kunnianosoituksen sai raumalainen Sorcolor Oy, joka palkittiin Vuoden nuori yritys 2018 -palkinnolla.

Maalauspalveluita tarjoavan Sorcolorin toimitusjohtaja Tuomas Soronen on luonnollisesti erittäin otettu huomioimisesta. 

– Kyllähän tuollainen kunnianosoitus lämmittää mieltä. Perustimme yrityksen viisi vuotta sitten heinäkuussa 2013 ja meillä on mennyt mielestäni hyvin. Ei sovi kuitenkaan unohtaa sitä, että nämä vuodet ovat olleet työntäyteisiä sekä henkisesti että fyysisesti, Soronen muistuttaa.

– Jokainen ihminen kaipaa tsemppiä ja kannustusta, ja mielestäni nämä tällaiset palkinnot ovat sellaisia asioita, jotka potkivat eteenpäin. Olemme fiilistelleet tätä porukalla, sen mitä olemme työnteolta ehtineet.

Porukalla Tuomas tarkoittaa työntekijöitä, mutta ennen kaikkea veljeskolmikkoa. Hän omistaa Sorcolorin yhdessä veljiensä Miikan ja Samuelin kanssa. Tehokas kolmikko on kasvattanut yrityksen toimintaa suurin harppauksin. Heidän työnsä voidaan sanoa uudistaneen perinteistä alaa.

 

“Nämä palkinnot ovat sellaisia asioita, jotka potkivat eteenpäin.”

 

– Uskon, että iloinen ja nuorekas, alaa uudistava konsepti on ollut varmaankin yksi syy palkintoon. Ehkä myös näkyvyys ja hyvät taloudelliset lukemat vaikuttivat omalta osaltaan.

Sorcolor onkin työllistänyt paljon nuoria. Yrityksen palveluksessa työskentelee sesonkiaikaan runsaasti työntekijöitä. Parhaimmillaan maalaustöitä on ollut tekemässä peräti 155 henkilöä ja tulevaisuuden tavoitteet on asetettu vieläkin korkeammalle.

– Talvella meillä työskentelee noin 45 henkeä, mutta ensi kesän tavoitteena on, että sesongin väkimäärä nousisi sinne 200 henkilön paikkeille. 

Soronen korostaakin myös työntekijöiden osuutta palkinnon saamisen mahdollistajina.

– Vaikka sitä aina joka paikassa toitotetaankin, että hyvät työntekijät ovat kaiken A ja O, niin se pitää paikkansa. Ei täällä kukaan yksin pitkälle pääse. Haluankin kiittää ennen kaikkea niitä työntekijöitä, jotka ovat olleet pisimpään talossa. He ovat uskoneet alusta asti tähän hommaan.

 

Kapteeninhuoneen pariloitua siikaa juuresperunapyreen ja yrttiöljyn kera.

 

Karttakeppi vaihtui isompaan pensseliin

Sorosen yrittäjäura alkoi jo lukioikäisenä. Tuolloin hän teki oman toiminimensä kautta pienimuotoisia remonttitöitä kotipuolessaan Haapavedellä.

– Olen aina tykännyt tehdä käsillä erilaisia töitä. Koulussa tämä näkyi etenkin teknisen työn tunneilla, josta sain aina kiitettävän numeron todistukseen. Kun tekee käsillä, näkee sen oman työnsä jäljen ja usein se on myös tavalla tai toisella tuottavaa.

Syksyllä 2012 nuori mies suuntasi Raumalle opiskeluiden perässä. Opettajankoulutuslaitoksen opinnot ovat tällä hetkellä kesken, sillä nyt kaikki aika keskitetään Sorcolorin kehittämiseen.

– Koin, että luokkahuone on minulle liian pieni pelikenttä. Ammattikielellä sanottuna halusin päästä  niin sanotusti vetämään isommalla pensselillä isommille pinnoille. 

Sorcolorin tarina alkoi Vanhasta Raumasta. Siellä Tuomas ja Miika maalasivat kesätöikseen puutaloja.

– Voin sanoa ihan suoraan, että minulla oli alan osaaminen ja Miikalla oli se visio. Olin saanut muutamia urakoita toiminimelleni, kun Miika ehdotti osakeyhtiön perustamista. Sanoin, että jos osaat sellaisen tehdä niin anna mennä, johon Miika totesi, että eiköhän Googlesta löydy siihen apu, Tuomas naurahtaa.

 

“Ammattikielellä sanottuna halusin päästä  niin sanotusti
vetämään isommalla pensselillä isommille pinnoille.”

 

Apu tosiaan löytyi ja yhtäkkiä veljeksillä oli hallussaan osakeyhtiö, jonka he olivat nimenneet Sorcoloriksi. Tuomas kertoo, että silloin syttyi todellinen suuri kipinä yrittäjyyteen.

– Meillä oli Vanhassa Raumassa maalaustyömaita ja uskon, että ihmiset bongasivat meidät sieltä. Sitä kautta tuli lisäkeikkaa jo seuraavalle kesälle. Kaikki lähtee kuitenkin aina tekemisen kautta.

Ensiaskeleissa suurena apuna oli raumalainen Maalikauppa V&O.

– Muualta muuttaneena en tuntenut Raumalta oikein ketään, joten Maalikaupan Vesalle ja Ollille isot kiitokset siitä avusta, jonka he silloin tarjosivat. He ovat olleet isossa roolissa sen suhteen, että Sorcolor pääsi aikanaan kunnolla käyntiin.

 

Vuoden 2018 palkittujen yritysten edustajat kohtasivat Hotel Kalliohovissa. Kuvassa vuoden nuoren yritys Sorcolor Oy:n Tuomas Soronen ja vuoden yritys Rauman Hovi Oy:n Juhani Ignatius.

 

Persoonallinen markkinointi kasvun tukena

Viimeisten vuosien aikana kasvu on ollut kovaa. Tänä päivänä Sorcolorilla on toimistot neljällä paikkakunnalla. Punaisiin työasuihin pukeutuneita maalausmiehiä voi tavoitella Rauman lisäksi Helsingissä, Tampereella ja Turussa.

– Työntekijöiden rekrytoinnissa isot kaupungit ovat ehkä hieman vetovoimaisempia kuin Rauma. Haluan kuitenkin uskoa, että olemme omalta osaltamme olleet nostamassa Rauman vetovoimaa tällä saralla.

Aktiivinen ja erottuva markkinointi on ollut tärkeä tekijä. Sorcolor näkyy vahvasti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

– Miika vastaa meillä markkinoinnista. Hän on tehnyt järjettömän hienoa duunia hyvillä ideoilla ja oikeanlaisella rohkeudella. Ja siihen päälle hänellä on ollut intohimo markkinointityötä kohtaan. Käytämme markkinointiin myös paljon rahaa ja se on osa strategiaamme.

– Suurin mittarihan on kuitenkin se, että pysyykö asiakkaat tyytyväisinä myös silloin kun yritys kasvaa. Se on tärkeä asia, josta tulee huolehtia hyvin.

 

Veljekset työkavereina

Työskentely yhdessä oman sisaruksen kanssa kuulostaa samaan aikaan hyvältä ja jopa hieman pelottavalta vaihtoehdolta. Miten Sorosen veljesten keskinäinen arki sujuu?

– Totta kai omalle veljelleen haluaa aina hyvää ja parasta, mutta kyllä me otamme joskus yhteenkin. Niistä tullaan kuitenkin läpi keskustelemalla. Veljekset ymmärtävät toisiaan, uskaltavat antaa toisilleen suorempaa palautetta ja ottaa sitä palautetta toiselta vastaan.

Tuomas on veljessarjan nuorin. Firman kasvaessa vastuualueiden jakaminen on tuonut selkeyttä yhteiseen tekemiseen.

– Vastuuttaminen on toiminut meidän kohdalla hyvin. Toinen ratkaiseva tekijä on se, että osataan elää jokainen tietyllä tapaa kahta elämää. On osattava erottaa se työajan veli ja vapaa-ajan veli, Tuomas huomauttaa.

Nuori yrittäjä on nyt 26-vuotias. Miten hän näkee yrittäjän vaatimukset, onko mies ehtinyt elämään ollenkaan omaa nuoruuttaan?

– Näen, että nuoruuteni on ollut täysin Sorcoloria. Sitä aina toisinaan miettii, että mistä on jäänyt paitsi, mutta toisaalta yrittäjyys on kasvattanut minua ihmisenä. Kaiken eteen on tehty paljon töitä ja olen tullut näiden vuosien varrella esimerkiksi itsevarmemmaksi. Kaiken kaikkiaan yrittäjyys antaa enemmän kuin ottaa.

Herkullinen härän sisäfileepihvi barbeque-kastikkeella ja kermaperunoilla.

 

Kotimaista sen olla pitää

Tuomas Soronen on ehtinyt viiden vuoden aikana kotiutua kanaalikaupunkiin. Jopa niin hyvin, että hän on vaihtanut yhdessä asiassa myös värejä.

– Olen nykyään Rauman Lukon kannattaja. Ennen olin vahvasti Oulun Kärppien mies, mutta nykyään seuraan aktiivisesti Lukon otteita.

Soronen ajelee ympäri Suomea tapaamassa asiakkaita. Näillä reissuilla ruokaravintolat tulevat tutuiksi.

– Suhteutettuna asukaslukuun Rauman ravintolatarjonta on mielestäni ihan Suomen kärkipäätä. Jos Itä-Suomessa väki vetää hirvenlihaa kotona ja se on siellä se juttu, niin täällä se sama juttu on, että mennään ravintolaan syömään.

Kiireinen nuori yrittäjä irrottaa ajatuksensa työstä reissaamalla ympäri maailman. Matkoillaan hän on havainnut yhden tärkeän asian kotimaisesta ruoasta.

– Jokaisella reissulla se on se toinen tai kolmas päivä, jolloin alan ikävöidä suomalaista ruokaa. 

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteeninhuoneessa herkutellaan myös isänpäivänä tulevana sunnuntaina 11.11. klo 12.00-14.00. Aikuiset syövät hintaan 23-38€ ja lapset hintaan 7-10€. Varaukset sähköpostitse sales@hovisales.fi tai puhelimitse numerosta 010 229 5210. Katso isänpäivän menu täältä.

Kapteenin pöydässä: Juho Suoramaa

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Keskiviikkona istahdimme lounaan ääreen Juho Suoramaan kanssa. Lounaaksi nautimme paistettua kampelaa kylmäsavulohikastikkeessa ja tilliperunoilla sekä Kapteeninhuoneen suussa sulavaa ylikypsää entrecôtea, tummaa minttukastiketta ja rosmariiniperunoita. Lounashetken kruunasi päivän jälkiruokana ollut chilinen suklaaleivos ja kahvi.

Raumalaisen jalkapalloseura Pallo-Iirojen kausi päättyi lokakuun puolivälissä komeasti sarjanousuun. Sinikeltaiset vihreän veran soturit taistelivat tiensä ensi kaudeksi maamme kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle kakkosdivisioonaan.

Juho Suoramaa on yksi menestyksen arkkitehdeistä. Pallo-Iirojen kilpailupäällikkö on ollut mukana rakentamassa miesten edustusjoukkuetta. Tämän lisäksi hän vastaa seuran viestinnästä ja on toiminut viime vuodet edustusmiehistön joukkueenjohtajana.

– Täksi kaudeksi saimme uuden kaverin eli Mikko Väänäsen mukaan toimintaan ja hän ottaa vastuulleen joukkueenjohtajan tehtävät, joten työmäärä hieman vähenee sitä kautta. Hän on hoitanut jo menneellä kaudella kyseisiä tehtäviä ja minä olen ollut mukana niin sanotusti siirtymävaiheen apuna, Suoramaa kertoo.

Suoramaa ajautui Pallo-Iirojen toimintaan omasta aloitteestaan loppuvuodesta 2014. Aiemmalla kaudella joukkueella oli pelillisesti omat haasteensa. Suurimmat kompastuskivet olivat kuitenkin toisaalla, ja tämän havaittuaan Suoramaa marssi Talolassa sijaitsevaan Pallo-Iirojen toimistoon tarjoten avuksi omaa osaamistaan.

– Huomasin, että heillä oli selkeä tarve kriisiviestinnän ja siihen liittyvän kommunikoinnin osaamiselle. Silloin velloi paljon erinäisiä, aivan uskomattomiakin huhuja seuran ympärillä. Heiltä esimerkiksi lähti silloin muutama pelaaja pois kesken kauden ja kun seurasin tapahtumia, niin koin, että minulla voisi olla viestintään annettavaa, joskin paljon opittavaakin. 

– Päätin astella Pallo-Iirojen toimistolle ja kysyä voisinko olla asian suhteen avuksi. Siitä kaikki lähti ja kausi 2015 oli ensimmäinen kauteni seuran toiminnassa.

Suussa sulavaa ylikypsää entrecôtea, tummaa minttukastiketta ja rosmariiniperunoita.

 

Viestinnän kautta kilpailujaostoon

Aluksi työnkuva sisälsi ainoastaan viestintää. Suoramaa kirjoitti, kuvasi ja sometti – toisin sanoen eli mukana miesten edustusjoukkueen jokaisen hetken. Kausi ei ollut kuitenkaan helppo, sillä Pallo-Iirot putosi tuolloin 2.divisioonasta sarjaporrasta alemmas.

– Seuraavat kolme kautta menikin sitten 3.divisioonassa. Silloin kuvittelin jotenkin naiivisti, että siellä vietettäisiin vain yksi kausi ja tultaisiin saman tien takaisin 2.divisioonaan. Niin ei sitten kuitenkaan käynyt, Suoramaa naurahtaa.

– Vaikka pettymys oli silloin suuri, tajusin kuinka hienoa on, että on mahdollisuus pudota ja nousta sarjaportaiden välillä. Se tarkoitti silloin koko seurassa sitä, että nyt aletaan tekemään entistä enemmän töitä ja on kasattava riittävän vahva organisaatio, jotta paluu ylemmäs toteutuu.

Suoramaa toteaa, että vaikka menestyksettömät vuodet ovat olleet raskaita, ovat ne myös antaneet paljon.

– Ainoa tavoite oli nousu. Jokaisessa pelissä paineet olivat meillä ja ne olivat koko ajan vahvasti läsnä. Turhauttihan se, kun hallitsimme useimmiten peliä, mutta sitten vastustaja kävi tekemässä sen ottelun ainoan maalin.

 

“Uskon, että kokonaispaketti on se juttu,
mikä houkuttelee pelaajia tulemaan tänne.”

 

Valmentajia vaihtui ja pelaajia vaihtui. Alkoi keskustelu joukkueen rakentamisesta. Se oli aiemmin ollut valmentajien vastuulla, mutta nyt pöydälle nostettiin mahdollisuus kiinnittää kilpailupäällikkö. Näin valmentajille jäisi enemmän aikaa keskittyä valmentamiseen.

– Seurassa oli havaittu, että minuun voi luottaa. Tietääkseni kyseessä oli edustuksen valmentajanakin toimineen Pasi Lehtosen ajatus siitä, että olen sellainen kaveri, joka tekee sen minkä lupaa ja tekee ne hommat loppuun asti.

– Saimme kasattua hyvän ryhmän vastaamaan Pallo-Iirojen kilpailullisuudesta. Jere Tammela jatkoi vanhasta kilpailujaostosta ja uusina mukaan tulivat minun lisäkseni Kasper Nyholm ja Vellu Varho.

Nelikon vastuulle tuli miesten edustusjoukkueen kasaaminen. Tämä vaati tavoitteellisuutta, kovaa työtä ja hieman tuuriakin.

– Amatööriurheilussa työpaikat ovat yksi tärkeä keino houkutella pelaajia joukkueisiin. Rahan kanssa pystymme kilpailemaan ainoastaan saman sarjatason joukkueiden kanssa, mutta eihän tästä sillä tavalla makseta, että kukaan voisi ainoastaan jalkapallon vuoksi muuttaa Raumalle.

– Toinen houkutin on toimiva organisaatio. Pallo-Iirot on valtakunnallisellakin tasolla arvostettu seura, joka tekee laadukasta juniorityötä. Lisäksi meillä pidetään pelaajista hyvää huolta ja otteluissa käy vastustajiin verrattuna paljon yleisöä. Uskon, että kokonaispaketti on se juttu, mikä houkuttelee pelaajia tulemaan tänne.

