Kapteenin pöydässä: Iiro Ignatius

By 6.11.2017Yleinen

Ravintola Kapteeninhuoneen kapteenin pöytään istuu tasaisin väliajoin ajankohtainen henkilö, jonka kanssa keskustelemme maailman menosta ja viimeisistä kuulumisista. Juttusarjan avaamme lounaalla Hovi Salesin hotellien eli Hotel Kalliohovin ja Hotel Raumanlinnan hotellipäällikkö Iiro Ignatiuksen kanssa. Lounaaksi nautittiin Ravintola Kapteeninhuoneen herkullinen salaattipöytä ja Chateaubriand.

Iiro Ignatius on yrittäjäperheen kasvatti. Monelle raumalaiselle tuttu monitoimimies, jonka käsissä ovat useat langat. Muun muassa Ravintola Kapteeninhuonetta ja Byssaa pyörittävässä Hovi Salesissa työskentelevä Iiro pyrkii nauttimaan arkipäivien lounaiden lisäksi ravintolaruoasta aina silloin tällöin.

– Aika usein tulee käytyä meidän omissa ravintoloissamme, mutta käyn melko paljon myös muissa paikoissa. Ja aina kun ollaan reissun päällä, niin silloin pitää päästä testaamaan joku paikallinen ravintola, Iiro kertoo.

– Se on samalla sekä vapaa-ajan viettoa että työnpuolesta tehtävää tutkimustyötä. Siinä on hyvä tarkkailla, että mitä muissa paikoissa tehdään toisin, ja mitkä jutut selkeästi toimivat ja mitkä taas eivät välttämättä toimi.

Täydellistä ravintolakokemusta kysyttäessä vastaus tulee apteekin hyllyltä.

– Lapsuudesta saakka meidän oma pippuripihvimme on aina ollut minulle se ehdoton ykkösjuttu. On todella vaikea mennä syömään pippuripihviä mihinkään muualle, kun tietää ettei se ole samanlainen.

 

”Kyllä parhaat kokemukseni ovat melkeinpä ‘’mummon keittiöitä’’ joissa tehdään paikallista ruokaa joko perinteisesti tai omalla twistillä.”

 

Iiro kertoo kokkaavansa kotona paljon, mikä rajoittaa omalta osaltaan ravintolassa käyntiä. Hän pitää tärkeänä, että ravintolassa ruuan on oltava sellaista, mitä hän ei itse pysty vielä kotona tekemään.

– Ei ruoan tarvitse aina olla ihmeellistä saadakseen siitä paljon irti. Toisinaan on hienoa kuin joku vie syömään vaikka ravintola Oloon eikä tarvitse itse kuin nauttia, mutta kyllä parhaat kokemukseni ovat melkeinpä ‘’mummon keittiöitä’’ joissa tehdään paikallista ruokaa joko perinteisesti tai omalla twistillä.

Työmatkoilla hän rentoutuu toisenlaisissa puitteissa. Silloin parhaan irtioton pitkän työpäivän päätteeksi tarjoaa urheilun ja siihen sopivan annoksen yhdistelmä.

– Työmatkoilla suuntaan sporttibaariin ja syön wingsit. Se on täydellinen tapa rentoutua, kun saa katsella vaikka Rauman Lukon liigamatsia ja nauttia siinä ohessa jotain niin sanottua yksinkertaista baariruokaa, kovana urheilumiehenä tunnettu Iiro sanoo.

 

Irtiotto kiireisestä arjesta tapahtuu jääkiekon ja jälkikasvun parissa

Omaa hotellipäällikön työnkuvaansa Iiro kuvailee monisäikeiseksi. Hän naurahtaa, että olisi helpompi kertoa ne asiat, jotka hänen toimeensa ei kuulu, kuin luetella ne, jotka siihen kuuluvat.

– Pääosin vastuullani ovat myynti ja yritysyhteistyö. Minulla on hyvät kollegat, jotka pyörittävät henkilökunnan operatiivista toimintaa hotellien vastaanotoissa. Lisäksi olen päässyt mukaan suunnittelemaan yrityksemme isompia strategisia linjauksia ja niiden kehitystyötä, Iiro kertoo.

Iiro tekee töitä käytännössä vuorokauden ympäri ja nauttii joka hetkestä.

