Kapteenin pöydässä: Risto Leino

By 10.2.2018Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Nyt saimme lounasvieraaksemme sinikeltaisen äänen, jääkiekkoselostaja Risto Leinon. Lounaaksi nautittiin ylikypsää häränrintaa punajuuri-madeirakastikkeella ja juuresmuusilla sekä paistettua lohta ruohosipulikastikkeella ja tilliperunoilla.

”Voittoisaa illanjatkoa” on lausahdus, jonka monet raumalaiset jääkiekon ystävät haluavat kuulla radioidensa äärellä. Kyseinen huuto kruunaa Rauman Lukon voittomatsit, ja se kajahtaa ilmoille sinikeltaisen äänen eli paikallisradio Ramonan jääkiekkoselostaja Risto Leinon suusta.

Kotiotteluiden lisäksi Leino reissaa yhden kiekkokauden aikana vieraspeleissä oman arvionsa mukaan noin 20 000 kilometrin edestä. Siinä tulee nähtyä maailmaa ja kotimaamme ravintolatarjontaa. Rauman ravintolat tulevat tutuksi normaalissa työarjessa.

– Raumalla ollessani syön käytännössä joka päivä lounaan jossakin paikallisessa lounaspaikassa. Todella harvoin teen omia eväitä töihin mukaan. Kotikaupunkimme lounastarjonta ja ruokaravintolamaailma on laajaa ja tasokasta. Pidän siitä, että Raumalle on viime vuosien aikana tullut paljon uusia ravintoloita ja tarjontaa on laidasta laitaan, Leino sanoo.

 

”Äänestä pidän huolta kahvilla ja juttelemalla vaimolleni mukavia.”

 

Urheilijat valmistautuvat etenkin pelipäivinä illan koitokseen erilaisella ruokavaliolla kuin välipäivinä. Miten on, pitääkö fyysisesti ja henkisesti noin kolmen tunnin kovin rutistuksen tekevän puhetyöläisen ottaa ravintoasiat tarkemmin huomioon?

– Osittain kyllä. En syö koskaan ennen peliä vatsaa täyteen, vaan otan mieluummin sellaisen keveän välipalatyyppisen iltapäivän ruokailun. Enemmänkin se on sitä nestepuolen tankkausta eli vettä ja kahvia. Vesi on tärkeää jo pelkästään sen takia, että se huuhtelee kurkkua.

– Äänestä pidän huolta kahvilla ja juttelemalla vaimolleni mukavia, Leino hymyilee.

 

Kohtalo puuttui peliin ja iski kipinää

Ensimmäisen ottelunsa Risto Leino selosti helmikuussa 1998. Tuolloin kyse oli tosin vain yksittäisestä ottelusta. Hän oli jääkiekkotermein niin sanotusti varaluistimien varaluistimet.

– Silloinen vakioselostaja oli ulkomaan reissulla ja tuuraaja sairastui. Minä olin sitten varamiehen varamies, tosin tietämättä sitä itsekkään. Toimin radion aamujuontajana, enkä ollut ikinä kuvitellutkaan alkavani joskus selostajaksi.

– Silloin jylläsi jonkinlainen flunssaepidemia ja vitsailimme perjantaina pomoni kanssa, että hän soittaisi, jos kävisi niin huono tuuri, että selostajan tuuraaja sairastuisi. Ja sehän sitten soitti seuraavana aamuna, että nyt tarvitaan selostajaa. Ensimmäinen sana mikä suustani pääsi, oli kirosana, mutta tulin siihen tulokseen, että hoidetaan homma pois ja katsotaan mitä siitä tulee.

 

”Saattaa olla, että sinä iltana tamperelaisten riveissä ei pelannut ketään muuta kuin Pekka Laksola, Timo Jutila ja Janne Grönvall.”

 

Kyseisen pelin hän muistaa edelleen hyvin.