 

Sarjanoususta uuteen iskukykyyn

Viime syksynä joukkueen rakentaminen onnistui ilmeisen hyvin, sillä kolmen vuoden kaamos päättyi pitkään odotettuun sarjanousuun.

– Kun nousu varmistui, ei se tuntunut aluksi miltään. Takki oli niin tyhjä. Vasta nyt viikkojen jälkeen on alkanut tuntua hyvältä. Samaan aikaan sitä kuitenkin taustoissa valmistautuu jo tulevaan. Olemme jo pitkään rakentaneet iskukykyistä joukkuetta ensi kauteen, Suoramaa muistuttaa.

Pallo-Iirojen saldo oli menneellä sesongilla kova. Sinikeltaiset eivät hävinneet kertaakaan kotona ja voittivat kaikki kärkipään ottelut. Mitkä sitten olivat sarjanousun saavuttaneen joukkueen menestystekijät?

– Ensimmäinen asia on se, että meillä oli kiistatta sarjan paras materiaali. Meillä oli riveissä useampi kaveri, joka voisi pelata jalkapalloa edelleen ammatikseen. Kun pelasimme omalla tasollamme, ei tuossa sarjassa ollut yhtään sellaista joukkuetta joka olisi pystynyt haastamaan meidät.

Kapteeninhuoneen kampelaa kylmäsavulohikastikkeessa ja tilliperunoilla

 

Kannattajakulttuuriin kasvaa uusi sukupolvi

Suoramaan ura urheiluviestinnässä ei alkanut kuitenkaan jalkapallon parissa. Mies on nimittäin yksi Rauman Lukon äänekkäästi kannustavan kannattajayhteisö Raumam Boikkatte perustajajäsenistä.

– Tein jo Raumam Bojissa viestintää Aleksi Lennon kanssa. Vastasimme viime vuodet yhdessä pääasiassa sosiaalisen median sisällöistä. Sitä kautta heräsi mielenkiinto urheiluseurojen viestintää kohtaan.

Raumam Boja perustettiin kahden kaveriporukan toimesta vuonna 2011.

– Sitä ennen oli jo viritteillä kannattajatoimintaa, kun ihmiset kokivat, että kannustus oli Lukon peleissä kokenut inflaatiota. Halusimme tehdä sen eteen jotain ja koen, että onnistuimme siinä hyvin.

– Tuollainen yhteisö on tiivis porukka, jossa kenenkään taustoilla ei ole mitään merkitystä. Jengi painaa arjet duunia erillään ja menee Lukon matseihin viettämään aikaa yhdessä. Mukana on äärimmäisen hyviä tyyppejä, jotka tykkäävät tehdä juttuja porukalla.

 

“Mieltäni lämmittää eniten se, että aktiivitoimintaan
on saatu mukaan uutta sukupolvea.”

 

Kannattajakulttuurissa on tapahtunut vuosien varrella paljon muutoksia. Suoramaa kertoo, että kulttuuri on syventynyt entisestään.

– Omaa mieltäni lämmittää eniten se, että aktiivitoimintaan on saatu mukaan uutta sukupolvea. Esimerkiksi peleissä on uusi capo eli niin sanottu katsomotoiminnan johtaja, joka on iältään vasta teini-ikäinen. Capon koroke on sellainen paikka, johon harvalla on uskallusta edes yrittää kavuta. Se vaatii uskoa omaan itseensä ja omaan tekemiseensä. Sillä taas ansaitaan kunnioitus muiden silmissä.

Suoramaa jättäytyi yhdessä Lennon kanssa pois Raumam Bojista loppukesästä, kun he hyppäsivät mukaan Rauman Lukon viestintätiimiin.

– Oli todella vaikea päätös jättää itselle tärkeä yhteisö. Toisaalta koin ettei minulla ollut enää niin paljon annettavaa Rauman Boikkatte toiminnalle kuin aiemmin. Muutamia yksittäisiä pelejä lukuunottamatta, olin jäänyt pois katsomotoiminnasta enkä ollut enää taustoissakaan niin aktiivisena tekijänä. Vaikka päätös tehtiin nopeasti, niin olisin voinut kuitenkin lähdön hoitaa tyylikkäämmin, joten ymmärrän hyvin kaiken reaktion, jota siitä on seurannut.

Kyseessä oli myös osittain ammatillinen päätös.

– Minulla on ollut jo pitkään halu tehdä tulevaisuudessa tavalla tai toisella töitä urheilun ja viestinnän parissa. Ja kun asuu Raumalla, niin eihän täällä hirveän montaa vaihtoehtoa ole tehdä näitä hommia, etenkään jos nuo kaksi haluaa yhdistää, Suoramaa naurahtaa.

Maittavan lounaan kruunasi päivän jälkiruoka chili-suklaaleivos kahvin kera.

 

Kun kansitakki ja ruutuhousut eivät toimineet

Lounas on nautittu ja on aika siirtyä päivän jälkiruokana olevien chili-suklaaleivosten pariin. Samalla on hyvä siirtyä keskustelussa keittiön puolelle ja udella, että minkälainen kotikokki urheiluviestijästä löytyy?

– Pakko myöntää etten ole kovin hyvä kokki kotikeittiössä, mutta lapsille pyrin tekemään mahdollisimman terveellistä ruokaa. Kuvailisin itseäni enemmänkin kehittyväksi. Hieman samalla tavalla kuin noissa viestintähommissakin, eli opettelen itse uusia juttuja, 4-vuotiaan tytön ja 2-vuotiaan pojan isä kertoo.

– Ja kun ruokaa laitetaan, niin silloin seurataan tarkasti reseptejä. Jos lähtisin sooloilemaan mausteiden ja muiden ainesosien kanssa, niin siitä ei hyvää seuraisi.

Suomen Punaisella Ristillä Satakunnan piirin vastaanottotoiminnanjohtajana päivätöikseen työskentelevä Suoramaa käy usein nauttimassa raumalaisten ruokaravintoloiden lounastarjonnasta.

– Käyn lounaalla useamman kerran viikossa. Raumalla tarjonta on hyvä ja monipuolinen. Meillä on todella paljon erilaisia ja pitkään toimineita paikkoja, mutta koko ajan tulee myös jotain uutta.

 

“En päässyt edes portaiden ensimmäiselle askeleelle,
kun luin jo portsarin huulilta sanan ”Älä!”.”

 

Kapteeninhuoneen alkupalapöydän, pää- ja jälkiruoan combo tekivät ahkeraan lounastajaan vaikutuksen.

– Aina kun menee ravintolaan, kuuluu ottaa kalaa. Olen tosiaan sen verran huono kotikokki, että kalaa en osaa tehdä. Kampela oli tänään aivan maagista.

Myös Kalliokatu 25 rakennus nostaa esiin hauskan muiston. Kyseessä ei tosin ollut ruokaravintolan eikä hotellin puoli, vaan länsisiivessä sijaitseva iltaravintola.

– Yritin 16-vuotiaana elämäni ensimmäisen kerran baariin. Kaksi vuotta vanhempi isosiskoni ylipuhui minut mukaansa. Hänen ideansa mukaisesti puimme minulle isäni punaisen kansitakin ja ruutukuvioiset golf-housut, jotta näyttäisin vanhemmalta, Suoramaa nauraa.

– Eihän se sitten toiminut. En päässyt edes noiden portaiden ensimmäiselle askeleelle, kun luin jo portsarin huulilta sanan ”Älä!”. Käännyin kannoillani ja seuraava yritys tapahtuikin sitten vasta täysi-ikäisenä.

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteeninhuoneessa herkutellaan myös isänpäivänä sunnuntaina 11.11. klo 12.00-14.00. Aikuiset syövät hintaan 23-38€ ja lapset hintaan 7-10€. Varaukset sähköpostitse sales@hovisales.fi tai puhelimitse numerosta 010 229 5210. Katso isänpäivän menu täältä.

Kapteenin pöydässä: Otto Kanerva

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa nautimme lounaasta Rauman Kaupunginteatterin taiteellisen johtajan Otto Kanervan kanssa. Lautasilta löytyi luonnollisesti herkkuja maalta, mereltä ja ilmasta, sillä lounaaksi nautittiin ankkaa ja risottoa sekä ahventa ja lohkoperunoita.

Otto Kanerva on monelle tuttu mies teatterin lavoilta ja televisiosta. Kotisohvilla miehen on voinut bongata muun muassa 90-luvun hittisarjasta Kovaa maata, 2000-luvun alussa Hovimäki ja Kotikatu-sarjoista sekä viimeisimpänä vuonna 2015 poliisisarjasta Roba.

Kanerva työskentelee nykyisin Rauman Kaupunginteatterilla taiteellisena johtajana. Kanaalin varrelle hän päätyi vuonna 2016.

– Tuotin aikanaan oman tuotantoyhtiöni kanssa Raumalle Hetki lyö – ja Suklaasydän -kesäteatteriesitykset. Lisäksi teimme talvivierailuina muutamia viihteellisiä teatteriesityksiä. Silloin tutustuin teatterin toimitusjohtaja Harri Natuseen ja meille syntyi hyvä yhteistyösuhde, Kanerva muistelee.

Ympyrät olivat siis tutut. Hän näkee Rauman pitkät perinteet omaavana teatterikaupunkina, jossa sekä sisäteatteri että kesäteatteri keräävät komeita katsojalukuja.

– Täällä on aina vetänyt väkeä sellaiset paikalliset draamat tai musiikkinäytelmät, joissa käsitellään paikallisia aiheita. Rauma on vireä teatterikaupunki. Ihmiset vastaavat huutoon, kun heille tehdään sellaista teatteria, jota he haluavat nähdä.

 

“Teatteri elää katsojille.
Haluamme olla niin sanotusti ilmavia.”

 

Parhaillaan Rauman Kaupunginteatterissa pyörivät Kanervan ohjaama ja yhdessä Osku Valveen kanssa käsikirjoittama Lallis-musikaali sekä musiikkitarina Muukalainen. Exän uus ja vanha saa ensi-iltansa tulevana lauantaina. Teatterilla on menossa todella hyvä vuosi, sillä näytelmät vetävät täysiä katsomoita.

– Kaikki lähtee ohjelmistovalinnoista. Jos ajattelen omaa rooliani tässä kaikessa, niin minun tehtäväni on saattaa oikeita ihmisiä yhteen. Löytää tänne sellaisia henkilöitä, jotka tykkäävät tulla Raumalle ja jotka saavat yhdessä aikaan hyvän kokonaisuuden.

– Teatteri elää katsojille. Haluamme olla niin sanotusti ilmavia, eli tulla positiivisesti ulospäin. Emme käperry teatterina omaan tärkeyteemme tai omien seiniemme sisälle, vaan suhtaudumme ilmavasti meitä ympäröivään maailmaan.

 

Laivat pitävät sisällään tuhansia tarinoita

Kanerva asuu vakituisesti Hämeenlinnassa, mutta työ tuo hänet joka viikko muutamaksi päiväksi Raumalle. Pienen kaupungin miehellä ei ole ollut ongelmaa sopeutua jokapäiväiseen tuuleen ja suolaiseen tuiskuun.

– Merenrantakaupunkien ihmiset ovat tietyllä tapaa samanlaisia. Heistä löytyy kaikista jokin sellainen iloinen positiivinen röyhkeys ja suruttomuus. Olen työskennellyt esimerkiksi Kotkassa, jonka asukkaissa näen paljon samaa kuin raumalaisissa. Hämäläinen, joka minäkin olen, sen sijaan on paljon varautuneempi ja sulkeutuneempi.

Vanha Rauma, jossa Kanervalla on asunto, on muodostunut tärkeäksi paikaksi.

– Tykkään kuljeskella pienessä kaupungissa. Teen usein työpäivän jälkeen kävelyretken Vanhassa Raumassa ja nautin sen rauhasta ja tunnelmasta. Joku sanoi joskus, ettei Raumalla kävele kukaan iltaisin kaduilla, ja minullle se sopii oikein hyvin, Kanerva naurahtaa.

Toinen tärkeäksi muodostunut paikka on satama-alue. Sieltä ohjaajan, käsikirjoittajan ja näyttelijän töitä tekevä taitelija hakee inspiraatiota.

– On kiva kävellä satamassa ja katsella laivoja. Samalla voi kuvitella, minkälaisia hienoja tarinoita nuo laivat pitävät sisällään. 

 

“Joku sanoi joskus, ettei Raumalla kävele kukaan iltaisin kaduilla,
ja minullle se sopii oikein hyvin.”

 

Uusia tuttuja on tarttunut mukaan myös periraumalaisesta paikasta eli jääkiekkokaukalosta.

– Lähdin mukaan Rauman Lukon yhteistyökumppaneista koostuvaan HC Lehväkseen, jossa ovat mukana myös muun muassa Iiro Ignatius ja Saku Kiikola. Siellä pääsee kerran viikossa jäiden jälkeen aamupalan äärellä keskustelemaan hyvällä porukalla ja tutustumaan paikallisiin.

Kanerva nauraa, että kielimuuri on kieltämättä tullut muutaman kerran vastaan.

– Kun tulet yhtäkkiä raumalaisittain puhuvien ihmisten keskuuteen, jotka tuntevat toisensa varmaan lapsuudesta asti, niin kyllä toisinaan on hieman haastetta pysyä jutuissa kärryillä. Täytyy kuitenkin yrittää.

“Risotto on keittiön mitta.”, Kanerva sanoo ja antaa kiitosta risotosta ja ankasta koostuvalle annokselle.

Teatterilla ja urheilulla omat yhtäläisyytensä

Teatteriin Kanerva kertoo rakastuneensa hyvin nuorena. Kipinän sytytti suuri suomalaistaiteilija.

– Isäni työskenteli lääke-esittelijänä ja kiersin hänen mukanaan ympäri Suomea. Siitä on varmasti tullut tämä keikkailu meikäläisen repertuaariin. Jossain vaiheessa olimme pitempiä aikoja Seinäjoella hotelli Sorsanpesässä ja näin yhden viikon aikana neljä kertaa Vesa-Matti Loirin lavashow’n.

– Se viimeistään tartutti kipinän esiintymiseen. Minulla on aina ollut tarve esiintyä, sillä nautin siitä. Sitä kautta tulee sekä laulaminen että teatteri. Menin aikanaan Valkeakosken koululaiskuoroon ja siellä pääsin tukkipoikaryhmän johtajaksi ja keskipisteeksi. Silloin tajusin, että voin tarjota ihmisille elämyksiä.

 

“Kentällä ja näyttämöllä olemisessa
on
 täysin samanlaisia lainalaisuuksia.”

 

Kuorosta tie vei paikalliseen harrastajateatteriin. Teatterin ohessa kulki vahvasti myös urheilu. Valkeakosken kasvattina hän pelasi luonnollisesti jalkapalloa aina A-junioreihin asti sekä uppopalloa seuratasolla ja junioreiden maajoukkueessa.

– Urheileminen, liikkuminen, laulaminen ja näytteleminen ovat asioita, joita olen tehnyt koko elämäni. Nyt siitä saa hieman enemmän palkkaa kuin tiernapoikaryhmässä, jossa laitettiin lakit kiertämään.

Siinä missä urheilussa, myös teatterissa tiimityöskentely on äärimmäisen tärkeässä asemassa.

– On kyse sitten futisjoukkueen tai teatterin pukukopista, niin töitä tehdään yhdessä porukalla. Kentällä ja näyttämöllä olemisessa on täysin samanlaisia lainalaisuuksia. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi sijoittumiset ja rytminvaihdokset.

 

Toistamisen taidetta

Vaikka näyttelijän työ on näytellä, eroavat televisio ja elokuvat teatterilavoista. Molempiin tosin liittyy paljon odottamista, mikä painottuu enemmän studiossa ja kuvauspaikoilla.

– Televisiotyöskentely on siinä hetkessä ajatuksen syvempää kaivamista. Se on mielestäni sillä puolella yksi hienoimmista asioista. Siinä tehdään työ täysillä, mutta kun se työ on tehty, niin se jää taakse eikä sitä samaa näytellä ikinä toiseen kertaan.

– Teatteri taas on toistamisen taidetta. Se sama täytyy kaivaa illasta toiseen ja työskennellä sitä samaa saman porukan kanssa. Sekä teatterissa että televisiossa on molemmissa omat hyvät puolensa ja työryhmän välille syntyy aina se hyvä yhteishenki.

