Kapteenin pöydässä: Mika Laaksonen

By 13.7.2018Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Tällä kertaa nautimme Kapteeninhuoneen maittavista antimista yhdessä Mika Laaksosen kanssa. Lautasilta löytyi alkupalapöydän tarjoilujen lisäksi härkää ja kanaa Black and White sekä tikkuperunoita ja Kapteeninhuoneen kuuluisaa pippupihviä ranskalaisilla.

Mika Laaksoselle jääkiekko on aina ollut iso osa elämää. Lapsena aloitettu harrastus johti ensin jääkiekkoilijan ammattiin ja tätä nykyä hän työskentelee Rauman Lukon myyntijohtajana.

– Kaikki alkoi Parpansalin kentältä. Liityin mukaan Kortteliliigaan ja meidän asuinalueestamme koottuun Koo-Veen joukkueeseen. Ne ovat sellaisia aikoja, joita toisinaan muistelen edelleen. Hienoa aikaa pienen pojan elämässä, Laaksonen sanoo.

– Kävimme ystäväni Kimmo Vaarolan kanssa Meriraumasta bussilla harjoituksissa. Istuimme paikallisliikenteen autossa jääkiekkovarusteet päällä, mailat ja luistimet kädessä.

Jääkiekko kuuluu vahvasti monen raumalaisen lapsen elämään. Moni on kiertänyt Kortteliliigan kautta ikäkausijoukkueisiin. Useimmat ovat lyöneet aikuisuuden kynnyksellä luistimet naulaan, kun taas harvat ovat päässeet tekemään rakastamastaan lajista itselleen ammatin.

Laaksosella kulkivat pitkään rinnalla myös jalkapallo ja paini. Jälkimmäisessä lajissa hän on Rauman mestari vuodelta 1978. A-juniorina oli aika tehdä valinta ja se osui jääkiekkoon. Ensimmäiset luistimet piirrot liigakentille hän otti kaudella 1986-87.

– Muistan edelleen sen hetken ja tunteen, kun pääsin ensimmäisen kerran liigajoukkueen mukaan. Pelasimme silloin Porissa Ässiä vastaan. Istuin koko matsin penkillä viltissä, mutta muistona se on korvaamaton.

 

Hopea kihahti nuoren miehen hattuun

Kevät 1988 on kirjoitettu isoin kirjaimin Rauman Lukon historiaan, sillä seura saavutti tuolloin SM-hopeaa. Laaksonen vietti hopeakauden liigajoukkueen penkin päässä ja A-nuorten pelaavassa kokoonpanossa.

– Muistan pelanneeni silloin A-nuorissa hieman heikosti. Keväällä liigajoukkueen päävalmentaja Matti ”Mölli” Keinonen kuitenkin ilmoitti, että nyt pääset haistelemaan liigatunnelmaa. Sain istua penkillä kaikki pudotuspelit ja pääsin mukaan siihen huumaan.

Asiat tapahtuivat nuorelle miehelle liian aikaisin ja yhtäkkiä. Nousu liigarinkiin ja SM-hopea heti seuraavana vuonna olivat yhtälö, jota hän ei silloin vielä osannut käsitellä.

– Suomeksi sanottuna nousi keltainen neste päähän. Luulin olevani liigapelaaja ja saavuttaneeni sen himoitun statuksen, vaikka en ollut vielä pelannut peliäkään kyseisessä sarjassa. En tajunnut vanhaa viisautta, että menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa.

 

”Henkinen kasvu tapahtui, kun olin tahkonnut muutaman vuoden divaria.”

 

Seuraavalla kaudella totuus iski vasten kasvoja.

– Kun sitten pääsin syksyllä 1988 pelaamaan ensimmäiset vaihdot, luulin olevani liigatason pelaaja, vaikka todellisuudessa en sitä ollut. Siitä alkoi muutaman vuoden divarikierros, joka vei minut Salo-Hokkiin, Vaasan Sportiin ja FoPSiin.

Forssassa palaset loksahtivat kohdalleen. Siellä tapahtui se tärkeä herätys, joka teki Laaksosesta ammattilaisen.

– Henkinen kasvu tapahtui, kun olin tahkonnut muutaman vuoden divaria. Olen aina ollut kova harjoittelemaan, mutta silloin sitä tajusi, että nyt on aika. Aloitin niihin aikoihin pelaamisen ohella myös opiskelut.

 

Kapteeninhuoneen kuuluisaa pippupihviä ranskalaisilla.

 

Ammattilaisen paluu Raumalle 

Ammattilaiseksi kasvanut nuori puolustaja suuntasi Forssasta takaisin liigaan. Tie pääsarjaan aukeni Kuopion Kalpassa.