– Se oli lauantaipäivä, peli pelattiin Raumalla ja vastassa oli Tappara. En siihen aikaan edes seurannut kovin aktiivisesti jääkiekkoa. Saattaa olla, että sinä iltana tamperelaisten riveissä ei pelannut ketään muuta kuin Pekka Laksola, Timo Jutila ja Janne Grönvall, koska muita en tunnistanut, Leino nauraa.

Ensimmäisestä matsista jäi kipinä, joka kantaa edelleen hedelmää. Hedelmää, josta moni raumalainen jääkiekon ystävä on kiitollinen.

– En tiedä uskonko jonkinlaiseen kohtaloon, mutta kyllä siinä jokin juttu oli, että siinä noin kävi. Kipinä syttyi lopulta sellaisesta vilpittömästä rakkaudesta lajiin, ja sitä tunnetta tunnen tänäkin päivänä. Ja suoran radiolähetyksen tekeminen on aina hienoa, siinä on ilmassa niin paljon liikkuvia tekijöitä ja se vaatii paljon improvisointia.

 

Paikallismatseilla aina paikka sydämessä

Keväällä 2000 edellinen vakioselostaja siirtyi toisen tahon palvelukseen, ja keskustelu Leinon selostajaurasta nostettiin uudelleen pöydälle.

– Naarmalan Jari otti asian esiin, ja näin jälkeenpäin kun asiaa ajattelee, niin olihan se melkoisen rohkea veto, kun ottaa huomioon, että olin selostanut siihen mennessä vain yhden ottelun ja siitäkin oli jo aikaa kaksi vuotta.

Homma pyörähti käyntiin vakioselostajana seuraavana syksynä Porissa pelatulla Ässät-Lukko -ottelulla. Satakunnan paikallisotteluilla onkin monen raumalaisen tapaan tärkeä paikka Leinon sydämessä.

– Nautin Lukon ja Ässien välisistä kohtaamisista aivan suunnattomasti. Varsinkin Porissa pelattavat ottelut ovat oma lukunsa. Siellä on tunnelma aina katossa. Koen sen niin, että kun me voitamme Porissa Ässät, se on aivan äärettömän hieno tunne. Kolikon kääntöpuolella on sitten se, että kun siellä hävitään, niin se ottaa aidosti päähän vaikka kuinka yrittäisin olla näyttämättä sitä.

Leino sanoo pitävänsä jääkiekon selostamisesta, sillä vaikka kyse on samasta lajista, ei yksikään ottelu ole toisensa kaltainen.

– Välillä näen hyvää jääkiekkoa ja välillä vähän vähemmän hyvää, toisinaan taas pääsee todistamaan aivan loistavaa jääkiekkoa. Jotkin yksittäiset sarjapelitkin saattavat nousta aivan huikeisiin mittoihin. Taannoin Raumalla pelattu Lukko-Tappara -ottelu on yksi hyvä esimerkki, kun kotijoukkue nousi 0-4 tappioasemasta 5-4 voittoon.

 

Värikynää ja pensseliä, mutta totuudessa täytyy pysyä

Paikallisradion selostajan työssä on se hyvä puoli, että selostajan ei tarvitse olla puolueeton. Oman kotikaupungin joukkueen otteita saa hehkuttaa niin paljon kuin sielu sietää. Leino huomauttaa, että tosin vain silloin, kun siihen on aihetta.

– Ei siinä olisi mitään järkeä jos vetäisin jatkuvasti sinikeltaisin lasein ja yrittäisin kaunistella hetkiä, jolloin Lukko pelaa kaikkea muuta kuin hyvin. Se ei vaan mene niin, että pelaaminen on aina loistavaa. Eikä vika voi olla joka kerta tuomareissa, kun pisteitä ei tule.

– Joskus vastapuoli saattaa pelata hyvää jääkiekkoa, joten silloin se täytyy myöntää. Kentällä on aina kaksi voimaa vastakkain. Joskus ne voimat ovat tasaväkisiä ja joskus toinen voima osoittautuu vahvemmaksi. Se täytyy hyväksyä, peli ei valehtele.