Pitkän uran tehneelle teatteriammattilaiselle vuosiin mahtuu monia hienoja hetkiä ja kokemuksia.

– Parhaiten mieleen nousee ne hetket, kun on saanut tavata vanhempia ja kokeneita kollegoita TV- ja elokuvatuotannoissa, Kansallisteatterissa, Tampereen Työväenteatterissa ja Pyynikin kesäteatterissa. Olen saanut tavata urani varrella todella hienoja persoonia.

– Kunnioitus ja samalla nuorempien auttaminen ovat tällä alalla suurta. Jos nuori näyttelijä käyttäytyy mukiinmenevästi, niin nuoreen näyttelijään suhtaudutaan myös mukiinmenevästi.

Herkkuja maalta ja mereltä – ahventa ja lohkoperunoita.

Huolenpidon moniottelija

Teatteri tarjoaa tarinoita, elämyksiä ja suuria tunteita. Toisinaan sellaisia hetkiä, joita ei arjen kiireessä välttämättä muualta tavoita.

– Haluan koskettaa katsojaa. On juhlaa, kun pääsee hyvän vastanäyttelijän kanssa näyttämölle. Ja sitten kun se vuorovaikutus toimii vielä yleisön kanssa, niin silloin on kaikki mennyt nappiin. Ohjaamisessa taas korostuvat ne hetket, kun tajuaa saaneensa näyttelijät pelaamaan täydellisesti yhteen, Kanerva kertoo.

Käsikirjoituksia hän tekee toisinaan yksin ja toisinaan kirjoittajaparin kanssa. Työtavat muodostuvat omanlaisikseen.

– Yksinkirjoittamisessa on jotain sellaista tenhoavaa, mutta parin kanssa se on sellaista niin sanottua räkättämistä ja hauskanpitoa. Viime kesänä esitetyn Juha Vainion elämästä kertoneen Sellaista elämä on -näytelmän kirjoitimme yhdessä Mikko Kivisen kanssa. Meillä se meni niin, että ensin puhuimme kaksi tuntia ihan kaikkea muuta ja sitten kirjoitimme puolitoistatuntia.

 

“Me saamme heiltä aplodeja, saamme heiltä nauruja
ja pystymme itkettämään heitä positiivisella tavalla.”

 

Nykyinen työ taiteellisena johtajana on kokonaisvaltaista teatteritaiteen tekemistä. Kanerva puhuu huolenpidon moniottelusta, jota ilman ei synny yksikään konsertti tai teatteri.

– Tykkään siitä, että saan miettiä asioita jonkun porukan eteen. Mikä olisi juuri tuolle porukalle parasta, miten juuri tuon pitäisi kehittyä ammatillisesti juuri tässä kohtaa, kuka ohjaaja olisi paras juuri tähän taloon juuri tällä hetkellä, kuka otetaan kirjoittamaan ja niin edelleen.

– Myös yleisöstä pitää huolehtia, ja se on koko työryhmän tehtävä. Me saamme heiltä aplodeja, saamme heiltä nauruja ja pystymme itkettämään heitä positiivisella tavalla.

Näyttelijätyön tärkein elementti on ajatus.

– Näyttämöajatus näkyy aina, ja se näkyy satojentuhansien kilometrien päähän. Näyttelijät eivät jää tavallaan koskaan eläkkeelle. On selvää, ettei kukaan meistä ole iäkkäämpänä enää kovassa fyysisessä kunnossa, mutta kun näyttelijällä on se ajatus mukana, niin hänellä ei ole mitään hätää.

 

Risotto mittaa keittiön

Ravintola Kapteeninhuoneen herkullinen lounas on nautittu ja se ansaitsee kovalta kotikokilta suuret kiitokset.

– Risottohan on yleensä sellainen keittiön mitta. Se mittaa keittiön osaamisen, ja nyt oli todella hyvä risotto. Ankkaa valitsin siitä syystä, että minulla on kollegan kanssa sellainen sanonta, että aina kun listalla on ankkaa, niin sitä pitää ottaa. Ja valinta oli onnistunut, Kanerva kehuu.

Ympäri Suomea aktiivisesti kiertävä keikkailija on lumoutunut myös Kapteeninhuoneen tunnelmasta.

– Olen nähnyt niin maailmalla kuin kotimaassakin todella paljon erilaisia ruokaravintoloita, ja tämän ravintolan ilmapiiri on sellainen, mitä ei saa ikinä muuttaa. Kapteeninhuone on täydellinen paikka juuri tällaisena kuin tämä on. Tämä on ajaton ja kodikas.

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Tutustu Rauman Kaupunginteatterin ohjelmistoon täällä.

Kapteenin pöydässä: Sari Pettersson

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtaisia henkilöitä, joiden kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Rauman Yrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Sari Pettersson on toimelias ja aikaansaava tekijä, joka on monessa mukana. Istuimme Sarin kanssa keskustelemaan muun muassa raumalaisesta yrityskentästä ja rakkaudesta Raumaan. Lounaaksi nautimme Kapteeninhuoneen nostalgiaviikon annoksista katkarapukasaria sekä legendaarisen pippuripihvin maalaisranskalaisilla.

Rauman Yrittäjien toiminnanjohtaja Sari Pettersson elää kiireistä aikaa. Yksi tämän hetken kuumimmista puheenaiheista on kiivas keskustelu irtisanomissuojan mahdollisesta keventämisestä. Samaan aikaan valmistaudutaan huomenna lauantaina Rakastunut Raumaan -toiminnan Minihysteria-päivään.

Suomessa on kolmiportainen yrittäjäjärjestö. Kaiken kattona on Suomen Yrittäjät, sen alla Satakunnan Yrittäjät, jonka alta löytyy paikallisesti toimiva eli tässä tapauksessa Rauman Yrittäjät.

– Yrittäjäjärjestöt ovat monelle yrittäjälle niitä järjestöjä, joihon niin sanotusti kuuluu kuulua. Se on toki itsessään jo yksi hyvä syy liittyä jäseneksi, mutta niitä hyviä syitä on useita. Me ajamme jokaisen yrittäjän etua, on hän sitten meidän jäsenemme tai ei, Pettersson kertoo.

Rauman Yrittäjien tilaisuuksista ja koulutuksista pääsevät nauttimaan myös henkilöt, jotka eivät ole yrittäjiä. Tällaisia ovat muun muassa jäsenyritysten työntekijät.

Yrittäjyys on ollut Raumalla aina vahvoissa kantimissa.

– Meillä on hyvää nostetta, sillä Raumalla on tällä hetkellä vetovoimaa. Meillä on esimerkiksi paljon niin sanottuja veturiyrityksiä, jotka alihankinta- ja kumppaniverkostoillaan edistävät myös muiden yritysten toimintaa. Tarvitsemme näitä onnistumistarinoita, jotka ruokkivat positiivista ilmapiiriä entisestään.

– Rauma on myös erittäin yrittäjähenkinen kaupunki. Täällä on hyvä yrittää ja asiat rullaavat eteenpäin. Montaa puhelinsoittoa ei tarvitse soittaa, että täällä saa asiansa hoidettua.

 

“Ajamme jokaisen yrittäjän etua,
on hän sitten meidän jäsenemme tai ei.”

 

Rauman Yrittäjät ry:llä on jäsenyrityksiä tällä hetkellä reilut 700. Järjestön tehtävänä on pitää yrittäjyyden lippua korkealla kaikissa yrittäjyyteen liittyvissä asioissa.

– Jäsenmäärään vaikuttaa moni asia. Yrittäjät eläköityvät ja yritykset lopettavat toimintansa syystä tai toisesta. Se näkyy luonnollisesti meidän jäsenmäärissämme. Samaan aikaan, kun yritykset lopettavat toimintansa, meidän tulee pitää innostusta yrittämiseen korkealla ja saada jatkuvasti nuoria mukaan.

Yrittäjäjärjestön jäsenet saavat erilaisia etuja ja alennuksia. Pettersson muistuttaa, että järjestöt tarjoavat yrittäjille ennen kaikkea vertaistukea.

– Liittymällä järjestön jäseneksi saat itsellesi verkoston ja vertaistukea. Yrittäjät voivat keskustella samoista asioista, vaikka he toimisivatkin täysin eri aloilla. Tietyt yrittäjyyteen liittyvät ilot ja murheet ovat kuitenkin samat, joten niiden läpikäyminen toisten samanlaisten ihmisten kanssa on helpompaa. Näistä keskusteluista voi saada myös erilaisia ideoita omaan toimintaan.

 

Kapteeninhuoneen nostalgiaviikon herkullinen katkarapukasari.

 

Yrittäjyys vaatii paloa ja intohimoa

Pettersson seuraa yrittäjäelämää tiiviisti työnkuvansa puitteissa, mutta myös kotona. Hänen puolisonsa työskentelee yrittäjänä taksialalla.

– Olen nähnyt läheltä, kuinka vaihtelevaa yrittäjän elämä on. Mukana on paljon iloja, mutta myös sellaista, mitä palkansaaja ei näe. Yrittäjä kantaa harteillaan vastuun oman toimeentulonsa ja yrityksen toiminnan lisäksi kaikkien  työntekijöidensä toimeentulosta, Pettersson muistuttaa.

Yrittäjyys on yksi niistä intohimoista, jotka vaativat, mutta myös antavat tekijälleen paljon.

– Yrittäjällä on aina se oma vapaus ja itsenäisyys, mutta samaan aikaan hän on tietyllä tapaa työnsä orja. Yrittäjä ei laske tunteja eikä katso kelloa, vaan töitä tehdään silloin ja niin kauan kuin tarvitsee.

– Jokaisen menestyvän yrityksen takana on se palo yrittäjyyteen. Se täytyy löytyä, sillä ilman sitä, yrittäjänä toimiminen saattaa käydä raskaaksi. Moni yrittäjä onkin sanonut, että raha ei saa yksin olla se syy, miksi tätä tehdään.

Kaikki ei kuitenkaan ole aina kiinni siitä, kuinka paljon ja kuinka intohimoisesti yrittäjä työtään tekee. Ulkopuolelta voi aina tulla jokin sellainen tekijä, mikä vaikuttaa yrityksen toimintaan. Jokin sellainen, johon yrittäjä tai työntekijät eivät voi itse vaikuttaa.

– Kuten monessa muussakin asiassa, myös yrittäjyydessä on omat ilonsa ja murheensa. Tärkeää olisikin muistaa pysähtyä iloitsemaan niistä pienistäkin asioista.

 

“Yrittäjä ei laske tunteja eikä katso kelloa,
vaan töitä tehdään silloin ja niin kauan kuin tarvitsee.”

 

Entä mitä neuvoja Rauman Yrittäjien toiminnanjohtaja antaisi niille, jotka ovat harkinneet yrittäjyyttä pitkään, mutta eivät ole syystä tai toisesta uskaltaneet vielä lähteä toteuttamaan unelmiaan.

– Kehotan hakemaan neuvoja ja ohjeita. Niitä saa meiltä ja kaupungin yrityspalvelusta. Totta kai se vaatii uskoa ja rohkeutta. Yrittäjän ei kuitenkaan tarvitse tietää itse kaikesta kaikkea, mutta monesta asiasta täytyy ottaa selvää.

– Eri asioihin löytyy omat ammattilaiset. Esimerkiksi kirjanpidolle sekä pankki- ja veroasioille on omat asiantuntijansa, joiden palveluita kannattaa hyödyntää. 

Yhtä tietä yrittäjäksi ei ole. Yrityksen voi aloittaa alusta, omistukseensa voi hankkia jo toimivan yrityksen tai toiminta voi lähteä harrastuksesta.

– Moni kokeilee ensin omaa liike-ideaansa osa-aikaisena yrittäjänä. Siinä voi rauhassa katsoa omien siipiensä kantavuutta. Jos toiminta kasvaa, niin silloin on huomattavasti helpompi hypätä palkkatyöstä täysipäiväiseksi yrittäjäksi.

 

Rakkaus Raumaan elävöittää kaupunkia

Rakastunut Raumaan -yhteisö koostuu Suomen idyllisimmän kauppakeskuksen eli Vanhassa Raumassa ja sen läheisyydessä toimivista yrityksistä sekä kannatusjäsenistä. Yhteisöstä pääsee nauttimaan jokainen raumalainen.

– Toiminnan tarkoitus on elävöittää Raumaa ja sen keskustaa. Haluamme, että ihmiset viihtyvät Raumalla. On myös tärkeää, että me käytämme paikallisten liikkeiden palveluita. Haluamme saada ihmiset rakastumaan meidän kaupunkiimme. Olemme sitä mieltä, että jokainen voi sen tehdä, Pettersson sanoo.

Hän korostaa, että Rakastunut Raumaan -toiminta hyödyttää koko kaupunkia, ei ainoastaan keskustassa toimivia yrityksiä. Kun ihmiselle tarjotaan töitä kahdelta eri paikkakunnalta, alkaa hän miettiä, että mitä muuta tarjottavaa näillä kaupungeilla hänelle on. Siinä vaiheessa nousee esiin paikkakunnan houkuttelevuus.

– Elävä keskus houkuttelee kaupunkiin matkailijoita, uusia asukkaita ja pitkässä linjassa myös yrityksiä. Yhdessä me voimme tehdä koko Rauman näkyväksi. Uskon, että olemme onnistuneet siinä ihan hyvin, mutta töitä sen eteen tulee tehdä jatkuvasti.

 

“Vanhan Rauman liikkeet ovat pieniä ja persoonallisia paikkoja,
joissa asiakas kohdataan ihmisenä.”

 

Rakastunut Raumaan -toiminta järjestää kaupungissa monenlaisia tapahtumia ja kampanjoita. Näillä houkutellaan raumalaisia ja ulkopaikkakuntalaisia tutustumaan kaupunkiin ja sen palveluihin. Pettersson muistuttaa, että kivijalkakaupat ja isot kauppaketjut täydentävät toisiaan.

– Kivijalkaliikkeet eivät pysty, eikä heidän kuulukaan kilpailla isojen ketjujen kanssa esimerkiksi aukioloajoissa. Vanhan Rauman liikkeet ovat pieniä ja persoonallisia paikkoja, joissa asiakas kohdataan ihmisenä. Liikkeessä voi olla töissä vain yksi ihminen, mutta hän keskittyy täysin sinuun ja saat tuotteen lisäksi sellaisen elämyksen, jota et välttämättä ketjuliikkeestä saa.

Rakastunut Raumaan -tapahtumia järjestetään ympäri vuoden. Esimerkiksi lokakuussa on luvassa jälleen HintaHysteria, marraskuussa Pikimust Perjanda ja joulukuussa jouluiset lauantait sekä Tonttujen yö. Huomenna lauantaina järjestetään koko perheen Minihysteria -tapahtuma, jossa mennään perheen pienempien ehdoilla.

– Olemme tilanneet hyvän sään lauantaille. Keskuspuistossa jaetaan ilmapalloja, suunnistuskarttoja ja herkkumaistiaisia klo 10.00-14.00 välisenä aikana. Suunnistuspisteinä on mukana 20 liikettä. Mukana on niin askartelupistettä, kuntosalia kuin kirkkoakin, jossa pääsee soittamaan urkuja. Reitin voi kiertää oman mieltymyksen mukaan.

 

Kapteeninhuoneen legendaarinen pippuripihvi.

 

Päivällinen yhdistää perheen päivittäin

Raumalaiset ovat ylpeitä kotipaikkakunnastaan. Pettersson on paljasjalkainen raumalainen monessa polvessa. Mikä saa hänet rakastumaan Raumaan aina uudelleen ja uudelleen?

– Se koostuu monesta asiasta. En ole koskaan edes miettinyt muuttavani pois täältä, sillä täällä on kaikki se, mitä elämältä kaipaan. Asuin joskus töiden takia hetken aikaa Helsingissä ja silloinkin hain koko ajan mahdollisuutta palata takaisin kotiin.

– Yksi tärkeä asia on tietenkin meri. Olen aina viettänyt kesäni mökillämme Olkiluodossa.

Kotikaupungista löytyy monipuolinen ruokaravintolatarjonta, jonka lounasvalikoimaa kiireinen toiminnanjohtaja hyödyntää lähes päivittäin.

– Täällä on äärettömän hyvät ravintolat. Meillä käy paljon vieraita muilta paikkakunnilla ja he ovat aina ihmeissään siitä, kuinka kattava ravintolaverkosto Raumalta löytyy.

