Kapteenin pöydässä: Lauri Tukonen

By 18.11.2017Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Juttusarjan toisessa osassa lounasvieraanamme kävi Rauman Lukon hyökkääjä ja Hovi Salesin kummipelaaja Lauri Tukonen. Lounaaksi nautittiin Kapteeninhuoneen listalta runsas alkupalapöytä sekä Chateaubriand ja valkoviinissä haudutettua lohta, hollandaise-kastiketta ja tilliperunoita.

Lauri Tukonen on yksi pidetyimmistä jääkiekkoilijoista Rauman Lukon historiassa. Taitavaa ja kentällä kaikkensa antavaa 31-vuotiasta hyökkääjää arvostetaan suuresti niin pelaajien kuin kannattajienkin keskuudessa. Tukosen alkukausi meni harjoitusottelussa tulleesta loukkaantumisesta kuntoutuessa, mutta viime keskiviikkona mies pääsi jälleen mukaan tositoimiin, kun Lukko kohtasi Kuopiossa KalPan.

Lauri kertoo kuntouttaneensa itseään viimeisen päälle niin, että hän on täydessä kunnossa, kun pelilupa irtoaa. Kovan harjoittelun lisäksi myös oikeanlainen ruokavalio on urheilijalle erityisen tärkeää.

– Olin nuorempana äärettömän tarkka siitä, mitä suuhuni milloinkin laitoin. Jossain vaiheessa tajusin, ettei se olekaan sellaista millipeliä ja syöminen hieman rentoutui. Pyrin kuitenkin syömään 90-95 prosenttisesti terveellistä ruokaa ja annan yleensä yhtenä päivänä viikossa itselleni luvan vähän herkutella ja poiketa sillä tavalla ruokavaliosta.

Pelipäivisin hän pyrkii syömään kevyemmin kuin harjoituspäivinä. Aamiaisen suhteen Lauri on ollut jo vuosia erityisen tarkka.

– Viimeiset kymmenen vuotta olen aloittanut päivän joka aamu tattaripuurolla ja raejuustolla, siihen päälle 150 grammaa marjoja ja kaksi kananmunaa, Lauri kertoo.


”Valitsemme paikan lapsen ehdoilla ja kun löydämme jonkin paikan, josta jää hyvä kokemus, niin suuntaamme sinne kyllä uudestaankin.”

 

Lounaan Lauri nauttii arkipäivisin Kivikylän Areenalla, mutta kerran viikossa hän suuntaa perheen kanssa viettämään yhteistä aikaa ravintolaruoan parissa.

– Meille on järjestetty päivittäinen lounas jäähallilla, mutta pyrimme käymään perheen kanssa kerran viikkoon ulkona syömässä. Se on tietyllä tapaa sellainen rytmi, josta pidämme kiinni ja siinä lapsi oppii samalla, kuinka ravintolassa käyttäydytään ja se on tärkeä oppi tulevaisuuteen.

– Toisinaan on rauhallisia paikkoja ja toisinaan hieman hälyisempiä, toisinaan on enemmän ja vähemmän ihmisiä ympärillä . Välillä sitä joutuu hieman odottamaan sitä ruokaa, ja juuri näistä asioista koostuu ne jutut, joista lapsi saa sitä oppia.

Lauri kertoo, että perheen yhteisen ajanvieton paikka valikoituu ensisijaisesti lapsiystävällisyyden perusteella. Usein perhe Tukonen suuntaakin juuri Ravintola Kapteeninhuoneeseen.

– Valitsemme paikan lapsen ehdoilla ja kun löydämme jonkin paikan, josta jää hyvä kokemus, niin suuntaamme sinne kyllä uudestaankin. Ravintolassa käyminen on tietyllä tapaa sosiaalinen tapahtuma, jolloin lähdemme pois kotoa ja vietämme yhteistä aikaa.

Rauman ravintolatarjontaa hän kehuu laadukkaaksi. Suosikkiruokaa kysyttäessä, vastaus tulee välittömästi.

– Ylivoimaisia suosikkejani ovat pihvi ja hummeri. Siihen mukaan jotain bataatista tehtyä, niin siinä on todella hyvin toimiva yhdistelmä kasassa, Lauri sanoo ja nyökkää tyytyväisenä Chateaubriandiinsa.

– Olen myös burgerien ja burritojen suuri ystävä. Harvemmin tulee mentyä syömään pastaa ravintolaan, sitä tulee syötyä muutenkin sen verran paljon, hän naurahtaa.

 

Kaikkein suurimmat ystävyyssuhteet kasvavat tiukoissa paikoissa

Hyvinkään Ahmojen kasvatti on kulkenut pitkän ja monenlaisia kokemuksia tarjonneen tien ennen kuin päätyi kanaalikaupungin kiekkoylpeyden riveihin.