Kokemus on vahva työkalu monessa asiassa, niin myös selostamisessa. Selostettuja pelejä Leinolla on vyöllä jo lähes 1200. Hän selostaa jokaisen Lukon koti- ja vierasottelun, joten kaikki nykyiset 14 Liiga-areenaa ovat tulleet harvinaisen tutuiksi.

– Yksittäisenä hallina on pakko nostaa jalustalle Porin Isomäki. Se on selostajan kannalta aivan loistava paikka. Selostamo sijaitsee ihanteellisesti punaviivan kohdalla, se on sopivan ylhäällä ja sieltä on esteetön näkyvyys joka puolelle. Sieltä pääsee oikealla tavalla aistimaan sen fiiliksen, mikä hallissa kulloinkin on.

 

”Peli ei valehtele.”

 

Aistimisesta puheenollen, monia ihmetyttää, miten selostajat pystyvät tunnistamaan kentällä olevat pelaajat.

– Ne pelaajat, jotka ovat pelanneet pidempään, ovat tulleet tutuiksi vuosien varrella. Heidät tunnistaa helposti, mutta minulla on käytössäni tietyt muistisäännöt. Tärkeimpiä ovat tietenkin ne paperit, jotka ovat edessäni ja joista löytyy joukkueiden kokoonpanot. Tarkkailen usein keskushyökkääjiä ja sitä, ketkä hänen laitahyökkääjinään pelaavat.

– Kokoonpanoihin tulee kuitenkin kesken ottelun myös muutoksia, ja siinä mielessä pitää olla koko ajan valppaana. Ne muutokset saattavat kestää hetken esimerkiksi pitkien alivoimien jälkeen ja palata takaisin vanhaan. Hereillä täytyy olla.

Nimikin on uutinen, Leino muistuttaa. Hän korostaa, että yksi tärkeä osa pelin sisällä olemista on se, että selostaja pystyy kertomaan pelaajat nimeltä.

– On selostajan ammattitaitoa tuoda pelaajien nimet esiin, koska silläkin on oma arvonsa, että lähteekö hyökkäykseen joukkueen niin sanottu ykköspyssy vai nelosketjun raataja. Kuulostaisi erittäin hassulta, jos selostaisin vain, että Lukko hyökkää tai Ässät hyökkää.

Käveleväksi tilastokirjaksi Leino ei tunnustaudu.

– En oikeastaan edes pidä tilastoista. Olen joskus sanonut huumorilla, että jos päästä ei löydy sellaista tilastoa, jota tarvitaan, niin se on turha tilasto, hän nauraa.

– Vakavasti puhuen, arvostan Liigan sivujen tilastointia. Ne ovat sen verran hyvät, että niistä saa poimittua käytännössä kaiken tarpeellisen. Haluan pysyä nimenomaan niissä tilastoissa, jotka koskevat juuri sitä käynnissä olevaa ottelua.

 

Kun kiertotie johti ”tekniseen vikaan”

Vuosien ja kilometrien varrelle mahtuu monen monta tarinaa. Hetken mietittyään Leinolle nousee yksi hauska sattumus selostajauran alkutaipaleelta, syyskaudelta 2003.

– Jos en nyt aivan väärin muista, niin se taisi olla kolmas kautena selostajana, kun meinasin ajaa väärään halliin. Siihen aikaan ei ollut olemassa vielä Turun moottoritietä ja olin kaverin kanssa liikenteessä. Olimme melkein jo Humppilan kohdalla, kun tajusin yhtäkkiä, että piru vieköön, mehän olemme menossa Helsinkiin ja illan matsihan pelataan Jyväskylässä.