 

“Päivällisen aikana jätetään kännykät ja lehdet sivuun,
ja keskitytään toisiimme.”

 

Kotona Petterssoneilla ruoka tehdään alusta alkaen itse. Lähiruokaa suositaan, eikä perheessä yleensä syödä eineksiä.

– Pääsääntöisesti minä teen meillä ruuan, mutta myös mieheni osaa kokata. Esimerkiksi jos teemme pizzaa, niin se valmistetaan pohjaa myöten itse. Joskus kun meillä on ollut einesruokaa, niin se on herättänyt lapsissa ihmetystä, Pettersson naurahtaa.

Lapsia on perheessä neljä, joten toinen tärkeä asia on yhteinen aika.

– Me kokoonnumme syömään päivällistä aina yhdessä. Silloin vaihdetaan kuulumiset ja jokainen saa kertoa omasta päivästään. Päivällisen aikana jätetään kännykät ja lehdet sivuun, ja keskitytään toisiimme.

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Rauman Lukon kapteenisto

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtaisia henkilöitä, joiden kanssa keskustelemme maailmanmenosta ja viimeisistä kuulumisista. Jääkiekon Liiga-kausi käynnistyy jälleen viikon kuluttua, joten tällä kertaa kutsuimme vieraaksemme Rauman Lukon vastavalitun kapteeniston. Lounaaksi nautimme runsaan alkupalapöydän antimista, jonka jälkeen lautaselta löytyi loimutettua lohta kapriskastikkeella ja juuresmuusilla sekä plumaa ja chorizoa kermaperunoilla ja sinappikastikkeella.

Lukon kapteenisto kaudella 2018-19: Ylhäällä vasemmalla Arttu Ilomäki ja oikealla Toni Koivisto, alhaalla vasemmalla Tapio Laakso ja oikealla Janne Niskala.

 

Jääkiekon Liiga-kausi käynnistyy tasan viikon kuluttua perjantaina 14.9. Rauman Lukko avaa sesonkinsa parhaalla mahdollisella spektaakkelilla, sillä Kivikylän Areenalla mitellään kiihkeä Satakunnan paikalliskamppailu Lukon ja Ässien välillä.

Sinikeltaisten kapteenisto julkaistiin jokin aika sitten. Kapteenin C-kirjainta kantaa rinnassaan jo kahden edelliskauden ajan joukkueen liiderinä toiminut Janne Niskala. Varakapteenin roolia hoitavat jo neljättä kauttaan Toni Koivisto, viime kauden lopulla kapteenia tuurannut Arttu Ilomäki ja raumalaisseuraan täksi kaudeksi liittynyt Tapio Laakso.

Kyselimme lounaan lomassa Lukko-kapteeniston mietteitä perinteikkään seuran kapteenistoon kuulumisesta sekä lähenevästä Liiga-kauden startista.

 

Janne Niskala: ”Kapteenin täytyy olla oma itsensä.”

Kapteeni Janne Niskala on Rauman Lukon oma kasvatti. Kasvattajaseuran kapteenina toimiminen on luonnollisesti suuri kunnia-asia.

– Kapteenin roolissa on tärkeää näyttää esimerkkiä omalla toiminnallaan. Kapteenin täytyy kuitenkin ensisijaisesti olla aina oma itsensä. Merkki rinnassa ei saa muuttaa omaa tekemistä millään tavalla, Niskala painottaa.

Raumanmeren rannikkotykkinä tunnetulta Niskalalta löytyy kokemusta Suomen lisäksi ulkomailta muun muassa Pohjois-Amerikan NHL:sta ja AHL:sta, Venäjän KHL:sta, Sveitsin NLA:sta ja Ruotsin SHL:sta.

– Varmasti se helpottaa, että on ehtinyt nähdä urallaan paljon erilaisia persoonia kapteeneina ja pystynyt ottamaan jokaiselta jotain omaan toimintaansa. Minulla on ollut onni pelata sellaisissa joukkueissa, joissa on aina ollut hyviä ja erityylisiä johtajapersoonia.

– Ensimmäisenä mieleen nousee tietenkin Erik Hämäläinen. Häneltä olen saanut varmasti vahvoja vaikutteita. Maajoukkueessa kapteenina oli muun muassa Saku Koivu, joka oli persoonaltaan erilainen johtajatyyppi. Saku oli paljon äänessä ja hänellä oli paljon hyviä mielipiteitä.

Omaa persoonaa on aina vaikea kuvailla, mutta mitkä asiat vuoden 2011 maailmanmestari näkee omiksi vahvuuksikseen?

– Pyrin kannustamaan, neuvomaan ja tsemppaamaan joukkuetta, kuten koko kapteenisto. On selvää, että kun joukkueella menee hyvin, niin silloin on helppoa olla kapteeni, mutta jos tulee vähän vaikeampi jakso, niin silloinhan se johtajuus todella punnitaan.

 

Arttu Ilomäki Janne Niskalasta:
”Janne on rauhallinen persoona, jolla on suuri Lukko-sydän. Sen näkee jo siitä kuinka hän kantaa ison taakan tappioista. Hän ei mouhoa turhista, mutta sitten kun hän kokee, että homma ei toimi, niin silloin hän avaa suunsa. Ja kun ”Nikke” sanoo jotain, silloin koppi hiljenee ja kaikki kuuntelevat. Iso liideri, joka tietää tasan tarkkaa mistä hän puhuu. Johtaa isolla esimerkillä.”

 

Niskalalle nousee mieleen hauska tarina kapteenin roolista. Lukko kohtasi Zürichissä CHL-ottelussa paikallisen ZSC Lionsin.

– Ennen ottelun alkua kättelimme Zürichin kokeneen kapteenin Mathias Segerin kanssa. Olemme pelanneet monet kerrat vastakkain maajoukkuematseissa. Hän totesi hyvässä hengessä, että ”Ai sinäkin pelaat vielä?”. Naurahdin, että ”Ai minä? Sinähän olet minua neljä vuotta vanhempi!”, Niskala virnistää.

36-vuotias puolustaja on nykypäivänä poikkeuksellinen pelaaja, sillä hän on edustanut urallaan kotimaansa pääsarjassa vain kasvattajaseuraansa. Lukko onkin oman kylän pojalle sydämen asia.

– Totta kai Lukko merkitsee minulle paljon. Olen Raumalta kotoisin ja saanut pelata Lukossa junioreista liigajoukkueeseen asti. Tiedän hyvin sen, kuinka montaa raumalaista Lukko koskettaa ja kuinka tärkeä asia seura on heille.

– Koen tietyt Lukkoon liittyvät asiat ehkä hieman voimakkaammin. En kuitenkaan ole koskaan kokenut sitä millään tavalla taakaksi, päinvastoin. Se on pelkästään positiivinen asia. On kunnia kantaa Lukon värejä.

Uusi Liiga-kausi häämöttää jo nurkan takana. Lukon joukkue on hyvä sekoitus kokemusta ja nuorta voimaa. Millä ajatuksilla kapteeni johdattaa joukkonsa taisteluun sarjapisteistä?

– Odotukset ovat tietenkin kovat. Näen, että meillä on nälkäinen ryhmä. Meillä on myös terve kilpailutilanne. Sillä ei ole väliä oletko kokenut vai nuori pelaaja, vaan pelipaikka määräytyy peliesitysten mukaan.

– Me puskemme toisiamme päivittäin eteenpäin. Jos arki ja tekemisen taso ovat sellaista, mitä se tähän mennessä meillä on ollut, niin kehitystä tulee varmasti.

 

Loimutettua lohta kapriskastikkeella ja juuresmuusilla.

 

Tapio Laakso: ”Veljeys rakentuu avoimuudesta.”

Hyökkääjä Tapio Laakso siirtyi täksi kaudeksi Raumalle Tampereen Ilveksestä. 33-vuotias Laakso nousi samantien mukaan sinikeltaisten johtohahmoihin.

– Lukko on perinteikäs ja hienon historian omaava seura, joten on iso kunnia päästä kantamaan varakapteenin A-kirjainta. Kaiken kaikkiaan on hienoa päästä pelaamaan Lukossa ja juuri tässä joukkueessa, jossa pukukoppi on täynnä hienoja jätkiä, Laakso sanoo.

– Kokemus ei ole koskaan itseisarvo kapteeneille. Toki on selvää, että jos kapteenisto koostuu ainoastaan nuorista kokemattomista pelaajista, niin jotain sieltä puuttuu. Olen itse aikanani nuorena pelaajana kokenut sen niin, että kokeneemmat pelaajat tuovat tietynlaista turvaa ja tukea.

Laakso on ollut mukana edustamiensa joukkueiden kapteenistoissa käytännössä koko aikuisuransa. Hän kantoi Ilveksessä C-kirjainta kolmella edellisellä kaudella. Tätä ennen hän toimi kauden ajan seuran varakapteenina ja TPS:ssä sekä kapteenina että varakapteenina.

– Luonteeni on sellainen, että pyrin tekemään kaikki asiat urheilijana aina niin hyvin kuin osaan ja pystyn. Kun kokemusta kertyy, myös tietotaito kasvaa koko ajan. Olen pukukopissa äänekäs ja pyrin olemaan positiivinen. Haluan kannustaa jätkiä repimään itsestään enemmän ja enemmän irti.

Joskus se vaatii hyvää fiilistä ja joskus taas pientä herättelyä. Hyvä joukkuehenki vaatii toisinaan myös kipinöiden lentelyä.

– Paras tapa herätellä muita, on näyttää itse esimerkkiä omalla toiminnallaan. Hyvän joukkueen merkki on myös se, että uskallamme sanoa toisillemme asioita suoraan. Joskus otetaan vähän yhteen, mutta kun ikävätkin asiat nostetaan esille, niin silloin mennään yhdessä eteenpäin ja kehitytään. Se kertoo siitä, että kaikki välittävät tästä hommasta.

 

Janne Niskala Tapio Laaksosta:
”Tapio on avoin persoona ja jämäkkä kaveri. Hän tykkää olla paljon äänessä ja tsempata. Pelityyli on myös sellainen, että hän taistelee jokaisen tilanteen loppuun asti. Hän on vahva alivoimalla ja blokkaamaan kiekkoja. Siten hän tuo omalla pelaamisellaan joukkueeseen lisää virtaa ja näyttää esimerkkiä.”

 

Laakso käyttää osuvaa veljeyden vertauskuvaa. Veljekset ovat toisilleen kaikkein rakkaimpia, mutta he myös ottavat kaikkein eniten yhteen.

– Olen vuosien varrella oppinut, että sellainen jatkuva ”happy family”-meininki ei luo koskaan oikeanlaista veljeyttä. Tiukassa paikassa pitää pystyä luottamaan jokaiseen jätkään. Se luottamus rakentuu avoimuudesta ja ikävienkin asioiden käsittelystä.

Lukko on harjoitellut elokuun kovaa ja katseet on vahvasti ensi viikon perjantaissa. Laakso pääsee avaamaan Lukko-uransa paikallismatsin merkeissä.

– Olen pelannut Raumalla monet kerrat vastustajan riveissä ja tiedän, ettei Kivikylän Areena ole vierasjoukkueelle mikään helppo paikka pelata. Nyt pääsen kokemaan sen kotijoukkueen paidassa. Haluan olla iso osa tätä uutta juttua, mitä täällä rakennetaan.

– Pääsin Ilveksessä kokemaan Tampereen paikalliskamppailut ja nyt saan nauttia tästä Satakunnan derbystä. Olen jo aistinut tämän hienon vastakkainasettelun Rauman ja Porin välillä.

 

Plumaa ja chorizoa kermaperunoilla ja sinappikastikkeella.

 

Toni Koivisto: ”Kaikki ovat erilaisia persoonia.”

Toni Koivisto muutti Raumalle nuorena miehenä. Ylitorniosta kotoisin oleva nyt 33-vuotias hyökkääjä pelasi uransa ensimmäisen Liiga-ottelun Lukon paidassa kaudella 1999-2000.

Lukosta tie vei Ilveksen ja Kärppien kautta Venäjälle ja Ruotsiin. Paluu nykyiseen kotikaupunkiin kanaalin varrelle tapahtui keväällä 2013. Koivistolla alkaa nyt neljäs kausi sinikeltaisten kapteenistossa.

– En ole mikään äänekäs persoona, joten pyrin parhaani mukaan näyttämään kokemuksen mukanaan tuomaa esimerkkiä kentällä ja sen ulkopuolella. Yritän antaa nuoremmille vinkkiä siitä, miten kannattaa treenata ja miten toimia kentällä. Olen sanonut, että minulta saa tulla aina kysymään, jos jokin asia mietityttää tai johonkin tarvitsee tukea, Koivisto kertoo.

Kokemus ja osaaminen ovat sanoja, jotka kuvailevat hyvin Lukon kapteenistoa.

– Meillä on pelaajia, jotka ovat nähneet maailmaa sekä monia erilaisia otteluita ja niiden sisällä tapahtuvia juttuja. Olemme kaikki melko erilaisia persoonia, mutta jokainen näyttää omalla tavallaan esimerkkiä päivittäisessä arjessa.

 

Tapio Laakso Toni Koivistosta:
”Toni on rauhallinen ja analyyttinen kaveri, joka on nähnyt kaiken ja pelannut menestyneissä joukkueissa. Ei ehkä kaikkein äänekkäin jätkä, mutta kun hän avaa suunsa, niin jokainen varmasti kuuntelee. Kyseessä on viimeisen päälle ammattimies. Hän on suorittanut koko uransa tasaisen hyvin ja pysynyt terveenä. Hyvä esimerkki etenkin kaikille meidän nuorille jätkille siitä, mitä se vaatii, jos haluat pelata hyvän uran kiekkoilijana.”

 

Kapteenisto on myös tietyissä tilanteissa linkki pelaajien ja valmennuksen välillä. Tarkoitus on helpottaa molempien arkea. Joukkueeseen mahtuu yhtä monta erilaista persoonaa kuin siinä on jäseniäkin.

– Toisinaan me välitämme viestejä valmennukselta pelaajille ja toisinpäin. Joitain asioita on helpompi viedä ja vastaanottaa pelaajalta pelaajalle. Usein ne on jotain treenaamiseen ja muuhun meidän arkeemme liittyviä juttuja.

– Jääkiekkoilijoiden on helppo tulla toimeen toistensa kanssa. Autamme toisiamme niin peliin liittyvissä kuin henkilökohtaisissakin asioissa.

Lukon joukkuetta Koivisto kuvailee urheilulliseksi.

– Urheilullisuus on yksi meidän vahvuuksistamme. Ikähaitari on aika iso ja se on myös yksi voimavaroista. Kaikki nuoret menevät kovaa vauhtia eteenpäin, mutta jos jotkut pitää nostaa esiin, niin varmasti Linus Nymania sekä Petmanin veljeksiä Mikkoa ja Villeä kannattaa seurata.

 

Hovi Sales tukee monipuolisesti raumalaista urheilua ja kulttuuria. Logomme koristaa muun muassa Rauman Lukon liigajoukkueen ja junioreiden pelipaitoja. Lue lisää täällä.

 

Arttu Ilomäki: ”Ilman hauskuutta ei saa parasta irti.”

27-vuotias Arttu Ilomäki on Lukon kapteeniston nuorin jäsen. Ilomäki aloittaa nyt ensimmäistä kertaa urallaan kauden kapteeniston jäsenenä. Viime sesongin lopulla hän tosin kantoi jopa kapteenin C-kirjainta tuuratessaan sivussa ollutta Janne Niskalaa.

– En edes osannut odottaa tällaista kunniaa. Olen erittäin otettu päästessäni mukaan niiden hienojen pelaajien joukkoon, jotka täällä ovat nyt ja ovat joskus olleet kapteenistossa. Itselleni tämä on iso oppimisen hetki ja kasvamisen paikka, Ilomäki muistuttaa.

Ilomäen persoona on positiivinen. Harvoin hyökkääjää näkee naama mutrulla.

– Olen paljon äänessä ja pyrin jakamaan eteenpäin sitä oppia, mitä olen itse urallani saanut vanhemmilta pelaajilta. Yritän pitää hyvän fiiliksen ilmapiiriä yllä. Näen sen niin, että ilman hauskuutta ei saa parasta irti. Totta kai tulee hetkiä, jolloin hauskuus tulee kaiken pahan olon ja ison työn takaa. 