– Pari vuotta sitten työ oli vielä todella hektistä mutta nykyään hyvän tiimin ansioista alan jo pikkuhiljaa saada aikaa keskittyä olennaiseen, ja saada illat vapaaksi.

– Onhan se ehkä hieman pahakin tapa tarkastaa esimerkiksi sähköpostit käytännössä tunnin välein, mutta se on tietyllä tapaa myös meidän yrityksemme voimavara. Ajattelen sen niin, että on hyvä reagoida nopeasti, jotta saamme palveltua asiakkaitamme mahdollisimman hyvin.

 

”Toinen irtaantuminen tapahtuu silloin, kun pääsen kotiin ja siellä on vastassa pieni mies. Hänen kanssaan touhutessa ei tarvitse miettiä työasioita.”

 

Työnteolle on tärkeää olla myös vastapaino, jolla ajatukset saavat hetken hengähtää. Iirolle tämän tärkeän hetken tarjoavat jääkiekko sekä seitsemän kuukauden ikäinen poika.

– Käyn pelaamassa jääkiekkoa sellaiset neljästä viiteen kertaan viikossa ja joka kerta, kun pääsen pukukoppiin ja vedän kamat päälle koppihuumorin keskellä, niin kaikki muut asiat unohtuvat hetkeksi. Siitä eteenpäin on vain yksi pieni musta kuminen kiekko mielessä.

– Toinen irtaantuminen tapahtuu silloin, kun pääsen kotiin ja siellä on vastassa pieni mies. Hänen kanssaan touhutessa ei tarvitse miettiä työasioita. Se on myös sellainen juttu, joka tulee moneen kertaan työpäivän aikana mieleen, että mitäköhän se pikkujätkä siellä kotona juuri nyt touhuilee. Vaimo laittaa aina silloin tällöin viestiä, että mitä poika on puuhaillut ja oppinut.

Yrittäjäperheessä kasvanut Iiro tietää, että aika on rajallista. Hän pyrkiikin olemaan mahdollisimman paljon kotona, jotta voi tarjota pojalleen yhteisiä hetkiä.

Iiro itse pyöri pienenä poikana yrityksen tiloissa. Muutama niiltä ajoilta tuttu työntekijä onkin edelleen Hovi Salesin palveluksessa.

– Muistan hyvin, miten pyörin vaahtosammuttimen kokoisena tuolla keittiössä ja söin pähkinöitä ja kaikkea mitä tarjottiin. Se on tuonut mukanaan myös sen, että kyllä tässä Kalliohovin talossa on minulle sellainen oma rakkautensa.

 

Kun omistajan poikaa uunotettiin

Työelämänsä Iiro aloitti Kalliohovissa 15-vuotiaana. Ura alkoi apumiehen roolissa erilaisissa tilaisuuksissa, esimerkiksi tiskaaminen tule nuorelle miehelle tutuksi. Niiltä ajoilta mieleen nousee myös hauska muisto.

– Aika nöyränä poikana piti silloin tulla töihin, olin kuitenkin omistajan poika, ja siinä oppi hyvin tekemään kyseenalaistamatta sen mitä käskettiin. Kerran sitten silloiset tarjoilijat uunottivat minua oikein antaumuksella. Asialle on naurettu jälkeenpäin monet kerrat.

– Oli erään yrityksen pikkujoulut ja olin keräämässä lautasia. Yksi kokeneemmista sitten pyysi hakemaan ulkoa ämpärit ja käski viedä ne pöytiin. Hän perusteli asiaa sillä, että on sen verran kovat juhlat, että kyseessä on oksennusämpärit ja minun tehtäväni oli vaihtaa niitä tasaisin väliajoin. Nuorena miehenä lähdin hakemaan ämpäreitä ja juuri ennen kuin olin niiden kanssa salin puolella, niin siinä kohteessa minulle vinkattiin, että nyt meni poika lankaan, Iiro nauraa.

 

”Minulla oli kuitenkin pitkään haaveena arkeologin ammatti, sillä historia on ollut aina lähellä sydäntä.”