– Se kausi meni pelillisesti todella hyvin. Pääsin pelaamaan sellaisessa ketjussa, jossa olivat mukana Sami Kapanen, Pekka Tirkkonen ja Janne Kekäläinen sekä pakkiparina Vesa Salo. Pelasimme loistavasti yhteen ja vuosi oli hieno.

Neljän Savossa vietetyn kauden jälkeen tie vei Poriin ja Lukon paikallisvastustaja Ässien riveihin. Kotiin Raumalle oli aika palata kaudeksi 1999-2000.

– Minulla oli aina takaraivossa ajatus, että haluan palata vielä jonain päivänä takaisin Lukkoon. Koin, että olin aikoinani pilannut täällä hommat omalta osaltani ja halusin tietyllä tapaa hyvittää sen. Kysymys ei ollut rahasta, vaan ainoastaan siitä, että halusin nimenomaan Lukkoon.

 

”Päätös oli todella vaikea.
Jääkiekko on kuitenkin tehnyt minusta minut.”

 

Raumalla Laaksonen pelasi vielä kolme kautta, kunnes oli aika paketoida 475 runkosarjaottelua ja 21 pudotuspeliä kattanut komea ammattilaisura.

– Minulle tarjottiin mahdollisuutta pelata vielä ainakin yksi vuosi, mutta Naarmalan Jari tarjosi samaan aikaan myyntitöitä Radio Ramonasta. Punnitsin asioita ja päädyin lyömään hokkarit naulaan.

– Päätös oli todella vaikea. Jääkiekko on kuitenkin tehnyt minusta minut. Laji on antanut paljon erilaisia kokemuksia ja hienoja ystäviä. Sain elää 35-vuotiaaksi asti sitä pienen pojan unelmaa.

Laaksonen käy edelleen aktiivisesti jäällä erilaisissa kiekkoporukoissa. Yksi näistä on torstaiaamuisin Kivikylän Areenalla kokoontuva HC Lehväs, joka koostuu Lukon yhteistyökumppaneista.

– HC Lehväksessä on pääasia, että kaikilla on hauskaa. Pelitaidoilla ei ole niin suurta merkitystä, vaan innostus ja hyvä yhteishenki ovat avainasemassa. Meillä on hyvin porukkaa, mutta aina mahtuu uusia pelaajia mukaan. Jos pelaaminen kiinnostaa, niin minuun voi olla yhteydessä.

 

Eväät elämään joukkueurheilusta

Laaksonen kertoo, että iän myötä hän on tajunnut jääkiekon hienouden viimeistä piirtoa myöten.

– Mikään ei vastaa sitä elämää, jota joukkue elää pukukopissa. Se yhteinen tekeminen yhteisten päämäärien eteen. Siellä jaetaan kaikki ilot ja surut. Joukkue kantaa yksilöä. Kun oivalsin sen, niin tajusin kuinka hienoa on tehdä töitä porukalla.

Joukkueurheilu valmentaa ihmistä myös työelämään. Saaduista opeista ja eväistä on iso apu tulevaisuudessa.

– Olen saanut pelata erilaisissa joukkueissa ja toimia myös kapteenistossa. Niistä asioista on ollut hyvä ammentaa esimerkiksi johtajuutta ja esiintymisvarmuutta. Samalla se on opettanut ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja hyväksymään heidät sellaisina kuin he ovat.

– Ulkoiset paineet taas ovat opettaneet paineensietokykyä. Ei sitä enää hätkähdä kovin pienestä ja sitä sopeutuu nopeisiin muutoksiin. Jääkiekkoilijan elämä on kuitenkin kovin erilaista. Siellä ei suunnitella kalenteria vuodeksi eteenpäin ja toimita sen mukaan, vaan asiat saattavat muuttua hetkessä.

 

”Nöyrä täytyy olla, mutta nöyristellä ei tarvitse.”

 

Kun ura loppuu, saattaa sen jälkeinen aika yllättää. Kun pelaaja sulkee viimeisen kerran pukukopin oven, kaiken yhteisöllisyyden ja urheilijan elämän rutiinien tilalle tuleekin yhtäkkiä tyhjiö.

– Toisille saattaa muodostua ongelmaksi laskeutua alas sieltä tietynlaisesta jääkiekkoiljan yhteiskunnallisesta statuksesta. Henkilökohtaisesti aloin valmistautua uran jälkeiseen aikaan hyvissä ajoin. Tein jo Kuopiossa ollessani omasta aloitteestani kiekkoilun ohella töitä paikallisessa pyöräliikkeessä.