– Täytyy muistaa, että jatkuvalla ”hyvä, hyvä”-meiningillä ei mennä kuitenkaan pitkälle. Joskus pitää painaa hommia veren maku suussa ja vakavalla meiningillä. Kun tehdään hommia, niin tehdään tosissaan ja kun on paikka ottaa iisimmin, niin silloin pitää tuoda se puoli mukaan. Hyvä balanssi näiden välillä luo hyvän työilmapiirin.

 

Toni Koivisto Arttu Ilomäestä:
”Arttu on todella sosiaalinen ja hän tulee aina kaikkien kanssa hyvin toimeen. Hän pystyy nostamaan tunnelmaa positiivisuudellaan ja vitseillään. Jos joskus tunnelma on turhan vakava, niin Arttu pystyy keventämään ilmapiiriä positiivisemmaksi. Hän on myös yksi pukukopin äänekkäimmistä kavereista.”

 

Ilomäki naurahtaa, että hän on nelikossa se oppipoika. Hänellä on hyvä mahdollisuus imeä johtamisen oppia muilta kapteeniston jäseniltä.

– Niskala on nähnyt niin paljon, että kun hän avaa suunsa, niin jokainen jätkä kuuntelee jo pelkästään kokemuksen ja sen mukanaan tuoman näkemyksen takia. Laakso taas on sellainen soturi, että vaikka hänellä olisi jalka poikki, niin mies ei valittaisi yhtään. Koivisto taas tietää, mitä vaaditaan jos haluaa menestyä urallaan.

Jääkiekossa kaikki tekeminen tähtää loppujen lopuksi kevääseen ja pudotuspeleihin. Arjessa mennään eteenpäin kuitenkin päivä kerrallaan.

– Mikään joukkue ei ole täysin valmis vielä jouluna. Joka päivä laitetaan sovittuja asioita parempaan kuosiin. Alkukausi opiskellaan sitä, mikä on meidän hommamme ja mitä alamme tehdä. Peli ja joukkue kehittyvät sitä mukaa, kun kausi etenee. Kun jaksetaan tehdä laadukasta arkea ja painaa hommia yhdessä, niin sitä kautta ne palkinnot tulevat sitten ajan kanssa.

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Miia Tervonen

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa saimme vieraaksemme Naisten Superpesiksessä pelaavan Rauman Feran kapteenin ja seuran junioripäällikkönä aloittavan Miia Tervosen. Lounaaksi lautaselta löytyi alkupalapöydän runsaan tarjonnan lisäksi Châteaubriand Café de Paris -voilla sekä paistettua kuhaa, rapukastiketta ja tilliperunasosetta. Lounaan kruunasi päivän jälkiruoka ja kahvi.

Naisten Superpesis -kausi päättyi Feran osalta viime lauantaina. Raumalaisten tie pudotuspeleissä katkesi puolivälierävaiheeseen, jossa Manse PP osoittautui lopulta paremmaksi otteluvoitoin 3-0.

Feran kapteeni Miia Tervosella on takanaan pitkä ura pääsarjatasolla. Päättynyt sesonki oli hänelle jo 12.

– Mennyt kausi oli tietyllä tapaa sellaista vuoristorataa. Välillä meillä oli todella hyviä pelejä ja välillä taas niitä huonompia matseja. Kausi päättyi harmillisesti jo tässä vaiheessa, olisi ollut mukava viedä tämä sarja edes sinne viidenteen otteluun, Tervonen sanoo.

– Mansea vastaan pelattu sarja oli sellainen, mikä kertoi hyvin koko meidän kaudestamme. Huonojen hetkien vastapainoksi pystyimme haastamaan koviakin joukkueita.

Kapteeni kertoo joukkueen asettaneen ennen kauden alkua tavoitteekseen olla seitsemän parhaan joukossa ja päästä sitä kautta ylempään jatkosarjaan.

– Totta kai tavoite muuttui matkan varrella, kun aiempi tavoite täyttyi. Ylemmän jatkosarjan alettua olimme viidensiä ja otimme uudeksi tavoitteeksi pitää sen sijan hallussamme. Putosimme kuitenkin pykälän, joten aloitimme pudotuspelit kuudennelta sijalta.

 

“Päätimme, että näytämme mihin pystymme,
ja mielestäni se tuotti tulosta.”

 

Pudotuspeleissä pelataan aina voitosta ja siitä kirkkaimmasta eli Suomen mestaruudesta. Luonnollisesti myös Fera asetti tämän tavoitteekseen.

– Lähdimme voittamaan jokaista yksittäistä hetkeä ja yksittäistä ottelua. Vaikka emme päässeet tänä vuonna tämän pidemmälle, niin jokainen voi olla tyytyväinen omaan panokseensa. Tästä haetaan voimaa ja oppia tulevaan kauteen.

Fera ei lähtenyt kauteen ennakkosuosikkina. Epäilijöitä riitti niin lehdistössä kuin lajin parissa toimivien joukoissa. Naisten Superpesis -joukkueiden pelinjohtajat rankkasivat kauden alussa raumalaiset sarjan viimeiselle sijalle.

– Me itse ihmettelimme, että miten se oli mahdollista. Emme todellakaan olleet niin huonoja. Ranking oli tehty hallikauden jälkeen. Niissä peleissä kuitenkin vasta kokeillaan pelillisiä juttuja ja erilaisia kokoonpanoja.

– Käänsimme sen voimavaraksi, mutta emme ottaneet siitä mitään paineita. Päätimme, että näytämme mihin pystymme, ja mielestäni se tuotti tulosta.

 

Paistettua kuhaa, rapukastiketta ja tilliperunasosetta.

 

Yhteinen aika ja koettelemukset loivat hyvän pohjan

Feran ensi kauden joukkuetta kasataan kovaa vauhtia. Tervosen oma jatkaminen on vielä auki. Hän kertoo, että hyvä porukka ja joukkuehenki olivat päättyneellä kaudella yksi Feran vahvuuksista.

– Meillä oli tosi kivaa yhdessä. Kuka tahansa uskalsi avata suunsa ja kertoa oman mielipiteensä. Kuten urheilussa aina, niin pukukopissa avaudutaan tarvittaessa kärkkäästikin, mutta se kuuluu tähän hommaan. Niin mennään eteenpäin, ja kun joukkuehenki on hyvä, jokainen ymmärtää avoimuuden tärkeyden, kapteeni muistuttaa.

Joukkuehenki rakentuu monen asian yhtälöstä.

– Yksi isoimmista asioista oli varmasti se, että joukkue uusiutui. Edelliskauden joukkueesta oli mukana vain muutama pelaaja ja pukukoppiin tuli paljon nuoria kasvoja. Kenelläkään ei ollut mitään valmiita ennakkokäsityksiä toisista.

– En sanoisi, että meillä oli kokematon joukkue, enemmänkin kyse oli siitä, että meillä oli pelaajia, jotka saivat ensimmäistä kertaa urallaan vastuuta isoissa rooleissa. Se toi monelle varmasti näyttämisen halua, kun pääsi osoittamaan omaa osaamistaan.

 

“Puhuimme kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Sitä kautta opimme tuntemaan toisiamme”

 

Uutta pohjaa lähdettiin luomaan yhteisellä ajanvietolla. Tähän kuuluivat harjoitusten lisäksi muun muassa erilaiset leirit ja yhteiset illanvietot.

– Saunailtoja meillä oli vähemmän kuin koskaan ennen, mutta sen sijaan me vietimme paljon aikaa pukukopissa harjoitusten jälkeen. Puhuimme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Sitä kautta opimme tuntemaan toisiamme koko ajan paremmin ja paremmin.

Fera leireili kauden alla Espanjan Benalmadenassa jo neljäntenä vuotena peräkkäin.

– Leirit tuovat aina yhteisiä kokemuksia. Tänä vuonna vettä satoi jatkuvasti täydeltä taivaalta ja ilma oli kylmempää kuin Suomessa. Meitä koeteltiin yhdessä, ja ne koettelemuksetkin ovat aina yhdistäviä kokemuksia, Tervonen painottaa.

Kapteenin rooli tuo oman vastuunsa. Kokeneelle pelaajalle joukkueen johtohahmona toimiminen käy luontaisesti. Tervonen kertoo, että hän pyrki tukemaan joukkuettaan tsemppaamisen ja kehittämisen kautta.

– Toivon, että pystyin luomaan uskoa nuorempiin pelaajiin ja auttamaan heitä oman kokemukseni kautta. Meillä oli muitakin pelaajia, jotka pystyivät auttamaan esimerkiksi pelillisissä asioissa. Minulla oli edellinen kausi välivuosi pelaamisesta, joten he tunsivat vastustajan pelaajat minua paremmin.

– Hutunkeitto oli se, mistä tuli ehkä eniten palautetta. Sanotaanko näin, että ne olisivat voineet mennä hieman paremmin, Tervonen naurahtaa.

 

Päivän jälkiruoka ja kahvi kruunaa maittavan lounaan.

 

21 vuotta kumuraa ja kunnareita

Miia Tervonen aloitti pesäpallon vuonna 1997 vain 7-vuotiaana. Hän päätyi lajin pariin kaverin mukana.

– Naapurissa asunut ystäväni kävi pesäpalloharjoituksissa ja minua harmitti aina, kun niinä hetkinä ei ollut leikkikaveria. Kerran sitten päätin lähteä hänen mukaansa ja sille tiellä olen jäänyt.

Tuota tietä on kuljettu nyt jo 21 vuotta.

– Nuorena varmasti tärkeintä oli pelikaverit ja yhdessä harrastaminen. Harrastin pikajuoksua 17-vuotiaaksi asti, kunnes päätin panostaa pesäpalloon, sillä se oli joukkuelaji. Lisäksi pesäpallossa veti puoleensa se, että laji on äärimmäisen monipuolinen. Siinä tarvitaan voimaa, nopeutta ja peliälyä.

Matkaan mahtuu monia hienoja muistoja, joista yksi nousee ylitse muiden.

– Vuoden 2015 SM-pronssi nousee ihan ensimmäisenä mieleen. Sen kauden aikana vaihtui pelinjohtaja kahdesti ja kausi oli muutenkin vaikea, etenkin henkisellä puolella. Kaikkialla puhuttiin farssikaudesta, Tervonen muistelee.

– Nousimme kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon. Kaiken käänsi se, että me pelaajat teimme ison työn. Välieriin pääseminen oli aivan huikeaa. Finaalista putoaminen oli tietenkin pettymys, mutta kun saimme pronssimatsissa vastaan Porin ja voitimme mitalit juuri heidän kotikentällään, niin se nosti tavallaan pronssimitalien arvoa.

 

Edessä uudet, mutta tutut kuviot

Mennyt kausi oli Tervoselle hyvin erilainen. Hän on nyt vuoden ikäisen tytön äiti, mikä loi omanlaisensa haasteet pelaamiselle. Koskaan ei ole helppo yhdistää pelaamista ja työssäkäyntiä, kun siihen lisätään vielä perhe, nousee haasteet aivan uudelle tasolle.

– Harjoittelen viidestä kuuteen kertaa viikossa, joten vaatiihan se paljon suunnittelua. Tytär kulki toisinaan mukana myös pelimatkoilla ja vietti aikaa kentän laidalla harjoitusten aikana, Tervonen kertoo.

– Joukkue otti todella hyvin sen, että minulla oli jälkikasvua mukana. Siitä täytyy antaa moneen suuntaan kiitosta, että olen pystynyt yleensäkin yhdistämään perhe-elämän ja pelaamisen. Lastenhoidossa ovat auttaneet niin aviomies, vanhemmat, kummit kuin kaveritkin.

 

“Pystyn varmasti opettamaan junioreille
oman kokemukseni kautta paljon juttuja.”

 

Vuosien varrella myös työnantajat ovat joustaneet, jotta Tervonen on pystynyt pelaamaan töiden ohessa. Nyt työrintamalla on edessä uudet, ja toisaalta tutut kuviot. Kokenut pelaaja nimittäin aloittaa syyskuun alussa Feran palveluksessa junioripäällikkönä.

– Hieman jännittää, mutta samaan aikaan odotan tulevaa suurella mielenkiinnolla. Työ tulee varmasti olemaan täysin erilaista, kuin mitä olen aiemmin tehnyt, kokkina työskennellyt Tervonen puntaroi.

Pesäpallo kehittyy koko ajan nopeammaksi peliksi. Tällöin eteneminen on yksi pelin tärkeimmistä osalueista, joita lähdetään kehittämään. Eteneminen onkin yksi Tervosen omista vahvuuksista pelaajana.

– Pystyn varmasti opettamaan junioreille oman kokemukseni kautta paljon juttuja tästä meidän lajistamme. Myös juniorivalmentajille tuon lisää työkaluja kertomalla pelaajan näkökulmaa esimerkiksi harjoitteisiin.

 

Kapteeninhuoneen Châteaubriand Café de Paris -voilla

 

Hyvä pihvi maistuu aina

Kokin ammatin nyt taakseen jättävä Tervonen viihtyy keittiössä myös kotona. Omien sanojensa mukaan kotikeittiössä valmistuu niin sanottua perusruokaa.

– En tee kotona juurikaan mitään erikoisuuksia. Enemmänkin mennään siellä perunoiden, kastikkeiden ja makaronien parissa. Bravuuriksi nostaisinkin ihan perinteisen makaronilaatikon.

Rauman ruokaravintolatarjontaan Tervonen tutustuu yhdessä perheensä kanssa.

– Olen kaikkiruokainen, mutta hyvä pihvi on sellainen, joka maistuu aina. Valitsemme ravintolan aina sen hetkisen fiiliksen mukaan. Joskus se voi olla mainitsemani pihvi, joskus taas hampurilainen.

Lounaaksi hän nautti Kapteeninhuoneen kehutun Châteaubriandin.

– Oli kyllä niin hyvää, että tulen varmasti syömään tämän uudemmankin kerran.

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Tunnu Pärssinen

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa Kapteeninhuoneen lounaan ääreen istui Tunnu Pärssinen kanssa. Lounaaksi nautittiin uusitun alkupalapöydän runsaiden valikoimien lisäksi paistettua siikaa lime-voikastikkeessa ja tilliperunapyreellä sekä pekoniin käärittyä metsästäjänpihviä ja rosmariiniperunoita.

Rauma Blues käynnistyy tänään perjantaina klubi-illoilla. Lauantaina musiikinystävät suuntaavat pääkonserttiin Parpansalin kentälle pystytettyyn teltta-areenaan.

Jo 33. kerran järjestettävässä tapahtumassa on luvassa sekä kansainvälisiä että kotimaisia juurimusiikin huippuartisteja ja -kokoonpanoja. Pääkonsertissa nähdään viisi esiintyjää ja klubi-illoissa kolme. Teltassa esiintyvät Slim Butler & The SlimCuts, Guitar Slim Jr., Annika Chambers, Sugaray Rayford Band sekä J.T. Lauritsen & The Buckshot Hunters. Rauma Bluesin ohjelman ja aikataulut löydät täältä.

Monelle raumalaiselle tuttu Tunnu Pärssinen on ollut järjestämässä Rauma Bluesia aina sen ensiaskeleista eli vuodesta 1986 alkaen.

– Teemme pienellä porukalla verrattain pientä tapahtumaa. Siitä huolimatta olemme onnistuneet tänäkin vuonna tavoitteessamme. Meillä on viisi erilaista kokoonpanoa, jotka ovat täynnä loistavia muusikoita, Pärssinen kertoo.

– Pyrimme saamaan kasaan aina sellaisen täysipainoisen kattauksen, josta löytyy bluesia moneen makuun. Uskallan luvata, että tänäkin vuonna on yleisölle luvassa yllätyksiä. 

 

“Menu tehdään aina eri teemoilla
ja tänä vuonna teemana on Soul Food for Blues.”

 

Rauma Bluesin kävijämäärät pyörivät noin 2500 katsojassa, kun mukaan lasketaan pääkonsertti ja klubi-illat.

– Rauma Bluesin ohjelmaa on vuosien varrella kuvailtu sellaiseksi, jonka artisteja ei tarvitse tuntea nimeltä etukäteen, mutta aina on varmaa, että tapahtumassa soi hyvä musiikki.

Hovi Sales toteuttaa Rauma Bluesin VIP-puolen. Rauma Blues VIP on ollut vuodesta toiseen erityisen suosittu ja sitä on suuren kysynnän vuoksi laajennettu. VIP-alueelle menee tänä vuonna 450 henkilöä. Tästä huolimatta VIP-liput myytiin jälleen loppuun.