 

Työ perheyrityksessä hotelli- ja ravintola-alalla ei ollut Iirolle itsestäänselvyys. Hän naurahtaa molempien vanhempiensa sanoneen, että valitse mieluummin jokin toinen ala. Miehellä itsellään oli haaveena jokaisen nuoren miehen unelma-ammatit eli NHL-jääkiekkoilija ja rock-tähteys.

– Jossain vaiheessa tajusin, ettei minusta taida olla tulossa kumpaakaan noista. Olen aina pitänyt matkailusta, kielistä ja ihmisten tapaamisesta, joten sitä kautta tämä ala kiinnosti. Minulla oli kuitenkin pitkään haaveena arkeologin ammatti, sillä historia on ollut aina lähellä sydäntä.

– Kun tuli aika valita mitä sitä isona pitäisi tosissaan tehdä, niin siinä vaiheessa nousi esiin myös yksi iso haave eli perhe ja koti. Totesin arkeologin ammatin olevan melko liikkuvaa ja työpaikat ovat sen verran kiven alla, että niiden asioiden sovittaminen jonain päivänä perhe-elämään ei ole se paras ratkaisu.

Iiro päättikin suunnata vastoin vanhempiensa vinkkausta hotelli- ja ravintola-alalle. Hän lähti opiskelemaan kansainvälistä hotellipuolta ja matkusti opiskeluiden kautta vaihto-oppilaaksi Puerto Ricoon.

– Siellä elin yhtä elämäni parhaimmista ajoista ja olisin halunnut jäädä sinne. Viisumi kuitenkin loppui ja koulukin oli käytävä loppuun, joten palasin Suomeen. Tarkoituksena oli viimeistellä opiskelut ja miettiä sitten tulevia kuvioita, Iiro kertoo.


”Hän oli koko vuoron ajan hakannut kiekkoa minua päin onnistumatta maalinteossa ja vuoron jälkeen Samu tuli sitten pukukopissa pilke silmäkulmassa haistattelemaan. Silloin tiesin olevani lätkäurani huipulla ja siitä eteenpäin se ura on ollut pelkkää alamäkeä.”

 

Kotikaupunki Rauma ei ollut tässä vaiheessa millään lailla mukana vaihtoehdoissa. Iirolle aukesi työtarjous Turkkiin ja sinne hän olikin jo tekemässä lähtöä, kunnes isä soitti, että Raumalla olisi tilanne päällä ja tarvittaisiin pikaista apua perheyrityksen toiminnoissa.

– Tulin takaisin Raumalle ja täällä meni sitten arvomaailmat uusiksi. Olen tavallaan tiedostamattani jäänyt tänne. Kyllähän sitä tasaisin väliajoin miettii, että pitäisikö vielä lähteä jonain päivänä jonnekin hakemaan uusia haasteita, mutta elämä Raumalla on kuitenkin kaikin puolin mukavaa. Täällä on tutussa ympäristössä sekä oma että vaimon perhe, ystävät ja harrastukset.

Iiro muistuttaa, että koskaan ei saa sanoa ei koskaan, mutta ylpeys omasta perheyrityksestä ja siinä mukana olemisesta ovat hänelle tärkeitä asioita.

– Olen päässyt tekemään uusia strategioita ja mukaan yrityksen hallitukseen, koko ajan mennään tässä arjessa eteenpäin. Isä on tehnyt hienoa työtä, on kunnia asia päästä olemaan tässä mukana ja päästä mahdollisesti omalta osaltaan jatkamaan sitä työtä jonain päivänä.

NHL-jääkiekkoilijaa Iirosta ei tullut, mutta uransa huipulla hän kertoo olleensa kuluvan kiekkokauden alussa.

– Olin maalivahtina yhdellä vuorolla ja vastustajan riveissä pelasi suuresti arvostamani, lähes 100 Liiga-matsia urallaan pelannut Samu Isosalo. Hän oli koko vuoron ajan hakannut kiekkoa minua päin onnistumatta maalinteossa ja vuoron jälkeen Samu tuli sitten pukukopissa pilke silmäkulmassa haistattelemaan. Silloin tiesin olevani lätkäurani huipulla ja siitä eteenpäin se ura on ollut pelkkää alamäkeä, Iiro nauraa.

 

Ravintola Kapteeninhuoneen herkullinen lounas on tarjolla arkisin klo 11.00-14.00, katso lisää osoitteesta www.kapteeninhuone.fi