– Kaikki alkoi aikanaan siitä, kun kolmevuotiaana suuntasin kaksi vuotta vanhemman isoveljeni perässä jäälle. Sen jälkeen kuvioissa on ollut myös yleisurheilua, tennistä ja pesäpalloa, mikä oli etenkin siihen aikaan Hyvinkäällä todella iso laji. Talvet pelattiin lätkää ja kesät pesistä.

– C-nuorissa olin mukana voittamassa pesäpallon Suomen mestaruutta ja pelasin samaan aikaan Ahmojen Mestis-joukkueessa. Sitten tuli eteen aika tehdä valinta lajien välillä ja samaan saumaan sain  Espoon Bluesista sopimustarjouksen. Sen jälkeen ei tarvinnut asiaa enempää miettiä, vaan tuo tarjous ratkaisi tavallaan asian minun puolestani.

 

”Istuin samassa pukukopissa sellaisten miesten kanssa kuin Rob Blake, Luc Robitaille ja Mattias Norström. Siinä oli hyvä suomalaisen pojan opetella sitä ammattilaisuutta.”

 

17-vuotiaana Liiga-debyyttinsä tehnyt Tukonen varattiin kesällä 2004 NHL-organisaatio Los Angeles Kingsiin koko varaustilaisuuden 11. pelaajana. Ison meren taakse nuori mies suuntasi vuonna 2005. Kolmen kauden aikana hän kiekkoili pääasiassa AHL:ssä, mutta tilille kertyi myös viisi ottelua NHL:n kirkkaissa valoissa.

– Kokemuksena se reissu oli aivan huikea. Sen arvoa on vaikea mitata, arvostan suuresti sitä mahdollisuutta mikä minulle annettiin. Olen erittäin kiitollinen siitä, mitä se matka minulle opetti ihmisenä, Lauri kiittelee.

– Sain nähdä erilaista kulttuuria ja jääkiekkoammattilaisuutta. Pääsin Kingsien mukaan ja istuin samassa pukukopissa sellaisten miesten kanssa kuin Rob Blake, Luc Robitaille ja Mattias Norström. Siinä oli hyvä suomalaisen pojan opetella sitä ammattilaisuutta. Sai pelata heidän kanssaan, viettää sitä arkea niin hallilla, pelireissuilla kuin leireilläkin, niitä juttuja ei unohda ikinä.

Urheilumaailmaa sanotaan kovaksi, sitä se on etenkin NHL:n kaltaisessa lajinsa ykkössarjassa. Pelisäännöt ovat toki muuttuneet palkkakaton sekä pelaajien turvaksi tehtyjen erilaisten sopimusten ansiosta.

– Kaikki ovat joukkueessa kavereita ja ystäviä keskenään, mutta samaan aikaan he ovat myös tietyllä tapaa toistensa pahimpia vihollisia. Pelipaikoista on kova kilpailu ja jokainen yrittää vallata tarjolla olevia paikkoja. Toisaalta sitä oppii samalla, että ne kaikkein tiiviimmät ystävyyssuhteet kasvavat juuri tuollaisissa tilanteissa, joissa ollaan yhdessä tiukoissa paikoissa.

 

Raumalainen jöröys on pelkkää legendaa

Raumalle ja Lukkoon Tukonen siirtyi ensimmäisen kerran kesken Liiga-kauden 2008-2009. Tuolloin hän pelasi sinikeltaisten riveissä viiden kauden ajan, joista jäi muistoksi kevään 2011 ja 2014 SM-pronssimitalit.

Tukonen teki kahden kauden mittaisen visiitin TPS:ään, jonka jälkeen oli aika palata viime kesänä jälleen Lukon paitaan kolmivuotisella sopimuksella.

– Täällä on sellainen iso ja tiivis yhteisöllisyys. Pelaajilla on hyvä olla, heistä pidetään huolta ja sovituista asioista pidetään kiinni. Kaikkein isoin asia on kuitenkin se, että täällä ei olla vain pelaamassa jääkiekkoa, vaan täällä ollaan pärjäämässä. Uskon, että jos jossain on hienoa voittaa jotain, niin Raumalla ja Lukossa, Tukonen sanoo.

 

”Ihmiset ovat avuliaita ja olen saanut täältä todella hyviä tuttuja ja parhaita ystäviä.”

 

Perinteitä kunnioittavasta, 575-vuotiaasta Raumasta löytyy useampikin paikka, joita hän pitää itselleen tärkeänä. Kivikylän Areenan lisäksi yksi nousee kuitenkin ylitse muiden.

– Vanha Rauma on minulle ehdoton ykkönen. Olemme asuneet siellä jo kohta kymmenen vuotta. Äärettömän upea paikka, jossa on äärettömän upeita ihmisiä, joihin on saanut tutustua matkan varrella.

Raumalainen jöröys on Tukosen mukaan pelkkä legenda.

– Sanotaan, että raumalaiset ovat jöröjä, mutta se ei pidä yhtään paikkaansa. Ihmiset ovat avuliaita ja olen saanut täältä todella hyviä tuttuja ja parhaita ystäviä.