– Meidän VIP-alueemme on saanut joka vuosi todella paljon kehuja. Menu tehdään aina eri teemoilla ja tänä vuonna teemana on Soul Food for Blues. VIP-alueen puitteet ja tarjoilut ovat aivan huikeat verrattuna monen muun festivaalin tarjontaan, Pärssinen hehkuttaa.

Paistettua siikaa lime-voikastikkeessa ja tilliperunapyreellä.

 

Kalliohovista Otanlahteen, Äijänsuolta Parpansaliin

Ensimmäinen Rauma Blues järjestettiin maaliskuussa 1986. Tuolloin tapahtuma oli nelipäiväinen ja konserttitilana toimi Kalliohovin ravintola.

– Silloin mentiin ainoastaan kotimaisin esiintyjin. Pääkonsertti pidettiin Rauma-salissa ja esiintyjänä oli J.Karjalainen & Mustat Lasit, Pärssinen muistelee.

Kalliohovista matka jatkui entiseen Äijänsuon talviharjoitteluhalliin, josta tie vei heti seuraavana vuonna 1988 Otanlahden pohjukkaan pystytettyyn sirkustelttaan.

– Sinä vuonna meille tuli hieman taloudellisesti takkiin ja lähdimme rakentamaan tapahtuman sisältöä hieman uusiksi. Seuraavana vuonna olimmekin kaikki neljä iltaa Kalliohovissa.

 

“Maksoimme oppirahat moneen kertaa, mutta nyt kun katselee
nykyistä tapahtumaa, niin se on kannattanut.”

 

Vuonna 1990 Rauma Blues siirtyi heinäkuulle Pitsiviikon yhteyteen. Tapahtuma muuttui nelipäiväisestä yksipäiväiseksi. Alue vaihtoi paikkaa tien toiselle puolelle Otanlahden urheilukentän päätyyn.

– Kaksi vuotta siitä ja löysimme tämän Parpansalin kentän, jossa olimme ensimmäistä kertaa vuodet 1995-2000. Sieltä tie vei muutamaksi vuodeksi Äijänsuolle harjoitusjäähalliin, josta palasimme jälleen talviharjoitteluhalliin. 

– Vuodesta 2015 alkaen olemme olleet tässä Parpansalin kentällä ja uskon, että tässä me pysymme. Telttamiljöö ja Parpansalin sijainti keskellä kaupunkia ovat omiaan tämänkaltaiselle blues-tapahtumalla.

Pärssinen toteaa, että tapahtuman järjestämisen ensimmäiset kymmenen vuotta olivat tietyllä tavalla opettelua.

– Sen aikana me opimme, että minkä tyyppisenä, mihin vuodenaikaan ja minkälaisissa tiloissa tämänkaltaista tapahtumaa kannattaa järjestää. Maksoimme oppirahat moneen kertaa, mutta nyt kun katselee nykyistä tapahtumaa, niin se on kannattanut.

– Rauma Bluesin maine blues-piireissä on todella hyvä, aina Amerikkaa myöten. Olemme saaneet hyvää palautetta artistien suunnalta. Se on todella tärkeää tällä alalla.

Hovi Sales toteuttaa Rauma Bluesin suositun VIP-puolen, joka on tänäkin vuonna loppuunmyyty.

 

Valtaistuinta metsästettiin TV-kanavien tarpeistoista

Vuosien varrella Rauma Bluesin lavalla on nähty toinen toistaan kovempia artisteja. Miten artistikattaus rakennetaan?

– Käymme aina edellisen tapahtuman läpi, jossa kartoitamme niitä asioita, joissa olemme onnistuneet ja joissa voisimme mahdollisesti kehittää tapahtumaa. Samalla kartoitamme nimilistaa artisteista, joita lähdemme tavoittelemaan seuraavaksi vuodeksi.

Rauma Bluesilla on Amerikassa pitkäaikainen avustaja Amos Harvey, joka neuvottelee artistisopimuksia. Pärssinen kuvailee Harveyta yhdistyksen ulkojäseneksi.

– Olemme myös verkostoituneet European Blues Unionin kautta useisiin eurooppalaisiin blues-festivaaleihin. Pyrimme tekemään heidän kanssaan artistiyhteistyötä. Esimerkiksi tänä vuonna meidän pääesiintyjämme Sugaray Rayford esiintyy samalla reissulla myös Virossa, Norjassa ja Belgiassa.

– Meille ei ole tullut koskaan yhtään isoa peruutusta ja siinä mielessä on ollut onni matkassa. Toki nyt kun sanoin sen ääneen, niin lienee syytä koputtaa puuta, Pärssinen naurahtaa.

 

“Hotellihuoneesta jouduttiin purkamaan suihkukaappi,
jotta hän mahtui peseytymään.”

 

33 kertaa järjestettyyn Rauma Bluesiin mahtuu monenlaisia tarinoita.

– Ensimmäisenä nousee mieleen jo edesmennyt Snooks Eaglin, joka oli yksi omista suosikeistani. Hän oli sokea ja aivan loistava kitaristi. Häntä yritimme saada meille monena vuonna, mutta Amos viestitti ettei Eaglin ollut halukas lentämään Eurooppaan.

Amos Harvey päätti kuitenkin mennä tapaamaan Eaglinia ja tämän vaimoa, joka hoiti miehensä asioita.

– Sen tapaamisen aikana he innostuivat ajatuksesta lähteä Suomeen ja Raumalle tekemään blues-keikan. Ja se oli aivan uskomattoman hieno keikka.

Toinen hauska tarina liittyy niin ikään jo edesmenneeseen Solomon Burkeen. 

– Hän oli isokokoinen mies, joten hänen mahduttamisensa Raumanlinnan hissiin oli jo pieni haaste. Hotellihuoneesta jouduttiin purkamaan suihkukaappi, jotta hän mahtui peseytymään.

Hänelle tarvittiin lavalle myös valtaistuin.

– Metsästin sitä valtaistuinta aina MTV3:n ja YLE:n tarpeistoja myöten. Sellainen löytyi sitten loppujen lopuksi Timo Koivusalon tuotantoyhtiön varastoista. En tiedä tietääkö Koivusalo tänäkään päivänä, että se on ollut meillä lainassa osana Solomon Burken keikkaa.

Pekoniin käärittyä metsästäjänpihviä ja rosmariiniperunoita.

 

Eläkepäivät musiikin, lastenlasten ja ruoan parissa

Rauma-isäntänä yli 13 vuotta työskennellyt Pärssinen jäi päivätyöstään eläkkeelle huhtikuussa 2015.

– Eläkepäivät ovat lähteneet rullailemaan oikein mukavasti. Tykkäsin työstäni, mutta osaan nauttia tästä eläkeläisen arjestakin. Jos jotain työelämästä kaipaan, niin niitä lukuisia ystäviä ja kollegoita eri puolilla Suomea.

– Soittelen erilaisissa kokoonpanoissa Raumalla pääasiassa bassoa ja kitaraa. Jonkin verran tulee soitettua myös pianoa. Vietän paljon aikaa lastenlasten kanssa. Touhuamme yhdessä monenlaista mukavaa eli vietämme sitä yhteistä laatuaikaa.

Paikallinen yrityselämä ja sen ruokaravintolat ovat työelämän kautta tuttuja.

– Rauman ravintolamaailma on uskomattoman monipuolinen ja tasokas. Esimerkiksi keskustassa on hyvin tarjolla eri maiden ja eri kulttuurien ruokatarjontaa. 

 

“Miljöö on ravintolan nimen mukainen.
Se elää ja säilyttää tyylikkyytensä.”

 

Kapteeninhuoneen lounaalle Pärssinen suuntaa tasaisin väliajoin. Yksi syy tähän on se, että Rauma Bluesin taustayhdistys pitää kokouksensa Kalliokadulla.

– Kokousten yhteydessä syömme aina lounaan Kapteeninhuoneella. Suuntaan tänne toisinaan lounaalle myös vaimoni kanssa. Täällä on monipuolinen ja päivittäin vaihtuva lounaslista. Menu on sopivan laaja ja siitä löytää helposti oman suosikkinsa.

Myös Kapteeninhuoneen miljöö vetää monen muun tavoin Pärssistä puoleensa.

– Täällä on hyvä tunnelma. Miljöö on ravintolan nimen mukainen. Se elää ja säilyttää tyylikkyytensä.

Musiikkimies tunnustautuu itsekin kovaksi ruoanlaittajaksi. 

– Meillä on vaimon kanssa kotona sellainen työnjako, että minä valmistan lämpimän ruoan ja hän tekee ne niin sanotut kylmäkön hommat eli hoitaa salaattipuolen ja sen sellaiset. 

Rakkaus ruoanlaittoon on syttynyt viimeisen 20 vuoden aikana. Bravuuritkin ovat selvillä.

– Haluan kokeilla kaikkia uusia juttuja ja kehitellä olemassaolevista resepteistä omannäköisiä. Teen paljon kalaruokia ja ne ovat varmasti niitä minun bravuureitani. Italialaisen ruoan ystävänä myös erilaiset risotot ja pastat ovat lähellä sydäntä.

Rauma Blues 10.-11.8.2018, katso lisää www.raumablues.fi

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Mika Laaksonen

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa nautimme Kapteeninhuoneen maittavista antimista yhdessä Mika Laaksosen kanssa. Lautasilta löytyi alkupalapöydän tarjoilujen lisäksi härkää ja kanaa Black and White sekä tikkuperunoita ja Kapteeninhuoneen kuuluisaa pippupihviä ranskalaisilla.

Mika Laaksoselle jääkiekko on aina ollut iso osa elämää. Lapsena aloitettu harrastus johti ensin jääkiekkoilijan ammattiin ja tätä nykyä hän työskentelee Rauman Lukon myyntijohtajana.

– Kaikki alkoi Parpansalin kentältä. Liityin mukaan Kortteliliigaan ja meidän asuinalueestamme koottuun Koo-Veen joukkueeseen. Ne ovat sellaisia aikoja, joita toisinaan muistelen edelleen. Hienoa aikaa pienen pojan elämässä, Laaksonen sanoo.

– Kävimme ystäväni Kimmo Vaarolan kanssa Meriraumasta bussilla harjoituksissa. Istuimme paikallisliikenteen autossa jääkiekkovarusteet päällä, mailat ja luistimet kädessä.

Jääkiekko kuuluu vahvasti monen raumalaisen lapsen elämään. Moni on kiertänyt Kortteliliigan kautta ikäkausijoukkueisiin. Useimmat ovat lyöneet aikuisuuden kynnyksellä luistimet naulaan, kun taas harvat ovat päässeet tekemään rakastamastaan lajista itselleen ammatin.

Laaksosella kulkivat pitkään rinnalla myös jalkapallo ja paini. Jälkimmäisessä lajissa hän on Rauman mestari vuodelta 1978. A-juniorina oli aika tehdä valinta ja se osui jääkiekkoon. Ensimmäiset luistimet piirrot liigakentille hän otti kaudella 1986-87.

– Muistan edelleen sen hetken ja tunteen, kun pääsin ensimmäisen kerran liigajoukkueen mukaan. Pelasimme silloin Porissa Ässiä vastaan. Istuin koko matsin penkillä viltissä, mutta muistona se on korvaamaton.

 

Hopea kihahti nuoren miehen hattuun

Kevät 1988 on kirjoitettu isoin kirjaimin Rauman Lukon historiaan, sillä seura saavutti tuolloin SM-hopeaa. Laaksonen vietti hopeakauden liigajoukkueen penkin päässä ja A-nuorten pelaavassa kokoonpanossa.

– Muistan pelanneeni silloin A-nuorissa hieman heikosti. Keväällä liigajoukkueen päävalmentaja Matti ”Mölli” Keinonen kuitenkin ilmoitti, että nyt pääset haistelemaan liigatunnelmaa. Sain istua penkillä kaikki pudotuspelit ja pääsin mukaan siihen huumaan.

Asiat tapahtuivat nuorelle miehelle liian aikaisin ja yhtäkkiä. Nousu liigarinkiin ja SM-hopea heti seuraavana vuonna olivat yhtälö, jota hän ei silloin vielä osannut käsitellä.

– Suomeksi sanottuna nousi keltainen neste päähän. Luulin olevani liigapelaaja ja saavuttaneeni sen himoitun statuksen, vaikka en ollut vielä pelannut peliäkään kyseisessä sarjassa. En tajunnut vanhaa viisautta, että menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa.

 

“Henkinen kasvu tapahtui, kun olin tahkonnut muutaman vuoden divaria.”

 

Seuraavalla kaudella totuus iski vasten kasvoja.

– Kun sitten pääsin syksyllä 1988 pelaamaan ensimmäiset vaihdot, luulin olevani liigatason pelaaja, vaikka todellisuudessa en sitä ollut. Siitä alkoi muutaman vuoden divarikierros, joka vei minut Salo-Hokkiin, Vaasan Sportiin ja FoPSiin.

Forssassa palaset loksahtivat kohdalleen. Siellä tapahtui se tärkeä herätys, joka teki Laaksosesta ammattilaisen.

– Henkinen kasvu tapahtui, kun olin tahkonnut muutaman vuoden divaria. Olen aina ollut kova harjoittelemaan, mutta silloin sitä tajusi, että nyt on aika. Aloitin niihin aikoihin pelaamisen ohella myös opiskelut.

 

Kapteeninhuoneen kuuluisaa pippupihviä ranskalaisilla.

 

Ammattilaisen paluu Raumalle 

Ammattilaiseksi kasvanut nuori puolustaja suuntasi Forssasta takaisin liigaan. Tie pääsarjaan aukeni Kuopion Kalpassa.

– Se kausi meni pelillisesti todella hyvin. Pääsin pelaamaan sellaisessa ketjussa, jossa olivat mukana Sami Kapanen, Pekka Tirkkonen ja Janne Kekäläinen sekä pakkiparina Vesa Salo. Pelasimme loistavasti yhteen ja vuosi oli hieno.

Neljän Savossa vietetyn kauden jälkeen tie vei Poriin ja Lukon paikallisvastustaja Ässien riveihin. Kotiin Raumalle oli aika palata kaudeksi 1999-2000.

– Minulla oli aina takaraivossa ajatus, että haluan palata vielä jonain päivänä takaisin Lukkoon. Koin, että olin aikoinani pilannut täällä hommat omalta osaltani ja halusin tietyllä tapaa hyvittää sen. Kysymys ei ollut rahasta, vaan ainoastaan siitä, että halusin nimenomaan Lukkoon.

 

“Päätös oli todella vaikea.
Jääkiekko on kuitenkin tehnyt minusta minut.”

 

Raumalla Laaksonen pelasi vielä kolme kautta, kunnes oli aika paketoida 475 runkosarjaottelua ja 21 pudotuspeliä kattanut komea ammattilaisura.

– Minulle tarjottiin mahdollisuutta pelata vielä ainakin yksi vuosi, mutta Naarmalan Jari tarjosi samaan aikaan myyntitöitä Radio Ramonasta. Punnitsin asioita ja päädyin lyömään hokkarit naulaan.

– Päätös oli todella vaikea. Jääkiekko on kuitenkin tehnyt minusta minut. Laji on antanut paljon erilaisia kokemuksia ja hienoja ystäviä. Sain elää 35-vuotiaaksi asti sitä pienen pojan unelmaa.

Laaksonen käy edelleen aktiivisesti jäällä erilaisissa kiekkoporukoissa. Yksi näistä on torstaiaamuisin Kivikylän Areenalla kokoontuva HC Lehväs, joka koostuu Lukon yhteistyökumppaneista.

– HC Lehväksessä on pääasia, että kaikilla on hauskaa. Pelitaidoilla ei ole niin suurta merkitystä, vaan innostus ja hyvä yhteishenki ovat avainasemassa. Meillä on hyvin porukkaa, mutta aina mahtuu uusia pelaajia mukaan. Jos pelaaminen kiinnostaa, niin minuun voi olla yhteydessä.

 

Eväät elämään joukkueurheilusta

Laaksonen kertoo, että iän myötä hän on tajunnut jääkiekon hienouden viimeistä piirtoa myöten.