– Minulla on aina ollut tapana lähteä ajoissa reissuun, mutta siinä kohtaa iski pieni paniikki. Siitä sitten nopeasti Turku-Tampere -tielle ja kohti Keski-Suomea. Kiertoreittiä tuli kuitenkin sen verran, että kun peli alkoi klo 17.00 ja kiekko putosi jäähän, niin minä kurvasin auton kanssa jäähallin pihaan.

Leino huokaa, että ottelun alusta jäi silloin noin viitisen minuuttia radion ääressä odottavilta kuulematta, mutta onni oli siinä mielessä miehen puolella, ettei yhtään maalia oltu ehditty tekemään ennen kuin lähetys saatiin rullaamaan.

– Studiosta silloin soiteltiin ja kysyttiin, että saavatko kertoa lähetyksessä, että selostaja on ajanut harhaan. Kielsin kertomasta ja käskin sen sijaan sanomaan valkoisen valheen, että meillä on tekninen vika. Tässä se nyt sitten paljastuu, mutta rikoshan on jo vanhentunut, Leino nauraa.

Hän on toiminut useaan otteeseen myös Rauman Lukon liigajoukkueen apuna, kun tavaraa on toimitettu jo pelipaikkakunnalle suunnanneen bussin perässä.

– Olen vienyt paitoja, mailoja ja muita varusteita. Kerran kävi hauskasti, kun Hurmeen Seppo soitti Lappeenrannasta, että heidän kyydistään oli unohtunut Äijänsuon käytäville iso pukukoppitilan kuivaaja. Minulla oli siihen aikaa sellainen pieni auto, ja se kuivaaja mahtui kuin mahtuikin autooni, mutta kyllä siinä oli sellaista tunkemisen tunnelmaa.

– Myös vatsatautisia pelaajia olen kuskannut omassa autossani takaisin Raumalle, etteivät he tartuta bussissa muuta joukkuetta. Valmentaja sitä silloin kysyi, että sopiiko ja esitin vastakysymyksen, että eikö selostajalla sitten ole niin väliä, Leino virnistää.

 

”Vaimoni on ollut korvaamaton apu vuosien varrella, ja arvostan sitä todella paljon.”

 

Nykyään hän matkustaa yhdessä vaimonsa kanssa. Puolison suuntaan hän antaakin suurta kiitosta.

– Vaimoni on ollut ja on minulle iso apua jo pelkästään jaksamisenkin suhteen. Etenkin pitkät matkat taittuvat yhdessä huomattavasti mukavammin sen sijaan, että niitä joutuisi ajelemaan pimeinä marraskuun öinä yksin. Hän ollut korvaamaton apu vuosien varrella, ja arvostan sitä todella paljon.

Tulevaisuudesta Leino paljastaa sen verran, että selostajan työssä edetään kausi kerrallaan. Sopimus on tehty joka vuosi vain yhdeksi kaudeksi, mutta nyt ollaan tietyllä tapaa vedenjakajalla. Leino vaihtoi vuodenvaihteessa päivätyönsä paikallisradiosta kiinteistönvälittäjän työhön.

– En usko, että tässä mikään kuitenkaan muuttuu. Omasta puolestani olen mitä todennäköisimmin valmis jatkamaan selostamista. Keväisin neuvotellaan ja katsotaan molempien tahtotaso. Näillä kilometreillä on kuitenkaan turha sitouttaa itseään pidemmäksi aikaa.

– Joskus on ollut mielessä sellainen, että kun 20 vuotta tulee selostuksia täyteen, niin siinä vaiheessa olisi ehkä aika lopettaa. Se tarkoittaisi sitä, että jäljellä olisi vielä pari kautta eli kevääseen 2020 asti. Siihen väliin kun Raumalle tulisi vielä Suomen mestaruus, niin sehän olisi täydellistä.

 

Kapteeninhuoneen lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin joka päivä klo 11.00-14.00. Lounaslistan löydät tästä.

A la carte on tarjoisin arkisin klo 17.00-22.00 ja lauantaisin klo 16.00-22.00. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.