– Lisäksi se, että virtsa nousi nuorena miehenä päähän ja tajusin sen itse, helpotti varmasti siirtymistä niin sanottuun normaaliin arkeen. Ohjenuorani on, että nöyrä täytyy olla, mutta nöyristellä ei tarvitse. Ne ovat kaksi eri asiaa.

 

Härkää ja kanaa Black and White sekä tikkuperunoita

 

Urheilu yhdistää ihmiset

Jääkiekko uran päätyttyä Laaksonen toimi myyntitehtävissä lajin ulkopuolella. Lokakuussa 2015 oli aika palata Rauman Lukon palvelukseen. Tällä kertaa toimiston puolelle.

– Nyt olen oppinut tästä lajista myös tämän toisen puolen. Ymmärrän pelaajien näkemykset asioihin, mutta nyt ymmärrän myös sen, että miksi kaikki asiat eivät mene niin kuin pelaajana toivoisi.

Hän kertoo tiedostaneensa jo pelaajana sen, mitä Lukko raumalaisille merkitsee. Nykyisessä roolissa ymmärrys on vahvistunut entisestään.

– Yhteisöllisyys on sana, joka kuvaa Raumaa ja Lukkoa parhaiten. Tämä antaa niin monelle ihmiselle elämyksiä ja sisältöä elämään. Urheilu yhdistää ihmisiä yhteisen asian taakse.

 

”Mestaruus ei ole koskaan yksittäisen ihmisen asia, syy tai seuraus.”

 

Laaksonen muistuttaa, että jokaisen joukkueen tavoitteena on voittaa mestaruus, mutta kyse on paljon muustakin. Sen kaikkein kirkkaimman voittaminen vaatii yhteisön jokaisen jäsenen panosta. Se vaatii omistautumista, jota seuraa onnistumiset.

– Mestaruus ei ole koskaan yksittäisen ihmisen asia, syy tai seuraus. Mestaruus on kaikkien yhteinen, mutta ennen sitä tapahtuu paljon asioita, joihin jokaisen pitää osallistua omassa roolissaan. Niissä rooleissa ovat pelaajat, valmentajat, huolto, katsojat, yhteistyökumppanit, kioskityöntekijät ja kaikki ne tahot, jotka tekevät työtä yhteisen asian eteen.

 

Pastaa löytyy edelleen lautaselta

Rauman Lukolla on laaja yhteistyökumppanien verkosto. He ovat yksi tärkeä osa sinikeltaista kiekkoyhteisöä. Myyntijohtajana Laaksonen tapaa asiakkaitaan usein lounaan merkeissä.

– Lounaan syön ulkona jokaisena arkipäivänä. Toisinaan asiakkaiden ja toisinaan työkavereiden kanssa. Totta kai hyödynnämme Lukon omia ravintoloita, mutta myös muuta kaupungin tarjontaa.

Kapteeninhuone valikoituu lounaspaikaksi tasaisin väliajoin.

– Valitsen paikan aina tilanteen ja asiakkaan toiveiden mukaan. Toiset haluavat buffet-lounaan, toiset taas valita listalta. Raumalta löytyy molemmista useita hyviä vaihtoehtoja.

– Kapteeninhuoneessa on hyvä tunnelma ja täällä on mukava tavata asiakkaita. Täällä on erinomaiset ruoat aina alkupalapöydän tarjonnasta lähtien. Rentoa ja tyylikkään fiksua lounasta.

Pitkän uran jääkiekkoilijana tehneelle miehelle pasta on tullut elämän aikana tutuksi. Vaikka se kuului uran aikana jokapäiväiseen ruokavalioon, maistuu se miehelle edelleen.

– Tykkään pastasta edelleen aivan älyttömästi. Valitsen sen poikkeuksetta, jos sitä vaan on tarjolla. Kaurapuuro taas on sellainen ruoka, jota en ole syönyt kiekkouran loppumisen jälkeen kertaakaan.

Kotikeittiössä Laaksosen bravuuri on grillaaminen.

– En ole koskaan ollut kovin ahkera kotikokki. Osaan keittää uudet perunat ja spagetin, Laaksonen naurahtaa.

 

Kapteeninhuoneen lounas on kesälomalla aikavälin 2.-29.7. Lounas tarjolla jälleen normaalisti maanantaista 30.7. alkaen. 

A la carte on tarjolla maanantaista lauantaihin klo 16.00-22.00. Sunnuntaisin olemme suljettu. Kapteeninhuoneen A la carte -listaan voit tutustua täällä.