– Mikään ei vastaa sitä elämää, jota joukkue elää pukukopissa. Se yhteinen tekeminen yhteisten päämäärien eteen. Siellä jaetaan kaikki ilot ja surut. Joukkue kantaa yksilöä. Kun oivalsin sen, niin tajusin kuinka hienoa on tehdä töitä porukalla.

Joukkueurheilu valmentaa ihmistä myös työelämään. Saaduista opeista ja eväistä on iso apu tulevaisuudessa.

– Olen saanut pelata erilaisissa joukkueissa ja toimia myös kapteenistossa. Niistä asioista on ollut hyvä ammentaa esimerkiksi johtajuutta ja esiintymisvarmuutta. Samalla se on opettanut ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja hyväksymään heidät sellaisina kuin he ovat.

– Ulkoiset paineet taas ovat opettaneet paineensietokykyä. Ei sitä enää hätkähdä kovin pienestä ja sitä sopeutuu nopeisiin muutoksiin. Jääkiekkoilijan elämä on kuitenkin kovin erilaista. Siellä ei suunnitella kalenteria vuodeksi eteenpäin ja toimita sen mukaan, vaan asiat saattavat muuttua hetkessä.

 

“Nöyrä täytyy olla, mutta nöyristellä ei tarvitse.”

 

Kun ura loppuu, saattaa sen jälkeinen aika yllättää. Kun pelaaja sulkee viimeisen kerran pukukopin oven, kaiken yhteisöllisyyden ja urheilijan elämän rutiinien tilalle tuleekin yhtäkkiä tyhjiö.

– Toisille saattaa muodostua ongelmaksi laskeutua alas sieltä tietynlaisesta jääkiekkoiljan yhteiskunnallisesta statuksesta. Henkilökohtaisesti aloin valmistautua uran jälkeiseen aikaan hyvissä ajoin. Tein jo Kuopiossa ollessani omasta aloitteestani kiekkoilun ohella töitä paikallisessa pyöräliikkeessä.

– Lisäksi se, että virtsa nousi nuorena miehenä päähän ja tajusin sen itse, helpotti varmasti siirtymistä niin sanottuun normaaliin arkeen. Ohjenuorani on, että nöyrä täytyy olla, mutta nöyristellä ei tarvitse. Ne ovat kaksi eri asiaa.

 

Härkää ja kanaa Black and White sekä tikkuperunoita

 

Urheilu yhdistää ihmiset

Jääkiekko uran päätyttyä Laaksonen toimi myyntitehtävissä lajin ulkopuolella. Lokakuussa 2015 oli aika palata Rauman Lukon palvelukseen. Tällä kertaa toimiston puolelle.

– Nyt olen oppinut tästä lajista myös tämän toisen puolen. Ymmärrän pelaajien näkemykset asioihin, mutta nyt ymmärrän myös sen, että miksi kaikki asiat eivät mene niin kuin pelaajana toivoisi.

Hän kertoo tiedostaneensa jo pelaajana sen, mitä Lukko raumalaisille merkitsee. Nykyisessä roolissa ymmärrys on vahvistunut entisestään.

– Yhteisöllisyys on sana, joka kuvaa Raumaa ja Lukkoa parhaiten. Tämä antaa niin monelle ihmiselle elämyksiä ja sisältöä elämään. Urheilu yhdistää ihmisiä yhteisen asian taakse.

 

“Mestaruus ei ole koskaan yksittäisen ihmisen asia, syy tai seuraus.”

 

Laaksonen muistuttaa, että jokaisen joukkueen tavoitteena on voittaa mestaruus, mutta kyse on paljon muustakin. Sen kaikkein kirkkaimman voittaminen vaatii yhteisön jokaisen jäsenen panosta. Se vaatii omistautumista, jota seuraa onnistumiset.

– Mestaruus ei ole koskaan yksittäisen ihmisen asia, syy tai seuraus. Mestaruus on kaikkien yhteinen, mutta ennen sitä tapahtuu paljon asioita, joihin jokaisen pitää osallistua omassa roolissaan. Niissä rooleissa ovat pelaajat, valmentajat, huolto, katsojat, yhteistyökumppanit, kioskityöntekijät ja kaikki ne tahot, jotka tekevät työtä yhteisen asian eteen.

 

Pastaa löytyy edelleen lautaselta

Rauman Lukolla on laaja yhteistyökumppanien verkosto. He ovat yksi tärkeä osa sinikeltaista kiekkoyhteisöä. Myyntijohtajana Laaksonen tapaa asiakkaitaan usein lounaan merkeissä.

– Lounaan syön ulkona jokaisena arkipäivänä. Toisinaan asiakkaiden ja toisinaan työkavereiden kanssa. Totta kai hyödynnämme Lukon omia ravintoloita, mutta myös muuta kaupungin tarjontaa.

Kapteeninhuone valikoituu lounaspaikaksi tasaisin väliajoin.

– Valitsen paikan aina tilanteen ja asiakkaan toiveiden mukaan. Toiset haluavat buffet-lounaan, toiset taas valita listalta. Raumalta löytyy molemmista useita hyviä vaihtoehtoja.

– Kapteeninhuoneessa on hyvä tunnelma ja täällä on mukava tavata asiakkaita. Täällä on erinomaiset ruoat aina alkupalapöydän tarjonnasta lähtien. Rentoa ja tyylikkään fiksua lounasta.

Pitkän uran jääkiekkoilijana tehneelle miehelle pasta on tullut elämän aikana tutuksi. Vaikka se kuului uran aikana jokapäiväiseen ruokavalioon, maistuu se miehelle edelleen.

– Tykkään pastasta edelleen aivan älyttömästi. Valitsen sen poikkeuksetta, jos sitä vaan on tarjolla. Kaurapuuro taas on sellainen ruoka, jota en ole syönyt kiekkouran loppumisen jälkeen kertaakaan.

Kotikeittiössä Laaksosen bravuuri on grillaaminen.

– En ole koskaan ollut kovin ahkera kotikokki. Osaan keittää uudet perunat ja spagetin, Laaksonen naurahtaa.

 

Kapteeninhuoneen lounas on kesälomalla aikavälin 2.-29.7. Lounas tarjolla jälleen normaalisti maanantaista 30.7. alkaen. 

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Jari Naarmala

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Kesäkuun lopulla nautimme lounasta paikallisradio Ramonan toimitusjohtaja Jari Naarmalan kanssa. Lounaaksi lautaselta löytyi runsaan alkupalapöydän antimien lisäksi herkullista savuporopastaa sekä paistettua kuhaa sitruunavoilla ja tilliperunapyreellä.

Paikallisradio Ramona juhlii tänä vuonna komeaa 30 vuotista taivaltaan. Vuosiin mahtuu paljon hienoja kokemuksia ja muistoja. Ramonan toimitusjohtaja Jari Naarmala on matkannut mukana koko kanavan historian.

– Tulin mukaan ensimmäisenä keväänä 1988 avustajaksi. Vakituiseksi työntekijäksi siirryin pari vuotta myöhemmin. Työnkuvaani kuului silloin uutistoimittajan ja juontajan tehtävät, Naarmala kertaa.

– Siihen aikaan kaikkien piti tehdä hieman kaikkea. Esimerkiksi automaatiota ei ollut vielä ollenkaan. Tuolloin tunti oli pisin aika, jonka yksittäinen ennakkoon editoitu kelanauha pystyi tarjoamaan sisältöä kanavalle.

Tie avustajan tehtävistä toimitusjohtajaksi on pitänyt sisällään työtehtäviä laidasta laitaan.

– Ennen kuin ryhdyin yrittäjäksi vuonna 2013, sanoin aina tehneeni radiossa kaikkea muuta paitsi tyhjentänyt roskiksia. Nyt kun olen ollut viisi vuotta yrittäjänä, voin sanoa tehneeni sitäkin.

Naarmala nimittää Ramonan alkutaipaletta käsityöläisajaksi. Hänen sanoissaan toistuu useaan otteeseen sana innostus.

– Olimme paljon tekemisissä radioporukan kesken myös vapaa-ajalla. Istuimme iltoja jutellen ja suunnitellen uusia juttuja. Radioihmiset ovat aina olleet sellaisia, että eivät oikein tiedä ovatko he töissä vai vapaa-ajalla, sillä tämä on elämäntapa.

– Silloin kun olin vielä säännöllisesti lähetystoiminnassa mukana, tuli itselleni sellainen olo, että tämä on ihan hullunkurista touhua, kun näin hienosta hommasta maksetaan palkkaakin.

 

“Se opetti minulle sellaisen tärkeän jutun, että radiossa yksi menestystekijöistä on läsnäolo.”

 

Vuosikymmenten takaa nousee mieleen hauskoja sattumuksia.

– Henkilökohtaisia mokia on sieltä alkuajoilta useampikin. Se vanha aika oli kuitenkin enemmän sellaista suorien lähetysten meininkiä ja jokainen ammuttu nuoli eli sanottu sana meni heti ulos. Niitä ei saanut sitten enää vedettyä takaisin.

– Toisaalta se teki siitä äärettömän hauskaakin. Siihen aikaan ei kukaan sanonut, että mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Kaikkea sai kokeilla ja olla oma itsensä. Se opetti minulle sellaisen tärkeän jutun, että radiossa yksi menestystekijöistä on läsnäolo.

Kuten missä tahansa muussakin työssä, myös radiossa juontajalla on hyvät ja huonot päivänsä.

– Sen tuntee, että milloin juttu kulkee ja siitä tulee sellainen euforinen tunne. Puhut kuin yhdelle ihmiselle, vaikka samalla puhut tuhansille kuuntelijoille.

 

Paikallisesti hetkessä ja arjessa

30 vuoden aikana on radiomaailmassa otettu isoja harppauksia. Tekniikka on muuttunut, samoin sisällöt ja tapa tehdä niitä.

– Nykyään tehdään paljon tavaraa ennakkoon valmiiksi. Meillä on pääsääntöisesti aamulähetykset ja jääkiekkoselostukset ainoat, jotka tulevat suorana lähetyksenä. Niiden aikana voidaan tehdä myös paljon valmistelevaa työtä ja hiomisia.

– Nykypäivän tekniikka mahdollistaa sen, että monenlaisia asioita voidaan tehdä yhtä aikaa ja hyvin pitkillä aikaväleillä. Sisältöjen editoiminen käy helposti ja nopeasti.

Naarmala kertoo toisinaan kuuntelevansa vanhoja 1980 ja -90 luvun juttuja. Niistä huomaa parhaiten kehityksen.

– Joskus tulee hieman myötähäpeääkin kuunnellessa omia sen aikaisia juttuja. Tempo ja puhumisen mallit radiossa olivat hitaampaa ja todella virallista. Etenkin livetaltioinneissa kuulee hyvin, kuinka silloin tehtiin juontojen yhteydessä fyysisiä juttuja, kuten haettiin seuraavaa levyä paikalleen.

 

“Hauenguano, jäähalli ja teatteri ovat sellaisia tietynlaisia koodisanoja,
jotka luovat ihmisille välittömästi mielikuvia.”

 

Ohjelmavirta tuli mukaan kuvioihin 1990-luvun puolivälissä. Samalla historiaan jäivät tarkat ohjelmakartat. Se ei ole Naarmalan mielestä pelkästään hyvä asia.

– Mielestäni paljon parjatut ohjelmakartat ja soittolistat tekivät lähetyksistä sujuvampaa.

Paikallisradion etuna on keskittyä paikallisten ihmisten mieltymyksiin ja ikärakenteisiin. Erilaiset tutkimukset tukevat omalta osaltaan musiikkisisältöä.

– Tietokone tekee paljon, eikä mitään tehdä enää ”musta tuntuu” -tuntumalla. Musiikkipäällikkö huolehtii musiikkitarjonnasta ja antaa siihen oman mausteensa.

Ramonassa kaikki sisältö tehdään itse. Sisällön tuottaminen vaatii paikallisradion työntekijöiltä vahvaa paikallistuntemusta.

– Ohjelmat perustuvat siihen, että elämme paikallisesti hetkessä ja kiinni sen arjessa. Esimerkkinä Hauenguano, jäähalli ja teatteri ovat sellaisia tietynlaisia koodisanoja, jotka luovat ihmisille välittömästi mielikuvia.

Kapteeninhuoneen paistettua kuhaa sitruunavoilla ja tilliperunapyreellä.

 

Viidesti vuoden paikallisradio

Raumalaiset tunnetaan vahvasta kotiseuturakkaudestaan. Jääkiekko on kaupungissa iso asia, ja se on sitä myös Ramonalle.

– Jääkiekko on loppumaton voimavara. Meillä on Lukon pelipäivisin kymmenisen siihen liittyvää elementtiä jo ennen kuin itse illan matsin suora selostus on ehtinyt edes alkaa. Kuuntelijamäärät otteluissa ovat aina olleet sellaisia, että olemme olleet muistaakseni joka vuosi väestöön suhteutettuna valtakunnallisesti ykkösiä.

Paikallisradiossa eletään vahvasti Lukon otteiden mukana.

– Onhan se selvää, että me myötäelämme aidosti siinä kiekkoarjessa. Menestymättömät vuodet ovat raskaita, kun sitten taas menestyksen hetkillä nautitaan siitä tunnelmat, jota tämä yhteisö meille kaikille tarjoaa.

Radio Ramona on niittänyt omaa menestystään Radiogaaloissa. Ramona on palkittu vuoden paikallisena radiona peräti viisi kertaa. Huomionosoitus on tullut Raumalle vuosina 2018, 2016, 2004, 2002 ja 1997.

– Ne ovat hienoja tunnustuksia meidän porukallemme. Pitkäjänteisesti näitä palkintoja tärkeämpää on kuitenkin viime vuosien kokonaismenestys. Suomessa on muistaakseni 102 radioasemaa, joista 12 on valtakunnallista ja 90 paikallista. Me olemme viimeisenä neljänä vuotena olleet shortlistilla neljän parhaan joukossa.

 

“Raumalla koetaan paikallisasiat tärkeiksi ja merkityksellisiksi,
ja niissä halutaan elää mukana.”

 

Naarmala antaa menestyksestä kunniaa ja kiitosta yhteisölle. Siihen kuuluvat niin radiossa työskentelevät kuin yhteistyökumppanit ja paikalliset asukkaat.

– Tämän parempaa yhteisö ei voi paikallisradion kannalta olla. Raumalla koetaan paikallisasiat tärkeiksi ja merkityksellisiksi, ja niissä halutaan elää mukana.

Myös työntekijöiden viihtyvyydellä on suuri merkitys. Menestys ei perustu koskaan yksilöihin, vaan yhteiseen tekemiseen hyvässä ympäristössä.

– Ihmisten täytyy saada kokea työyhteisössä onnistumisia ja saada omia ideoitaan läpi. On tärkeää löytää työrauha, jonka avulla jokainen saa tehdä työnsä hyvin. Työyhteisössä täytyy jokaisella olla hyvä olla. Se kuuluu radiossa, jos joku asia on huonosti.

Ramona lähettää sisältöä 24 tuntia vuorokaudessa taajuuksilla 93,3 MHz ja 97,3 MHz sekä nettisivuillaan www.radioramona.fi. Ohjelma- ja haastatteluideoita tulee paljon myös kuuntelijoilta.

– Se on yksi pienen kaupungin eduista. Ideoita ja ehdotuksia tulee usein esimerkiksi ruokakaupassa. Ihmiset nykäisevät hihasta ja tulevat juttelemaan. On mukavaa päästä keskustelemaan kuuntelijoiden kanssa ja me otamme mielellämme ideoita vastaan.

Savuporopasta vie kielen mennessään.

 

Raumalaisen lounasravintolatarjonnan heavy user

Naarmala hyödyntää paikallista ruokaravintolatarjontaa ahkerasti. Hän naurahtaa syövänsä työkseen.

– Asiakkaiden kanssa käyn lounaalla kolmesta neljään kertaan viikossa. Minulla on sellainen tapa, että kysyn aina asiakkaalta minne hän haluaa suunnata lounaalle. Usein esille nousee juuri Kapteeninhuone.

– Raumalla saa monesta paikasta todella hyvää ruokaa. Täällä on kaikkialla hinta-laatusuhde kohdallaan.

Kapteeninhuoneen alkupalapöytää Naarmala kehuu loistavaksi. Pöydän tarjoilut voi nauttia myös pääruoaksi, mikä saa radiomieheltä kiitoksen.

– Tämä on sellainen paikka, jossa en ole itse koskaan joutunut pettymään. Enkä ole kuullut yhdenkään asiakkaan tai kenenkään muunkaan sanovan mitään huonoa. Se kertoo mielestäni aika paljon Kapteeninhuoneen ruoasta ja tunnelmasta.

Yhden ongelman hän tosin löytää, joskin pilke silmäkulmassa.

– Ainoa murhe on se, että listalla on niin monta hyvää vaihtoehtoa, että se luo valinnanvaikeuden, Naarmala naurahtaa.

Hän tunnustautuu myös ahkeraksi kotikokiksi.

– Olen huono tekemään mitään muita kotitöitä, mutta ruoanlaitto on lähellä sydäntä. Valmistan meidän taloudessamme ruoan yhdeksässä tapauksessa kymmenestä. Tykkään käyttää mausteita ja erilaisia kastikkeita.

Mikä on miehen bravuuri kotikeittiössä?

– Sitä pitäisi varmaankin kysyä kotiväeltä, mikä heille maistuu. Carbonaraa on ainakin kehuttu. Se on helppo ja nopea, eikä sitä pysty kauhean helpolla pilaamaan, Naarmala hymyilee.

 

Kapteeninhuoneen lounas on kesälomalla aikavälin 2.-29.7. Lounas tarjolla jälleen normaalisti maanantaista 30.7. alkaen. 

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.

Kapteenin pöydässä: Aleksi Saarela

By | Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa lounastimme yhdessä Pohjois-Amerikasta kesäksi Raumalle kotiutuneen jääkiekkoilija Aleksi Saarelan kanssa. Lounaaksi nautittiin amerikanbroileria paholaishillon ja bataattiranskalaisten kera sekä Kapteeninhuoneen herkullinen Châteaubriand bernaise-kastikkeella ja röstiperunoilla.

Aleksi Saarelalla on takanaan ensimmäinen täysi kausi Pohjois-Amerikassa. 21-vuotias hyökkääjä palasi muutama viikko sitten Suomeen ja Raumalle viettämään kesää. Paluu työpaikalle on edessä syyskuun alussa.

– Treenaan nyt omatoimisesti ja käyn kerran viikossa Luvialla jäällä. Siellä on samaan aikaan tuttuja jätkiä kuten Mestiksessä pelaavat Roope Urpolahti ja Julius Marva, Saarela kertoo.

Alla on tehokas kausi, sillä Saarela oli joukkueensa seitsemänneksi tehokkain pelaaja. 69 AHL:n runkosarjaottelussa syntyi 25 täysosumaa ja 18 maalisyöttöä. Pudotuspeleissä Charlotte Checkers eteni toiselle kierrokselle. Laitilalaislähtöinen hyökkääjä iski kahdeksassa matsissa tehot 2+1=3.

– Suurimmat erot kotimaiseen kiekkoon tulevat pienestä kaukalosta ja luisteluvoimasta. Suomessa pelataan trappia ja viivelähtöjä. Pohjois-Amerikassa taas lähdetään hyökkäämään ja karvaamaan sillä mentaliteetillä, että kaikki viisi äijää lähtee taklaamaan omaa miestään. Sitä kautta pyritään pitämään vastustaja omassa päädyssään.

Kontaktipelaaminen onkin hyvin erilaista eri sarjojen välillä.

– En muista, että minua olisi taklattu Liigassa 20 peliin yhteensä viittä kertaa. AHL:ssä tulee helposti kymmenenkin taklausta yhteen peliin, joskus jopa yhteen yksittäiseen vaihtoon. Fyysisyyden kanssa saa olla koko ajan hereillä.

Saarelalle pienen kaukalon pelitapa sopii paremmin kuin hyvin.

– Luisteleminen on ollut aina yksi vahvuuksistani, joten kun tajusin harjoitusleirillä mikä on homman nimi, niin oli tietyllä tapaa helppo päästä siihen pelitapaan kiinni. Kontakteilta välttyy kun laittaa itse jalkaa liikkeelle.

 

“Olihan se hieno kokemus, kun pääsi näkemään
miten NHL-joukkueiden arki toimii pelipäivinä.”

 

Kauden aikana Caroline Hurricanes kutsui Saarelan kerran ylös NHL-joukkueeseensa. Ensimmäistä ottelua kiekkomaailman kirkkaimmissa valoissa ei kuitenkaan vielä tullut.

– Kaikki tapahtui nopeasti. Kahden ja puolen tunnin päästä puhelinsoitosta istuin jo lentokoneessa matkalla Charlottesta kohti Pittsburghia. Vasta silloin ehdin todella miettimään, että olisiko nyt se paikka päästä näyttämään omaa osaamistani NHL:ssä. 

– Loppujen lopuksi siellä parsittiin miehet siten kasaan, että he pystyivät pelaamaan, ja minä palasin takaisin Charlotteen. Olihan se hieno kokemus, kun pääsi näkemään miten NHL-joukkueiden arki toimii pelipäivinä. Ja täytyy muistaa, että kutsu ei osu kaikkien kohdalle.

Ensimmäisestä NHL-ottelusta Saarela ei ole ottanut mitään paineita. Tilaisuus tulee, kun on sen aika.

– Siellä ei vihjailla, että saattaa olla, että kutsu kävisi. Vaan se tulee sitä kautta, että pystyt osoittamaan olevasi kentällä ja sen ulkopuolella valmis. Mielestäni se on niin parempikin, ei tule mitään turhia odotuksia tai turhia luuloja itsestään tai omasta pelaamisesta.

 

Jääkiekko vahvasti verenperintönä

Aleksi Saarela on toisen polven jääkiekkoilija. Hänen isänsä Pasi pelasi urallaan 1990- ja 2000-luvulla yhteensä 775 liigaottelua ja kirjautti niissä komeat 264+232=496 tehopistettä. Hän kantoi kotimaisessa liigassa Lukon lisäksi Helsingin Jokereiden ja Porin Ässien paitoja.

Aleksin ensimmäiset kiekkomuistot nousevat esiin vuosituhanneen vaihteesta, kun isä Pasi kiekkoili länsinaapurissa.

– Muistan hämärästi sen ajan, kun isäni pelasi Ruotsin Frölundassa. Sieltä minulla on ensimmäinen jääkiekkoon liittyvä muistikuva, kun luistelen itse ensimmäisen kerran muutaman vuoden ikäisenä.

– Se oli sitä meidän arkeamme, että joka viikko oli pelejä, joita kävimme perheen kanssa katsomassa. Onhan niistä hienoja muistoja, kun on saanut pienenä nassikkana pyöriä pukukopissa voittomatsien jälkeen.

 

“Täytyy myöntää, että olen isoveljenä antanut toisinaan
ehkä hieman liikaakin kovuutta pikkuveljelle.”

 

Myös Aleksin 16-vuotias pikkuveli Antti Saarela on kiekkoilija. Antti teki juuri sopimuksen Rauman Lukon kanssa. Kyseessä on siis kiekkoperhe sanan varsinaisessa merkityksessä.

– Jääkiekko on ollut aina iso osa meidän elämäämme. Antin kanssa olemme pelanneet paljon pihapelejä yhdessä. Usein se meni niin, että ensin hoidettiin kouluhommat hyvin alta pois ja sen jälkeen pelattiin kotiintuloaikaan asti kiekkoa. Täytyy myöntää, että olen isoveljenä antanut toisinaan ehkä hieman liikaakin kovuutta pikkuveljelle, Saarela naurahtaa.

Hän kertoo, että kotona on aina painotettu koulunkäynnin tärkeyttä. Kiekon pariin pääsi vasta sitten, kun kotiläksyt oli tehty.

– Koulu on ollut minulle aina hyvää vastapainoa kiekolle, ja toisinpäin. Hoidin ne asiat aina viimeisen päälle. Vaikka jääkiekko on tullut varmasti verenperintönä, niin ei meillä silti ole kotona koskaan sen enempää jääkiekosta puhuttu. Elämässä on niin paljon muitakin asioita.

– Minulle kiekkoilijan ammatti on ollut aina ehkä alitajuisesti haave. Tosissani aloin panostamaan siihen ajatukseen vasta joskus teini-iässä. Silloin tajusin, että minulla on ainekset tulla kovalla työllä ammattilaiseksi.

Tullakseen huippupelaajaksi vaaditaan kovaa työmoraalia ja tuhansia tunteja harjoitusta. Ammattiurheilijan nuoruusvuodet ovat usein erilaisia kuin muiden.

– Kaikki sellaiset niin sanotut nuoruuden paheet ja yöjuoksut ovat jääneet minulta väliin. En kuitenkaan koe jääneeni mistään paitsi. Olin mieluummin illat kotona ja valmistauduin seuraavan päivän peliin. Pyörimällä Laitilan yössä olisin antanut vain turhaa etumatkaa muille pelaajille.

Lautaselta löytyi herkullista amerikanbroileria paholaishillon ja bataattiranskalaisten kera.

 

Miksi 87, miksi ei 52?

Liiga-debyyttinsä Aleksi Saarela teki vain 16-vuotiaana kaudella 2012-13. Tuolloin hän sai Lukossa pelipaitansa selkään numeron 87. Numeron valinta aiheutti kannattajissa keskustelua. Onhan kyseessä sama numero, jolla pelasi ja pelaa edelleen yksi maailman parhaista pelaajista eli NHL-tähti Sidney Crosby.

Pelinumeron taakse kätkeytyy kuitenkin mielenkiintoinen ja hauska tarina.

– Minun ei pitänyt pelata vielä silloin. Tarkoitus oli vetää ainoastaan harjoituksia liigajoukkueen mukana. Pelaajia oli kuitenkin paljon sairastuvalla, ja suunnitelmat muuttuivat nopeasti. Lukon huoltaja Samu ”Nunu” Tätilä totesi, että isäsi numeroa 52 ei ehditä tähän hätään tilaamaan. 

– Vapaana oli silloin vain Ässiin siirtyneen Eero Elon vanha numero 81 ja tuo 87. Sanoin ”Nunulle” etten ota Eeron numeroa, joten laitetaan se 87. Siinä kohtaa ajatukset pyörivät vain niissä hyvissä fiiliksissä, kun pääsee pelaamaan uransa ensimmäistä liigaottelua. En edes ajatellut kenen numero se 87 on.

Treenien jälkeen isä Pasi oli hakemassa poikaansa. Autossa totuus selvisi.

– Isä kysyi, että minkäs numeron sait. Kun kerroin, että vedän numerolla 87, niin sitä seurasi sellainen pitkä kiusallinen hiljaisuus. Sen hiljaisuuden aikana tajusin, että sehän on Crosbyn numero, Saarela naurahtaa.

Vaikka isän vanhaa pelinumeroa ei ollut mahdollista siihen hätään saada, ei Aleksi olisi sitä halunnutkaan.

– Seurassa varmasti oli ajatus siitä, että minä pelaisin isän numerolla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että se numero kuuluu isälleni, enkä siitä syystä edes haluaisi sitä.

Pasi Saarelan uran alkutaipaleen pelinumero 25 on kuitenkin ollut vahvasti mukana sekä Aleksin että Antin matkassa.

– Olen pelannut junioreissa paljon numerolla 25. Anttillahan se taitaa olla selässä myös liigapaidassa. Charlottessa minulla on nyt numerona 7.

 

Porin vuodet kasvattivat urheilijana ja ihmisenä

Nuoresta iästään huolimatta Saarela on ehtinyt pelata kotimaista Liigaa jo 166 runkosarjaottelua. Rauman Lukkoa ja Porin Ässiä edustanut Laitilan Jyskeen kasvatti on tehnyt noissa otteluissa yhteistehot 42+35=77.

– Lukossa sain aloittaa urani aikuisten sarjoissa. Raumalla olen päässyt viettämään monia hienoja hetkiä, mutta pelillisesti myös hieman raskaampia ja sitä kautta opettavaisia hetkiä. Lukko on iso osa raumalaisuutta ja täällä sekä puitteet että organisaatio ovat kunnossa, Saarela kertoo.

Porin vuosina hän kertoo ottaneensa isot askeleet eteenpäin urheilijana.

– Saan kiittää Ässien sen aikaista päävalmentajaa Pekka Rautakalliota monesta asiasta. Hän opetti paljon asioita niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Sellaisia juttuja, joita en ollut aiemmin osannut edes ajatella.

– Yksi tärkeimmistä opeista oli se, ettei riitä mitä on kentällä, vaan myös se ratkaisee, mitä teet pelien ja harjoitusten välissä. Treenaaminen ja urheilulliset elämäntavat eivät ole koskaan olleet minulle mikään ongelma, mutta silloin todella ymmärsin kuinka paljon helpompaa on toimia jäällä, kun on tehnyt kaikki muutkin asiat viimeisen päälle oikein.

 

“Lukko on iso osa raumalaisuutta ja täällä
sekä puitteet että organisaatio ovat kunnossa.”

 

Myös saapuminen paikallisvastustajan patapaidassa Raumalle kasvatti 17-vuotiasta nuorta miestä henkisesti.

– En usko, että kukaan sen ikäinen pelaaja on saanut niin paljon huutoja ja piikkiä katsomosta, kuin mitä minä sain silloin. Osasin kääntää sen kuitenkin voimavaraksi ja tajusin, ettei kaikkia kommentteja voi ottaa itseensä.

Saarela oli mukana voittamassa Suomelle alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruutta vuonna 2016. Kokemus hakee vertaistaan, sillä kaiken kruunasi se, että mestaruus tuli kotikisoissa Helsingissä.

– Siitä nousee aina ensimmäisenä mieleen se porukka. En usko, että tuon ikäluokan kisoissa on koskaan ollut niin lahjakasta joukkuetta kuin mitä meillä silloin oli. Se kertoo varmasti omaa kieltään, että kuinka moni siitä porukasta pelaa nykyään NHL:ssä vakituisesti ja kuinka moni on tehnyt sopimuksen NHL:ään.

Kapteeninhuone on tunnettu hyvistä liharuuista. Yksi herkullisista vaihtoehdoista on Châteaubriand bernaise-kastikkeella ja röstiperunoilla.

 

Salaisuus Saarelan miesten laukausten takana

Aleksi, Antti ja isä Pasi ovat pelaajina kaikki hyvin erityylisiä. Yksi asia kuitenkin yhdistää heitä vahvasti, ja se on luja ja tarkka lyöntilaukaus. Mikä on Saarelan miesten laukauksen salaisuus?

– Toistomäärä. Ihan kuten missä tahansa muussakin lajissa tai ammatissa, sinusta ei voi tulla hyvää ellet harjoittele. Luistelemaan oppii luistelemalla, laukomaan laukomalla. Olen käyttänyt elämässäni tunteja ja taas tunteja laukauksen hiomiseen. Ampunut kiekkoa toisensa perään niin jäällä kuin vanerilta.

Saarela on nuorena miehenä rikkonut laukauksellaan Laitilan jäähallin pleksejä.

– Laukaus on kuitenkin yksi kiekkoilijan tärkeimmistä aseista. Silloin kun tietää itse, että oma veto on kunnossa ja vaarallinen, niin sitä uskaltaa käyttää silloin kun paikka tulee. Lähden aina siitä, että jokainen maalille lauottu kiekko on maalintekoyritys.

Koska kyseessä on kilpaurheilija, liittyy laukaukseen luonnollisesti myös pieni kilpailumentaliteetti.

– Ehkä omassa mielessäni olen aina tavoitellut sitä, että oma vetoni olisi parempi kuin isälläni, Saarela virnistää.

Aleksi Saarela on nauttinut Châteaubriandinsa, ja maittava lounas ansaitsee mieheltä suuret kehut.

– Oli todella hyvää ruokaa. Nyt kun olen kesän Raumalla, niin pääsen käymään täällä Kapteeninhuoneellakin useammin.

Ruokakulttuuri on Jenkeissä melko erilainen. Yksi hauska esimerkki tuli vastaan ruokakaupassa.

– Jenkeissä voi syödä halvalla vain epäterveellisesti. Jos haluat syödä siellä terveellisesti niin kuin urheilijan kuuluu, niin siitä saa maksaa pitkän pennin. Yhdysvalloissa maksoi kaupassa kurkku neljä dollaria, ja nyt kun kävin ruokakaupassa Raumalla, niin kurkulla oli hintaa 37 senttiä. Siinä pääsi jo ääneen pieni nauru.

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjoisin arkisin klo 17.00-22.00 ja lauantaisin klo 16.00-22.00. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.